perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tuijottelijoita ja kerrostaloelämää

"Suomessa kaikki tuijottavat!", valitteli minulle joskus eräs Suomessa asuva ranskalaishemmo.  Kadullakin kaikki vastaantulijat kuulemma tuijottivat häpeämättä silmiin.

"No hei, se nyt johtuu vain sun eksoottisen komeasta ulkonäöstäsi!", kuittasin vuodatuksen naureskellen. "Minuakin katseltiin kadulla Ranskassa vaihtoaikoina, mutta se johtui vain eksoottisesta hiusväristäni!"

Sittemmin olen tullut vähän toisiin aatoksiin. Kieltämättä minullakin oli tapana Suomessa katsoa vastaantulijoita silmiin, ihan huomaamatta. Pariisissa se tapa on jäänyt. Ehkä osittain siksi, että vastaantulijoita on niin paljon, ettei heitä kaikkia ehdi kuitenkaan katsella silmiin. Ohikulkijoiden katselu katukahvilassa on tietysti oma taiteenlajinsa, mutta kadulla tai julkisissa liikennevälineissä katson ikään kuin vastaantulijoiden läpi. Rekisteröin heidän olemassaoloaan juuri sen verran, etten kävele päin.


Tämä valkeni minulle erityisesti tässä kuluneella viikolla metrossa. Olin istunut paikallani jo muutaman pysäkin verran, kun minua vastapäätä istunut mieshenkilö vahingossa tönäisi minua jalallaan. Hänen pyytäessään anteeksi kohotin katseeni "ei se mitään"-eleeseen. Samalla satuin huomaamaan, että miehen vieressä istui kaverini. 

"Oho, enpä huomannut sinua ollenkaan!", hän naureskeli nyppien kuulokkeita korvistaan.


Muutaman asemanvälin jutustellessamme hän kertoi uudehkosta työstään, jonka kautta oli vieraillut hiljattain erikoisessa pariisilaisasunnossa. Tai asunto sinällään ei alunperin ollut mitenkään poikkeuksellinen. Sen asukas vain oli yönä muutamana herännyt hirveään meteliin. Kun hän unenpöpperössä ryntäsi katsomaan metelin lähdettä, häntä odotti unenomainen näky: yläkerran naapurin kokonainen huone oli pudonnut hänen olohuoneeseensa. Huonekaluineen päivineen. Kaikeksi onneksi henkilövahingoilta vältyttiin - mitä nyt kyseiset asukkaat saivat vähän hengenahdistusta silkasta järkytyksestä.


Tarina kuulosti niin uskomattomalta, että kotiin päästyäni yritin sitä googlailla, tuloksetta. Toisaalta, kun tietää pariisilaisen rakennuskannan homeisine rakenteineen ja joskus vähän leväperäisine rakennusmiehineen, ei tuo nyt ihan niin oudolta ja yllättävältä vaikuta. Tähän saakka olen pelännyt tulipaloja (Mihin pelastaudumme, jos jossain alakerrassa syttyy tulipalo, joka tukkii kapean rappukäytävän? Parvekkeelle? Yltävätkö palomiesten tikkaat 9. kerrokseen? Entä jos joku uuvatti on pysäköinyt autonsa parvekkeen alle?) ja keittiön kaasuhelloista aiheutuvaa räjähdystä (Onneksi muutamaa kerrosta alempana asunut pikkuhiljaa alkoholisoitunut toimittaja muutti pois!). Täytyykö nyt lisätä pelkolistalle, että yläkerta putoaa niskaan? 


30 kommenttia:

  1. Ma muistan ollessani Englannissa etta yhden kaverin olohuoneen katto tippui heidan kotiinsa, siinakin saastyttiin henkilövahingoilta. Kaasurajahdys kay kieltamatta joskus mielessa ja maanjaristys vaikka se aika harvinaista olisikin Ankarassa. Pommi-isku sai taas tuulta kun aamulla luin uutisen Ankaraan ja muualle suunnitelluista iskuista. No niin keitetaan kahvit ja rauhoitutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on kertonut tunteneensa joskus maanjärinän Pariisissa, siis niin, että tunsi heikko värinää (...?!...) ja seuraavana päivänä lehdessä luki, että maa oli järissyt. Sen sijaan meillä kyllä tuntee metron aiheuttaman värinän, jos makaa aivan hiljaa sohvalla pitkin pituuttaan. Ja tosiaan asumme 9. kerroksessa, spooky...

      Poista
  2. Kaasuhellat olivat minunkin kauhistus, mutta seinien sortumista en edes osannut pelätä (ennen tätä)! Vaikka jostain ihmeen kulinaarisyystä kaasuhellan perään Suomeen muutettuani kovasti haikailinkin, on todellinen ONNI, ettei niitä pahemmin täältä aamuöiden masterchefien maasta löydy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on liedellä yksi sähkölevy, joka on sitten se "Riinan levy". Kaikkihan mua ja mun kaasuhellakammoani nauraa, mutta mun mielestä tulella ja kaasulla pelaaminen on vaarallista ja vanhanaikaista! ;D Vaikka kyllä, kaikki kertovat että kunnianhimoisesti ruoanlaittoon suhtautuvat kannattavat kaasua. :)

      Poista
  3. Mulle on ihan luontaista, että en vaan kiinnitä ihmisiin mitään huomiota. Mua voisi kävellä vastaan vaikka David Beckham ja en huomaisi mitään, ehkä vaan ihmettelisin muiden ihmisten kuhinaa. :D

    Hurjalta kuulostaa kyllä tuo kaverisi tarina! :o Onneksi Suomessa on tuo rakentaminen "hieman" paremmalla tasolla (ja onneksi asutaan ylimmässä kerroksessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä mäkin jotenkin luotan suomalaisiin rakennuksiin enemmän. Vaikka onhan täälläkin tietysti hurjasti vanhaa tietotaitoa ja toisaalta Suomesta hometaloja. :)

      Poista
  4. ONNEKS oon muuttamassa kerrostalon ylimpään kerrokseen tässä lähiaikoina :D Yksi huolenaihe vähemmän. Kaasuräjähdystä en ollut ymmärtänyt pelätä ennen kuin mut evakuoitiin (lähes kirjaimellisesti kesken suihkun) viime vuonna meidän Ranskan asunnosta, kun joku naapuri oli haistanut kaasun rappukäytävässä ja hälyttänyt palokunnan paikalle. Siellä sitten hengailin yöhousuissani alakerran toimiston väen kanssa kadulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis onneksi olit kaukaa viisas ja valitsit sen ylimmän kerroksen. Meillä on vain yksi kerros vielä yläpuolella, mutta kyllä se yksikin pudotessaan olisi liikaa. :P

      Kamalaa, mä en ehkä pystyisi ikinä enää nukkumaan tuollaisen kaasuevakuoinnin jälkeen! :D

      Poista
    2. Loppujen lopuksi kävi sit kuitenkin ilmi, että se toinen naapuri oli haistellut ihan omiaan (:D). Siellä asunnossa, jonka oven rakoa hän oli käynyt nuuskuttelemassa, tehtiin remonttia, eli jokin muu sit vain oli haiskahtanut kaasulta...

      Noihin alempana mainitsemiisi opiskelija-asuntojen vesivahinkoihin: nykyään opiskelija-asuntoihin rakennetaan tästä nimenomaisesta syystä kaksi viemäriaukkoa suihkuun. ;) Eli ei oo meno teekkariasunnoissa parantunut.

      Poista
    3. Oho! Jotenkin aika järkkyä, että tuo suihkuun sammuminen on niin yleinen ongelma, että se täytyy ottaa arkkitehtuurissa huomioon. :D

      Poista
  5. Minua ei kyllä pelota mikään. Tutkiskelin oikein itseäni, mutta niin se on. Olen selvästi huoleton hulivili. Toivottavasti se ei koidu kohtalokseni... Hmmm....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No turhaahan se pelko on! Tai siis ei siitä mitään hyötyä yleensä ole. Jos nyt taivas (tai yläkerta) tippuu niskaan, niin se on vähän kuin siinä, paree nauttia elämästä vielä kun voi! :D Siis jos siihen kykenee! :D

      Poista
  6. Tuo on muuten ihan oikeasti totta, että suomalaiset tuijottavat. En sitä ennen tajunnut, ennen kuin ukkeli kysyi minulta joskus kauan sitten, että miksi ihmeessä suomalaiset tuijottavat kaikkia. Siitä asti olen sitä miettinyt, enkä ole vastausta löytänyt. Vai ovatko ihmiset Suomessa niin suuri harvinaisuus, että vastaantulija jaksaa aina vain säväyttää: oho, ihminen. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi olla! :D Se on silti jotenkin tosi tarttuva tapa myös. En itse kiinnittänyt myöskään siihen koskaan huomiota, ennen kuin siitä tuli puhetta. :)

      Poista
  7. Huh,olipa hurja onnettomuus,onneksi ei kuitenkaan tullut henkilövahinkoja.Täällä voivat jotkut vanhat talot olla sen verran huteria,että saattavat hajota ja muutaman kerran on sattunut tosi pahasti kun jossain vanhassa talossa on ollut kaasuräjähdys.
    Kun asuin täällä ensimmäisen kerran oli omassakin asunnossa kaasuräjähdys mutta onneksi vain keittiö meni osittain ja keitiön ikkunat.Ja se kaasuhella ....Nykyisin systeemit ovat turvallisempia ,ainakin tässä talossa.
    Eka kuva on upea!
    Tel Avivissa törmää usein sen verran kiinnostavan näköisiin tyyppeiin ettei voi olla tuijottamatta.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Onneksi tosiaan sulle ei käynyt räjähdyksessä pahemmin. Mä olisin aivan hysteerinen sijassasi. Vaikka mulle ajatuksena jo asuminen Israelissa tuntuu hurjalta. Olen kai vähän nössö. ;)

      Poista
  8. En näköjään ole ainoa, joka miettii näitä skenaarioita :) Katon tippuminen oli jo listalla yläkerran vesivuodon jälkeen, mikä sai suihkun yllä olevan katon kipsimuhjuksi. Eräs nuori mies taas kuoli, kun kadulla ulkoseinästä tippui järkäle hänen päälleen. Suo siellä, vetelä täällä :D

    Sen sijaan auton parvekkeen alla ottaisin hyvänä asiana, koska eräs nuori nainen yritti itsemurhaa hyppäämällä kerrostalosta, mutta päätyi taksin katolle ja selvisi, samoin kuski onneksi. Palokunnan tikkaat olen ruksinut toivolistalta pois, koska heillä ei (muka?!) ollut edes puuhun asti ylettyviä tikkaita kissanpennun pelastukseen. Kisu ruiskutettiin puusta alas vedellä, suoraan katukivetykselle. Talon palohälytin taas on niin lempeä, ettei siihen herää ja olen mm. aivan rauhassa aterioinut sen hälyttäessä, koska luulin sitä jonkin kaukaisen talon murtohälyttimeksi. Fingers crossed ja elämä jatkuu :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis joo, onhan tuollainen itsemurhajarru kai ihan kiva olemassa. :D :D

      Mutta siis mikäs penteleen järki sitä kissaa oli ruiskulla alas tuupata?! Suutuin täällä oikein! :D Mutta siis mikseivät antaneet olla puussa, jos ei tarkoitus ollut turvallisesti kissaa auttaa? Luajan tähren!

      Ja nyt mä kuvittelen sua nauttimassa kaikessa rauhassa illallista kynttilän valossa, kun toinen pää talosta roihuaa liekeissä. :D

      Poista
    2. Palomiesten onni, etten ollut enää paikalla, koska minä myös suutuin niin paljon tuosta! Kissat ei ole hirveän arvostettuja. Viisastuin kuitenkin ja crazy cat ladynä aion noutaa tänään itse killiraasun, joka on jäänyt hylätyn talon muurien taakse keskelle korttelia :P Kasikerroksesta näkee sen hyvin ja kuulee maukunat. Eri asia, mihin sen sieltä laitan, kun löytöeläinkeskukset ja mikrosirut on jotain mun hulluja jorinoita... :)

      Poista
    3. Kissat tuntuvat olevan vähän maassa kuin maassa kakkosluokan elukoita. :(

      Tsemppiä kissanpelastusoperaatioon! :)

      Poista
  9. OMG!! Aika hurja onnettomuus! Yksi entinen poikaystävä tapasi aina lisätä kaikkiin sopimiimme asioihin loppukaneetiin "jos taivas ei putoa niskaan". Tuohan on nyt jo melkein sitä! Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut.

    Mutta olen huomannut saman - Tukholmassa "huomaan" tuskin ketään, koska oikeastaan katselen sisäänpäin kulkiessani. Uskon, että se on osittain ihan hengissäpysymisrefleksi, koska täälläkin, vaikka minimaalisessa metropolissa ollaankin, on välillä niin paljon ihmisiä, että jälkeenpäin ajateltuna tulee melkein klaustrofobinen olo. Tampereella on ihan toinen meininki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, itse asiassa mulle tuli tuosta lopusta sitä kirjoittaessani itsellenikin mieleen tuo Asterixista tuttu lausahdus. :D Tähän se tosiaan sopii paremmin kuin hyvin!

      Mä luulen, että oot ihan oikeassa tuossa, että tuo ihmisten katsomattomuus on vähän kuin itsesuojeluvaistoon liittyvä refleksi. Hyvä pointti! Tampereella kuuluu tosiaan katsoa kaikkia vähän pidempään, joskus jopa kääntyä katsomaan perään. :D

      Poista
  10. Meillä rysähti viime kesänä entisen asunnon keittiön katto alas, päivää ennen kuin muutettiin sieltä pois. Juuri 5 min. aiemmin olin seisonut keittiössä illallisen laitossa. Syynä "onnettomuuteen" oli yksi yläkerran opiskelijanulikoista, joka oli unohtanut keittiön hanan auki. Duh... Näky oli kuin 9-11 New Yorkissa, pyyhkeet kasvoilla hiivittiin sitten pölyn halki keittiöön katsomaan tuhoja. Pari lautasta hajosi ja sitä rataa. Kaikkeen sitä joutuukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkytys! :O Tuossa varmaan sydän tykyttää ja kädet vapisevat jonkin aikaa jälkikäteen! Onneksi ei käynyt kuinkaan!

      Kivat korvausvastuut opiskelijoille... Vai hoitiko vakuutus? Muistelen, että Hervannan legendaarisessa Mikontalossa (opiskelija-asuntoja) tapahtui melkein säännöllisesti sitä, että asukkaat aiheuttivat vesivahinkoja käymällä suihkussa baarista tullessaan ja sammumalla sinne suihkuun, kaivon päälle... Mutta lattiat eivät kai sentään koskaan romahtaneet.

      Poista
  11. Meidan talo on lahella lentokentan kiitorataa. Joskus meteli on niin kova, etta yolla tulee pelko, etta laskeutuminen tapahtuu liian aikaisin ja kone tulee makuuhuoneen ikkunasta sisaan. Toistaiseksi niin ei ole kuitenkaan kaynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! D: Mutta jos nyt totta puhutaan, tuokaan ei ole ihan vieras pelko minulle, vaikkei me lentokentän vieressä asutakaan. Satuin joskus näkemään dokumentin Concorden onnettomuudesta, ja sen jälkeen olen tiedostant, että itse asiassa lentokoneet voivat pudota taivaalta ja huonolla onnella osun sellaisen alle. Concordehan putosi jonkun hotellin päälle. :P

      Poista
  12. Blogissani on sinulle tunnustus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, rynnistänpä heti kurkistamaan! :)

      Poista
  13. Jaa, että ranskalaisilla olisi niin huono itsetunto, ettei kestä silmiin katsomista. Amerikkalaiset katsovat silmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niinpä! :D No, kai tuolla tarkoitettiin sellaista hiljaista, intensiivistä tuijotusta, jollaista on kieltämättä vaikeaa kestää. Varsinkaan, jos ei oikein tunne tuijottajaa. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.