Luxembourgin puistossa voi näinä päivinä törmätä tällaiseen jonoon:
Jono kiemurtaa Luxembourgin museolle, jossa on käynnissä Chagall-näyttely.
Jonon nähtyämme olimme kaverini kanssa jo valmiita luovuttamaan ja yrittämään vierailua eri päivänä. Koskapa kaverini on kuitenkin näkyvästi raskaana, päätimme kokeilla onneamme ja kysyä, onko raskaana olevilla etuajo-oikeutta. Oli. Jopa raskaana olevan saattaja pääsi mukaan. Tosin ovivahtina toiminut vanhempi herrasmies kyseli ensin kaverini aviomiehen perään, mutta ei kehdannut mukista minut nähtyään, nyt kun samaa sukupuolta olevat parit ja heidän oikeutensa ovat olleet tapetilla.
Heitä, joilla ei ole sopivan raskaana olevia kavereita (tai omaa raskausmahaa), suosittelen varaamaan liput etukäteen netistä. Jonotusaika olisi kuulemma ollut kaksi tuntia.
Marc Chagall syntyi vuonna 1887 nykyisen Valko-Venäjän, silloisen Venäjän keisarikunnan alueella sijaitsevaan Vitebskin kaupunkiin, jonka asukkaista tuolloin puolet oli juutalaisia. 98 elinvuotensa aikana Chagall ehti kokea yhden vallankumouksen, kaksi maailmansotaa ja pakolaisuuden. Elämänkokemukset ja historiankulku heijastuivat myös hänen töihinsä.
 |
| Les amoureux en Vert, 1916-1917. |
Tämän näyttelyn teemana on "Sodan ja rauhan välissä". Päällimäiseksi minulle jäi mieleen kuitenkin rakkaus ja erityisesti Chagallin syvä rakkaus vaimoaan Bellaa kohtaan. Chagall itse kuvasi heidän suhdettaan näin:
"Oli kuin hän olisi tuntenut minut pitkään. Kuin hän tuntisi koko lapsuuteni, koko nykyisyyteni, koko tulevaisuuteni. Kuin hän vartioisi minua. Tunsin, että tämä oli vaimoni... Astuin uuteen taloon, eikä minua voinut siitä enää erottaa."
 |
| Vuonna 1915 tuolloin 28-vuotias Chagall meni naimisiin 23-vuotiaan Bellan kanssa. Tytär Ida syntyi seuraavana vuonna. Maalaus: Bella et Ida à la fenêtre, 1916. |
 |
| "Valitsin maalaamisen; se oli minulle yhtä välttämätöntä kuin ruoka; se oli minulle kuin ikkuna, jonka kautta lentäisin kohti toista maailmaa." |
 |
| "Älkää kutsuko minua mielikuvitukselliseksi! Päinvastoin, olen realisti. Rakastan maata." |
 |
| Signeeraus. |
 |
| Ne eivät ole flunssan aiheuttamaa nenäeritettä, vaan kyyneleitä, joita talonpoikaisrouva vuodattaa miehensä lähtiessä sotaan. Couple de paysans. Départ pour la guerre, 1914. |
Minulle oli yllätys, kuinka paljon mustavalkoisia teoksia Chagall oli tehnyt.
 |
| Huomaa korjauslakka. Le Shofar, 1931. |
Juutalaisuus oli merkittävä osa Chagallin identiteettiä, tämä näkyy selvästi hänen töidensä aihepiireissä. Myös osa Chagallin viljelemästä näennäisesti oudosta symboliikasta on lähtöisin juutalaisesta kulttuuriperimästä tai jiddishinkielisistä sananlaskuista.
Tyylillisesti Chagall ammensi innoitusta mm. kubismista, surrealismista ja fauvismista, mutta pysyi aina uskollisena omaleimaiselle tyylilleen.
 |
| "Lapsuudesta lähtien Raamattu on kiehtonut minua. Se on aina ollut minulle - ja yhä edelleen on - kaikkien aikojen suurin runouden lähde." Pardon de Dieu annoncé à Jerusalem, 1956. |
"Chagallin töissä unikuvat rakentavat maailman, joka ei ole fiktiota, mutta ei myöskään todellisuuden imitointia, vaan pikemminkin taiteilijan subjektiivisuuden ilmausta ja sen jatkamista maalaukseen. Unimaailmalle tyypilliset olotilan muutokset ja siirtymät tekevät Chagallin unenomaisista teoksista "surrealistisia". Toisin kuin surrealistit, Chagall ei kuitenkaan antanut vain alitajunnan tai mielikuvituksen puhua. Chagall oli tietoinen uneksija."
"Näennäisen epäsopivilla kohtaamisilla, joita taiteilija järjestää hahmojen, eläinten ja hybridiolentojen välille, hän luo painottomuuden tunnetta ja leikkii hahmojen ja taustan välisillä mittasuhteilla."
"Chagallin maalauksissa yhdellä hahmolla voi olla useita merkityksiä. Madonna voi olla myös morsian, aasi puolestaan taiteilija itse. Chagall kehittää useita symbolisia tasoja. Hänen identifioitumisensa eläimiin on loogista, sillä hasidismissa eläin on osa jumaluutta."
 |
| Ryysis. |
Minua kiehtovat Chagallin töissä lukemattomat yksityiskohdat. Miksi hahmot lentävät? Kuka on tuo viulunsoittaja? Entäpä vuohi?
Chagallin symboleille on etsitty milloin mitäkin selityksiä. Itse epäilen Chagallin maalanneen outouksia joskus ihan vain ilkikurisuuttaan, ja nauraneen sitten partaansa kriitikoiden ja taiteentutkijoiden analyysejä kuullessaan. Sitä paitsi, minusta taiteesta voi nauttia myös sinällään, esteettisenä elämyksenä. Nauttia niistä elämyksistä, joita se aiheuttaa minussa yksilönä, kun katson sitä omien subjektiivisten kokemusteni siivilän kautta. Irrallaan siitä, mitä taiteilija mahdollisesti halusi työllä sanoa tai olla sanomatta.
 |
| Kuu kuin silli. Chagallin isä oli kalakauppias. Le Paysage bleu, 1949. Yksityiskohta. |
 |
| Le Cheval rouge, 1938-1945, yksityiskohta |
 |
| Le Cheval rouge, 1938-1945, yksityiskohta |
 |
| Le Cheval rouge, 1938-1945, yksityiskohta |
 |
| À ma femme, 1938-1944 |
 |
À ma femme, 1938-1944
Kuten kaikki vähääkään kunnianhimoiset taiteilijat tuolloin tekivät, myös Chagall muutti Pariisiin vuosiksi 1910-1914 nauttimaan boheemielämästä, oppimaan ja etsimään inspiraatiota. Pariisin monumentit pääsivät mukaan Chagallin kuvastoon. Chagall piti kaupungista niin, että muutti sinne uudestaan perheineen 1920-luvulla, kunnes joutui pakenemaan Ranskasta natsien tieltä Yhdysvaltoihin, josta käsin hän seurasi kauhuissaan entisten kotiseutujensa tapahtumia.
|
 |
| Esquisse pour les toits rouges, 1953 |
 |
| Esquisse pour les toits rouges, 1953, yksityiskohta. |
 |
| Le Monstre de Notre Dame, 1953. Yksityiskohta. |
 |
| Kaukana pilkottaa Sacré Coeur. Le Monstre de Notre Dame, 1953. Yksityiskohta.. |
Chagallin elämän suurimpia tragedioita oli silti hänen vaimonsa Bellan kuolema vuonna 1944, noin 30 onnellisen avioliittovuoden jälkeen.
 |
| L'Âme de la ville, 1945. |
Chagallin sanoin: "Kaikki muuttui synkäksi".
Väkeä riitti näyttelyssä jonon lisäksi myös sisätiloissa, mikä tietysti vaikeutti taiteen nauttimisen ohella kuvaamista. Ellei blogia olisi, tuskin näyttelyitä kuvaisin, sillä hämärässä ja tungoksessa kohtuullisten kuvien ottaminen on melkoisen haasteellista. Moni taulu on kuvattu sivusta, sillä en halunnut häiritä muita vierailijoita häärimällä kameran kanssa taulun edessä.
Ilmeisesti onnistuin jotakuta kamerani kanssa ärsyttämään, sillä Autour d'elle -taulua kuvatessani takaani kuului: "Eräät ne eivät vaan voi kunnioittaa mitään sääntöjä. On se kumma, että vaikka kuvaaminen on kielletty erikseen kirjallisesti, niin silti pitää kuvia ottaa...". Käännyin hämmästyneenä katsomaan. Takanani seisoskeli kaksi keski-ikäistä, nyrpeänaamaista ja pyntättyä rouvashenkilöä. Koska kommentti oli ihan selvästi minun kuultavakseni tarkoitettu (vaikka he muka keskenään puhuivatkin), minun oli pakko vastata, että kuvaaminen ilman salamaa on kyllä sallittu, paitsi erikseen merkittyjen taulujen kohdalla. Sain vastaukseksi vain tuhahduksia.
Liekö tungos vetänyt hermoja kireälle, vaiko vain muuten ikävä luonto tädeillä? Vai oliko tädeiltä jäänyt iso kyltti sisääntuloaulassa näkemättä? Vai oliko heillä vain heikko sisälukutaito?
 |
| Tämä maalaus näytti ensivilkaisulla melkein Monet-henkiseltä. Sous le Palmier, (Cap d'Antibes), 1969. |
 |
| Mutta tarkemmin katsottuna tässäkin puutarhassa pötköttää erittäin chagallmainen hemmo. |
Chagall-näyttely Entre guerre et paix
21.2. - 21.7.2013
Musée de Luxembourg
19, rue de Vaugirard
Metro: Rennes/Saint Sulpice
--
Lähde: Näyttelyn esite.
Marc Chagallin lyhyen mutta kiinnostavan elämäkerran voi lukaista
täällä.
Jännä tuo raskaanaolevien ohituskaista. Minulla ei olisi tullut mieleenkään kysyä tuollaista, vaikka raskaana olisinkin. Onko se yleistäkin siellä päin?
VastaaPoistaIhania nuo värit Chagallilla. Esim. Le Paysage bleun ottaisin seinälleni milloin vain. Tietenkin, jos joku muu maksaisi todennäköisesti astronomisen hinnan...
Eikö ole maailman raivostuttavinta, kun ihmiset vain tuhahtavat sen sijaan, että myöntäisivät olleensa kritiikissään väärässä? Raivostuttavaa! :)
Olematta koskaan ollut raskaana Ranskassa tai missään muuallakaan, niin kyllä mä sanoisin, että täällä raskaana oleville annetaan herkästi istumapaikka jne. Mulle on joskus tullut joku sanomaan kaupan jonossa että hän on raskaana ja väsynyt, pääsiskö ohi. Toisaalta ärsytti aikalailla (varsinkin, kun vatsaa ei edes näkynyt), koska muakin väsytti työpäivän jälkeen aivan tavattomasti, mutta päästin tietysti ohi, jopa mitään raskaustodistuksia kyselemättä... ;D Ja tarina kertoo, että nuoret naiset pukeutuvat lakkopäivinä tekovatsoihin, jotta eivät tulisi tuupituiksi tai jopa saisivat istuinpaikan ylitäydessä metrossa/RER-junassa. :P Mutta kyllä mä suon oikeasti raskaana oleville kaikki istuinpaikat ja jonojen ohitukset. Suomessa asenne on ehkä enemmän se, että "En ota säälialmuja, kun eihän tässä sairaina olla ja mummonikin synnytti saunassa!".
PoistaJa voi argh että nuo rouvakset osasivat ärsyttää ihan vain sillä happamella naamallaan, yhh! Ja olivat sitä paitsi väärässä! :P Ja kun vieressä patsastellut museovahdin hyväkäs ei reagoinut mun kameraani, niin päättivät ryhtyä itse ojentamaan. :D
Ooh, ihan jo näiden kuvien vuoksi voisin buukata lennot Pariisiin. Rakastan Chagallia! Upea näyttely ja hienot lainaukset välitit meille lukijoille kuvien lisäksi, kiitos!
VastaaPoistaNiinhän se on, että niitä tulkintoja riittää ja tuskin on yhtä ainoaa oikeaa. On kuitenkin mielenkiintoista kuulla itse taiteilijan käsitys, jos sellainen on saatavilla. Taiteessa on kuitenkin minusta hienoa juuri se, kuinka jokainen voi saada itselleen 'sopivia' asioita ja elämyksiä upeita teoksia kuunnellessa, lukiessa ja katsellessa.
Totta kai olisi mielenkiintoista kuulla myös taiteilijan oma näkemys siitä, mitä hän teoksellaan yrittää sanoa. Siitä voi saada ulottuvuutta omaan kokemukseensa. Käsittääkseni Chagall ei ole juuri itse selitellyt symboleitaan, vaan tulkinnat ovat lähinnä muiden tekemiä. Esim. Wikipediassa niitä on jokunen.
PoistaKiitos, kun kestit ikävät tädit ja ryysikset. Chagall on suuri suosikkini. Näin hänen näyttelynsä Istanbulissa, mutta siellä oli kyllä huomattavasti vähemmän töitä esillä, kun siellä teillä. Chagallin sini on kuin uni!
VastaaPoistaTiukkaa se teki! :D Muistan Chagall-postauksesi, ja lueskelinkin sitä hiljattain. Siellä taisi olla esillä kokolailla eri taulut kuin tuolla Luxembourgin museossa. Aika moni taulu tässä näyttelyssä muuten oli näköjään Pompidou-keskuksen kokoelmista. Että ellei Pariisiin ehdi tähän näyttelyyn, kannattaa kokeilla ehkä onneaan siellä (en tosin tiedä, onko tämän kyseisen Chagall-näyttelyn tarkoitus matkustaa muualle?).
PoistaKiitos tästä ihanasta aamusesta taide-elämyksestä. Taas jaksaa jatkaa töitä ja harmaa aamu tuntuu valoisammalta.
VastaaPoistaTarja L
Chagall on kyllä hyvää väriterapiaa! Noita värejä ja yksityiskohtia olisi voinut tuijotella miten pitkään vain. Kiva kuulla, että niistä oli iloa näin bloginkin välityksellä! :)
PoistaRiina! <3 Pyöräytit kyllä sydämeni ympäri tällä postauksella! Chagall on ihana! Kammottavat jonot ja ihmismäärät, mutta nauratti tuo "etuoajo-oikeutenne" ja ovivahti ;D
VastaaPoistaIhania yksityiskohtia olet ikuistanut. Nuo siveltimenvedot ja värit ovat kaunista katseltavaa ja se Chagallin rakkaus vaimoaan kohtaan. Kuin sadusta.
Minulta löytyy kirjahyllystäni Chagallin elämäkerta (Chagall - Elämäni) joka avasi tosiaan taiteilijan taustoja,iloja ja suruja.
Minullekin oli uutta että hän teki noinkin paljon mustavalkoisia teoksia (piirtämällä?).
Kiitos superhyperihanasta postauksesta! <3
Chagallin vuoksi kestin jopa kamalia massoja! :D
PoistaEn tiedä millainen kuva tuosta elämäkerrasta välittyy, mutta tuosta linkittämästäni Smithsonianin jutusta välittyvä Chagall oli jopa vähän reppana, joka tarvitsi tuekseen vaimoa organisaattoriksi. Ja Ida-tytär niitä vaimoja sitten hänelle järjesteli. :D
Kiitos kierroksesta lempitaiteilijani töiden äärellä.
VastaaPoistaChagall-museossa Nizzassa olen käynyt kolmesti ja viipynyt pitkät tovit unenomaisten taulujen lumoissa.
Haaveissani olisi käydä myös siellä Nizzan museossa! Siellä ehkä olisi vähemmän ryysistä, kun kyseessä on pysyvä näyttely.:)
PoistaKiitos tästä ihanasta postauksesta! Chagall on minunkin suosikkejani ja esim.Jerusalemin Hadassah-sairaalassa on upeat Chagallin lasivitriinit,täynnä värejä.Israel museossa Jerusalemissa on myös kattava Chagall kokoelma.
VastaaPoistaOnpa hyvä kun on raskaana oleva ystävä;D
Kurkkasin googlella heti noita sairaalan ikkunoita, upeat! Juutalaisuus oli niin esillä Chagallin töissä, että ymmärrän hyvin, miksi hän on tärkeä taiteilija siellä. :)
PoistaRaskaana olevasta ystävästä on tosiaan iloa! :D
Voi kuinka ihana käynti taidenäyttelyssä, kiitos! Nuo unenomaiset siniset teokset ovat kaikki suosikkejani. Tädit olisivat varmasti itse halunneet kuvata, mutta eivät ehkä huomanneet kylttiä, eivätkä kehdanneet. Hyvä että sinä kuvasit, ja me bloginkin lukivat pääsimme nauttimaan tästä matkasta. Hienoa, että sinulla oli raskaana oleva ystävä mukanasi, ja ohititte jonot!
VastaaPoistaHeh, voi tosiaan olla, että tädit olisivat itse halunneet kuvata ja siksi häiriintyivät. :) Mutta kiva, että kuvista oli iloa, etteivät tädit ihan turhaan häiriintyneet. ;D
PoistaOikein toimittu kyylätätien kanssa! Hyvä!
VastaaPoistaHihi, hyvä että sanoin, muuten olisi jäänyt kaivelemaan. Paitsi taisi jäädä nytkin, kun piti asiasta oikein blogissa avautua. :D
PoistaChagall...yksi suosikki taiteilijoistani koska rakastan värejä ja omaperäisyyttä ja tässä tapauksessa hänen tyyliään. Kiitos sinulle näyttelystä! Oli melkein kuin olisin siellä nyt itse käynyt! Olisi mielenkiintoista lukea taiteilijan elämäntarina....Minäkin luuli ettei museoissa saa kuvata kun jossain kerran tultiin sanomaan että kamera pois...mutta ai että se onkin noin että ilman salamaa jne...-Anne
VastaaPoistaMinä tulen Chagallin teoksista yleensä hyvälle tuulelle. Näyttelyssä oli mukana töitä, jotka kuvasivat raskaita ja ahdistavia aiheita, kuten sotaa ja holokaustia, mutta silti näyttelystä ei jäänyt ahdistavaa oloa, kun Chagallin perusvire on jotenkin niin positiivinen.
PoistaNäyttelyissä kuvaaminen on näyttelykohtaista. Joskus on kaikki kuvaaminen kiellettyä, mutta aika usein vain salamalla kuvaaminen on kielletty. Minua ehkä ärsytti tätien reaktio siksikin, että oikeasti noudatan yleensä tunnontarkasti kuvauskieltoja. :P
Ihania tauluja ja värejä, kiitos niiden jakamisesta täällä! Toivottavasti ehdin päästä katselemaan niitä Pariisiin ennen kuin näyttely loppuu. Chagall on ollut yksi taiteilijasuosikeistani teini-iästäni saakka. Lukiossakin muistan kirjoittaneeni kuva-analyysin eräästä taulusta, joten olisi hauska nähdä se ns. livenä. :D
VastaaPoistaChagall on yksi minunkin suosikkejani. Toivottavasti ehdit vierailemaan näyttelyssä ja löydät esillä olevien taulujen joukosta sen tutun yksilönkin. :)
Poista