Huokaisin lämpimikseni jotain tähän tyyliin:
"Vaikka eteläranskalaiset aina valittavat että Pariisissa on kurja sää, niin kyllä tämä vaan pohjoismaisen kaamoksen voittaa. Tukholmassa oli yleensä parempi sää kuin Suomessa, mutta sielläkin pilvet viistävät polvien korkeudella yhdeksän kuukautta vuodessa..."
 |
| Onko Pariisin taivas sininen...? |
Kollegani äimistyi:
"No ei varmasti! Tukholmassa paistaa lähes aina aurinko. Pariisissa aurinkoisenakin päivänä valo vilkkuu harmaan saastesumuverhon läpi!"
 |
| ...vai harmaa? |
Lopulta sovimme, että olemme molemmat oikeassa. Pariisissa on ehkä enemmän valoa, mutta myös vähemmän sinistä taivasta.
(Luulisi muuten, että harmaus suojaisi häikimiseltä, mutta itse ainakin kärsin häikimisestä Pariisi harmaataittoisessa valossa huomattavasti enemmän kuin Tukholmassa meren äärellä aurinkoisena päivänä.)
 |
| Ainakin tuolla jossain paistaa aurinko, kai? |
Tämä pilvikeskustelu tuli mieleeni, kun brittituttava kysäisi päivänä muutamana, että olenko huomannut ranskalaisten tyypillistä ihonväriä. Väitin, ettei sellaista ollut olemassakaan.
"No totta kai on! Ranskalaiset ovat kellertäviä! Ja se johtuu siitä, että valo suodattuu pilvien läpi. Me britit taas olemme punaisia. Se johtuu siitä, ettei meillä paista yleensä aurinko. Nyt tosin olen jo vaihtanut värini punaisesta keltaiseksi. Ranskalaistumisen merkki."
"Bullshit!", väitin.
Kunnes kotimatkalla metrossa huomasin tarkkailevani ihmisten hipiöiden keltasävyjä.
Itse asiassa ihmisen ihon punaisuus tai keltaisuus riippuu ihon paksuudesta. Mulla (kuten myös monilla aasialaisilla) on paksu, eli myös melko kellertävä iho, joka ruskettuu helposti. Useimmilla pohjoiseurooppalaisilla taas on ohuempi iho, joka on vuodenajan mukaan joko valkoinen tai punainen ;)
VastaaPoistanimim. blondi kiinalainen (mulla oli pienenä tosi vinot silmät)
Hah, tuosta tuli mieleen blogissakin mainitun eteläkorealaisen kaverin siskontyttö, joka vieraili Pariisissa (ja Euroopassa) ensimmäistä kertaa elämässään 7-vuotiaana. Tyttö ei ollut eläissään juuri nähnyt eurooppalaisia saatika mustaihoisia, paitsi televisiossa. Oli kuulemma katsonut kadulla vastaan käveleviä mustaihoisia silmät ymmyrkäisinä ja sanonut sitten tädilleen ja äidilleen: "Onneksi mä olen valkoinen enkä musta!"
PoistaTätinsä tietysti korjasi heti: "Voi kuule kultaseni, et sinä ole valkoinen, sinä olet keltainen!"
Hauska:) Minulla on keltainen iho, samoin miehelläni mutta me emme kumpikaan ole kuitenkaan ranskalaisia, ehkä:) Mun sukupuu on hämärän peitossa ja miehen suvun satoja vuosia sitten asuttama linna oli espanjalaisten valloittamana pitkän aikaa:) Ehkä siellä oli joku ranskiskin mukana:) No, jokos sun iho on alkanut kellertämään:)))))
VastaaPoistaHehe, joko esivanhempienne joukkoon on eksynyt joku liukas ranskalainen rakastaja, tai sitten olette ottaneet pilvien läpi aurinkoa! :D
PoistaMä tarkkailen nykyään ihon kellertävyyttä joka kerta kun peilin eteen osun. :D Vielä ei mielestäni kellerrä, ennemminkin harmahtaa. :D Pitäisi päästä sinne merenrantalomalle, jos saisi edes jotain väriä nahkaansa. :)