Puerto Cacao

Tänään oli jotenkin tahmea päivä. Päätä tuulettaakseni päätin lähteä kaupungille. Koko Pariisi tuntui elävän kuin hidastetussa elokuvassa. Autoja oli todella vähän liikkeellä, ja ne harvatkin etenivät normaalipariisilaisen kävelyvauhtia. Minusta puolestaan tuntui hyvin kotoisalta taapertaa ankan askelin loskalumessa. 

Paras keino piristää sunnuntaita on tietysti suklaa. Kuten joskus tässä blogissakin on saattanut käydä ilmi, rakkain suklaaherkkuystäväni on jo vuosia ollut Nutella. Nutella-rakkauteni koki kuitenkin kolhuja viime syksynä, kun Ranskassa kohuttiin tämän suklaaherkun suurista palmuöljypitoisuuksista. Itse asiassa Nutellasta on valmistajan Ferreron mukaan 20 % palmuöljyä. 

Entäpä sitten? (Hyppää yli seuraavasta kappaleesta, jos pidät ympäristöstä ja Reilusta kaupasta ja sen sellaisesta puhumista rasittavana paasauksena.)

No sitä sitten, että ensinnäkään palmuöljy ei ole järin terveellistä, sillä se sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja. Tämän kuitenkin pysytyin vielä sulattamaan, kaikkihan nyt ymmärtävät, ettei sokerinen suklaapähkinälevite voi olla varsinaista terveysruokaa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Epäterveellisyyden lisäksi palmuöljyn tuotanto on haitallista ympäristölle. Palmuöljyä kun tuotetaan plantaaseilla, joiden alta hakataan metsää ja/tai raivataan ruokaviljelmiä (joita varten sitten puolestaan hakataan lisää metsää), tuhotaan biodiversiteettiä ja uhanalaisten eläinlajien elinalueita ja ajetaan luonnonkansoja kotisijoiltaan. Rahat tästä riemusta kasautuvat kaiken päälle poliitikkojen ja suuromistajien taskuun, ei paikallisille pienviljelijöille. (Lisää aiheesta esim. täältä tai vaikka täältä).

Ferrero järjesti huonoon valoon joutuneen Nutellan ja palmuöljyn puolesta laajan kampanjan mutta minulta oli maku jo mennyt Nutellaan. Hyvä tavaton, orangit kuolevat Nutella-himoni vuoksi. Miten siis voisin enää nauttia ihanasta Nutellasta hyvillä mielin? Oli aika etsiä Nutellalle korvike. 

Voiko tätä Puerto Cacaon julkisivua ohittaa kokematta valtavaa suklaanhimoa?

Päivänä muutamana mieleeni pälkähti sitten 12. kaupunginosassa sijaitseva Puerto Cacao, jossa on olen joskus päässyt herkuttelemaan sellaisella sakealla, aidon suklaisella kaakaolla. Puerto Cacao mainostaa suklaansa tuotannon olevan alusta loppuun asti Reilun kaupan periaatteita noudattavaa ja ympäristöä kunnioittavaa. Ehkä heiltä siis löytyisi nutellamainen, mutta reilumpi tuote?

Suklaaherkkuja Puerto Cacaon akkunalla.

Taiteellinen heijastelma.

Siellä sitä on. Suklaata.

Pienellä surffauksella se löytyi: suklaalevite, jonka " resepti tarjoaa terveen vaihtoehdon kansainvälisesti tunnetulle levitteelle". Krhm, mikäköhän tämä kansainvälinen levite sitten mahtaa ikinä ollakaan... Koin toisen tuotteen ahdingolla ratsastamisen hieman vastenmieliseksi, mutta toisaalta, juuri kuvatunlaista tuotetta olin itsekin etsimässä.

Levitteen valmistamiseen on käytetty sokeria, manteleita, kaakaomassaa, kaakaovoita ja rapsiöljyä. Ei lisäaineita, ei väriaineita, ei säilöntäaineita. Eikä palmuöljyä.



Suklaalevite oli kotiin päästyäni pakkassään vuoksi kovettunutta, joten jouduin odottamaan monta pitkää tovia (ainakin yli tunnin!) sen pehmeämistä.

Mämmi ja suklaalevite. Siinäpä kaksi tuotetta joista voi olla haastavaa saada ruokahalua herätteleviä kuvia.

Makuarvio? Miekkosen mielestä tämä oli ehdottomasti parempaa kuin Nutella. Minä en rakastunut ihan yhtä varauksettomasti, vaikka saatan kyllä ostaa toistekin. Ainakin jos Puerto Cacaon tanhuville osun. Suklaanmaku oli tässä tummasuklaavaihtoehdossa riittävä, mutta sokeriakin oli kohtuullisesti. Rakenne ei ollut ihan yhtä pehmeä kuin Nutellassa. Ei ihme, kun kuulemma se Nutellan notkea rakenne tuleekin juuri palmuöljystä. 

Isoin miinus tälle herkulle menee kyllä hinnasta. 3,90 euroa 140 gramman minipurnukasta on aika suolainen hinta. Tätä ei sitten ehkä tule lapettua lusikalla suoraan purkista?

On se suklaata!

Puerto Cacao
2, rue Théophile Roussel
Metro: Ledru-Rollin


P.S. Puerto Cacaolla on myös nettikauppa, joka toimittaa tuotteita Manner-Ranskaan. Sen toimivuudesta minulla tosin ei ole omakohtaista kokemusta.