Kaukaa rakennus näyttää melko tavanomaiselta modernilta toimistorakennuspläjäykseltä. Lähempää tarkasteltuna rakennuksen seinä muistuttaakin islamilaiselle taiteelle tyypillistä mosaiikkikuviointia.
Kyse ei kuitenkaan ole mosaiikeistä, vaan ikkunaluukuista, jotka avautuvat ja sulkeutuvat automaattisesti auringonvalon mukaan.
Ikkunaluukkujen sijaan Arabimaailman instituutin varsinainen vetonaula on kuitenkin rakennuksen 9. kerroksessa sijaitseva näköalaterassi.
 |
| Vasemmalla Défensen bisnesalueen pilvenpiirtäjiä, oikealla Notre Dame. |
 |
| Kuvan keskellä häämöttää Bastillen aukiota merkitsevä Colonne de Juillet -pylväs patsaineen. |
 |
| Kuvausta harrastava kaveri on saanut Arabimaailman instituutin katolla aivan mahtavia Notre Dame -otoksia ilta-aikaan. |
 |
| Kattoterassilla on myös ravintola, jonka hinta-laatusuhde ei tosin kuulemma ole kummoinen. Mutta ympäristö on ainakin persoonallinen. |
 |
| Jos oikein pinnistää, näkee myös Sacré Coeurin kirkon. Sen edessä pilkistävät siniset putket kuuluva Pompidou-keskukseen. |
Kattoterassin lisäksi IMA:ssa kannattaa katsastaa käynnissä oleva näyttelytarjonta. Vielä tämän viikon ajan esillä on Tuhat ja yksi yötä -näyttely.
Monet pariisilaiset tuntuvat vihaavan näitä modernia arkkitehtuuria edustavia rakennuksia, erityisesti Pompidou-keskusta. Minusta ne näyttävät mukavan raikkailta iänikuisten hausmannilaistalojen joukossa. Sitä paitsi, eivät ne hausmannilaistalotkaan mitään "alkuperäistä" Pariisia edusta. Hausmannhan riipi rakennustensa tieltä 1800-luvulla lähes koko keskiaikaisen Pariisin.
 |
| Peilikuva. |
 |
| Ufo? |
Ai niin. Alas tullessani pääsin nauttimaan klassisesta hissituokiosta, kun samaan hissiin osui joku henkilökunnan jäsen. Tämä vanhempi herrashenkilö painoi kyynärpäällään seinään nojaillessaan hissin pysähtymään ennen pohjakerrosta.
"Anteeksi! En tehnyt sitä tahallani!", mies selitteli. "Ihan varmasti teit, kun et muuten keksinyt mitään sanottavaa!", tuhisin mielessäni. Yritin kuitata episodin pelkällä hymyllä, mutta kun selittelyille ja anteeksipyynnöille ei tullut loppua, totesin ihan ääneen, että ei haittaa yhtään, sellaista sattuu. Kuulin itsekin, miten ärrä surahti puheessani epäranskalaisesti. Voi merde...
"Aah madame, mistä tulette?", mies innostui. Kun punnitsin pari sekuntia mielessäni, vastaisinko Pariisista vai kysyisinkö mistä mies itse tulee (ulkonäkö viittasi Pohjois-Afrikkaan), hän toisti kysymyksen, tällä kertaa huutamalla englanniksi:
"YOUR COUNTRY?"
Annoin periksi: "Je suis finlandaise, mais..."
"Aaah, Finlande!", mies riemastui. Kuinka ollakaan, hänen hyvä ystävänsä oli kuulemma naimissa suomalaisen kanssa. Pohdiskelin, miten pohjoisafrikkalaisilla tuntuu olevan hyvät verkostot. Vähintään serkku Helsingissä, ellei sitten oma tai kaverin vaimo Suomesta. Aivan kuin mies olisi kuullut ajatukseni, sillä hän totesi ääneen sormea heristäen: "Suomalainen vaimo, kuvitelkaas! Se on harvinaista, hyvin hyvin harvinaista!"
Sitten hissin ovet avautuivat ja mies poistui hyvää päivänjatkoa toivotellen. Selvästi tyytyväisenä löydettyään yhteyden itsensä ja tuntemattoman hissimatkaajan välillä. Minä puolestani olin varma, että mies oli painanut kyynärpäällään hissin pysähtymään ihan vain keksiäkseen jotain puhuttavaa.
Arabimaailman instituutti/ Institut du Monde Arabe
1, rue des Fossés Saint Bernard
Metro: Jussieu/Cardinal Lemoine
Tuonne käy matkani seuravan kerran, kun tuun Pariisiin ja haluan ihastella maisemia korkeammalta. Kiitos siis vinkistä!
VastaaPoistaNäköalapaikat ovat ihan huippuja. Kaupungista saa aina paremman kokonaiskäsityksen, kun kurkistelee sitä parista näköalapaikasta. :)
PoistaHieno ja mielenkiintoinen paikka. Tuollaisia olisi hyvä olla takaraivossa. Minä yritän näet uusissa paikoissa päästä aina jonnekin korkealle, sitten on jotenkin helpompi hahmottaa, että missä sitä onkaan. Tosin, korkeanpaikan kammoiselle se on aina sellainen ristiriitainen juttu.
VastaaPoistaMäkin kärsin jonkinasteisesta korkeanpaikankammosta! Tuolla oli onneksi niin korkeat laidat, ettei alkanut liikaa huimata. :)
PoistaAivan todella, todella upea tuo rakennus ja mitkä hienot älyikkunat!
VastaaPoistaÄlyikkunat! Hyvä termi, sellaisethan ne ovat! :)
PoistaIhana naköalapaikka ja todellakin upea rakennus!
VastaaPoistaRakennuksen arkkitehtina oli Jean Nouvel, ja tämä työ nosti hänet maailmanmaineeseen. Eikä syyttä, tässähän on suorastaan nerokkaalla tavalla yhdistetty modernia estetiikkaa ja teknologiaa sekä perinteistä arabialaista tyyliä.
PoistaOnpa erikoiset ikkunat tuossa rakennuksessa, ja aivan mahtava näköalapaikka. Hauska hissiepisodi :)
VastaaPoistaMua huvitti kanssa tuo hissiepisodi, kun juuri hiljattain satuin kirjoittamaan blogiinkin tuosta ranskalaisten pakkomielteestä rupatella hississä. :)
PoistaUpeita näkymiä ja upea kahvittelupaikka:)
VastaaPoistaHih,olipa sattuma se tarjoilijan ystävän suomalainen vaimo.Entä jos olisit kertonut olevasi vaikka Ruotsista;D
Haha, niinpä! Mä vähän epäilen, että Ruotsistakin olisi löytynyt joku kontakti. :D
PoistaKiitos hyvasta nakoalavinkista :)
VastaaPoistaMun silmaa aina miellyttaa jollain kumman tavalla vanhan ja modernin yhdistaminen, esim tuo kuva missa nakyy Defence ja Notre Dame... :)
Ps. Hauska tuo hissitarina, mutta saanko kysyy etta oletko siis suomalainen olemassa vai miksi et olisi niin mielellaan paljastanut olevasi suomalainen ja vastasit "Je suis Finlandaise, mais.."
Koetko sa itsesi nykaan enemman ranskalaiseksi vai suomalaiseksi?
na olen suomalainen, mutten oo asunut kylla Suomessa vuosikausiin oikeastaan yli vuosikymmeneen, mutta silti joka kerta jos joku kysyy multa etta minka maalainen olen niin ei tulisi mieleen muuta kuin vastata suomalainen :D
Mä myös tykkään juuri tuosta vanhan ja uuden yhdistelmästä! Siis voihan se jossain tilanteessa olla aika kamalaakin, kuten vaikka keskiaikaiseen rakennukseen isketyn neonvalokyltin muodossa. Mutta noin yleisperiaatteena kaupunkikuva on mielenkiintoisemman näköinen, kun kaikki rakennukset eivät ole ihan toistensa kopioita.
PoistaHyvä kun kysyit tuosta suomalaisuudesta. En edes itse oivaltanut, että tuosta voisi saada sen käsityksen, että jotenkin nolostelisin suomalaisuutta. En todellakaan, olen erittäin ylpeä suomalaisuudestani! :) Ja siis ehdottomasti olen suomalainen, en tunne itseäni ollenkaan ranskalaiseksi.
Joskus vain yksinkertaisesti rasittaa puida small talk -tasolla jatkuvasti vuodesta toiseen samoja Suomi-kliseitä: "Juu ei, Suomessa ei ole jatkuvasti lunta. Ei ole jääkarhuja. Joo, on Nokia suomalainen. Juu, Pisassa pärjättiin." Ja sekin, että tämä nyt kuitenkin on kotikaupunkini, mutta heti kun minut ulkomaalaiseksi tunnistetaan, minua aletaan helposti kohdella kuin turistia. Siksi haluan lisätä, että olen asunut täällä jo vuosia. Tosin tällä kertaa en saanut siihen suunvuoroa. ;)
Ai niin, kotikaupunki tarkoittaa kuulemma synnyinkaupunkia. Siis Pariisi ei ole synnyinkaupunkini, vaan kaupunki, jossa kotini on. ;)
PoistaJoo aivan, ymmarran kylla mita tarkoitat.
PoistaVoin kylla kuvitella, etta jos olet pohjoismaalaisen nakoinen Pariisissa niin hyvin useesti varmaan saat kuulla ne ianvanhat suomikliseet...
En tieda miten ranskankielen aksentin oppiminen menee kaytannossa, mutta onko aikuisialla helppoa oppia ranskankieli sille tasolle, etta muut eivat kuule sinun olevan ei-natiivi?
Itse asun sellaisessa maassa missa kieli on sen verran helppo oppia suomalaisen sille tasolle, etta kuulostaa natiivilta (monet aanteet aika samanlaisia kuin suomessa, ei mitaan hankalia r-kirjaimia kuten voin kuvitella vaan ranskankielessa) ja kaiken lisaksi olen tummatukkainen ja ruskeasilmainen suomalainen, joten naytan aika "perus-eurooppalaiselta" tapaukseslta.
Kyllä se ranska on ihan mahdollista oppia, minullakin on suomalaisia tuttuja, jotka ovat aikuisiällä ranskan oppineet, enkä mä kuule aksenttia. Aika monet eivät kyllä opi, esimerkiksi Helena Petäistöllä muistelen olevan aksentin (tosin siitä on vuosia kun häntä olen kuunnellut). Ja minulla. Ranskan puhuminen on minulle helppoa ja luontevaa, mutta aksentti kyllä kuultaa läpi, varsinkin, jos olen väsynyt. Tällä aksentin oppimisella on kuulemma jotain tekemistä musikaalisuuden kanssa. Minä en ole yhtään musikaalinen, joten selittelen sillä sitten aksenttiani.
PoistaUsein se tosiaan menee niin, että ihmiset huomaavat ensimmäisenä eksoottisen olemuksen ja alkavat sitten korva tarkkana kuunnella ääntämystä. :) Ja klassinen "backhanded compliment" on, kun joku tulee kertomaan, että "puhut hyvin ranskaa, missä olet oppinut?". Jos se oikeasti olisi NIIN hyvää, niin sitä ei tarvitsisi erikseen mainita. ;)
Muuten tästä kevyestä aksentista ei ole käytännössä haittaa, se ei ole esim. työelämässä haitannut. Kirjoitustaito kun kuitenkin on hallussa. ;)
Olipa mielenkiintoista ja kaunista! Buenos Airesissa on julkisesti avoinna olevia näköalapaikkoja yllättävän vähän. Tämän hetken korkeimmat (luksus)rakennukset ovat asuntoja, joten pitäisi olla niistä tuttuja päästäkseen kurkkimaan.
VastaaPoistaYmmärrän tosi hyvin tuon suomalaisuuspointin. Toissapäivänä etsin ei-tutusta supermarketista kahvijuomaa, kun myyjäsetä tuli auttamaan, pyytämättä (!). Ei löytynyt juomaa, mutta hän sitten kysyi, että myydäänkö sellaista siellä, mistä minä tulen. Vastasin, että kyllä mun korttelin lähikaupassa on :D Kukaan ei kysymyksillään pahaa tarkoita, mutta on hauskempaa itselle vaihdella joskus vastausta.
Haha, noin mäkin aina välillä vastaan! Eihän niillä uteluilla tosiaan mitään pahaa tarkoiteta, mutta kuten sanoit, itseään on välillä huvitettava kaikin mahdollisin keinoin. ;D En tiedä, moniko tuollaisen vastauksen ottaa kuittailuna (tai sitten ihan vain pitää mua vähän yksinkertaisena), mutta harva tuollaisen vastauksen jälkeen lähtee jankkaamaan sen enempää. Mikä siis oli tarkoituskin. :D
PoistaHahhah, jokaisella Pariisin pohjoisafrikkalaisella tai lähi-itäläisellä tarjoilijalla, parturilla ja taksikuskilla on Suomessa tuttu Heli tai Sari tai Marjo! Ja ihan pelimimmi on, todetaan aina silmäniskun säestyksellä… Mikäs siinä, itsekin suosin suomalaista ja syystä.
VastaaPoistaTylsäähän noita positiivisia peruskliseitä Suomesta on smolltolkata, mutta toisaalta eipä ainakaan enää täydy vakuutella epäuskoisille että kyseessä ei ole köyhä ja takapajuinen kommunistinen hellhole. Toteaa nimim. "Tuokin on koettu".
Joo, me suomalaiset naiset olemme eräs Suomen tärkeimmistä vientituotteista! ;D Ja mitäs mä sitä ihmettelemään, kun itsekin olen vientituotteeksi päätynyt. ;)
PoistaJa juu, kyllä täällä Suomi ja Pohjoismaat (joita monien tuntuu olevan hyvin vaikeaa erottaa toisistaan) herättävät nykyään lähes yksinomaan positiivisia mielikuvia. Uskon kyllä, että tilanne on ollut joskus ihan toinen. Ruotsissa sen sijaan tuli yhä vastaan heitäkin, joiden mielestä suomalaisuus ei ollut ihan pelkästään positiivista. Ja vähintään kaikki osasivat kertoa niitä iänikuisia puukko- ja suomalaisjuoppovitsejä. :P
Minustakin tuo rakennus on tosi hieno, ja näköalat sieltä myös. Varsinkin ilta-aikaan tuolla olisi varmaan ihana olla. Moneenko asti näköalatasanteelle muuten pääsee?
VastaaPoistaKyllähän ne Suomi-kysymykset alkavat kypsyttää, kun niitä tarpeeksi kuulee. Joskus arvaan jo katseesta, että tuo tyyppi meinaa nyt tulla kyselemään ne tavanomaiset, ja jos en ole "sillä" tuulella, luikin pitkin seiniä. :-D Ihan oikeasti ei aina jaksa, varsinkaan kun ei kukaan täällä tiedä, missä Suomi edes on tai että sellaista maata on olemassakaan. Naapuri sentään tiesi männäviikolla, että se on Norjan naapurissa. :-D
Hyvä kysymys tuo aukiolo, enkä löytänyt yksiselitteistä vastausta. Mutta ilmeisesti yleensä iltamyöhään, kun ravintolassakin illallista tarjoillaan. Kaverini tosin oli kuvannut yökuvansa talviaikaan, jolloin hämärä tulee huomattavasti aikaisemmin.
PoistaJoo, usein näkee naamasta, kuka kohti esittää Suomi-kysymyksiä. Ja voin kuvitella, että sulle tämä ilmiö on astetta vielä tutumpi, kun olet niin eksoottinen näky. :)
Onpas jännät ikkunaluukut! Täällä Sveitsissäkin aina törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun suomalaisen! Vähän aikaa sitten olin eräällä kurssilla, jossa osaanottajat pitivät nimikylttejä. Kun eräs nainen näki nimessäni kaksi i:tä (mikä sinänsä on epätavallista, koska yleensä nimeni kirjoitetaan vain yhdellä i:llä) hän alkoi heti kysellä, että olenko Suomesta. Ja oikein Suomi-faniksi osoittautui tämä nainen, Lapin matkalla oli muistaakseni ollut noin 20 vuotta sitten ja ihastunut niin suomalaisiin räsymattoihin ja koivuisiin huonekaluisiin, että oli päättänyt hankkia sellaiset myös omaan kotiinsa Sveitsiin ja samat huonekalut hänellä edellenkin on. Yritin sitten kuvitella miltä hänen räsymattoinen asuntonsa niitten koivuisten huonekalujen kanssa näyttäisi ja oli pakko pidätellä naurua sillä hetkellä :-D
VastaaPoistaHahaa, hänellähän sitten Sveitsin-kodissaan aito 80- tai 90-luvun suomalaismummmolan meininki. :) Joskus tulee tosiaan vastaan tyyppejä, joilla on ihan ihmeellistä nippelitietoutta Suomesta. Miekkosen pari hyvää kaveria katseli nuorempana intohimoisella innolla mäkihyppyä (jota siis ei täällä kukaan yleensä seuraa), ja he kertoivat ensitapaamisella kaikenlaista Janne Ahosesta. :D
PoistaOlin Jerusalemin vanhassa kaupungissa ja siella joku vanhempi papparaismyyja kysyi mista olen kotoisin.Kun kerroin,etta Suomesta,niin han alkoi kertomaan,etta hanella on tyttoystava Suomessa,tyttoystava asuu Lahdessa ja nimeltaan Antero!!!
VastaaPoistaOli vahan turistit hanta juksauttaneet!!!Minulla oli naurussa pidattelemista!!!
Aahhahhaa! :D :D Ihana lahtelaisneito Antero! :D Pappa parka! :D Mutta mä sain tästä aamun naurut! :D
Poistatää sun blogi aiheuttaa kyllä kamalaa matkakuumetta ja pariisi-ikävää! :D oispa lomaa ja rahaa. hissiepisodista tuli elävästi mieleen baijerilainen laskettelijasetä st. moritzissa, kun oltiin siskon ja serkun kanssa menossa téléphériquella ylös. vuodatti puolet elämäntarinastaan ja suomalaisesta ex-puolisosta, joka ei tykännyt laskettelusta, kun kuuli meidän olevan suomesta :DD
VastaaPoistaMullakin on ollut vähän matkakuumetta, mutta pois Pariisista! ;D
PoistaSiis niin kuin yllä Topille kirjoitin, me suomalaisnaiset olemme kyllä varsinainen vientituote. Mutta kiva teidän joutua kuuntelemaan jonkun tyypin tilityksiä eksästään! :D Voi jessus! :D
Wautsi mikä rakennus ja nuo älyikkunat. Perinteistä ja modernia yhdistetty oivallisesti. Pariisissa riittääkin noita näköalapaikkoja vaikka kuinka, vaikka suurin osa taitaakin olla maksullisia.
VastaaPoistaEn olisi osannut epäillä hissikaverin vilpittömyyttä, mutta ottaen huomioon aikaisemmat tarinasi.. kuka tietää :) oikein hauska episodi!
Täällä Barcelonassa onneksi "hukkuu" turistien sekaan. Buenos Airesissa reilut 10 vuotta asunut suomalainen kertoi kyllä pari kertaa kilahtaneensa leipomon myyjällekin, kun vielä 13 vuoden jälkeenkin saa päivittäin vastailla kysymyksiin "mitä pidät Argentiinasta?" yms.
Ehkä mä tosiaan olen vähän turhan epäluuloinen! ;)
PoistaSe tuossa tosiaan on hyvä puoli, että se on maksuton. Huono puoli on ehkä se, että Eiffeliä ei näy. Mutta Notre Damelle on aika kivat näkymät. :)
Tajusin just, että multa ei ole tainnut kukaan ranskalainen koskaan kysyä, että mitä mä Ranskasta ajattelen. Joko niitä ei kiinnosta mitä muut Ranskasta ajattelevat, tai sitten heille on itsestään selvää, että kaikki rakastavat Ranskaa. :D
Pariisilaiset ainakin tietää, että kaikkihan nyt Pariisia rakastaa ;)
PoistaRanskalaisilla on omanarvontunto kohdillaan :P Minulta kysytään monesti heti, pidänkö Argentiinasta, mikä on vähän hölmöä. Jos ei tykkää, niin voi lähteä ja jos täällä asuu, niin en sentään tuntemattomille ala heti kättelyssä avautua. "Kaunis ja mielenkiintoinen" ei vain kelpaa kysyjille, vaan he alkavat syöttää minulle maansa ongelmia yksi kerrallaan ja odottavat, että yhtyisin valitukseen! Miksi kukaan muuttaisi kehittyneestä mahti-Euroopasta tänne, onhan siellä sentään Eiffel-tornikin ;)
PoistaHaha, Annika, just näin! ;)
PoistaIrina: Aika jännä. Olisivatko he tyytyväisiä, jos tosiaan kertoisit, mikä kaikki Argentiinassa mättää? Vai herättäisiköhän se kuitenkin puolustusreaktion?