Viime viikolla ranskalaisessa mediassa, niin sosiaalisessa kuin siinä ihan oikeassakin, levisi suru-uutinen: Carambarin kääreistä poistettaisiin vitsit!
Carambar oli lähettänyt valikoiduille bloggaajille ja trendikkäiksi koetuille tiedotusvälineiden edustajille asiasta tiedotteen, jonka mukaan Carambarit vakavoituisivat. Vitsien tilalle oli tulossa opettavaisia monivalintatehtäviä mm. historiasta ja maantiedosta. Lehdistötiedotteessa tähdennettiin, että tutkimusten mukaan ihminen oppii parhaiten syödessään.
Jotkut pitivät ilmoitusta ennenaikaisena aprillipilana, toiset taas markkinointikikkana. Kolmannet huolestuivat niin, että liittyivät vitsien poistamista vastustavaan Facebook-ryhmään. Ranskan ulkopuolella asuva ranskalaiskaverini suunnitteli surkeana, miten ja mistä hankkisi sellaisen Carambar-varaston, että voisi esitellä ilmiötä aikanaan tyttärelleen, joka syntyi tänä vuonna.
Tänään (maanantaina) Carambar sitten myönsi, että kyseessä oli pelkkä markkinointikikka. Vitsejä ei ollut tarkoituskaan poistaa. Tarkoitus oli herättää huomiota ja tehdä Carambareista puheenaihe. Ja siinä tosiaan onnistuttiin, vieläpä erittäin edullisesti tavanomaiseen markkinointikampanjaan verrattuna.
Viraalikampanja näytti uppoavan yllättävän helposti jopa ns. vakaviin tiedotusvälineisiin. Kampanjan taustalla olleen Farid & Fred -viestintätoimiston mukaan yksikään toimittaja ei esimerkiksi esittänyt tarkentavia kysymyksiä tutkimuksista, joihin tiedotteessa viitattiin.
 |
| Vanhat kuvat kiertämään. |
Viestintäkonsultti Frédéric Houssayn mukaan tapaus osoitti, miten yhteenkietoutuneita viestinnän eri sektorit ovat:
"Hyödyntämällä bloggaajia, jotka eivät ole toimittajia, viraalimarkkinointikampanja on vetänyt soppaan mukaan viestinnän ammattilaisia."
Houssayn mukaan ongelmana on journalismi, jossa ei ole enää aikaa lähteiden tarkistuksille:
"Bloggaajat ovat vaikutusvaltaisia viestijöitä, mutta he eivät ole toimittajia. Viraalimarkkinoinnissa mainonta ja tiedonvälitys sekoittuvat. Mutta onko (näiltä) viestijöiltä tulevalla tiedolla informatiivista merkitystä? Sopiiko tämä tapa journalismiin?"
Frédéricin kanssa olen samaa mieltä siinä, että lähdekriitikkömyyteen kallistuva journalismi syö pohjaa koko ammattikunnalta, olipa siihen syynä kiire tai yksinkertaisesti ammattitaidottomuus.
Toimittajan titteli ei sinällään näköjään tee viestijästä luotettavampaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa Libération uutisoi asiasta ilman sen kummempia kysymysmerkkejä. Toisaalta taas Je ne sais pas choisir -blogin Juliette suhtautui tiedotteeseen kriittisesti.
Voidaan tietysti kysyä, mitä virkaa niillä toimittajilla on, jos heidän tuotostensa oikeellisuuteen ei voi tämän vertaa luottaa? Eikö ammattilaisjournalismin pitäisi panostaa näennäisen nopean mutta pinnallisen ja usein virheellisenkin uutisoinnin sijaan laatuun ja syvyyteen? Yksittäinen toimittaja ei tietysti näistä päätä, vaan tiedotusvälineiden omistajat - ja viime kädessä me asiakkaat.
No jaa. Oli miten oli, näin vähäisen bloggaajan ominaisuudessa kerron teille, että on se kumminkin hianoo, että saan viihdyttää itseäni ja lähipiiriäni vastedeskin Carambarin puujalkavitseillä.
Ensimmäinen ajatukseni juttuasi lukiessa oli huominen ja Carambar-hamstraus. Mun kohdallani ei niinkään puujalkavitsien takia vaan ennemminkin perinteiden vuoksi. Todellinen pointtisi olikin median vastuuntunto. Itsekin haluaisin luottaa median uutisointiin, enkä niinkään välitä sekunnilleen päivittyvästä arvailu-uutisoinnista. Hyvänä esimerkkinä olkoon Newtownin kouluampuminen, josta faktatietoa tuli ulos ilman minkäänlaista asioiden varmistusta. Tragedioista tehdään rahaa on kai nykyajan mediaa. Onneksi Carambar-hassuttelu on pientä tässä kuvassa.
VastaaPoistaKarkkipapereiden arvo olisi varmasti noussut katukaupassa arvoon arvaamattomaan! :D
PoistaIhan totta, että eipä tällä Carambola-jutulla oikeasti mitään suurta käytännön merkitystä ole. Olipa vain oire isommasta ilmiöstä.
Samaa mieltä siitä, että toimittajat tarvitsevat enemmän aikaa juttujen tekoon. Nyt melkein kaikki uutistoiminta on 24/7, jolloin on liikuttava koko ajan eteenpäin nopeasti.
VastaaPoistaMutta: minua suututtaa tuollaiset markkinointikikat, eikä siinä nyt edes kovasti voi tutkivaa journalismia harjoittaa, jos firma itse antaa bloggareille/medialle tiedotteen,jossa kertoo jotain tapahtuvan ja sitten se onkin 'vitsi'.
Ideaalitilanne tosiaan olisi, ettei journalistien tarvitsisi edes yrittää tuupata uutista ulos sillä sekunnilla kun aiheesta kuulevat. Mutta sitten taas yleisö narisisi, kuinka hitaita he ovat...
PoistaMunkin mielestä hiukan pikkunäppäryyteensä kompastunut kampanja. Ja onhan se niinkin, että jos yritys kertoo tekevänsä jotain, niin ei kai toimittaja päinvastaistakaan voi kirjoittaa, ellei lähteitä löydä. Ja tähän niitä tietysti olisi vaikea löytää. Paitsi suhtautumalla tiedotteeseen kriittisesti (niinkuin nuo pari ylle linkitettyä blogia). Jälkiviisastellen katsottuna tuo ON aika läpinäkyvä juttu.
Näin jo sieluni silmin itseni säntäilemässä Pariisin kaduilla Carambareja metsästämässä. :D
VastaaPoistaJournalismista olen samoilla linjoilla sun ja aiempien kommentoijien kanssa. Itse(kin) lukisin vaikka vähemmän ja laadukkaampaa sisältöä.
Kuten myös! :D
PoistaNiinpä, netti on jo pullollaan niin paljon turhaa sälää, että olisi hyvä saada siihen rinnalle mahdollisimman luotettavaa journalistista aineistoa. Mutta ei auta kuin lukijan suhtautua kriittisesti ihan kaikkeen lukemaansa. :)
Hei, asiasta aivan toiseen.. Onko sulla suosituksia hyvistä brunssipaikoista? Yritin pikaisesti selailla ravintolat-kategoriaa, mutta en ainakaan äkkiseltään huomannut.
PoistaIhan liian harvoin tulee brunssattua! Näistä pitää joskus tehdä postausta blogiin asti.
PoistaPari täkyä: Ensimmäisenä tulee mieleen Canal Saint Martinilla sijaitseva Le Comptoir Général http://www.lecomptoirgeneral.com/.
Olen ollut siellä lähinnä aperolla ja paikka on aika huisi sisustukseltaan ja tunnelmaltaan. Luomua ja reilua kauppaa. Miinusta vain hurjasta suosiosta. Sunnuntaibrunssi alkaa klo 11 ja jono on klo 11.30 jo aika uskomaton.
Samalla suunnalla sijaitseva la Chambre aux Oiseaux on aika söpö brunssipaikka myös http://lachambreauxoiseaux.tumblr.com/
Kurkkaa lisää vaihtoehtoja vaikka täältä: http://www.oubruncher.com/
Kiitti miljoonasti, täytyy kurkata molemmat! :)
PoistaOlen samaa mieltä Sannan kanssa, että minuakin suututtaa tuommoiset markkinointikikat. Taidan olla aika tosikko, mutta minusta tuo on suoranaista valehtelua. Niin paljon suututtaa, että voisin ihan protestiksi olla ostamatta noita nameja. :-D
VastaaPoistaMäkin luulen Carambarin ampuneen vähän omaan jalkaansa tällä tempauksella. Ainakin tuossa FB-ryhmässä oli aika paljon vähän suutahtaneita kommentteja. Olisi pelannut loppuun asti ja väittänyt säilyttäneensä vitsit myönteisen palautteen vuoksi. Asiakkaat olisivat luulleet, että heitä tässä kuunneltiin. ;)
PoistaEhdin jo huolestua ihan kokonaan. Mutta mä en oikein ymmärrä tämän kyseisen aiheen kohdalla toimittajien kritisointia. Jos kyseinen yritys nimenomaan on lähettänyt tiedotteen (!?!) niin eikö sen silloin pitäisi olla ihan virallinen lähde -eikä vaan joku bloggaaja. Enkä oikeen perusta tällaisesta epärehellisestä mainoskikasta. :) Mun mielestä on aika halpamaista tiedottaa jotain ja saada ihmiset huolestumaan ja sen jälkeen ilmoittaa, että sori, huijattiin vaan.
VastaaPoistaEi toimittajien kritisointia niinkään, vaan tämän yleisen mediakehityksen, jossa journalismi on painunut kaikenlaisen viestintähötön massaan. :) Ideaali ehkä olisi, ettei toimittajan tarvitsisi papukaijana toistaa yritykseltä saatua tiedotetta, vaan faktat voitaisiin tarkistaa muualta. Tässä se ei periaatteessa ollut mahdollista, mutta oltaisiin voitu astua askel taakse ja miettiä, hylkäisikö yritys tosiaan sen piirteen, mikä tekee Carambarista todellisen instituution. Ja miksi se niin tekisi? Vai onko kyse sissimarkkinoinnista?
PoistaJa edelleen, en syyllistä toimittajia jotka näin eivät tehneet, vaan tilannetta joka heidät siihen ajoi! :)
Viis vitseista! Carambarit on ainoita hyvia asioita Ranskanssa. Kunhan eivat vaan lopeta niiden valmistusta.
VastaaPoistaRanskassa on kuin onkin siis myös jotain hyvää! ;D
Poista