Oudointa ikinä...

...no joo, ei ehkä sentään oudointa ikinä, mutta yksi oudoimmista tilanteista, joissa minä olen Ranskassa ollut.

Tuli nimittäin lounaalla puhetta oudoista tilanteista, joissa kukin on ollut. Kielimokia olen sivunnut jo tässä postauksessa, mutta nyt tuli mieleen pari muutakin tarinaa.

Tässä se lounas.

Korealainen kaveri kertoi* kerran vasta Ranskaan saavuttuaan lähteneensä automatkalle ranskalaisen poikaystävänsä kanssa. Oli helteinen kesäpäivä, joten hän kysäisi poikaystävältään, oliko autossa ilmastointia. Poikaystävän naama meni kummalliseksi. Kaverini epäili sitten itsekseen, että auton varustelutasosta kysymisen täytyy olla joku kulttuurinen loukkaus Ranskassa. Vasta myöhemmin ilmeni, että kyse oli pienestä kielimokasta. Vastaisuuden varalle, jos haluat kysyä ranskalaiselta, onko hänellä autossaan ilmastointi, älä sano: "Tu as l'air con dans ta voiture?". 

Ilmastointi ei ole ranskaksi air con, vaan clim(atisation). Ja con tarkoittaa itse asiassa ääliötä. Tai slangissa rumaa ilmausta naisen alapäälle. Ja avoir l'air tarkoittaa näyttää joltakin. Joten itse asiassa kaverini tuli tokaisseeksi, että poikaystävänsä näytti ääliöltä autossaan. Poika parka oli kuulemma itsekseen miettinyt, että kyllä nuo aasialaiset ovat vähän turhan suorasukaisia puheissaan.

Aiheeseen liittymätön kuvitus Hôtel de Villeltä, jossa oli männäviikolla esillä Pariisin lehtikioskeista kertonut näyttely.

Oma tarinani tapahtui, kun vierailin ensimmäistä kertaa miekkosen vanhempien luona, lähes vuosikymmen sitten. Olimme treffailleet vasta muutaman kuukauden, mutta lähdin viettämään joululomaani Ranskaan. Joskus joulun jälkeen minut herätettiin aamulla kertomalla, että joulupukki on kuollut. Epäilin tietysti kuulleeni väärin. Kun sitten vähän unenpöpperöisenä sain kammettua itseni sängystä aamupalacroissantin ääreen, minulle kerrottiin, että joulupukki oli tosiaan kuollut ja nyt oli tarkoitus mennä hänen hautajaisiinsa. Oletin, että kyseessä täytyy olla jokin paikallinen loppiaisperinne. Mistä näistä tietää.

Meille kerrottiin, ettei meidän tarvitse osallistua itse hautajaisiin, mutta aperitiiville olisi hyvä tulla. Aperitiivi ennen lounasta kuulosti viattoman suomalaistyttösen korviin vähän roisilta, mutta koskapa sitä tarjotusta samppanjasta olisi kieltäydytty?

Ensimmäinen lehtikioski avattiin Pariisiin 1857, osana Haussmannin modernisointiprojektia. Nyt lehtikioskeja on 400. Puolet Pariisissa päivittäin luetuista sanomalehdistä on ostettu näistä lehtikioskeista.

Aperitiivit tarjottiin erään naapurin kotona, jonne oli kertynyt parisenkymmentä hilpeää eläkeläistä. Ensin juotiin lasi samppanjaa ja maisteltiin suolapaloja. Sitten jollekin tuli mieleen, että kyllähän tälle eksoottiselle ulkomaanelävälle pitää juottaa eau-de-vie:tä eli paikallista akvaviittia. Isännän omalla perintöreseptillään valmistamaa. Sitä sitten maistelin polttelevan päärynäistä akvaviittia, jonka alkoholiprosentteja en uskalla edes arvailla, koko parikymmenhenkisen seurueen tiiratessa jokaista elettäni silmä tarkkana. Erilainen aamun aloitus. Eipä silti, kyseinen eau de vie on ihan raikas vaihtoehto, jos jotain väkevää on pakko juoda. Ja kuulemma terveysvaikutteista. Talouden emäntä kuulemma nappasi öisin sitä lasillisen, jos vähän vatsaa poltteli. Ja taas sai hyvin unenpäästä kiinni ja jaksoi aamulla lähteä lenkille.

Kun lasit saatiin tyhjäksi, me lähdimme lounaalle ja muut hautajaisiin. Kyllä, ne olivat ihan oikeat hautajaiset. Kuollut ei ollut Père Noël eli joulupukki, vaan père Noël eli Noëlin perheen vanhaisäntä.

Näyttelyssä sivuttiin lehtikioskien lisäksi myös muita lehdistöön liittyneitä ilmiöitä. Tässä Kofi Annanin ajatuksia pilapiirroksista: "Pilapiirrokset saavat meidät nauramaan. Ilman niitä elämämme olisi ikävää. Mutta pilapiirroksissa on myös vakava puoli: ne voivat välittää tietoa mutta myös loukata". 

Nyt saattaapi tulla vähän blogitaukoa. Huomenna kylään saapuu nimittäin ystävä rakas, jonka olen tuntenut 1990-luvun alkuvuosilta asti. Ajatelkaas sitä. Pitkä viikonloppu mennee juoruillessa ja turisteillessa. Joten turismiaiheisia reportaaseja lienee luvassa viimeistään heti ensi viikolla.


---

*Itse asiassa hän on kertonut tarinan ennenkin, joten olen saattanut tätä itsekin jo levittää, mutten blogissa muistaakseni kuitenkaan.