tiistai 9. huhtikuuta 2013

Hollantilais-venäläinen lounas

Onko elämäsi liian yksitoikkoista? Kaipaatko vaihtelua ja uusia elämyksiä? Tai haasteita eläkepäiville?

Hanki ihmeessä majatalo Etelä-Ranskasta. Ummikkona.

holl23

Näin teki eräs hollantilais-venäläinen pariskunta, joka teki työuransa Hollannissa, mutta kaipasi eläkepäivikseen aurinkoisempiin maisemiin. Niinpä he ostivat baarin, ravintolasalin ja muutaman majoitushuoneen käsittävän liiketilan Keskiylängön maaseudulta. Puhumatta sanaakaan ranskaa. 

holl01
Kir ja itämaista mattoa muistuttava pöytävaate.
Onnekseen pariskunta sattui sattumalta tutustumaan miekkosen vanhempien ystäviin, jotka auttoivat hollantilaiset läpi ranskalaisen byrokratiakaaoksen, joka bisneksen aloittamiseen täällä liittyy.

holl02
Iänikuista kiriä miehekkäämpi aperitiivivaihtoehto: pastista ja sikareita. 
Miekkosen vanhemmat tutustuivat pariskuntaan ystäviensä kautta ja ovat sittemmin viettäneet pitkiä illallisia hollantilaispariskunnan kanssa. Yhteisen kielen puuttuminen ei kuulemma kommunikaatiota juuri hidastanut.

"Mutta te nuorethan voitte puhua heidän kanssaan englantia! Englantiahan he osaavat!", miekkosen isä riemastui.

Kävi ilmi, että pariskunta ei puhu oikein englantiakaan. Paikan isäntä sen sijaan esitteli minulle ravintolan sisustusta sujuvasti hollanniksi. Sanaakaan en ymmärtänyt, vaikka parhaani pinnistelin.

holl03

Sisustuksessa sen sijaan olikin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, sillä pariskunta harrastaa intohimoisesti antiikkimarkkinoiden koluamista.


holl04
Paikan isäntä esitteli minulle ylpeänä 1820-luvulta peräisin olevaa kaappikelloa. Tiedän vuosiluvun, sillä isäntä piirsi numerot sormella seinään.

holl05
Niin paljon kuin baaripuolen tunnelmasta pidinkin, sitruunankeltaisen ruokasalin sisustus ei ollut ihan makuuni.

holl06

holl07
Paikan suloisin asiakas poseeraa tässä.

holl08
Kalusteita oli sekä tuotettu Hollannista että ostettu paikallisilta antiikkimarkkinoilta. Baarijakkarat tuotettiin hollantilaisesta Ikeasta, sillä ne olivat siellä halvempia kuin Ranskassa.

holl09

holl10

Miksi juuri tämä paikka? Keskiylängöllä ja Dordognen laaksossa liikkuu syystä tai toisesta runsaasti juuri hollantilaisia turisteja. Tämä kyseinen pariskunta oli päivänä muutamana ajellut paikan ohi ja huomannut sen olleen myynnissä. Hinta (100 000 euroa ravintolasalin, keittiön ja muutaman majoitushuoneen käsittävistä liiketiloista ja niiden yhteydessä olevasta parin makuuhuoneen asunnosta) oli tuntunut heistä kohtuulliselta, joten kaupat lyötiin lukkoon.

holl11

Kesällä matkailun huippusesongin kukoistaessa hollantilaisasiakkaita saattaa riittää tännekin ihan kohtuullisesti. Mutta entäpä talvella? Kuten miekkosen isä totesi - ja kuten sikajuhlapostauksesta kävi ilmi - kaikenmoista eksotiikkaa ja krumeluureja vierastavat paikalliset pitävät isoista annoksista ja tuhdista maalaisruoasta.

holl12

Koska kyse on lähinnä eläkepäivien huvista, paikan ei ole tarvekaan tuottaa suurta voittoa. Mutta toisaalta, ilman tasaista asiakasvirtaa on käytännössä aika vaikeaa pitää pystyssä ruokapaikkaa, jossa tarjoillaan muutakin kuin säilykkeitä ja pakasteita.

holl13
Baaritiski ei ehkä sinällään näytä kovin yllättävältä. Muutos entiseen Sulo Vilénin huoltamon kuppilaa muistuttavaan baariin on kuitenkin hurja.

holl14
Paikan emännän venäläistausta heijastui esineistöstä.

holl15

holl16

Meille tarjoiltiin venäläishenkinen neljän ruokalajin menyy, jonka listahinta oli 12 euroa. Pariisilaiseen hintatasoon tottuneelle siis puoli-ilmainen.

holl17
Valkosipulista borssikeittoa.

holl18
Porkkanasalaattia sekä pateella tai hanhenmaksalla ja pestolla päällystettyjä leipiä. Valkosipuli oli voimakkaasti läsnä tässäkin annoksessa.

holl19
Raikasta appelsiinikanaa ja perunamuusia.

holl20
Suklaisen muheaa kakkua, jäätelöä, kermavaahtoa ja hedelmiä. Nam!

holl21
Sitruunankeltaisen ravintolasalin mummolahenkiset kukkaverhot.

holl24

Le Commerce
Neuville
France

22 kommenttia:

  1. Onpas viihtyisän oloinen paikka ja kiva business/harrastus eläkeläisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä viihtyisäksi saatu. Kävin joskus kauan, kauan sitten tuolla entisten omistajien aikaan, ja paikka tosiaan oli silloin sellainen ukkobaari. Erittäin pelkistetty sisustus suoraan 1970-luvulta ja rivi papparaisia kiskomassa pastista. :D

      Poista
  2. Ihana vaaleanpunainen ja keltainen sisustus! Mulle sopis tollainen - toisin kuin tämä meidän äidin skandinaavisen hillitty beige/valkoinen... :)

    Mutta siis voi apua, miten jollekulle voi tulla mieleen pystyttää bisnes toiseen maahan, jos ei puhu edes englantia! Tavallaan ihailtavaa, mutta sitten toisaalta mun sisäinen tiukkapiponi ahdistuu tästä aivan suunnattomasti... No, toivottavasti heillä menee jatkossakin hyvin :D Ruoka ainakin näyttää hyvältä, eli jos joskus tuonne suunnille eksytään niin voidaan sitten käydä syömässä tuolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään väreistä! Ahdistun helposti liian pliisusta värimaailmasta. Mutta keltainen ei kyllä ole meikäläisen suosikkivärejä. Siis sisustuksessa. Sen sijaan ostin tänään keväisen tunnelman lisäämiseksi keltaista kynsilakkaa. Taitaa ehkä tosin päätyä varpaisiin. ;)

      Ruoka oli kyllä hyvää. En ole ihan varma miten he tuota nyt pyörittävät, voi olla että toivovat ennakkovarauksia ruokailuille. Mutta kannattaa ehdottomasti poiketa jos tuonne joskus eksyt. Se on kyllä aika jumalanseläntakaista aluetta. :D

      Poista
  3. Ihailen tuollaisia ihmisiä jotka uskaltavat yrittää. Toivottavasti paikka menestyy ja pariskunta saa mielekkäät eläkepäivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Yrittäjiä tarvitaan! Toivon myös onnea heille. :)

      Poista
  4. olisikohan siellä tilaa jollekin muullekin pisnekselle? muotokuvaamo, kaksitahtisten autojen erikoiskorjaamo? Kilpailutilannehan on ravintolain kohdalla kaksi jakaa 200 asukasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Lähin korjaamo ja kuvaamo taitaa olla kymmenen tai parinkymmenen kilometrin päässä. Tietty jos on TOSI hyvä tai muuten kiehtova, niin sana kiirii ja asiakkaat raivaavat tiensä paikalle läpi kinttupolkujen. :)

      Poista
  5. Aika rohkea veto pariskunnalta! Tuo on ollut aina mun salainen haave - ostaa hotelli tai majatalo jostain ihanasta paikasta vieraasta maasta, ja sitten vain pyöritellä sitä siellä ja jutella asiakkaitten kanssa mukavia. :-) Milloinkohan mä sen toteutan... no, ehkä sitten eläkepäivinä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä kuulostaa aika romanttiselta! :) Me vähän leikiteltiin ajatuksella viime syksynä, kun majoituimme Loiren laaksossa siinä bed&breakfast-paikassa, joka oli kunnostettu vanhaan château-tyyppiseen taloon. Kyä ois hianoo sisustella ja suunnitella kaikki pikku yksityiskohdat.

      Paitsi että sitten tuli mieleen, että ehkä sellainen yltiösosiaalinen elämäntapa ei sopiskaan meille. :D Jonain harmaana aamuna herätessä ärsyttäisi niiden oman kodin yhteydessä pyörivien asiakkaiden pärstät. :D Mutta kaikkeen kai tottuu...?

      Poista
  6. Vautsi, aika moinen veto! En pysty kyllä varmaan edes kuvittelemaan, minkälaisia juttuja siihen yrityksen perustamiseen Ranskassa liittyy, ja tietysti hommaa voi hidastaa, jos ei osaa kieltä. Mutta voi, tuolla paikalla niin näyttää olevan sielu. Tuo mummoverhokin <3
    Ja muuten, olin aivan fiiliksissä noista sikajuhlista. Mulle olisi käynyt pähkinäjuhlatkin (sika ei ole pakollinen:) mainiosti, mutta siis idea, että tuollaisia järjestetään! Ja se meninki oli varmaan niin aito:) (voisin taas alkaa itkeä, kun tuo on niin herttaista:D). Ja vielä kolmas kommentti, mahtavaa, että Yola-koiralle kävi lopulta noin onnellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi kivasta viestistä, kuittasitkin samalla kolme postausta! :)

      Ja aivan uskomaton mäihähän tuolla pariskunnalla on käynyt, kun törmäsi miekkosen vanhempien kavereihin - ja tietysti miekkosen vanhempiinkin. Ranskalaisia aina parjataan tylyiksi, mutta kyllä niitä hyväsydämisiä ja auttavaisiakin ranskalaisia löytyy. :)

      Sun kannattaa ehdottomasti joskus ottaa asiaksi kierrellä Ranskan maaseutua kyläjuhlasta toiseen! :) Löysin tällaisen sivuston, johon on listattu kyläjuhlia ja muita vastaavia tapahtumia alueittain:http://www.fetes-et-foires.com/

      Poista
  7. Ihastuttavan näköinen paikka ja aika rohkeita kun lähtivät yrittämään vieraaseen maahan kielitaidottomina. Täytyy ihan hattua nostaa heille! Minullakin on aina ollut haave perustaa joku tuollainen ja koulutuskion siihen olisi valmiina(hotelli-ja ravintolakoulutus)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi rohkeaa kyllä! Minä ainakin olisin turhautunut jo moneen otteeseen ummikkona. Mutta kai se kielitaitokin heille pikkuhiljaa tarttuu. :)

      Poista
  8. Aika hullunrohkeata! Mutta hauska tarina, ja toivotan ravintolalle pitkää ikää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on minustakin hullunrohkeata! :) Mutta samoin onnea ja menestystä toivon heille. Vaikuttivat mukavilta ja huumorintajuisilta, vaikkei yhteistä kieltä oikein ollutkaan. :D

      Poista
  9. Mielenkiintoista! Olen lukenut kirjan jossa suomalainen osti vanhan kunnostettavan talon Ranskasta ja....aika tarina byrokratian koukeroisessa maailmassa. (Kirja: "Provencen syleilyssä"/ Kari Kyrönseppä) . Muistui kaikesta mieleen myös oma tarinani ja aika uhkarohkeasti sitä aikoinaan uskalsi Suomesta lähteä maailmalle.
    Kiitos jälleen kerran mielenkiintoisesta jutusta!-Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, en ole tuosta kuullutkaan. Kiitos vinkistä! :) Peter Maylen Provence-kirjoista olen kuullut, mutta niitäkään en ole lukenut.

      Ai kamala, ehkä tämä pariskunta muuttikin tuonne ihan vain kohdatakseen herkullisia maalaisranskalaisia, jotta voivat kirjoittaa heistä kirjan. Ehkä miekkosen vanhemmat päätyvätkin kirjojen hahmoiksi? :D

      Poista
  10. ps. minäkin olen usein haaveillut kunnostettavasta vanhasta pikkuisesta talosta jossain päin Ranskaa....mutta ehkä järki käteen tai sitten ranskankielen oppikirja käteen ensin:-) Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan sellainen kesämökki kiva. Varsinkin kun ne mummonmökit ja vastaavat eivät tuolla "landella" ole edes hirvittävän kalliita. Ainakaan Pariisin hintoihin tottuneelle. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.