Kakkua leikatessaan ja ennen kaikkea haukatessaan kannattaa olla varovainen, sillä kakun sisään on leivottu pieni esine, usein pikkuinen posliinieläin. Hän joka esineen kakkupalastaan löytää, saa olla päivän kuninkaana. Siksi kakun mukana tulee yleensä myös kartonkikruunu. Olemme yleensä syöneet loppiaiskakkumme anoppilassa ja anopilla on mystinen kyky tarjota esineen sisältävä palanen juuri minulle. Tämän ansiosta nurkkiini oli päässyt vuosien kuluessa kertymään näyttävä pieneläinkokoelma. Valitettavasti menin heittämään lähes kaikki elukat joulunalussiivouksessa roskiin, jäljelle jäi ainoastaan toisessa rasiassa piilotellut sininen otus, joka on jalustassaan lukevan tekstin mukaan elefantti.
Koska kananmunista, voista ja mantelimassasta valmistettu loppiaiskakku ei lukeudu omiin suosikkeihini, emme ole sellaista tänä vuonna kotiin asti hankkineet. Wikipediasta osui silmiini sitä paitsi tieto, että 80 % Pariisissa myydyistä loppiaiskakuista on tehdasvalmisteisia, ja boulangeriet tyytyvät itse asiassa vain lämmittämään kakkuja ennen myyntiä.
Jouluksi kaikki itseään kunnioittavat sokerileipuri taiteilevat jouluhalon, loppiaiseksi puolestaan valikoimiin lisätään loppiaiskakku. Nopean surffauksen perusteella tämän loppiaisen trendinä olisi eksotiikka; perinteistä lehtitaikinaa on maustettu mm. appelsiinilla, punaisilla marjoilla ja bergamotilla. Seuraavassa muutama poiminta tarjonnasta:
Pierre Hermé luottaa sokeroidun kastanjan makuun (3-4 hengen kakku alk. 35 euroa):
 |
| Kuva: Pierre Hermé |
 |
| Kuva: Dalloyau |
Eric Kayser tarjoaa eksoottista ananasta ja mangoa (kakku kuudelle 25 euroa):
 |
| Kuva: Eric Kayser |
 |
| Kuva: Christophe Roussel |
Angélinan loppiaiskakussa perulainen suklaa yhdistyy kastanjaan (54 euroa):
 |
| Kuva: Angélina |
Laduréen loppiaiskakku on
 |
| Kuva: Ladurée |
Hmm, näin tarkemmin ajateltuna, ja nyt kun näitä kakkukuvia on tässä aikansa tutkiskellut, heräsi tässä vallan ajatus, jotta kaipa sitä loppiaiskakkua voisi sittenkin maistaa tänäkin vuonna... Kakkuja on yleensä saatavilla koko tammikuun, että on tässä onneksi vielä tovi jos toinenkin aikaa harkita.
Herkullisen näköisiä kakkuja ja mielenkiintoinen perinne. Pierre Hermé:n kakku on suosikkini. Jäin vain pohtimaan sitä, että miten tuollaiseen kakkuun piilotetaan elefantti?
VastaaPoistaHmmm, hyvä kysymys. Enpä ole ennen asiaa kummemmin pohtinut, mutta päätin googlettaa reseptiä: http://cuisine.journaldesfemmes.com/recette/314887-galette-des-rois
PoistaSivun alaosassa näkyy video, jossa valmistetaan loppiaskakkua. Kokkipoika levittää lehtitaikina levyn päälle mantelimassaa, ja kohdassa 2:15 kokkipoika asettaa sellaisen yllätysesineen massan joukkoon (tekstissä vielä kerrotaan, että se kannattaa asettaa joukkoon pituussuunnassa, jottei ylläri paljastu niin helposti leikkaushetkellä). Massan (ja piilotetun esineen) päälle kokkipoika asettelee vielä toisen taikinalevyn. Voilà! ;)
Onpa jännää miten erilaisesti tätä loppiaistakin eri maissa vietetään! Tossa kakussa voisi olla vaarana se, että jo kakkua leikatessa huomaa missä palassa se esine on.
VastaaPoistaTäällä Sveitsissä syödään Dreikönigskuchen, jonka sisältä löytyy sitten aina muovinen kuningas. Minäkin hain aamulla leipomosta sellaisen meidän perheelle. Ja kruunu kuuluu meilläkin varusteisiin. Surffasin netistä kivan kuvan molemmista: http://sauschwabe.wordpress.com/2010/01/07/dreikoenigstag/
Kruunu näyttää hyvin samanlaiselta kuin täälläkin käytössä olevat, mutta tuo pullamainen kakku näyttää itse asiassa herkullisemmalta kuin nuo täkäläiset tekeleet. Minä kun en kauheasti välitä lehtitaikinasta. ;)
PoistaTotta, että täällä voi kakkulapio osua vahingossa leikatessa tuohon yllätysesineeseen, siellä kakku on näköjään valmiiksi muotoiltu palasiin niin, että tuommoista kardinaalimokaa ja loppiaisen pilaamista on helppo välttää... ;)
Mulle tuo kaakaoinen kakku, kiitos. :-D
VastaaPoistaTässä rupesin aikani kuluksi harrastamaan aivojumppaa ja pohtimaan, että kakun sisään ei varmaan voi laittaa esim. mitään muoviräpellyksiä, kun nehän sulaa sinne kakkuun...
Minullekin maistuisi kaakaoinen tai sitten tuo Angélinan suklaa-kastanja. Olin melkein pettynyt tuohon Laduréen versioon, kun se oli niin tavis ulkonäöltään. Maku voi tosin pelastaa tietysti paljon. ;)
PoistaHyvä pointti tuo muovijuttu. Mulle voisi nimittäin käydä juuri noin, jos innostuisin leipomaan loppiaiskakkua. Sitten pitäisi vaan postittaa "Ei mennyt kuin Strömsössä" -muovikakkukuvia. :P
Meillä lapset eilen juuri sanoivat, että mikä juhla se tällainen loppiainen on, johon ei liity mitään leivosta? Miksei ole loppiaispullaa tai loppiaistorttua, tai vaikka loppiaismunkkeja. Siellä sitä on ymmärretty paremmin, että juhlaan kun juhlaan kuuluu oma leivonnainen...
VastaaPoistaEnsi vuonna voitte sitten juhlia keskieurooppalaiseen tapaan loppiaista kakkuineen ja kruunuineen. :) Tosin mahtaako muille lapsille tulla paha mieli, jos yksi vain saa pikkuesineen ja kruunun? :/ Pitäisiköhän teidän siis sen sijaan leipaista kaikille oma minikakku? ;)
PoistaEt uskokaan, minkä mysteerin tällä postauksella ratkaisit! Olimme viime talvena loppiaisen aikoihin Ranskassa, ja mies sai jälkkärikakusta kummallisen posliinifiguurin. Kun tarjoilija näki sen, hän toi vielä pahvisen kruunun, ja kaikkia nauratti niin kovasti. Ranskantaitoni ei tuolloin vielä ollut kummonen, joten en ymmärtänyt mistään mitään. Nyt valkeni sekin :)
VastaaPoistaHa, siis ei mennyt hukkaan tämäkään postaus! :) Toisaalta tuli tuosta myös mieleen, että maailma on kyllä paljon maagisempi paikka vähän kielipuolena ja ikiomasta kulttuurikontekstista hieman sivussa. ;)
PoistaTotta tuokin pointti. Maailma jotenkin latistuu, kun alkaa ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu. Silloin, kun on koko ajan vähän pihalla, tapahtuu kaikkea jännää paljon useammin.
PoistaMe saimme loppiaiskemuissa tosi hyvää pullamaista hedelmin koristeltua la brioche/la couronne/ le gâteu des rois-leivonnaista mantelimassalla täytetyn la galette des rois:n lisäksi.
VastaaPoistaEli tuollaista samantapaista pullajuttua, kuin tuo Hiiritm:n yllä linkkaama sveitsiläiskakku? Kuulostaa kyllä herkummalta kuin tuo minulle tutumpi versio. Pitäisköhän penkoa boulangerieitä, jos löytäisin sellaista meillekin (leipomaan en nyt taida kyetä...;)).
PoistaNytpä googletin tuota gateau des rois'ta, ja toden totta, sellaista pullaa syötte loppiaisena siellä Provencessa. :) Enpä ollut tuommoiseen ennen törmännyt. Eiköhän täältä pääkaupunkiseudultakin sitten pari kotiseutuhenkistä ex-provencelaista leipuria jostain löydy, jotta minäkin pääsisin tuota maistamaan... ;)
Poista