Hanki ihmeessä majatalo Etelä-Ranskasta. Ummikkona.
Näin teki eräs hollantilais-venäläinen pariskunta, joka teki työuransa Hollannissa, mutta kaipasi eläkepäivikseen aurinkoisempiin maisemiin. Niinpä he ostivat baarin, ravintolasalin ja muutaman majoitushuoneen käsittävän liiketilan Keskiylängön maaseudulta. Puhumatta sanaakaan ranskaa.
 |
| Kir ja itämaista mattoa muistuttava pöytävaate. |
 |
| Iänikuista kiriä miehekkäämpi aperitiivivaihtoehto: pastista ja sikareita. |
"Mutta te nuorethan voitte puhua heidän kanssaan englantia! Englantiahan he osaavat!", miekkosen isä riemastui.
Kävi ilmi, että pariskunta ei puhu oikein englantiakaan. Paikan isäntä sen sijaan esitteli minulle ravintolan sisustusta sujuvasti hollanniksi. Sanaakaan en ymmärtänyt, vaikka parhaani pinnistelin.
Sisustuksessa sen sijaan olikin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, sillä pariskunta harrastaa intohimoisesti antiikkimarkkinoiden koluamista.
 |
| Paikan isäntä esitteli minulle ylpeänä 1820-luvulta peräisin olevaa kaappikelloa. Tiedän vuosiluvun, sillä isäntä piirsi numerot sormella seinään. |
 |
| Niin paljon kuin baaripuolen tunnelmasta pidinkin, sitruunankeltaisen ruokasalin sisustus ei ollut ihan makuuni. |
 |
| Paikan suloisin asiakas poseeraa tässä. |
 |
| Kalusteita oli sekä tuotettu Hollannista että ostettu paikallisilta antiikkimarkkinoilta. Baarijakkarat tuotettiin hollantilaisesta Ikeasta, sillä ne olivat siellä halvempia kuin Ranskassa. |
Miksi juuri tämä paikka? Keskiylängöllä ja Dordognen laaksossa liikkuu syystä tai toisesta runsaasti juuri hollantilaisia turisteja. Tämä kyseinen pariskunta oli päivänä muutamana ajellut paikan ohi ja huomannut sen olleen myynnissä. Hinta (100 000 euroa ravintolasalin, keittiön ja muutaman majoitushuoneen käsittävistä liiketiloista ja niiden yhteydessä olevasta parin makuuhuoneen asunnosta) oli tuntunut heistä kohtuulliselta, joten kaupat lyötiin lukkoon.
Kesällä matkailun huippusesongin kukoistaessa hollantilaisasiakkaita saattaa riittää tännekin ihan kohtuullisesti. Mutta entäpä talvella? Kuten miekkosen isä totesi - ja kuten sikajuhlapostauksesta kävi ilmi - kaikenmoista eksotiikkaa ja krumeluureja vierastavat paikalliset pitävät isoista annoksista ja tuhdista maalaisruoasta.
Koska kyse on lähinnä eläkepäivien huvista, paikan ei ole tarvekaan tuottaa suurta voittoa. Mutta toisaalta, ilman tasaista asiakasvirtaa on käytännössä aika vaikeaa pitää pystyssä ruokapaikkaa, jossa tarjoillaan muutakin kuin säilykkeitä ja pakasteita.
 |
| Baaritiski ei ehkä sinällään näytä kovin yllättävältä. Muutos entiseen Sulo Vilénin huoltamon kuppilaa muistuttavaan baariin on kuitenkin hurja. |
 |
| Paikan emännän venäläistausta heijastui esineistöstä. |
Meille tarjoiltiin venäläishenkinen neljän ruokalajin menyy, jonka listahinta oli 12 euroa. Pariisilaiseen hintatasoon tottuneelle siis puoli-ilmainen.
 |
| Valkosipulista borssikeittoa. |
 |
| Porkkanasalaattia sekä pateella tai hanhenmaksalla ja pestolla päällystettyjä leipiä. Valkosipuli oli voimakkaasti läsnä tässäkin annoksessa. |
 |
| Raikasta appelsiinikanaa ja perunamuusia. |
 |
| Suklaisen muheaa kakkua, jäätelöä, kermavaahtoa ja hedelmiä. Nam! |
 |
| Sitruunankeltaisen ravintolasalin mummolahenkiset kukkaverhot. |
Le Commerce
Neuville
France
Onpas viihtyisän oloinen paikka ja kiva business/harrastus eläkeläisille!
VastaaPoistaOli kyllä viihtyisäksi saatu. Kävin joskus kauan, kauan sitten tuolla entisten omistajien aikaan, ja paikka tosiaan oli silloin sellainen ukkobaari. Erittäin pelkistetty sisustus suoraan 1970-luvulta ja rivi papparaisia kiskomassa pastista. :D
PoistaIhana vaaleanpunainen ja keltainen sisustus! Mulle sopis tollainen - toisin kuin tämä meidän äidin skandinaavisen hillitty beige/valkoinen... :)
VastaaPoistaMutta siis voi apua, miten jollekulle voi tulla mieleen pystyttää bisnes toiseen maahan, jos ei puhu edes englantia! Tavallaan ihailtavaa, mutta sitten toisaalta mun sisäinen tiukkapiponi ahdistuu tästä aivan suunnattomasti... No, toivottavasti heillä menee jatkossakin hyvin :D Ruoka ainakin näyttää hyvältä, eli jos joskus tuonne suunnille eksytään niin voidaan sitten käydä syömässä tuolla!
Mäkin tykkään väreistä! Ahdistun helposti liian pliisusta värimaailmasta. Mutta keltainen ei kyllä ole meikäläisen suosikkivärejä. Siis sisustuksessa. Sen sijaan ostin tänään keväisen tunnelman lisäämiseksi keltaista kynsilakkaa. Taitaa ehkä tosin päätyä varpaisiin. ;)
PoistaRuoka oli kyllä hyvää. En ole ihan varma miten he tuota nyt pyörittävät, voi olla että toivovat ennakkovarauksia ruokailuille. Mutta kannattaa ehdottomasti poiketa jos tuonne joskus eksyt. Se on kyllä aika jumalanseläntakaista aluetta. :D
Ihailen tuollaisia ihmisiä jotka uskaltavat yrittää. Toivottavasti paikka menestyy ja pariskunta saa mielekkäät eläkepäivät!
VastaaPoistaKyllä! Yrittäjiä tarvitaan! Toivon myös onnea heille. :)
PoistaKiva postaus kuvineen!
VastaaPoistaKiitos Matkatar! :)
Poistaolisikohan siellä tilaa jollekin muullekin pisnekselle? muotokuvaamo, kaksitahtisten autojen erikoiskorjaamo? Kilpailutilannehan on ravintolain kohdalla kaksi jakaa 200 asukasta?
VastaaPoistaHeh. Lähin korjaamo ja kuvaamo taitaa olla kymmenen tai parinkymmenen kilometrin päässä. Tietty jos on TOSI hyvä tai muuten kiehtova, niin sana kiirii ja asiakkaat raivaavat tiensä paikalle läpi kinttupolkujen. :)
PoistaAika rohkea veto pariskunnalta! Tuo on ollut aina mun salainen haave - ostaa hotelli tai majatalo jostain ihanasta paikasta vieraasta maasta, ja sitten vain pyöritellä sitä siellä ja jutella asiakkaitten kanssa mukavia. :-) Milloinkohan mä sen toteutan... no, ehkä sitten eläkepäivinä. :-)
VastaaPoistaKieltämättä kuulostaa aika romanttiselta! :) Me vähän leikiteltiin ajatuksella viime syksynä, kun majoituimme Loiren laaksossa siinä bed&breakfast-paikassa, joka oli kunnostettu vanhaan château-tyyppiseen taloon. Kyä ois hianoo sisustella ja suunnitella kaikki pikku yksityiskohdat.
PoistaPaitsi että sitten tuli mieleen, että ehkä sellainen yltiösosiaalinen elämäntapa ei sopiskaan meille. :D Jonain harmaana aamuna herätessä ärsyttäisi niiden oman kodin yhteydessä pyörivien asiakkaiden pärstät. :D Mutta kaikkeen kai tottuu...?
Vautsi, aika moinen veto! En pysty kyllä varmaan edes kuvittelemaan, minkälaisia juttuja siihen yrityksen perustamiseen Ranskassa liittyy, ja tietysti hommaa voi hidastaa, jos ei osaa kieltä. Mutta voi, tuolla paikalla niin näyttää olevan sielu. Tuo mummoverhokin <3
VastaaPoistaJa muuten, olin aivan fiiliksissä noista sikajuhlista. Mulle olisi käynyt pähkinäjuhlatkin (sika ei ole pakollinen:) mainiosti, mutta siis idea, että tuollaisia järjestetään! Ja se meninki oli varmaan niin aito:) (voisin taas alkaa itkeä, kun tuo on niin herttaista:D). Ja vielä kolmas kommentti, mahtavaa, että Yola-koiralle kävi lopulta noin onnellisesti.
Kiitos tosi kivasta viestistä, kuittasitkin samalla kolme postausta! :)
PoistaJa aivan uskomaton mäihähän tuolla pariskunnalla on käynyt, kun törmäsi miekkosen vanhempien kavereihin - ja tietysti miekkosen vanhempiinkin. Ranskalaisia aina parjataan tylyiksi, mutta kyllä niitä hyväsydämisiä ja auttavaisiakin ranskalaisia löytyy. :)
Sun kannattaa ehdottomasti joskus ottaa asiaksi kierrellä Ranskan maaseutua kyläjuhlasta toiseen! :) Löysin tällaisen sivuston, johon on listattu kyläjuhlia ja muita vastaavia tapahtumia alueittain:http://www.fetes-et-foires.com/
Ihastuttavan näköinen paikka ja aika rohkeita kun lähtivät yrittämään vieraaseen maahan kielitaidottomina. Täytyy ihan hattua nostaa heille! Minullakin on aina ollut haave perustaa joku tuollainen ja koulutuskion siihen olisi valmiina(hotelli-ja ravintolakoulutus)
VastaaPoistaTosi rohkeaa kyllä! Minä ainakin olisin turhautunut jo moneen otteeseen ummikkona. Mutta kai se kielitaitokin heille pikkuhiljaa tarttuu. :)
PoistaAika hullunrohkeata! Mutta hauska tarina, ja toivotan ravintolalle pitkää ikää :)
VastaaPoistaNo niin on minustakin hullunrohkeata! :) Mutta samoin onnea ja menestystä toivon heille. Vaikuttivat mukavilta ja huumorintajuisilta, vaikkei yhteistä kieltä oikein ollutkaan. :D
PoistaMielenkiintoista! Olen lukenut kirjan jossa suomalainen osti vanhan kunnostettavan talon Ranskasta ja....aika tarina byrokratian koukeroisessa maailmassa. (Kirja: "Provencen syleilyssä"/ Kari Kyrönseppä) . Muistui kaikesta mieleen myös oma tarinani ja aika uhkarohkeasti sitä aikoinaan uskalsi Suomesta lähteä maailmalle.
VastaaPoistaKiitos jälleen kerran mielenkiintoisesta jutusta!-Anne
Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, en ole tuosta kuullutkaan. Kiitos vinkistä! :) Peter Maylen Provence-kirjoista olen kuullut, mutta niitäkään en ole lukenut.
PoistaAi kamala, ehkä tämä pariskunta muuttikin tuonne ihan vain kohdatakseen herkullisia maalaisranskalaisia, jotta voivat kirjoittaa heistä kirjan. Ehkä miekkosen vanhemmat päätyvätkin kirjojen hahmoiksi? :D
ps. minäkin olen usein haaveillut kunnostettavasta vanhasta pikkuisesta talosta jossain päin Ranskaa....mutta ehkä järki käteen tai sitten ranskankielen oppikirja käteen ensin:-) Anne
VastaaPoistaOlishan sellainen kesämökki kiva. Varsinkin kun ne mummonmökit ja vastaavat eivät tuolla "landella" ole edes hirvittävän kalliita. Ainakaan Pariisin hintoihin tottuneelle. :)
Poista