Kävelyllä Bellevillessä - Parc de Belleville

Pariisin heinäkuun loppuun asti kestävät alennusmyynnit alkoivat viime keskiviikkona. Vannoutuneena nettishoppailijana en ole vaivautunut kaupungin ryysikseen alemetsälle, vaan suoritin alekierroksen eräänä aamuyön hetkenä netissä. Mukaan tarttui klassiseen aleshoppailutyyliin kaikenlaista eriskummallista, jota en tiennyt tarvitsevanikaan, mutta kun halvalla saatiin... Esimerkkinä nämä korallinsävyiset Converset. Nyt seuraa paljastus, silläkin uhalla että menetän vähät lukijani. Minulle Converset ovat olleet kuin Frendit-televisiosarja: keskinkertaisen tylsä ilmiö, jota koko muu maailma näyttää fanittavan. Seurauksena inhon kaltainen vastareaktio. 


Mutta tässä sitä nyt ollaan.

Iänikuisiin pakettiseikkailuihin kyllästyneenä ruksitin tilausta tehdessäni kaukaa viisaasti noutopistevaihtoehdon. Ilmeisesti varhaisen/myöhäisen tilaushetken aiheuttaman hairahduksen vuoksi kuitenkin merkitsin noutopisteeksi lähikaupan sijaan reilun metromatkan päässä sijaitsevan noutopisteen rue de Bellevillellä. Hetken harmiteltuani päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pyörähtää noutopisteen lähistöllä sijaitsevassa puistossa, jossa en ollut ennen käynytkään.

Jäin metrosta Pyrénées'n asemalla ja nousin ylös katutasolle rue de Bellevillen uloskäynnillä. Eteeni avautui aisteja pyörryttävä Bellevillen kortteli. Alas kohti Pariisin ydinkeskustaa laskeutuvan rue de Bellevillen alapäässä avautui hieno näkymä kohti Eiffel-tornia. Iltaruuhkasta johtuvan tungoksen vuoksi en viitsinyt kaivaa kameraani esille, mutta sama maisema ilta-auringossa avautuu tässä nimimerkki maiptitfleurin Flickr-kuvassa.


Osoitteessa 72, rue de Belleville sijaitsee Edith Piafin synnyintalo, josta voi nähdä vilauksen myös Google Mapsissa:





Agrandir le plan



Jatkoin matkaani muutaman askeleen alas rue de Bellevilleä ja käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue Piatille. Kadun varrella seisoskelevia nuorukaisporukoita väistellen jatkoin kadun päässä sijaitsevalle terassille, jolta avautui huikea näkymä alla lepäävään Parc de Belleville -puistoon ja yli koko Pariisin.

Parc de Belleville on oikea piilotettu helmi. Täällä ei törmää turisteihin, eikä juuri edes boboihin. Hyvin hoidetussa puistossa on erilaisia suihkulähteitä ja kauniita istutuksia.

Värimaailma ei ehkä ole ihan aito, mutta kuvaa hyvin senhetkisiä tunnelmia, ukkosmyrskyä odotellassa.

Aristelin hieman kuvaamista, sillä olin kuullut lukuisia tarinoita siitä, kuinka rue Piatilla ja puiston yläpuolella sijaitsevalla terassilla hengailevat, läheisistä vuokrakasarmeista peräisin olevat nuorisoporukat nyysivät ihmisten kameroita. Paikalla pyörii kuulemma myös jonkin verran huumekauppiaita, itse en tosin mitään sellaista nähnyt.

Itse puistossa olo on turvallinen, sillä puistossa on runsaasti vartijoita, puutarhureita ja kaikenikäisiä puistoilijoita vauvoista vaareihin.

Sain läiskiä kuvani jokseenkin rauhassa, lukuunottamatta arviolta viisikymppistä pohjoisafrikkalaistaustaista miekkosta, joka innostui rupattelemaan säästä, Suomen somaliongelmasta ja reissuistaan Lahdessa ja Maunulassa.  

Eiffelin lisäksi taivaanrannassa siintävät Panthéon ja Montparnassen torni.

Bellevillen puisto ja koko Belleville on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen, varsinkin jos Pariisin ydinkeskusta on jo tuttua huttua. Bellevillessä on vielä sitä kansankorttelin tunnelmaa, joka 20. kaupunginosan Gambetta-aukion puoleisesta päästä jo väistynyt bobojen ja porvariston tieltä.