torstai 4. huhtikuuta 2013

Autoilua ja kyläjuoruja

Tuntuupa reissu jo liiankin kaukaiselta esihistorialta.

Pariisista lähdettäessä sää oli aurinkoinen, mutta ilma saasteista harmaana. Kehätie ei ollut erityisen ruuhkainen, mutta valotaulut kehottivat hiljentämään saasteiden vuoksi.
Etukäteen vähän pohdiskelin, millaisia reaktioita vuokra-auton espanjalaiset rekisterikilvet aiheuttavat kanssa-autoilijoissa. Hienoa kyllä, eivät aiheuttaneet mainittavaa reagointia. Paljon tukalammalta tuntuu autoilla pariisilaisilla kilvillä muualla Ranskassa (tai maalaiskilvillä kehätiellä).

Sen sijaan (saaste)pölypilvi heijasteli kauniisti tunneliin siivilöityvässä auringossa.
Ranskalaisautoilijat tuntuvat vuosikymmenessä huomattavasti rauhoittuneen, vai olenko vain itse tottunut täkäläiseen mentaliteettiin? Pahimmat vastaantulleet kaaharit ovat jo monella ajoreissulla olleet ulkomaalaisia; yllättävän usein muuten saksalaisia, hollantilaisia tai belgialaisia.

Muuten, jos tarkoituksenasi on suunnata Ranskaan kaahailemaan, pidä silmällä mustia Renault Méganeita. Tarina kertoo, että liikennepoliisin siviiliautot ovat kaikki sellaisia.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen maisema näytti jo paitsi vehreältä, myös mukavan kumpuilevalta.

Mitä kauemmas Pariisi perjantaina taaksemme jäi, sitä helpommalta tuntui hengittää. Eikä syynä ollut ihan pelkästään saastepilvi. 

Jälleen kerran pohdimme ääneen, millaista elämä muualla olisi. Viihtyisimmekö maalla? Tai pienemmässä kaupungissa? Miekkosen mielestä ainoat toimivat vaihtoehdot olisivat joko jääminen Pariisin keskustaan tai muuttaminen ihan korpeen. Muut vaihtoehdot eivät kiinnostaneet. Minusta taas asuminen Lyonin tai vaikka Toulousen esikaupunkialueella olisi ihan kiinnostava ajatus. Mutta kuulemma siellä asuminen ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin Pariisin lähiöissä asuminen. Työmatkat ovat samanlaista taistelua ja kaupungit kasvavat kasvamistaan. Alue, joka vaikkapa Toulousen lähellä oli 10 vuotta sitten mukavan rauhallinen, on nyt jo ihan urbanisoitunut.


Ja vastaan alkoi körötellä kotoisasti traktoreita.

Matkamme määränpää oli trendikkäiden Alppien sijaan vähän maatiaisempi Keskiylänkö. 


Suosikkitienviittani Ranskassa: "Toutes directions" eli "Kaikki suunnat".

Tullen kaupungissa puut oli koristeltu samantyyppisillä neulegraffiteilla kuin viime jouluna Lahdessa. Lahdessa neuleet olivat koululaisten käsialaa, Tullessa neulegraffitit olivat mummeleiden kätösten tuottamia.


Tullen keskellä törröttää kamala kaupungin hallinnon torni, joka ei sovi ympäristöönsä arkkitehtonisesti ja on kaikkia muita rakennuksia huomattavasti korkeampi. Paikallinen Montparnassen torni?
Miehen vanhempien kotikylää ei tullut juuri tällä kertaa kuvailtua, mutta eipä siellä juuri mitään uutta ollutkaan. Kylän juorut kiersivät totuttuun tapaan, leipomon ja teurastamon kauppa-autot samoin. 

Postinkantaja sen sijaan kiersi lenkkiään entistä ripeämmin. Hänen lomaillessaan sijainen oli suorittanut postinjakoreitin 45 minuuttia nopeammin. Joku nyrpeä asiakas oli tämän kellottanut ja ottanut yhteyttä posteljoonin esimieheen. Nyt postinjakaja ei uskalla enää pysähtyä joka tupaan pastis-lasilliselle, sillä esimies puhalluttaa hänet kierroksen päätteeksi.

Ympyröidyt pläntit ovat lehmiä, aitoa limousin-karjaa. Tämän suurempaa kuvaa en niistä tällä reissulla tullut ottaneeksi. Tämäkin tuli auton ikkunasta näpsäistyä, siitä vino horisontti.
Hyvä tietysti puuttua autoilevan ammattilaisen alkoholinkäyttöön työtilanteessa. Aikaisemmin lasillisia kului työkierroksen aikana talosta toiseen piipahtaessa helposti kymmenkunta, vaikkei se posteljoonin käytöksestä näkynytkään kuin ehkä kevyenä nenän punehtumisena.


Toisaalta taas posteljoonin kulkuaikojen kellottaminen on asiakkailta suoranaista oman oksan sahaamista. Ensinnäkin minusta tunninkin heitto postinjaossa on niin pieni, etten huomaisi edes eroa. Toisekseen, tuolla harvaan asutulla maaseudulla valtaosa väestä on eläkeikäisiä. Lähes päivittäin piipahtava posteljooni on töidensä ohessa tuonut lääkkeitä tai seurannut muuten sivusilmällä mummojen ja pappojen kuntoa. Ja tarjoaapa kaupan päälle mukavaa jutusteluseuraa, eipä hänelle muuten aperitiiveja tarjoiltaisi.

Jäätelöbaarissa oli hiljaista.



"Kyllä kultaseni, totta kai tämä katu on kaksisuuntainen. Miten niin?"

Aurinkokello jätätti.

Tämä keväinen kukka näytti kaukaa ihan valkoiselta voikukalta. Läheltä sitten jo vähemmän jopa minun silmissäni.

Two dudes and a lady. 
Dordogne oli keväisen korkealla.

Terassi tyhjänä.


22 kommenttia:

  1. Ihana matkaraportti! Minä jaksan myös aina naureskella noille "toutes directions" -kylteille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun viihdyit! :) Ja ranskalainen logiikka jaksaa aina naurattaa, mutta parempi nauraa kuin itkeä. ;D

      Poista
  2. Tunnelikuva on tosi upea (kuten Asiantuntija sanoisi)...Correze ja Argentat...Ikävä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Keskiylänkö on kyllä hienoa seutua, eikä siellä vielä suomalaisturistit (meidän lisäksi) juuri parveile. Hollantilaisia ja brittejä sen sijaan kyllä. ;)

      Poista
  3. Olipa kiva päästä matkalle mukaan! Kiitos! Mulle ei tuo "toutes directions" oikein auennut. Mitäs varten tuommoinen on olemassa? (Tähän on tietysti olemassa joku ihan yksinkertainen vastaus, ja sitten mua hävettää, että menin edes kysymään. :-D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun seurasit mukaan! ;)

      Toutes directions -kylttiä seuraamalla päässee risteykseen, josta on viitat "joka suuntaan". Ranskalaisen tieinsinöörin mielestä se on loogista. :)

      Poista
  4. Hienoja kuvia ja tunnelmia!
    Lapsuudestani muistan postinkantajan, joka kävi monessa talossa kahvilla. Muistan myös erään närkästyneen rouvan valituksen postin lisääntyvästä myöhästelystä jopa siinä määrin, että ko. rouvan täytyi laittaa postinkantajalle varaamansa kaffe termariin odottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhaha, ihana tarina! :D Heh, mitenköhän nuo tuon seudun mummelit ja pappelit saisi siirtymään alkoholitarjoilusta kahvitarjoiluun? Siitähän ei olisi haittaa kuin korkeintaan posteljoonin vatsalle. :D

      Poista
  5. No olipas siellä kurja valittaja. Minäkin luulen, että se posteljooni olisi ansainnut ennemminkin palkinnon mielenterveyden edistämisestä huomioidessaan ihmisiä matkansa varrella. Jos työsopimukseen voisi laittaa kohdan, että "vain puolilasillista per talo"? Eikä auton rattiin kolmen talon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ehdotus! :D Jos vain saisi ne lasillisia tarjoilevat mummelit vielä ymmärtämään, että mitä pienempi lasi, sen parempi. Tai jos vaikka tarjoaisi suomalaisittain kahvia alkoholin sijaan, niin kuin Annan esimerkissä tuossa yllä. :)

      Poista
  6. Voi posteljooniparkaa! On mahtanut harmittaa lomalta palatessa... Joillain ihmisillä ei oo muuta tekemistä elämässään kuin kytätä muita ja valittaa, olen huomannut. Jotenkin surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen siitä saa, kun sijaiset ovat liian nuoria ja virkaintoisia. ;) Tuli vähän tosiaan mieleen, ettei tuollakaan valittajalla oikeasti ollut mitään muuta sisältöä elämässään kuin istua kellon kanssa ja odottella sitä postinkantajaa. Surullista, kuten kirjoitit, kaikille osapuolille.

      Poista
  7. Olipas kivoja kuvia taas!
    Surkeaa, nyt on sitten kiirehtivä, stressaantunut posteljooni ja yksinäisiä asukkaita kylässä... Toivottavasti aikataulua voi taas pikkuhiljaa hidastaa ja palata siihen entiseen ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Toivotaan tosiaan, että tilanne palautuu pikkuhiljaa. Mitäs järkeä on asua maalla, jos tunnelma on yhtä stressaantunut ja kiireinen kuin Pariisissa ikään?!

      Poista
  8. Taas muistui mieleen jotain sellaista minkä olin unohtunut: tuo toutes directions -kyltti!! :-D Se on ihana! Tuo puutarhalyhtykuva on myös söötti. Voi kunpa mekin ehdittäisiin tekemään täällä enemmän retkiä, kirjoitat niin tunnelmallisesti että tulee sellainen "mäkin haluan seikkailemaan!!" olo :)
    Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua Ranskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun seikkailemaan vaan! :D Hauska että mainitsit tuon tunnelmallisuuden, olen nimittäin aina ihaillut blogissasi sitä, miten onnistut luomaan niin pienillä jutuilla niin vahvan tunnelman blogiisi.

      Mahtavaa viikonloppua sinne Norjaan myös! :)

      Poista
  9. Jotenkin ihanan aito tunnelma välittyi näistä kuvista. Mäkin odottelen että josko me tuossa parin kuukauden kuluttua päästäis pieni roadtrippi tekemään täältä meiltä etelään päin! Enemmän mä kyllä odottelen rehellisesti sanottuna niitä lämpimpiä ilmoja mitä tähän aikaan pitäis jo olla!!!
    Tuo "toutes directions" -kyltti on kyllä aivan mahtava ja jaksaa naurattaa aina vaikka niitä päivittäin näkeekin, tulee jotenkin mahtipontinen olo, "täältä pääseekin kaikkialle"! :D Toisaalta se vieraassa paikassa eksyksissä ollessa on myös aika pelastava näky...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roadtripit ovat niitä parhaita! Meillä oli suunnitteilla myös pieni road trip Toulousesta Bilbaoon, mutta ajanpuute taitaa kutistaa reissun lentomatkaksi Pariisista Bilbaoon. :P Reissaisimme varmaan huomattavasti enemmän ilman noita kattimuksia, mutta niitä ei voi oikein jättää yksin yhtä yötä pidemmäksi ajaksi enkä halua niitä vieraiden hoiteisiin hoitolaankaan viedä - enkä ihan kaikkien tuttujenkaan riemuksi (tai riesaksi) niitä anna...

      Poista
  10. Maalais-Ranska näyttää niin idylliseltä peltoineen ja kylineen. Tulee mieleen matka parikymmentä vuotta sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ranskalaiset tykkäävät kovasti kaikesta vanhasta ja perinteikkäästä, uudisrakennuksia näkyy vähemmän. Satunnaisen matkailijankin on mukavampi katsella keskiaikaisia tai ainakin vanhannäköisiä kyliä kuin 80-luvun elementtitaloja. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.