Kyseessä oli Henri Delafont, kuvaushetkellä pari vuotta sitten 104-vuotias autoilija Creusesta. Papparaisella oli ilmiselvästi älli tallella ja veitikka silmäkulmassa. Aistit eivät kuitenkaan selvästi olleet enää entisellään. Mutta Henri tarvitsi autoa. Toimittajan kysyessä mitä tapahtuisi, jos Henriltä vietäisiin kortti, vastaus oli selvä:
"Olisin vanki."
 |
| Aiheeseen liittymätön kuvitus viime viikonlopun vierailultani Cinémathèque Françaiseen. Pariisissa vierailevan leffafriikin kannattaa ehdottomasti tarkastaa cinemateekin esillä oleva erikoisnäyttely, sillä niiden joukossa on ollut kiinnostavia helmiä. |
Vuonna 1931 ajokortin saaneen Henrin ajokykyä ei ole sen pitäen testattu. Ranskassa ei nimittäin ole lakia, joka velvoittaisi testaamaan tietyn ikäisten ajokykyä. Koska yleistä järjestelmää ei ole, ainoa keino saada kiinni kyvyttömyydestään huolimatta autoilevat vanhukset on se, että heidän läheisensä ilmoittavat asiasta viranomaisille, jotka sitten lääkärintarkastuksen jälkeen voivat ajokortin tarvittaessa evätä. Läheisten tekemät ilmoitukset ovat luonnollisesti äärimmäisen harvinaisia. Kukapa haluaisi mummoaan tai pappaansa ilmiantaa.
 |
| Museon pysyvässä näyttelyssä on suorastaan maaginen tunnelma. Hämäriä pikku saleja värittävät spottivalot, salaperäinen esineistö ja vanhat filminpätkät.
Ongelma vanhusten autoilu on tietysti erityisesti maaseudulla, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja julkinen liikenne on vähäistä tai suorastaan olematonta. Miehen vanhempien asuinseudulla tämä näkyy selvästi. Monissa kylissä asuu lähes yksinomaan vanhuksia, sillä nuoret ovat muuttaneet opintojen ja töiden perässä muualle. Tiet ovat usein kapeita ja kiemuraisia vuoristoteitä, joilla on usein mustaa jäätä. Lähin kauppa tai leipomo saattaa olla hyvinkin parinkymmenen kilometrin mutkaisen vuoristotien päässä. Seudulla autoillessa aika ei käy pitkäksi, kun mutkan takaa saattaa tulla naapurin pappa väärää kaistaa vastaan tai pitkällä suoralla sivutien stop-merkin taakse pysähtynyt mummeli pöläyttääkin yllättäen eteen, koska "ei nähnyt" lähestyvää autoa.
Ongelma koskettaa myös miehen vanhempia, sillä hänen isänsä lähestyy jo 80 ikävuotta. Lähestyvä vanhuus on helppoa unohtaa, sillä mm. perinpohjaisia taloremontteja harrastava appi vaikuttaa ainakin vuosikymmentä ellei paria nuoremmalta. Appi on soitellut ja laulanut tanssiorkesterissa, joka kiertelee lähiseudun kyläjuhlissa. Keikkoja on yleensä vähintään kerran viikossa. Illanvietot loppuvat yleensä aamuyöllä, jolloin on pilkkopimeää ja aistitkin väsymysestä kankeita. Appi on itse sanonut vähentävänsä keikkailua, sillä "se ei tuota enää iloa". Ajomatkat ilmiselvästi stressaavat ja toisaalta aistien heikentyminen selvästi käyvät ylpeyden päälle. Vaimo pentele ajaa nykyään miestään paremmin!
|
 |
| Valitettavasti pysyvä näyttely on todella pieni. Selitys- ja taustoitustekstejä on todella vähän, ja nekin vähät ovat kaikki ranskaksi. Ranskaa ymmärtämättömän kannattaa ehdottomasti turvatua äänioppaaseen.
Katsomassani tv-ohjelmassa väläytettiin tuoretta ranskalaista liikenneturvaraporttia, jonka mukaan "60 %:ssa tapauksista yli 75-vuotiaat ovat syyllisiä onnettomuuteen". Tosin minulle jäi epäselväksi, että mistä tapauksista. Kaikista onnettomuuksista vaiko vain sellaisista, joissa iäkäs ihminen oli osapuolena?
Ranskassa puuhataan ajokorttiuudistusta, mutta ilmeisesti vanhusten ajokuntoa ei tulla vieläkään yleisesti kontrolloimaan. Ainakin ohjelmaan haastateltu Frédéric Péchenard vastustaa ajatusta. Hänen mukaansa se merkitsisi vanhusten stigmatisointia.
|
 |
| Ilman vapaalippua liikkuvalle suosittelen vierailua Cinémathèquessa sunnuntaiaamuna. Sisäänpääsy on nimittäin ilmainen sunnuntaisin klo 10 - 13. |
Niin, creuselainen Henri ei kuulemma enää autoile. Ohjelman toimittajat kävivät tarkistamassa nykytilanteen ja Henri ilmoitti luopuneensa ajokortista, sillä hän ei halua vahingossa tappaa ketään, kuten oli käynyt "jollekin kahdeksankymppiselle, joka ajoi päin stop-merkkiä". Hieman myöhemmin käy ilmi, että Henri olikin nähty ratissa aivan hiljattain.
"No mutta Henri, tehän sanoitte lopettaneenne ajamisen?", toimittaja hämmästelee.
"Olenhan minä lopettanut, pari kuukautta sitten. Tai puolitoista..."
---
France2-kanavan Envoyé Spécial -dokumentti iäkkäistä autoilijoista löytyy netistä täältä. Valitettavasti en tiedä, näkyykö ohjelma Ranskan ulkopuolella.
---Cinémathèque Française
51, rue de Bercy
Metro: Bercy
Onhan tietenkin ongelmallista jos vanhukset eivät pääse kotoaan, mutta silti... Täällä on samanlainen käytäntö, ja pari kuukautta sitten joku yli 90-vuotias papparainen ajoi suojatiellä kävelleen koululuokan päälle. Pari lasta kuoli, moni joutui sairaalaan. Sen jälkeen täällä ruvettiin puhumaan aiheesta, mutta vielä ei ole päästy mihinkään lopputulokseen.
VastaaPoistaTuossa samaisessa dokumentissa esiteltiin myös muuan Laetitia, joka oli menettänyt parivuotiaan poikansa ajokyvyttömän vanhuksen aiheuttamassa onnettomuudessa. Hän lobbaa kontrolleja ikäihmisille, mutta työ ei ainakaan vielä ollut tuottanut hedelmää. :( Ikävää tosiaan, että vanhukset ovat sidottuina kotiinsa, mutta liikenteessä he saattavat olla vaaraksi sekä itselleen että kaikille muille.
PoistaEhkä siellä (kuten näköjään täälläkin) kontrollointi koetaan jotenkin puuttumiseksi yksilönvapauteen. Mikä on tietysti naurettava ajatus, eihän kukaan sano, ettei rattijuoppoja pitäisi kontrolloida yksilönvapauden vuoksi. ...Enkä nyt tietenkään sano, että vanhukset ovat kuin juoppoja tai että edes kaikki vanhukset olisivat ajokunnottomia...
Sveitsissä onneksi joutuu käymään lääkäritarkastuksessa vähintään kahden vuoden välein täytettyään 70 vuotta. Mielestäni tätäkin ikää voisi laskea hyvin laskea vaikka 65-vuoteen, mutta ehdottomasti parempi kuin toi Ranskan systeemi.
VastaaPoistaMulla ei riitä ymmärrystä siihen, että autolla ajetaan pitkiäkin matkoja selvästi ajokyvyttömänä, oli sitten nuoresta tai vanhasta ihmisestä kyse. Zürichissä vuonna 2003 tapahtunut onnettomuus jäi ikuisesti mieleeni. Autoilija oli 70-vuotias ja oli matkalla autollaan sairaalaan päänsärkynsä takia. Hän ajoi Zürichin kuuluisalla Paradeplatzilla jalkakäytävälle ihmisten päälle, 3 pienen lapsen 38-v. äiti kuoli ja 5 muuta loukkaantuivat. Mediassa spekuloitiin, että autoilija oli vahingossa painanut kaasupoljinta jarrupolkimen sijaan. Ja tässä paikassa, missä autoilija oli liikkeellä ei edes saa ajaa autolla, sillä se on raitsikoille rauhoitettu alue! Itselle jäi tämä tapaus niin hyvin mieleen, koska olin juuri puolisen tuntia aikaisemmin seisoskellut tässä täysin samassa paikassa, jossa odottelin raitsikkaa palatakseni lounastauolta taas työpaikalle. Miten kiitollinen olinkaan, että olin juuri sinä päivänä ajoissa lounaalla!
Hyi mikä tapaus! :( Onneksi sinulle ei käynyt kuinkaan! Dokumentista kävi ilmi, ettei ikäihmisten ongelma ole ainoastaan aistien heikkeneminen. Myös liikennesäännöt muuttuvat, esim. liikenneympyröitä ei muutama vuosikymmen sitten ollut täällä ollenkaan. Samoin kävi ilmi, että moottoriteillä ajelee säännöllisesti vanhuksia väärään suuntaan. He ovat tottuneet "tavalliseen" tiehen, ja hämääntyvät, kun moottoritiellä on usea samansuuntainen kaista...
PoistaPariisissa noita ajokunnottomia näkyy vähemmän, kun täällä on näppärä julkinen liikenne. Yleensä nopeudetkin ovat niin hitaita, ettei isoa rytinää pääse syntymään. Mutta aina voi tietysti tulla tilanteita, kuten tuo Zürichin onnettomuus. Jalankulkija on kuitenkin suojaton auton edessä.
Meillä on myös perhepiirissä muhimassa tämä pappa ratissa ongelma. Jokaista pelottaa kyseisen papan kyydissä, ehkä pappaa itseään lukuunottamatta, mutta asuvat sellaisessa korvessa, että jos jäävät autottomaksi, eivät siellä selviä enää. Suomeen pitäisi palauttaa kauppa-autot jossa olisi myös muut palvelut, niin ei tarvitsisi pappojen ajella asioille.
VastaaPoistaKauppa-auto on kyllä elinehto syrjäseudun vanhuksille. Miekkosen vanhempien kotikylässä kiertelee kyllä ainakin leipurinauto ja teurastamonauto. Posteljooni kiertää joka kodissa juttusilla myös. Mutta muuten esim. sosiaalinen elämä on ilman autoa aika kuollutta.
PoistaIsotätini ajoi vielä yli 80-vuotiaana. Hänellä oli jalkavaivan takia vaikeuksia painella polkimia ja ennen kaihileikkausta näkökin oli aika huono. Mutta autosta luopuminen ei siinä vaiheessa tullut kyseeseenkään, koska silloin hän "ei olisi päässyt liikkumaan minnekään", vaikka asui kaupungin keskustassa. Kun on tottunut autoon, sitä sitten ilmeisesti jatkaa ajamista niin kauan kuin vain jotenkin kykenee. Täytyy sanoa, että minua pelotti olla kyydissä. Sen verran hurjapäinen kuski isotäti oli ;)
VastaaPoistaHui! :D Meillä pappa luopui autosta suht ajoissa, mutta sen sijaan törmäili pitkään liikenteessä polkupyörällä. Pikku haavereita sattui, mutta vain hänelle itselleen.
PoistaMinulla on onni asua pikkukaupungissa (n. 5000 asukasta), missä tämä kulkemisjuttukin on upeasti järjestetty. Yleinen bussi kyllä kulkee puolen tunnin välein kylämme halki ja vie mukanaan lähellä olevaan suurempaan kaupungiin, myös junalla pääsee kulkemaan minne tahansa, vaikka Pariisiin. Sveitsihän on tunnettu hyvästä yleisestä kulkuneuvoverkostostaan muutenkin.
VastaaPoistaMutta tietyssä iässä jo bussinkin käyttäminen saattaa olla ongelma, varsinkin jos sitä ei ole oppinut aikaisemmin käyttämään. Meidän kylässä on n. 20 vapaaehtoista autolla kuljettavaa ihmistä. Kuljetuksesta toki peritään hinta, mutta se on ehkä 1/3 taksin hinnasta. Kuljetusta voivat käyttää kaikki sitä tarvitsevat ihmiset, mutta pääsiassa sitä käyttävät vanhukset. Kuljetuksia oli viime vuonna n. 200 kpl, joten ihan kivasti tätä palvelua on käytetty. Minusta tälläinen palvelu on todella hienoa. Saapa nähdä otanko itse tämän palvelun käyttöön sitten joskus tulevaisuudessa. Tarkoituksenani olisi kyllä ylläpitää sellaista sosiaalista verkostoa, että saisin ystäviltä kuljetusapuakin sitä tarvitessani. Vanhustenkoti vielä puuttuu kylästämme, tosin sellainenkin saattaa tulla ennen siihen ikään tultuani, sillä eräs pari vuotta sitten kuollut kyläläinen testamenttasi kunnallemme ison maapalan ja laittoi siihen ehdoksi, että siihen saa rakentaa vain vanhustentalon. :-)
Usko tai älä, tuossa kyseisessä dokumentissa esiteltiin juuri sveitsiläistä tapaa, jossa vapaaehtoiset kuljettivat mummeleita kaupoille. Mummelit kun halusivat itse hoitaa ostoksensa, mutta autoilu oli jo alkanut pelottaa. En yhtään muista, missä päin Sveitsiä haastateltu mummeli ja kuski olivat, mutta jossain ranskankielisellä alueella kuitenkin. :) Aivan loistava auttamisidea!
Poista