Ranskalaista kauhua ja klaustrofobiaa

Onko parempaa tapaa viettää kesäisen aurinkoista viikonloppua kuin television ääressä? Iänikuisten olympialaisten lomaan vilkaisin pari ranskalaista elokuvaakin. Näitä näennäisesti hyvin erityyppisiä elokuvia yhdistää klaustrofobinen tunnelma.

Le Village des Ombres / Village of Shadows

Ranskalaista kauhua en muista juuri katsoneeni, ellei vähän muodotonta Susien klaania tai pitkäpiimäistä Djinnsiä sellaisiksi lasketa. Yleensä tarkistan ennen katsomista elokuvan saamat pisteet Internet Movie Database -sivustolta ja alle 6 pisteen elokuvat jätän yleensä suosilla katsomatta. IMBD:n tuhansien käyttäjien antamat pisteet kertovat yleensä melko hyvin elokuvan tasosta, mutta siihen ei kannata myöskään luottaa sokeasti, sillä harhauttavia pisteytyksiä annetaan silloin tällöin etenkin ei-amerikkalaisille elokuville. Le Village des Ombres on saanut kyseisellä sivustolla käsittämättömän huonot 4.2 pistettä.

Elokuva kertoo parikymppisestä kaveriporukasta, jonka yksi jäsen kutsuu kaverinsa viikonlopunviettoon kotikyläänsä. Kylässä kaikki ei näytä olevan ihan kohdillaan ja kaveriporukan jäseniä alkaa kadota yksi toisensa jälkeen.


Elokuvassa ei ole yhtään suolenpätkiä, ikärajakin taisi olla K-12. Kauhua on sen sijaan rakennettu ahdistavan klaustrofobisella tunnelmalla. Juuri tunnelma on elokuvan parasta antia. Juoni sinällään ei ole kovin nerokas, muttei myöskään keskiverto Hollywood-kauhupätkää heikompi.

Riinan tähdet: 7/10

--

L'Apollonide (Souvenirs de la maison close) / House of Tolerance

Trailerissa L'Apollonidea mainostetaan eroottisena elokuvana, mutta todellisuudessa elokuvassa ei ainakaan minun silmiini ollut mitään eroottista. Alastomuus ja seksikohtaukset pelkistyivät sensuelleista puitteista huolimatta banaaliksi arjeksi. Nimittäin luksusluokan pariisilaisen bordellin työläisten arjeksi.

Rytmiltään hitaassa elokuvassa seurataan 1800- ja 1900-lukujen taitteen hienostobordelliin suljettujen tyttöjen elämää ja keskinäisiä suhteita. Elokuva on parhaimmillaan tunnelmia rakentaessaan. Selkeää juonta kaipaavan kannattaa jättää tämä elokuva väliin, sillä varsinaista tarinaa tärkeämpiä elokuvassa ovat röyhelöiset puitteet, ajankuva ja naisten välisten suhteiden hahmottuminen.


Bertrand Bonello tuntuu kuitenkin jäävän teoksensa kanssa puolitiehen, elokuvassa olisi aineksia paljon syvällisempäänkin käsittelyyn. Ellei hänen tarkoituksensa sitten ollut juuri hämmästellä mystistä ilotytön hahmoa hieman etäältä. Myös elokuvan omituisen anakronistiset musiikkivalinnat häiritsivät.



Riinan tähdet 6/10