Toisekseen. Paljastan tässä ja nyt, että olen armoton historianörtti ja keskiaikafani. En sentään larppailua pitkin tanhuvia omatekoinen keskiaika-asu päällä -tasoinen fanaatikko, mutta Kaari Utrion kaikki keskiaikaan sijoittuvat romaanit luettuna -tasoa sentään.
Tällä näppärällä alustuksellani halusin kertoa, että kävin sunnuntaina Pariisin keskiaikamuseossa. Olin käynyt ennenkin, käynyt ja pettynyt. Keskiaikahimon kourissa päätin silti antaa museolle toisen tilaisuuden. Tällä kertaa en pettynyt, kun en mitään odottanutkaan.
Keskiaikamuseota vaivaa sama ongelma kuin aika montaa muutakin ranskalaismuseota. Kokoelma on kyllä kattava, jopa uuvuttava, mutta juuri mitään ei selitetä. Ja sitäkään vähää ei tietysti millään muulla kielellä kuin ranskaksi. Ääniopas on ehdoton, jos museosta haluaa saada irti muutakin kuin vain esteettisiä elämyksiä.
Kokoelma on myös lähes täysin keskittynyt uskonnolliseen taiteeseen. Ymmärrän kyllä, että valtaosa keskiajan taiteesta oli aihepiiriltään uskonnollista. Kaipaisin kuitenkin museoon lisää yksityiskohtia ja esineistöä keskiajan käytännön elämästä ja ihmisten arjesta. Nykyisellään museo on lähinnä keskiajan taiteeseen keskittynyt taidemuseo.
Keskiaikamuseossa parhaillaan käynnissä oleva erikoisnäyttely shakkipelin historiasta saattaa kuulostaa kuivakkaalta, mutta itse asiassa se oli mukavan havainnollinen valopilkku tässä museossa.
Pysyvän näyttelyn kohokohta on Nainen ja yksisarvinen -seinävaatteiden sarja. Hämärässä huoneessa aika pysähtyy ja niskavillat nousevat pystyyn.
 |
| Oli lasimaalausta ja oli patsasta. Ja pilkahduksia roomalaisesta kylpylästä, jonka päälle museorakennus keskiajalla pykättiin. |
 |
| Ja nenättömiä kuninkaidenpäitä ja häveliäitä patsaita... |
 |
| Ja väsyneitä narreja ja isokorvaisia ukkoja ja keskiaikaisia flipflop-sandaaleja. |
 |
| Ja ihan muutama Neitsyt Maria Jeesus-vauvoineen. |
 |
| Minusta oli hauska kuvitella niitä keskiaikaisia leidejä, jotka ovat toimineet taiteilijalle Marian mallina. Ja multilahjakas Jeesus osasi tietysti lukea jo sylivauvana. Ja vuoden nolla tienoilla israelilaisen puusepän lapsilla oli toki kirjoja. |
 |
| Yllä kultainen näädänpää aitoine keskiaikaishampaineen. Alla hieman ruosteinen kruunu. |
 |
| Yllä vasemmalla paavi Paavali II:n sormus. Kuvittele niitä satoja tai tuhansia keskiaikaisia huulia, jotka ovat jättäneet tuota sormusta suudellessaan miljardeja keskiaikaisia bakteereja sormukseen. (Kyllä, olen katsonut molemmat Borgia-sarjat, joten tiedän, että paavin sormusta kuuluu suudella.) |
 |
| Museon ehdoton vetonaula on tässä, Nainen ja yksisarvinen, la Femme à la licorne. Museon käytävillä oli viittoja seinävaatesaliin kuin Louvren käytävillä kohti Monalisaa. |
 |
| En siis ollut ainoa, joka uhmasi salin hämäryyttä läiskimällä tuhruisia kuvia ilman salamaa. Vaikka taisi siellä jonkun pölöpään salamakin välillä läiskähtää. |
 |
| Seinävaatteiden kuvitus kertoo aisteista. Tässä neito symboloi tuntoaistia yksisarvisen sarvea hieromalla. |
 |
| Keskiaikainen pupu! |
 |
| Näköaisti. |
 |
| Kuuloaisti |
 |
| Makuaisti |
 |
| Ja tässä se mystinen kuudes aisti, jonka nimi on monimerkityksellinen à mon seul désir. Kuvituksen tulkinnasta ei ole yksimielisyyttä. Sen on nähty symboloivan milloin neitsyyttä, milloin rakkautta, milloin ilmausta aistien orjuudesta vapaasta tahdosta. Lisää voi lukea vaikkapa Wikipediasta. Museon ääniopas tähdensi, ettei yhtä ainutta tulkintaa tarvitsekaan löytää. Keskiaikaiselle ajattelulle oli tyypillistä moniselitteisyys. |
 |
| Silkkityynyllä istuskeleva sylikoira näyttää lievästi ahdistuneelta. Näyttäisin minäkin, jos selkäni takana kuikuilisi kieli pitkällä Buffy, vampyyritappaja -sarjan vampyyriltä näyttävä leijona. |
 |
| Keskiaikainen pupu nro 2! |
 |
| Tämä kultakoipi on Pyhän Adalhardin jalalle tarkoitettu pyhäinjäännöslipas 1300-luvulta. |
 |
| Tämän pyhainjäännelippaan aiheena on Pyhä Anna, joka pitää sylissään pikkuista Neitsyt Mariaa ja Jeesusta. Ihastuin erityisesti Jeesuksen tympeään "Bitch, please!" -ilmeeseen. |
 |
| Tämä kipponen oli kyltin mukaan 1700-luvun Espanjasta. En ihan oivaltanut, miksi se oli ympätty keskaikaismuseon kokoelmiin. |
 |
| Mikäs keskiaikamuseo se sellainen olisi, jossa ei yhtään haarniskoitua ritaria vilahtaisi? |
 |
| Nainen ja yksisarvinen ei ole likimainkaan museon ainoa seinävaate. Tässä keskiaikainen naishenkilö Hollannistakylpemässä. |
 |
| Nykytaiteilija lehtiöineen inspiraatiota onkimassa. |
 |
| Ja nämä muikeailmeiset hahmot suorittavat ympärileikkausta. |
 |
| Museon pihakaivossa pyllisteli tämmöinen örkki. |
 |
| Erikoisnäyttelyn teeman kunniaksi museon pihalla pääsi pelaamaan shakkia. |
Musée de Cluny
6, place Paul Painlevé
Metro: Cluny - La Sorbonne/Saint-Michel/Odéon
Kivoja kuvia ja tunnelmia! Nainen ja yksisarvinen on varmasti lumoava "livenä", koska se on niin hieno mm. valokuvissa.
VastaaPoistaVarvastossut ovat lempikesäkenkäni ♥. Seuraavan kerran, kun joku ahdasmielinen huomauttaa niiden sopivuudesta, sanon: nämä ovat keskiaikaista tyyliä, suoraan Ranskasta ;)
Haha, tosiaan, varvassandaalit ovat klassikko suoraan Pariisista! ;)
PoistaTuo Nainen ja yksisarvinen on upea. Ihan pelkästään sen vuoksi suosittelen vierailua tuossa museossa. Siis jos taide ja keskiaika vähääkään kiinnostavat. :)
Oi mikä paikka! Kyllä Pariisissa riittä katseltavaa sadaksi vuodeksi ainakin!
VastaaPoistaJoo, ei ihmisikä riittäisi kaiken Pariisin kaiveluun. :)
Poista"En sentään larppailua pitkin tanhuvia omatekoinen keskiaika-asu päällä -tasoinen fanaatikko, mutta Kaari Utrion kaikki keskiaikaan sijoittuvat romaanit luettuna -tasoa sentään."
VastaaPoistaRupesi naurattamaan tämä, koska minä olen larpannut pitkin tanhuvia omatekoinen keskiaika-asu päällä, mutta en sentään ole niin fanaatikko, että olisin lukenut Kaari Utriota. ;)
Minua ärsyttää tosi paljon hienot museot, joissa on paljon hienoja esineitä... eikä missään kerrota esineiden tarinoita. Itse käyn museoissa pitkälti tarinoiden takia, eikä pelkkä esineiden tuijottelu aja tarkoitustaan. Sama juttu taidemuseoissa: pidin ennen Miróta ihan pönttönä taiteilijana kunnes Lontoossa taidemuseon ääniopas avasi eräänkin taulun tarinaa, ja jäin tuijottamaan yhtä ainutta taulua vartiksi.
Toinen mikä ärsyttää yli kaiken on ne tyypit, jotka kuvaavat salamalla museoissa vanhoja esineitä, joiden haalistuvia värejä yritetään suojella. Uskon, että niiden takia monessa museossa on valokuvaaminen kokonaan kielletty. :(
Amen, miinus larppaus ;-)
PoistaHmm, ehkä larppailu vs. Kaari Utrio eivät sitten olekaan lineaarisesti etenevä malli fanaattisuudesta, vaan samantasoisia, mutta erityyppisiä ilmentymiä? :D
PoistaNämä huonosti selitetyt ranskalaismuseot ovat yksi tärkeimmistä suosikki-inhokeistani. Tukholmassa pääsi tottumaan niin havainnollisiin ja pedagogisiin museoihin, joista sai vähemmällä tavaramäärällä enemmän irti.
Ja nuo salamalla kuvaavat sitten! Argh! Raivo herää! :P
Sunnuntaina ilmaisen sisäänpääsyn houkutellemana ja siksi, että hotellimme sattui olemaan melkein samassa korttelissa, käytiin täällä juoksemassa museo läpi missiona nähdä yksisarvisia... mutta ne ovatkin Tokiossa vuoden loppuun asti! Ehkä ihan hyvä niin, koska lämpimänä päivänä museossa oli tukahduttavan kuuma, ja jo kolmen huoneen jälkeen yksi matkakumppanini piti tästä jatkuvaa valitusta.
PoistaVoih, harmi että yksisarvinen jäi näkemättä. :P Ehkä sun pitää palata Pariisiin katsomaan sitä ensi vuoden puolella? :)
PoistaBlogissa on piakkoin muuten luvassa hehkutusta toisesta keskiaikaisesta rievusta, nimittäin Bayeux'n seinävaatteesta. Olin siitäkin ihan fiiliksissä. :D
Kiitos Riina! Olet helmi.
VastaaPoistaTunnustaudun samaan lahkoon. Keskiajan kommervenkit kiinnostaisivat kovasti, varsinkin tosiaan kirkon ja kuninkaiden ulkopuolella olleesta elämästä. Kaupungeissa oli monenmoista touhua, eikä maallakaan elämä tainnut olla ihan tylsää. Ei ehkä nettiä, ja Justin Bieberiä, mutta vastineet niillekin oli taatusti olemassa. Ja niistä olisi mukava saada näkemystä. ;)
Hehe, helmeilen suorastaan! :)
PoistaMont St. Michelillä Normandiassa osallistuimme aikoinaan kerrankin kunnon opaskierrokselle (joita tietysti järjestettiin vain ranskaksi) ja siellä opas avasi tosi mielenkiintoisesti keskiaikaista arkea ja mielenmaisemaa. Esimerkiksi aikakäsitys, esim. taiteen tekeminen oli hidasta, kun jo värien valmistaminen piti aloittaa raaka-aineiden keräämisestä luonnosta. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä mihinkään ei ollut kiire. Edessä oli ikuisuus ja taidekin oli tarkoitettu kestämään ikuisesti (tai ainakin tuomiopäivään, jonka piti olla lähellä). Kyseessä oli luostari, joten päivät kulkivat sykleissä: kolmasosa unta, kolmasosa työtä ja kolmasosa rukoilua.
Onpa hienoa, että museoihin pääsee joskus ihan ilmaiseksi. Saattaisin minäkin innostua, vaikka ei museoissa käyminen rahasta olekaan kiinni. Ilmaisuus olisi vain jonkinlainen kimmoke. :-)
VastaaPoistaSitä olen ihmetellyt, miksi monilla patsailla ei ole nenää. Onko siihen oikein joku syykin, vai ovatko patsaat vain kellahtaneet nenilleen? :-)
Siis voi kamala tuota ympärileikkaajan ilmettä! Taitaa oikein nauttia puuhasta.
Eipä sen museossa käymisen pitäisi tosiaan muutamasta eurosta olla kiinni, ja toisaalta, se rahahan menisi periaatteessa ihan hyvään tarkoitukseen, mutta kummasti se ilmaisuus kuitenkin innostaa! :) Täällä pääsee moniin museoihin (myös tähän kyseiseen) muuten alle 26-v. kuvallisilla henkkareilla ilmaiseksi joka päivä. Mulle tuo riemu on jo mennyt ohi (niisk), mutta vinkkinä jollekin muulle... ;)
PoistaMulle tulee nenättömistä patsaista mieleen aina Obelix ja Sfinksi: http://9e.img.v4.skyrock.net/0462/16610462/pics/454502891.gif
Kai ne ulokkeet sitten vain irtoilevat helpommin? :)
Tuo ympärileikkaajan ilme on niin pervo! Melkein vallan järkytyin, kun näin patsaan ensi kertaa. En edes tajunnut, että mitä ihmettä siinä puuhaillaan, onneksi alla luki lakonisesti: "La Circoncision/The Circumcision".
Siis rakastan näitä postauksiasi kun jaksat laittaa niin paljon kuvia! Clunyn museo olisi kyllä mahtava kokea. Jos en kamalasti valehtele niin muistaakseni Sainte Chapellessa oli myynnissä tyynynpäällisiä ja seinävaatteita, joissa oli kopioitu näiden seinävaatteiden kuvia... Ihania yksityiskohtia olet tallentanut <3 Ja nuo tekstiilien värit ovat säilyneet järkyttävän hyvin. Punainen on yleensä juuri se väri joka haalistuu nopeasti vuosien saatossa.
VastaaPoistaTästä postauksesta tuli taas mieleeni että en ole vieläkään saanut luettua Tracy Chevalierin kirjaa Neito ja yksisarvinen (kirjoittanut myös kirjan Tyttö ja helmikorvakoru), siinä ilmeisesti kietoudutaan tarinassa juuri tuon seinävaatteen ympärille.
Kiva kuulla, että kuvatulva ei ahdista. Mä aina karsin ja karsin näitä kuvia, ja silti tuntuu, että niitä on ihan liikaa eikä kukaan tämmöisiä jaksa selata. Vaikka toisaalta, eipä näitä kenenkään ole pakko kai selaillakaan, maailma on täynnä yhden kuvan ja kolmen sanan blogeja, joista valita, ellei rönsyilyt kiinnosta. :D
PoistaJuuri tuo Neidon ja yksisarvisen värien voimakkuus on aivan uskomaton. Ja valokuvissa ne tietysti näyttävät jotenkin hailakoimmilta kuin todellisuudessa. Taide-elämys! :) Ja juuri värien herkkyyden vuoksi nuo salamalla kuvaavat raivostuttavat. Grr! Kun lähdin kierrokselle, kassiini kurkistanut vartija sanoi, että kuvata saa ilman salamaa kaikkialla paitsi salissa 9, jossa ei saa kuvata edes ilman salamaa. Olin ihan varma, että sali 9 olisi yksisarvishuone, mutta ei, se olikin erikoisnäyttelyn sali. Jossa muuten näin varmaan kymmenen kamerakännykuvaajaa... :P
Vai onko se kännykamerakuvaaja? :D
PoistaKeskiaika on myös minun mieleeni. (Kaari Utriot olen lukenut kaikki) Larppaamista en ole kokeillut. Nämä sun kaikki postaukset ovat ihania, jotkut aivan kuin omia tarinoitaan!
VastaaPoistaKiitos Champagne kauniista sanoista. ♥ Joskus aina mietin, että ketähän nämäkin vuodatukset jaksavat kiinnostaa, mutta ihanaa kuulla, että näistä voi olla iloa jollekin. :)
PoistaKeskiajassa on kyllä jotain mielikuvistusta kiehtovaa! Ja vaikken yleensä romanttisia romaaneja harrastakaan, niin Kaari Utrion tarinoihin on saatu lisättyä niin elävää historiankuvausta, että ne jaksavat kiinnostaa. :)
Ai kun kirjoitat ihanasti, tirskuin vähän väliä kun luin tekstiäsi. Keskiaikaisista esineistä saa revittyä kyllä helposti huumoria! Tuo kontekstitietojen puuttuminen ja liian runsas esillepano on kyllä valitettavan usean museon ongelma.
VastaaPoistaKiva kuulla, että viihdyit! Hihittelin noille joillekin jo tuolla museossa, oli kiva päästä jakamaan hihitykset. ;) Muut museovieraat tuntuivat olevan vähän tosikkomielellä liikenteessä. ;)
PoistaMinäkin nautin ja tirskahtelin tätä lukiessa. Upeat kuvat. Tuolla viihtyisin varmasti muutaman tunnin ihan tyytyvisenä, jos siis ottaisin audion mukaan. Keskiajasta tulee minulle valitettavasti nykyään ensimmäisenä mieleen kaikenlaisia oksettavia tarinoita. Meillä nimittäin asuu eräs tyyppi, jonka lempiohjelma on nykyään Horrible Histories, jossa havainnollisetetaan hurtin huumorin kanssa menneisyyden arkikäytäntöjä. Hieno sarja, vaikka joka jaksossa roiskuukin veri!
VastaaPoistaSiis todellisuudessahan keskiajan arki ei ollut ollenkaan romanttista, vaan kivulloista ja haisevaa. Senkin jotenkin sisäistin ihan uudella tavalla siellä Mont St Michelillä (josta tuolla yllä Jukalle mainitsin). Ensinnäkin kivitaloissa (linnoissa ja luostareissa jne.) oli aivan hemmetin kylmä, aina ja jatkuvasti. Ja jos tauti vaivasi, niin laskettiin vähän verta, kunnes potilas kuoli. Ei mitään kivunlievityksiä jne.
PoistaTaidanpa ehkä kaivella tuon Horrible Histories -sarjan jostain, kuulostaa kiehtovalta! :)
Oi mikä museo! Ja kirkkotaide sopisi minulle taas oikein hyvin. Pitääpäs laittaa Kaari Utriot korvan taakse, sillä niistä en ole kuullutkaan. Ehkä siksi, että en ole ollut mitenkään kallellaan keskiaikaan. Mutta jos nyt kallistuisin...
VastaaPoistaKaari Utrion kirjat ovat romanttisia tarinoita, itse en yleensä lue romanttista kirjallisuutta, mutta tykkään Utrion elävistä historiakuvauksista; hänellähän on historioitsijan koulutus.
PoistaKirkkotaidekin voi olla kiinnostavaa ja kertoohan se paljon keskiaikaisesta elämänmenosta sekin. Kaipaisin vain lisää yksityiskohtia ihmisten arjesta ja käytännönelämästä.
Ihana postaus ja hyvia kuvia, oli kiva kurkistaa museoon, tuo nainen ja yksisarvinen osio olisi erityisen mielenkiintoista nahda livena.
VastaaPoistaNainen ja yksisarvinen on elämys ja näyttää tosiaan "elävänä" niin paljon paremmalta kuin kuvissa! Se on minusta kaunis jo sinällään, mutta vielä kiehtovampi, kun tutustuu siihen liittyvään symboliikkaan. :)
PoistaBitch please! :DD
VastaaPoistaKylläpä kaikki muut oli kommentoineet kulturelleja... Viihdyn itsekin museoissa, mutta tän postauksen huipennus vaan oli ehdottomasti toi toteamus.
Hahahaa, lohduttavaa kuulla, etten ole yksin kieroutuneen huumorintajuni kanssa...! ;)
PoistaOlipa mielenkiintoisen näköinen museo! Taas kasvaa lista "mitä tehdä Pariisissa"...
VastaaPoistaKiehtova paikka on! Mutta suosittelen ehdottomasti sen äänioppaan ottamista. :)
PoistaKeskiaikaiset puput 1 ja 2! Kaikkea voi löytää vakavasta taiteesta...Toki pupullakin on joku merkitys ollut. Siis muu(kin) kuin olla söpö pupu
VastaaPoistaTaide-elämys on katsojan silmässä. Ja minä näin siinä söpön pupun yksi ja kaksi! :D Tosin nyt innostuin googlaamaan lisää symboliikasta, ja löysin väittämän, jotta hedelmällisyyttä symboloisivat söpöyden ohella:
Poistahttp://www.thecultureconcept.com/circle/the-lady-and-the-unicorn-and-millefleurs-style-tapestries