torstai 21. helmikuuta 2013

Pariisin parasta leipää ja juoruja

Mikäpä olisi ranskalaisempaa kuin kunnon boulangerie, josta kipaista hakemassa uunituoretta patonkia tai croissanteja tai escargot'ja tai vaikka pain au chocolat'ta. 

Leipomoita on Pariisissa joka kulmalla, mutta kuten jokainen pariisilainen tietää, kaikki leipomot eivät ole vierailun arvoisia. Ja toisiin taas kannattaa tehdä tunninkin metromatka. Kuulemma.

Eräs trendikkäimmistä leipomoista lienee tällä hetkellä Christophe Vasseurin Du Pain et des Idées, joka sijaitsee yhtä trendikkään Canal Saint Martinin tuntumassa. Pieni kierros netin syövereissä kertoo, että kaikki rakastavat tätä leipomoa. Niin Yelpissä, Tripadvisorissa kuin ympäri blogosfääriäkin. David Lebovitzkin on maininnut leipomon erääksi pariisilaissuosikikseen. Ja Gault & Millau piti tätä leipomoa Pariisin parhaana vuonna 2008.

Pitihän siellä sitten poiketa.

pain03

Jono kiemurteli tammikuisena perjantai-iltana ulko-ovelle asti. Asiakaskunta oli keskimäärin nuorehkoa ja bobohkoa, vaikka joukossa oli toki kaiken ikäisiä.

pain01

Leipomo oli tunnelmallinen ja rustiikki. "Vähän liikaakin", kuiskutteli se kyyninen ääni päässäni. Esitettiinkö tässä jotain muka todella perinteikästä, kun Christophe Vasseur kuitenkin oli vielä reilut 10 vuotta sitten muotibisneksessä työskentelevä ekonomi. Kolmikymppisenä Vasseur päätti vaihtaa alaa - mikä on muuten Suomeen verrattuna erittäin poikkeuksellista Ranskassa - ja ryhtyi leipuriksi.

pain02

Du pain et des idées -leipomon ykköstuote on leipomon oma Pain des amis, jonka valmistamista leipomon nettisivuilla kuvataan näin: "Perinteisiä vehnäjauhoja, kevyt vaivaus, hyppysellinen hiivaa ja annetaan hapantua kaksi päivää, jotta aromit kehittyvät. Erityinen paistotekniikka entisajan puu-uunissa. Näin leipään ilmaantuu kastanjan ja vaahterasiirapin makua."

Ja olihan se hyvää, rapeakuorista mutta kuohkeaa. Hieman savun makua.

pain05
250 gramman viipale pain des amis -leipää maksoi 2,20 euroa.
Mutta ei siinä vielä kaikki.  

Taustatietoja tähän postaukseen kaivellessani satuin nimittäin törmäämään Painrisien-blogiin, jossa bloggaaja Rémi kiertelee ja arvostelee pariisilaisia leipomoja. Viime vuoden tammikuussa bloggaaja kirjoitti hiljattain pettyneensä useaan otteeseen Du Pain et des Amis -leipomon tuotteisiin, vaikka ne aikaisemmin olivat kuuluneet hänen suosikkeihinsa. Sivuutin kritiikin olankohautuksella - on aika normaalia, etteivät kaikki tykkää kaikesta. Sen sijaan itse Christophe Vasseur ei nähtävästi pitänyt postauksesta, sillä hän on kirjoittanut postauksen yhteyteen erittäin kipakoita kommentteja, joissa hän arvioi niin bloggaajan kuin kaikki muutkin kriittiset kommentoijat lahjattomiksi luusereiksi. Ah, miten ihanan temperamentikasta.

Mutta ei siinäkään vielä kaikki.

Christophe Vasseur itse ylistää oppi-isäänsä Jean-Paul Mathonia "erääksi viimeisistä, jotka suhtautuvat leipään intohimoisesti". Pienellä tutkiskelulla käy ilmi, että Mathonilla oli aikoinaan place d'Italien laidalla leipomo, jossa Vasseurkin kävi opintonsa hankkimassa. Sittemmin Mathon sulki sen ja lähti Taiwaniin opiskelemaan kiinaa. 

pain06

Palattuaan parisen vuotta sitten Mathon avasi uuden leipomon, tällä kertaa 20. kaupunginosaan. Heti 2010 Gault&Millau valitsi Mathonin La Gambette à Pain -leipomon Pariisin parhaaksi. Siitä huolimatta kyseisestä leipomosta ei ole muodostunut bobojen trendikohdetta. Mathon on leipuri, joka ei viihdy parrasvaloissa, ja toisekseen, leipomoa ympäröivä alue 20. kaupunginosassa, Gambetta-aukion tuntumassa, ei ole Canal Saint Martinin tapaan jännän trendikästä vaan lähinnä tylsän keskiluokkaista.


pain07

Minäpä sitten intoonnuin tutkivaan tsurnalismiin. Yllätyksekseni edes miekkosen täti, joka on erittäin chic ja innostunut luomusta ja arkipäivän luksuksesta (hän esimerkiksi tutustutti meidät aikanaan La Trinquelinette -hilloon), ei ollut kuullut kyseisestä leipomosta, vaikka asui lähes naapurissa. Hän haki yhä leipänsä samasta korttelileipomosta, jonka asiakkaana oli vuosikymmeniä ollut.

Niinpä hankkiuduin itse paikan päälle.

pain08

Leipomo oli lounasaikaan rauhallinen. Jonoa ei ollut, mutta asiakkaita tuntui piipahtavan säännöllisesti. Leivät nähtävästi todella leivottiin paikan päällä, sillä näin lasi-ikkunan läpi leipurin pyörittelemässä taikinaa takahuoneessa.

Ja sitten se skuuppi: Vasseurin oppi-isän valikoimissa on täysin Vasseurin ykköstuottetta, pain des amis -leipää, vastaava leipä, pain préféré. Valmistustapa on samanlainen, ulkonäkö myös. Ilmeisesti kyseinen tuote on ollut Mathonin valikoimissa aina. Vasseur kuitenkin kertoo anekdoottia siitä, kuinka hän keksi leivän reseptin ikään kuin puolivahingossa (video täällä vasemmassa alanurkassa, anekdootti kerrotaan noin 4 minuutin kohdalla).

Pakkohan sitä alkuperäistä leipää oli sitten maistaa. Ihan vain vertailun vuoksi tietysti.

pain09
250 grammaa pain préférétä maksoi 2 euroa.

Pain préféré oli rakenteeltaan aivan pain des amis'n kaltainen. Maussa oli hieman vähemmän savua ja hieman enemmän hunajaa. Pain préférén hinta oli parikymmentä senttiä edullisempi. Minä pidin enemmän pain préféréstä, miekkonen puolestaan kallistui pain des amis'n puolelle.

pain10

Tämän tutkivan tsurnalistin loppupäätelmä on, että molemmista leipomoista saa poikkeuksellisen hyviä leivonnaisia. Mutta toisaalta paras tai uniikein ei välttämättä ole aina se, josta pidetään eniten meteliä. Saati se, joka pitää eniten meteliä itsestään. Suosittelen lukijaa siis tutustumaan tuotteisiin ihan itse. Molemmissa on tarjolla leivän lisäksi muhkea (ja itse asiassa keskenään lähes identtinen) valikoima makeita leivonnaisia.

pain11
La Gambette à Painin leipäpussissa kerrotaan, että jauhot on jauhettu kivimyllyssä. Onko tällä oikeasti maulle merkitystä, vai onko tämä vain mielikuvamarkkinointia?


Du Pain et des Idées
34, rue Yves Toudic
Metro: Jacques Bounsergent/République

La Gambette à Pain
86, avenue Gambetta
Metro: Pelleport

Huom! Molemmat boulangeriet ovat viikonloppuisin (la-su) kiinni!

20 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu:)

    Meillä on tapana miehen kanssa matkustellessa etsiä ruokailu ja kahvittelupaikat randomisti missä ikinä ollaan. Joskus onnistuu, harvemmin ei. Suosituissa trendipaikoissa on se vika että homma alkaa tuntumaan liian teolliselta hyvin nopeasti.

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että liika suosio usein kääntyy itseään vastaan. Varsinkin baareissa ja ravintoloissa. Ja jos joku paikka on niin suosittu, että se mainitaan matkaoppaassa, se on jo vähän menetetty. Nettiaikana sana kiirii tietysti vielä nopeammin - niin hyvässä kuin pahassa. Jotkut varjelevat suosikkiosoitteitaan suorastaan mustasukkaisesti, mutta onneksi mun blogillani ei ole sellaisia lukijamääriä, joilla tehtäisiin mistään paikasta vielä turistirysää. :D

      Kivaa loppuviikkoa sinnekin! :)

      Poista
  2. Ei saa näyttää rapeakuorisia leipiä nyt minulle. Pistin siis silmät kiinni aina leipä-kuvan kohdalla:). Hankalampaa on kyllä vielä se, että meillä on vieraita ja koko ajan pitää olla omat kädet taikinassa, että vieraat pysyy tyytyväisenä. Vielä en ole kyllä sortunut....

    Leipäpuoti. On onnea olla työssä tuoreen leivän tuoksussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi anteeksi! :D Mutta mä sentään olin kiltti ja jätin kaikki ne makeat leivonnaiset kuvaamatta. ;)

      Hauska kun mainitsit tuosta leivän tuoksusta. Noissa oli molemmissa ihana tuoreen leivonnaisen tuoksu. Törmäsinpä videoon, jossa Du Pain et des Idées -leipomossa epäluuloinen papparainen mutisee: "En yhtään tiedä mitä tuoksua ne ruiskivat täällä ilmaan, mutta hyvältä täällä kyllä tuoksuu..." :D

      Poista
  3. Ooh mitä leipää! Ja miten ranskalaiset suhtautuvatkin intohimolla tuohon niin jokapäiväiseen leipään;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipä tosiaan voi näköjään olla joillekin elämää suurempi asia! :D

      Poista
  4. Ne leipomot sen Pariisin tekee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kyllä olis iso pala Pariisin charmista poissa, ellei kaikenlaisia leipomoita olisi herkkuineen. :)

      Poista
  5. Miten hauskaa sisäpiirin tietoa ja tutkivaa journalismia :D

    Ovatko siellä leipomot useinkin viikonloppuisin kiinni, vai vain nämä kaksi? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kyllä oli bloggaajallakin huisin jännää taustatyötä tehdessään! ;D

      Mulla ei ole mitään tilastoa, mutta mutuna sanoisin, että kyllä valtaosa (tai ainakin suuri osa) ravintoloista on avoinna myös viikonloppuna. Ovat pikemminkin kiinni sitten vaikka maanantaina. Tosin esim. meidän naapurustossa näyttävät olevan auki aika limittäin, niin että jostain aina löytyy avoinna oleva boulangerie, ettei patonkinälänhätää joudu kärsimään. ;)

      Poista
  6. Suurena leivän ystävänä huokaan ihastuksesta. :-)

    Siellä Pariisissa on kyllä kaikki niin valtavan hienoa ja fiiniä. Nyt muistankin, mikä minua Pariisissa aikoinaan tökki: se kun tunsin siellä itseni ihan juntiksi. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! :D Ei oikeasti ole niin fiiniä. Tai onhan täällä tietysti huippufiinejäkin paikkoja ja aivan hirvittäviä snobeja, mutta noin keskimäärin täällä saa minusta kukin olla aika pitkälle miten huvittaa. Esimerkiksi Tukholmaan verrattuna pukeutuminen on keskimäärin jotenkin rennompaa. Jotkut vierailijat siitä aina välillä järkyttyvätkin, kuinka tylsästi/epämuodikkaasti/suorastaa rumasti monet täällä pukeutuvat. Trendikkäimmät ovat usein turisteja, jotka ovat pynttäytyneet Pariisia varten. ;) Vaikka kuten sanottua, tämä riippuu tietysti alueestakin.

      Poista
  7. Näitä postauksia ei saisi lukea nälkäisenä! ;-) Onneksi Sveitsistäkin löytyy todella hyvää leipää, mutta noi Pariisin leivät menee kyllä sitten katsastukseen, kun sinne päästään. Ihana postaus taas kerran! Mulla on viime viikkojen postauksen vielä kokonaan lukematta, kun olen maannut flunssaisena sängyssä. Mutta kiva lukea postauksia useampi kerrallaan. Jos matkan ajankohta pitäisi valita maaliskuun lopun (pääsiäinen) ja huhtikuun puolen välin kesken, kumpaa suosittelisit? Vai olisiko toukokuu ehdottomasti parempi vaihtoehto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, pitäisikö pistää banneriin varoitus? :D

      Hyvä että olet päässyt sängystä ylös! Ehdinkin jo melkein kaivata kommenttejasi. :)

      Pääsiäisen ja huhtikuun puolen välin kesken ottaisin ehkä tuon huhtikuun. Pääsiäisenä voi olla muutama muukin lomalainen reissussa ja sitä myöten jonoja. Toisaalta huhtikuun ja toukokuun välillä ei ole isoa eroa. Säät ja lämpötilat riippuvat ihan vuodesta. Mutta kevät on kyllä ehdottomasti paras ajankohta vierailla täällä! :)

      Poista
  8. Oih, nuo ihanat kuvat <3
    Ja kuinka ärsyttävää, ettei viikonloppuna saa tuoretta, ihanaa leipää (tai muita herkkuja), kun siitä olisi aikaa nautiskella antaumuksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on vähän outoa, että nuo leipomot ovat kiinni viikonloppuisin. Harva arkena ehtii matkata toiselle puolelle Pariisia pullaa tai leipää ostamaan. :P

      Kiva muuten, kun olet päässyt teknisistä ongelmista! :)

      Poista
  9. En ehtinyt kommentoida tätä aikaisemmin joten palasin nyt. Rakastan kaikkia ruokajuttujasi, tästäkin oikein maistoin ja haistoin leipomoiden tuoksut..

    Aika ketkulta kuulostaa tuo entinen ekonomi. Luulisi ettei tuollainen huijauksenmakuinen touhu menisi läpi herkkusuiden Pariisissa :/

    Olisipa vain täälläkin tuollaisia leipomoita... Vaikka sitten edes ketkujen ylläpitämiä kunhan vain olisi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku jaksaa näitä ruokamutinoita lukea. :) Köyhän miehen ruokablogi: kaikki ruoat muiden valmistamia, eikä yhtään reseptiä. ;)

      Sikäli oli tämä oppilas hyvin opiskellut, että herkkuja osasi leipoa. :D Ei noissa leipomuksissa mitään vikaa sinällään ollut, mutta hassusti tosiaan olivat oppi-isällä samat erikoisuudet. ;)

      Poista
  10. Hyvän näköistä leipää :) tuollaisia leipomoita kaipaisin tännekin. En ole norjalaisen leivän ystävä, se on mielestäni mautonta, mikä on kyllä pieni ihme, kun ottaa huomioon, millä antaumuksella paikalliset leipää syövät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syödäänkö siellä muuten lainkaan ruisleipää? Tukholmassa sai suomalaista tai suomalaistyyppistä ruisleipää joistain kaupoista, mutta sikäläinen ruisleipä oli makuuni liian makeaa, joten usein söin sitten sämpylöitä.

      Täällä syön yleensä kaupan luomuruisleipää, joka muistuttaa Fazerin (?) Realia. Lähileipomoista ei ole löytynyt hyvää ruisvaihtoehtoa, enkä viitsi sen jokapäiväisen leivän takia ympäri kaupunkia matkustamaan. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.