torstai 7. maaliskuuta 2013

Koiramainen Pariisi

Postauksen otsikoksi piti tulla Paris-chien, mutta se(kään) ei näköjään ollut originelli keksintö, joten näillä nyt mennään.

Lenkkeilyhaaste on vienyt minua viime viikkoina tavallista useammin pariisilaispuistoihin (koostepostaus luvassa erittäin läheisessä tulevaisuudessa), joissa huomio on kiinnittynyt kaksijalkaisten lisäksi runsaslukuisiin nelijalkaisiin. Tai siis lähinnä koiriin.

martre48
Montmartrelaishauva nauttii auringosta liikkeen edustalla.
Pariisissa asustaa 167 000 koiruutta, jotka tuottavat päivittäin noin 12 tonnia kikkareita. Ja vaikka ulosteiden siivoamatta jättämisestä voidaan tuomita jopa 450 euron sakkoihin, kakkapussit unohtuvat yhä edelleen niin monelta pariisilaiselta koiranomistajalta, että Pariisin kaupungin kakkasiivouskulut kohoavat vuosittain noin 11 miljoonaan euroon. Eikä siinä vielä kaikki, koirien ulosteet aiheuttavat vuosittain 650 onnettomuutta. Tosin tilasto ei tarkentanut, minkälaisesta onnettomuudesta on kyse. Täyttikö esimerkiksi Carrie Bradshaw'n askellus pariisilaiskakkaan onnettomuuden kriteerit?

chien05
Kevään ensi kukkasista nauttiva jackrussell Buttes Chaumontissa.
Koirat ovat tietysti paaaljon muutakin kuin tehokkaita kakantuottajia. Älkää kertoko meidän kissapersoonille, mutta minä niin mielelläni ottaisin koiran, jonka kanssa voisin käydä lenkeillä ja harrastaa. Koiraa ei meille kuitenkaan tule niin kauan kuin Pariisissa asumme. 
chien04
Koira lenkkeilemässä Bois de Boulognessa.
En silti väitä, etteikö Pariisissakin koira voisi elää onnellista koiranelämää, vaikka naapuritalon parvekkeelle kakkaava yorkshirenterrieri ei niihin onnellisiin taida kuulua. Toisaalta taas ensinäkemältä kodittomien kanssa liikkuvat koirat saattavat herättää sääliä, mutta niillä on ainakin jatkuvasti seuraa ja yleensä ne saavat myös riittävästi liikuntaa. 

Kodittomien koiraihmisten eräs alalaji ovat punk à chien -tyypit, jotka ovat 15 - 30 -vuotiaita nuoria, jotka elävät kiertävää elämää ja hankkivat yleensä toimeentulonsa kerjäten. Punk à chienien koirat ovat yleensä keskisuuria tai suuria sekarotuisia, tyypiltään usein paimenkoiria, noutajia tai molosseja. Erityisesti vaikutuksen tekee se, miten tavattoman hyvin sosiaalistettuja koirat ovat. Ne eivät yleensä rähise eivätkä hätkähdä väkijoukoista tai melusta. (Punk à chieneistä ja heidän koiristaan lisää ranskaksi täällä ja täällä).
chien03
Minikoiria ja niiden emäntä Bois de Boulognessa. Kuvassa myös neljäs koira.
Punk à chienit ovat ehkä ääriesimerkki, mutta ylipäänsä minua jaksaa hämmentää, miten hyvätapaisia pariisilaiskoirien valtaosa on. Koiria näkee usein kadulla irti, mutta täysin omistajan hallinnassa. Oma koirani aikoinaan oli tottelevainen - kisasimme jopa tottelevaisuuskokeissa - mutta en todellakaan olisi ulkoiluttanut sitä irti yleisellä paikalla. Jos se näki pakenevan kissan tai muun pikkueläimen, se lähti kuin ohjus ja sen perään oli silloin turha huudella. Joko pariisilaiskoirilla ei ole riistaviettiä, tai sitten Pariisin liikenne on karsinut Darwinin hengessä nämä karkailevat yksilöt.
chien02
Koiria hihnassa ja ilman Bois de Boulognessa.
Pariisilaiskoirat ovat sosiaalistuneita, sillä ne otetaan mukaan lähes kaikkialle. Niitä näkee kaduilla, tietysti, ja puistoissa, mutta myös kahviloissa ja ravintoloissa (taas tulee mieleen Carrie Bradshaw Pariisissa...). Ruokakauppoihin koiria ei saa hygieniasyistä viedä, mutta usein hauveli odottaa emäntäänsä tai isäntäänsä kaupassa sisäpuolella oven vieressä. Irti. Pariisin julkisen liikenteen välineisiin koiria saa viedä, mutta pienten, alle 6-kiloisten koirien pitäisi olla kuljetuskopassa ja sitä suuremmilla pitäisi olla kuonokoppa. Sääntöä tosin tunnutaan noudatettavan aika löyhästi.

Kaduilla ja puistoissa koirien pitäisi olla kytkettyinä, jopa Bois de Boulognessa. Kuten sanottua, tähänkin sääntöön suhtaudutaan aika löyhästi. Oli niskavilloja nostattavan kaunista nähdä komea dobermanni kiitolaukkaamassa onnellisena parinsadan metrin ympyröitä omistajansa ympärillä, mutta toisaalta, koirapelkoisena tai pienen koiran omistajana minua ei olisi paljoa naurattanut.
chien01
Leikkiin valmiita koiria Buttes Chaumontissa.
Löysin muuten Pariisiin ja koiriin liittyvän HAUskan (ehe ehe) ranskankielisen sivuston, jossa pääsee paitsi testaamaan, mikä koira on, myös katsomaan Pariisin katuja koiran perspektiivistä. France Culturen ja Arten tuottamalla sivustolla on myös lyhyitä mutta mielenkiintoisia dokumentteja pariisilaiskoirista ja heidän omistajistaan: Webdog.franceculture.fr

Paljastuin kovaäänisesti haukahtelevaksi kleinspitziksi. Vai splitziksi?

Pariisin koiriin liittyviä tietoja ja sääntöjä löytyy kaupungin nettisivuilta: Paris.fr.

30 kommenttia:

  1. Hauska koirapostaus, monesta mussukasta olit saanut kuvan. Aika hurja tuo siivouskulujen määrä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kustannusten määrä kuulostaa kyllä hurjalta, varsinkin kun se olisi niin helposti poistettavissa, jos omistajat vaan taipuisivat korjaamaan jätöksiä. Vaikka kyllä täällä on selvästi vähemmän kakkaa kaduilla kuin vuosikymmen sitten. :)

      Poista
  2. Enpäs huomannutkaan koko koira-asiaa siellä käydessämme. Täällähän on tällainen katukoira-kulttuuri. Turkkilaiset pitävät koiria jotenkin likaisina eläiminä ja sen tähden lemmikkikoirat on vielä aika harvinaisia. Kadulla niitä maleksii sen sijaan paljon. Päivällä ovat pääsääntöisesti lauhkeita, mutta öisin jengiytyvät ja ovat vaarallisia suorastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on tottunut kulkukoiriin katukuvassa, niin irrallaan ulkoilutettavat koirat eivät varmaan pistä niin silmään. :) Ja enemmän niitä koiranulkoiluttajia tietysti taitaa liikkua Pariisin "asuinosissa" kuin ihan ydinkeskustassa.

      Kulkukoiria täällä ei ole, mutta villikissayhdyskuntia elelee sen sijaan puistoissa. Saatanpa joskus kirjoittaa niistäkin, jos vauhtiin pääsen. :)

      Poista
  3. Hauska toi testi! Musta tuli cavalier king charles... Oon niin tällainen kiltti ja mitäänsanomaton :D
    Onko siellä jotain koiraihmiset vastaan ei-koiraihmiset taistelua tästä koirankakka-asiasta? Tampereellahan tällä hetkellä jotkut oman elämänsä sankarit on ottaneet oikeuden omaan käteen ja levittelee myrkkyherkkuja ulkoilureiteille kostoksi koiranomistajille, jotka ei kerää lemmikkiensä jätöksiä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluummin kiltti kuin kaikille vastaantulijoille räksyttävä! :D

      Myrkyttäjistä en ole kuullut, vaikka varmasti täälläkin sellaisia voi olla, kaikenlaista kahelia kun tähänkin kaupunkiin mahtuu. Sen sijaan erään maalla asuvan kaverin pyreneittenkoiran myrkytti joku rotanmyrkyllä. Mitään ei voitu todistaa, mutta vahvat epäilykset kohdistuivat posteljooniin... :(

      Poista
  4. Tästä (koiraihmisenä) tuli kyllä heti hyvälle tuulelle! Annan tavoin kiinnostaisi tietää onko koirankakka Pariisissa yhtä tulenarka aihe kun täällä Suomessa? Täällähän siis joka ikinen kevät lehtien yleisöosastot täyttyvät kiukkuisista mielipidekirjoituksista ja valitettavasti välillä löytyy tosiaan noita idiootteja, jotka ottavat "oikeuden" omiin käsiinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta täällä ei ole ollut sellaista koirankakkasotaa kuin Suomessa. Ihmiset kyllä kiroavat koirien jätöksiä, mutta vähän samoin kuin lakkoja tai kakkaavia puluja: ovathan ne ärsyttäviä, mutta niitä on aina ollut ja niitä on aina oleva. Kohtalo! :D Ehkä erona on sekin, että Suomessa sitä kakkaa paljastuu lumien sulaessa aina hirveät läjät kerralla, täällä kakkataso on samanlainen ympäri vuoden (ja niitä pyritään siivoamaan ympäri vuoden).

      Poista
  5. Kiva koirapostaus.Tel Avivissa kuulemma on koiria enemmän kuin lapsia ja tosiaankin kun kävelee keskustassa,tuntuu että joka toisella ihmisellä on koira.Sitten on myös paljon koirasittereitä ja näky voi olla hauska;etenkin jos on sitterillä monta koiraa .Joskus olen nähnyt pyöräilevän koirasitterin (kuva blogissa) ja pyörän takana juoksivat remmeissä monta koiraa;D
    Mulla on AINA koirankakkapussi mukana kun menen Bambin kanssa ulos mutta kaikille ei sellaista ole mukananansa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, pyörällä liikkuva koirasitteri kuulostaa hieman uhkarohkealta. Entä kun pyörän vierestä sinkoaa ohi vaikkapa kissa? Pysyykö pyörä vielä pystyssä? :D

      Hyvä että sinulla on kakkapussi mukana! Minullakin oli sellainen hihnaan sidottuna, kun kaupunkialueella koirulini kanssa liikuin. Metsässä sen sijaan annoin jätteiden jäädä sinne luontoon maatumaan. :)

      Poista
    2. HYvin näkyivät ne hauvelit siellä pyörän takana pysyvän;D

      Poista
  6. Olipas viihdyttävästi ja nasevasti kirjoitettu koirapostaus! Hollannissakin ihmettelin, miten koiria pidetään niin luottavaisesti irrallaan, mutta täällä Espanjassa on menty vielä vähän pidemmälle: koirat ulkoiluttavat itse itsensä! Enkä nyt tarkoita kulkukoiria, vaan useammin kuin kerran olen nähnyt, kun kaulapannallinen koira lähtee pihalta omatoimilenkille....!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ehkä tässä onkin joku maantieteellinen juttu. Mitä etelämmäs mennään, sen irtonaisempaa on koiranpito. :D

      Poista
  7. Heippa! Surffasin tänne Vihreät Niityt-blogin kautta :D Hauska blogi sulla ja hienoja kuvia! Pistän muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riitta! Jee, kiva kuulla ja kiitos samoin! ;)

      Poista
  8. Mulla toi testi ei toiminut, jumittui aina samaan kohtaan. Pitääkin kokeilla toisella koneella!
    Juu, muistan Ranskasta noi koirajutut ja etenkin ne kikkareet kaduilla. Se on kyllä uskomatonta miten koirat pysyy ojennuksessa vaikkakin vapaana. Sääliksi kävi tosin niitä koiria, jotka olivat hieman huonoimmissa "jengeissä" . Muistan erään kerran kun näin miten kettingillä saatiin koirat aisoihin - en koskaan unohda sitä ulvomisen määrää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan vitsi. Kieltämättä sivusto on (ainakin Chromella) vähän jähmeä. Testi toimi, mutta nuo videot (alhaalta oikealta kohdasta "Tous les chiens") eivät toimineet Chromella. Firefoxilla toimivat molemmat. Että ehkä riippuu selaimestakin?

      Mä en onnekseni ole nähnyt oikein ollenkaan eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa täällä, vaikka kieltämättä ihmiset tuntuvat joskus kouluttavan eläimiä samoilla tekniikoilla, joita Suomessa käytettiin joskus 1970-luvulla... Ihan muutama viikko sitten näin teinitytyön potkaisevan bokseriaan. Koira ei hätkähtänyt, mutta minä ulvaisin. Vaikka eipä se typykkä siitä juuri tainnut opiksi ottaa. :(

      Poista
  9. Minäkin vihdoin löysin sen neljännen koiran kuvasta, hih. ;) Blogissani on sinulle haaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se olikin varsinainen piilokuva. ;) Kiitos haasteesta, Pihis! :)

      Poista
  10. Moni suomalaisen vuffen omistaja saisi ilmeisesti ottaa oppia koulutukseen ranskalaisilta, missä tahansa irti pysyminen ei jokaiselta onnistukaan :D Vaikka vinttikoiralta, mistä tulikin mieleeni, kuinka paljon niitä näkyy täkäläisessä katukuvassa? Varsinkin pohjoisemmassa Suomessa lähinnä ihmetellään, onko kyseessä koira lainkaan vai kenties jokin nälkiintynyt muinaiseläin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No selvästi. Ehkä kohta aletaan kaupata ranskalaisia koirankasvatusoppaita, kun ranskalaishenkiset lastenkasvatusoppaat menevät jo kuumille kiville. :D

      Täällä on muuten katukuvan perusteella hieman erilainen rotumuoti kuin Suomessa. Snautsereita ei näy juuri ollenkaan, yorkshirenterrieri ja jackrussell tuntuvat olevan suosittuja. Vinttikoiria ei hirveästi kyllä näy katukuvassa täälläkään, eivätkä näköjään ole top 20 rekisteröityjen rotukoirien joukossa.

      Noissa linkin koira+omistaja -videopätkissä oli muuten yksi aika koskettava, jossa nainen "adoptoinut" ennen kisakäytössä Isossa-Britanniassa olleen englanninvinttikoiran, jota oli uhannut lopetuspiikki, mutta joka pääsi sitten eläkepäivien viettoon Pariisiin.

      Poista
    2. Oi täytyypä kattoa. Ratauransa lopettaneita adoptoidaan jossain määrin, ja hyvä niin, onneksi Suomessa ei kisata rahasta jolloin koira on muuta(kin) kuin tilipussin kasvattaja...

      Poista
  11. Sinulta minä meinasinkin kysyä, että mikä tämä systeemi oikein on, kun kaupunkilaiskoirat on niin hyvin käyttäytyviä ja äänettömiä! Eivätkä yleensä tule edes vieraita haistelemaan... Ajattelin, että onko siihen joku laki tai säännös vai mikä... No, me pelaamme sulkista puistossa, yleensä lounasaikaan, ja tuolloin olen usein nähnyt nuorten koirien omistajia koiriaan kouluttamassa. Me sulkapalloinemme olemme tietenkin yksi koulutuksen kohde: hauveli ei saa lähteä pallon perään eikä muutenkaan leikkiin mukaan. Välillä on toisaalta totutettu pelokasta koiraa sulkapalloon ja näytetty, ettei se ole vaarallinen. Ai, koirat on ihania <3
    Tein testin minäkin, minusta tuli omantienkulkija ja yksin viihtyvä sharpei ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meinasin kommentoida, että kuinkas saitkin japanilaisen rodun, mutta nyt kun harkitsin, shar pei taitaakin olla kiinalainen. ;) Mutta ihana mököttäjä kumminkin. ;)

      En kyllä tiedä, mikä ranskalaisten salaisuus tässä on. Paitsi se sosiaalistaminen. Mitä tietysti ne tyypit teidän sulkiskentän laidalla myös harjoittelivat. Mikään säädös se tuskin on, kun sitä olisi ranskalaisella luonteenlaadulla ihan mahdotonta sitten noudattaa. ;D

      Poista
  12. Heh, mä oon yksi niistä jotka ihan oikeesti pelkää koiria, tai etenkin siis kaikkia koiria jotka pomppii ja haukkuu, laiskat lauhkeat lampaat ja minikoirat on ihan ok. :) Voit vain kuvitella kuinka paniikissa mä olen aina juoksulenkillä kun vastaan tulee vapaana oleva koira - ja sehän tapahtuu joka ikinen kerta!

    Laitoin muuten sunkin blogin yhteen haasteeseen, vaikka oletkin sen jo tainnut saada kerran jos toisenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua aina ärsytti, kun itse ulkoilutin omaa koiraani, ja vastaan tuli koirakkoja, joissa eläin juoksi sata metriä edellä ja kaukana perässä kuikuili omistaja, että "Tämä on ihan kiltti!". Entäpä jos minun koirani ei olekaan? Noina hetkinä usein ajattelin ihmisiä, jotka pelkäävät kovasti koiria. Ei ole herkkua varmasti, eikä siinä varmasti lohduta, että koira on omistajansa mielestä "kiltti"...

      Kiitos kovasti haasteesta, lämmitti!:)

      Poista
  13. Piti oikein tarkistaa mutta kyllä se kakkamäärä pitänee paikkansa -ainakin sammakkotarkkuudella - eihän se tee kuin jotakin 70 grammaa per koiruus. Keskimäärin. No: molossit tekee isomman ja rääpäleet pienemmän jos ollenkaan ja joka päivä.

    Täällä pelätään susia, aiheestakin. Todennäköisempää on kumminkin joutua vapaana riehuvan ison koiran pahoinpitelemäksi. Ison...viimeisin kuulemani koiraonnettomuus oli kun Riina-mäyris kaatoi ison lenkkeilijämiehen. Ei ehtinyt kuitenkaan raadella kun emäntänsä sai irroitettua ajoissa... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olivat Pariisin kaupungin omia kakkalaskelmia, tiedä sitten kuka insinööri niitäkin on leipätyökseen laskeskellut. :D

      Ei se tietty herkkua ole, jos sudet puskevat pihaan. Vaikka kyllä ne koirat varmasti edelleen aiheuttavat paaaljon enemmän vahinkoa ja kuolemantapauksiakin ihmisille kuin sudet. Ja yleensä ne kuolemantapaukset ovat tavalla tai toisella ihmisten toiminnan aiheuttamia. Justiinsa oli muuten jossain Iltapuluista (nettiversiossa) isoa otsikkoa, miten susilauma tappoi lapsen jossain Venäjällä. Ja hups, ei ilmeisesti ollutkaan susilauma, vaan kulkukoiralauma...


      Semmoisia ne Riinat ovat, pienestä koostaan huolimatta vaikuttavia tapauksia. ;D Miesten kaataminen sitten sen sijaan riippuu tietysti Riinasta. :P

      Poista
  14. Tää mun kommentti ei kyllä valitettavasti liity kauheasti tämän postauksen aiheeseen, mutta piti silti tulla kommentoimaan, että tosi kiva blogi sulla! :) Eksyin tänne sattumalta ja juutuin saman tien ties kuinka pitkäksi aikaa lueskelemaan juttujasi (mistä tosin tuli kamala Pariisi-ikävä...) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa vaikkei aiheeseen liitykään, kun noin mukavia tulit kertomaan! ;) Oikeasti, tosi kiva kuulla, että näitä sepustuksiani jaksaa lukea. Kiitos! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.