torstai 25. huhtikuuta 2013

Oudointa ikinä...

...no joo, ei ehkä sentään oudointa ikinä, mutta yksi oudoimmista tilanteista, joissa minä olen Ranskassa ollut.

Tuli nimittäin lounaalla puhetta oudoista tilanteista, joissa kukin on ollut. Kielimokia olen sivunnut jo tässä postauksessa, mutta nyt tuli mieleen pari muutakin tarinaa.


Tässä se lounas.

Korealainen kaveri kertoi* kerran vasta Ranskaan saavuttuaan lähteneensä automatkalle ranskalaisen poikaystävänsä kanssa. Oli helteinen kesäpäivä, joten hän kysäisi poikaystävältään, oliko autossa ilmastointia. Poikaystävän naama meni kummalliseksi. Kaverini epäili sitten itsekseen, että auton varustelutasosta kysymisen täytyy olla joku kulttuurinen loukkaus Ranskassa. Vasta myöhemmin ilmeni, että kyse oli pienestä kielimokasta. Vastaisuuden varalle, jos haluat kysyä ranskalaiselta, onko hänellä autossaan ilmastointi, älä sano: "Tu as l'air con dans ta voiture?". 

Ilmastointi ei ole ranskaksi air con, vaan clim(atisation). Ja con tarkoittaa itse asiassa ääliötä. Tai slangissa rumaa ilmausta naisen alapäälle. Ja avoir l'air tarkoittaa näyttää joltakin. Joten itse asiassa kaverini tuli tokaisseeksi, että poikaystävänsä näytti ääliöltä autossaan. Poika parka oli kuulemma itsekseen miettinyt, että kyllä nuo aasialaiset ovat vähän turhan suorasukaisia puheissaan.


Aiheeseen liittymätön kuvitus Hôtel de Villeltä, jossa oli männäviikolla esillä Pariisin lehtikioskeista kertonut näyttely.

Oma tarinani tapahtui, kun vierailin ensimmäistä kertaa miekkosen vanhempien luona, lähes vuosikymmen sitten. Olimme treffailleet vasta muutaman kuukauden, mutta lähdin viettämään joululomaani Ranskaan. Joskus joulun jälkeen minut herätettiin aamulla kertomalla, että joulupukki on kuollut. Epäilin tietysti kuulleeni väärin. Kun sitten vähän unenpöpperöisenä sain kammettua itseni sängystä aamupalacroissantin ääreen, minulle kerrottiin, että joulupukki oli tosiaan kuollut ja nyt oli tarkoitus mennä hänen hautajaisiinsa. Oletin, että kyseessä täytyy olla jokin paikallinen loppiaisperinne. Mistä näistä tietää.



Meille kerrottiin, ettei meidän tarvitse osallistua itse hautajaisiin, mutta aperitiiville olisi hyvä tulla. Aperitiivi ennen lounasta kuulosti viattoman suomalaistyttösen korviin vähän roisilta, mutta koskapa sitä tarjotusta samppanjasta olisi kieltäydytty?


Ensimmäinen lehtikioski avattiin Pariisiin 1857, osana Haussmannin modernisointiprojektia. Nyt lehtikioskeja on 400. Puolet Pariisissa päivittäin luetuista sanomalehdistä on ostettu näistä lehtikioskeista.

Aperitiivit tarjottiin erään naapurin kotona, jonne oli kertynyt parisenkymmentä hilpeää eläkeläistä. Ensin juotiin lasi samppanjaa ja maisteltiin suolapaloja. Sitten jollekin tuli mieleen, että kyllähän tälle eksoottiselle ulkomaanelävälle pitää juottaa eau-de-vie:tä eli paikallista akvaviittia. Isännän omalla perintöreseptillään valmistamaa. Sitä sitten maistelin polttelevan päärynäistä akvaviittia, jonka alkoholiprosentteja en uskalla edes arvailla, koko parikymmenhenkisen seurueen tiiratessa jokaista elettäni silmä tarkkana. Erilainen aamun aloitus. Eipä silti, kyseinen eau de vie on ihan raikas vaihtoehto, jos jotain väkevää on pakko juoda. Ja kuulemma terveysvaikutteista. Talouden emäntä kuulemma nappasi öisin sitä lasillisen, jos vähän vatsaa poltteli. Ja taas sai hyvin unenpäästä kiinni ja jaksoi aamulla lähteä lenkille.



Kun lasit saatiin tyhjäksi, me lähdimme lounaalle ja muut hautajaisiin. Kyllä, ne olivat ihan oikeat hautajaiset. Kuollut ei ollut Père Noël eli joulupukki, vaan père Noël eli Noëlin perheen vanhaisäntä.


Näyttelyssä sivuttiin lehtikioskien lisäksi myös muita lehdistöön liittyneitä ilmiöitä. Tässä Kofi Annanin ajatuksia pilapiirroksista: "Pilapiirrokset saavat meidät nauramaan. Ilman niitä elämämme olisi ikävää. Mutta pilapiirroksissa on myös vakava puoli: ne voivat välittää tietoa mutta myös loukata". 

Nyt saattaapi tulla vähän blogitaukoa. Huomenna kylään saapuu nimittäin ystävä rakas, jonka olen tuntenut 1990-luvun alkuvuosilta asti. Ajatelkaas sitä. Pitkä viikonloppu mennee juoruillessa ja turisteillessa. Joten turismiaiheisia reportaaseja lienee luvassa viimeistään heti ensi viikolla.


---

*Itse asiassa hän on kertonut tarinan ennenkin, joten olen saattanut tätä itsekin jo levittää, mutten blogissa muistaakseni kuitenkaan.

31 kommenttia:

  1. Hei Riina, kiitos ihastuttavasta blogista. Minäkin lähden huomenna täältä maalta viikonlopun viettoon, arvaapas minne: sinne!
    Olenkin onkinut blogistasi vinkkejä ja varannut mm seinen illallisristeilyn. Hoo, melkoinen pariisin opas oletkin. Hauskaa turinointia ja turistilointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei! Hienoa jos on ollut hyötyä! Saatamme ehkä törmätä jollain monumentilla. Me olemme ne kaksi blondia, jotka puhuvat nolosti ja noloja, satakuntalais-varsinaissuomalaisella nuotilla. Saattaapa joukkoon livahtaa pari tamperelaista ärrääkin.

      Poista
    2. Neljä noloa blondia samaan aikaan pariisissa...hee hyvä kirjan nimi.

      Poista
    3. Hahaa! Toihan kuulostaa ihan joltain amerikkalaiselta sitcomilta. ;)

      Poista
  2. Hi hi,olipa mahtava tuo kertomuksesi joulupukin "kuolemasta" ;D Mukavaa viikonloppua ystävän seurassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tilanne oli kyllä tosi outo kaikin puolin. Vähän kielipuolena sitä usein luuli olevansa täysillä mukana keskustelussa, mutta jälkikäteen paljastui, että olikin ymmärtänyt vähän tai ihan väärin. :)

      Poista
  3. :-D

    Ihanaa viikonloppua ystäväsi kanssa! Pitäkää hauskaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja varmasti!:) Kivaa viikonloppua myös sinne!

      Poista
  4. Mainioita sattumuksia! Itse asiassa niin mainioita, että taidanpa paljastaa pari noloutta omassa blogissanikin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun laitoit "vahingon" kiertämään. Kävinkin jo hihittelmässä omiasi. :) Se Barbapapa-tarina varsinkin on mainio. :D Mulla oli tosi pitkään niin, että tunnistin sanat tahoillaan, mutta en koskaan tullut yhdistäneeksi niitä. Koin itse asiassa tuon ahaa-elämyksen ihan viime aikoina...

      Poista
    2. Muistan ikuisesti sen kuinka pyörittelin silmiäni niille asiakkaille ja ajattelin mielessäni, että kuka ihme kuvittelee, että barbapapalla on mitään tekemistä Disneyn kanssa. Niinpä niin... :D

      Poista
  5. Minäkin rupesin miettimään kaikkea noloa...

    VastaaPoista
  6. :D Hauskaa viikonloppua ystäväkullan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja ihanaista viikonloppua myös sinne! :)

      Poista
  7. :) Olinkin jo hieman huolissani ranskalaisten perinteistä, mutta onneksi turhaan :) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kieltämättä olo oli ensin vähän hämmentynyt. Mutta kyse olikin normaalista "aperosta" ennen hautajaisia. Mikä kyllä sekin on tapa, johon en ole Suomessa törmännyt. :)

      Poista
    2. Aperitiivit ennen hautajaisia...lisäänpä listaani omaisille menettelytavoista hautajaisteni yhteydessä uhkaillen tulla haamuilemaan, ellei tarjoilu pelaa

      Poista
  8. Kielimokat on kyllä ihan parhaita! Olisipa ollut kiva nähdä tuo lehtikioskinäyttely.. niissä kioskeissa on jotain sympaattista. Suomessa kun sellaisiin ei ole tottunut.
    Hauskaa turisteilua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ajattelin ensin tehdä kokonaisen postauksen lehtikioskeista, mutta ehkä joskus toiste. :)

      Poista
  9. Aika hauskoja sattumia :D Minulle ei vielä mitään kovin kummallista ole tullut eteen, tai sitten olen vaan ollut niin pihalla tilanteesta, etten ole tajunnut sanoneeni jotain väärää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ihan totta, että sitä on saattanut useamminkin olla tilanteissa, joissa on tietämättään ymmärtänyt kaiken ihan väärin. Meille sattui vaihtoaikana suomalaisen kaverin kanssa jokusen kerran niin, että oltiin molemmat muka ihan täysillä mukana ranskankielisessä keskustelussa, mutta kun jälkikäteen tuli siitä puhetta, olimme ymmärtäneet asiat aivan eri tavoin. Ja ihan alkuun tein aika paljon sitäkin, että kun en ymmärtänyt, niin nyökyttelin ja hymyilin, kun en yksinkertaisesti viitsinyt aina tarkistellakaan. Mutta elämä ainakin oli jännempää, kun ei ihan aina tarkalleen tiennyt, mitä tuleman piti. Työelämään tuollainen on tietysti vähän hankalasti sovitettavissa. ;D

      Poista
  10. Ihania mokia, ihana lounas, ihana kioskinäyttely, ihana blogi. Yksi blondi lisää Pariisiin viikonloppuna. Jatkan tosin eteläiseen Ranskaan varhennetulle kesälomalle, kai siellä on jo ainakin melkein kesä. Ekaa kertaa poikkean nyt myös Nimesissä ja pääsen nuuhkimaan ja maistelemaan Pinean kotikaupunkinsa hehkuttamaan kauppahalliin. Maltan tuskin odottaa. Toivottavasti sää suosii...
    t. maiskis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä! :) Meitähän on blondeja Pariisi piukassa. :D Säät näyttävät heikentyneen kyllä torstaista, mutta kyllähän tämäkin menettelee, ellei koko aikaa sada. :P

      Nimesin reissu kuulostaa kivalta! Pinea osaa kyllä kirjoittaa niin houkuttelevasti, vesi on usein kielellä jo ihan ilman kuviakin. :)

      Poista
  11. Kielten väliset väärinymmärrykset tai tavalliset kielimokat ovat kyllä erityisen huvittavia. Miehelläni ainakin vaikuttaa olevan kovin hauskaa kanssani. :) Jos mä jakaisin ehkä oman noloimman mokani samantein. Ei ehkä kielellisesti niin nolo, vaan se, että vastapuolena oli 3-vuotias ranskalaispoika (ja tietysti koko perheen ympäröimänä).

    Juttelin (tai kyselin, hänen vain vastatessa oui / non) pikkuisen kanssa asiasta sun toisesta. Jossain vaiheessa käteeni sattui sellainen pieni pallomeripallo ja näytin sitä hänelle sanoen, että regardes, un ballon. Siihen pikkuinen vastasi (ja korjasi) suoraan, että non, la balle! :D Olinpas tyhmä, no tietty, olis pitänyt tietää. :) No, pikkuisen opetuksesta, nyt ainakin muistan ballonin ja ballen eron oikein hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, meillä mies joskus tunnusti, että muutamakin mun käyttämä lausahdus tai rakenne olivat sellaisia, joita kukaan ranskalainen ei oikeasti käyttäisi. Hän oli kuulemma aikoinaan pitänyt virheitä söpöinä eikä siksi ollut hennonnut korjata, vaan oli alkanut itsekin käyttää niitä mun seurassani. :D Mä tietysti yritin heti vaatia täyttä listaa mun kielimokistani, mutta en vielä sellaista saanut. :)

      Noista pikkumokista tosiaan oppii parhaiten virheet, eikä niitä sitten yleensä enää toista. :) Huomattavasti tehokkaampaa kuin kirjasta pänttääminen.

      Poista
  12. Tuosta Catherinen kommentista tuli mieleen kun menin pitkän tauon jälkeen tuttuun ranskalaisperheeseen lastenvahdiksi. Äidin lähdettyä ja jäätyäni lasten kanssa keskenään taisi vierähtää vain kymmenisen minuuttia kun en saanut jotain asiaani selvitettyä; perheen neljävuotias poika osoittaakseen ymmärtämättömyytensä toi näppäränä minulle sanakirjan käteen, ups! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihanaa suoraa palautetta! :D Mutta avulias nuorimies, eikä jäänyt sormi suussa ihmettelemään kommunikointivaikeuksia. ;)

      Poista
  13. Odotin, että tämä tarina olisi jatkunutkin, ja sitten hölmistyneenä totesin, että ai, aperatiivit ennen hautajaista olivatkin sitten ihan oikea juttu? Sentään yksissä hautajaisissa olen ollut, jossa tunnelma ei ollut pelkästään murheellinen, koska kuollut 98-vuotias nainen "oli kaivannutkin jo taivaaseen", mutta muuten hilpeät eläkeläiset ja kuohujuoma eivät mielessäni sovi samaan lauseeseen hautajaisten kanssa. Mutta hyvä, jos ranskalaiset ovat laittaneet sopimaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, joo, aperitiivit ennen hautajaisia ovat tosiaan suomalaisittain vähintään eksoottisia... :P Täällä on maalla paikoin vähän samaa meininkiä kuin Irlannissa, joissa hautajaisissa kuppi saattaa kuulemma maistua. Tai siis ei kyse ole mistään varsinaisesta ryyppäämisestä, mutta kuitenkin. Lähestymistapa hautajaisiin on vähän erilainen... Oliskohan joku katolilaisten juttu...? ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.