Siispä tämä neiti Etsivä hyökkäsin Googlen kimppuun. Tai itse asiassa tarkastin gâteau des rois -merkinnät yhtenä sokerileipomoreferenssinä käyttämästäni Raids Pâtisseries -blogista (suosittelen, jos ranska vain taipuu!).
Kyseisessä blogissa kehuttiin Cyril Lignacin gâteau de rois'ta seuraavasti: "yksinkertainen ja maukas, vailla ylimääräisiä hömpötyksiä". Kiinnostukseni heräsi. Koska nyt oli kyse ensimmäisestä kerrasta, halusin nimenomaan maistaa jotain yksinkertaista ja maukasta. Toisekseen, Cyril Lignac on paikallinen Jyrki Sukula: telkkarista tuttu julkkiskokki, joka on myös esiintynyt ääninäyttelijänä Rottatouille-elokuvassa. Lignacilla on tällä hetkellä kolme ravintolaa ja tämä leipomo, joten lienee selvää, etteivät sieltä ostetut kakut ole Lignacin omin käsin pyörittelemiä. Mutta melkein sukua julkkikselle kuitenkin.
Siispä pyhitin sunnuntaiaamupäivän kakkusten hakuun 11. kaupunginosasta. Miekkosen kanssa kävimme asiasta seuraavanlaisen keskustelun:
"Niin mitä sä haluat hakea sieltä asti?"
"Gâteau des rois'n. Tai pari pientä."
"Tarkoitat siis galette des rois'ta?"
"Ei kun gâteau. Kun en ole sellaista koskaan maistanut."
"Ai sitä marseillelaisten juttua? Miksi?"
"Kun en ole koskaan maistanut. Mikset sä muuten ole koskaan kertonut, että sellaisia on olemassa?"
"Äh, ne on marseillelaisten juttuja ne..."
Sunnuntaiaamupäivällä leipomon jono ulottui ulos asti. Tosin se ei ole mikään tavattoman suosion merkki, niin se nimittäin ulottuu myös lähileipomossamme, jossa ei tosiaan voida edes julkkisyhteyksillä leveillä. Jono eteni kuitenkin nopeasti ja asiakaspalvelu oli asiallisen ripeää.
Valitsin yhden ison sijaan kaksi pientä kakkua, jotka vastasivat kooltaan kotimaista pullaa. Myös rakenne muistutti erittäin kuohkeaa pullaa. Leivonnaisen päällä oli tahmea appelsiinimarmeladikuorrute, sokeria ja melonimarmeladihippuja. Kakkuset maksoivat 3,50 euroa kappaleelta.
Ihan hyvää. Parempaa kuin galette, en nimittäin ole voitaikinan ystäviä. Ainoa pettymys oli, ettei leivonnaisen sisällä ollut mitään galettesta tuttua pikku yllätystä. (Tai jos oli, se löytynee vessanpöntöstä lähiaikoina). Syöminen oli myös marmeladikuorrutteen vuoksi tosi tahmaista puuhaa. Servettiäkään ei voinut käyttää, se olisi vain turhaan nöyhtäyttänyt kakkusen. Onneksi tästä murheesta selvittiin pesemällä kädet briossihetken päätteeksi.
Loppiaisen juhlintaan kuuluvia gâteauja ja galetteja on saatavilla yleensä tammikuun loppuun asti.
Tässä Cyril Lignac kertoilee itsestään ja motivaatioistaan. Valitettavasti vain ranskaksi. Mutta kuunnelkaa, mikä herkullisen eteläinen aksentti.
La Patisserie by Cyril Lignac
24, rue Paul Bert
Metro: Charonne/Rue des Boulets/Faidherbe - Chaligny
Namskis!
VastaaPoistaJa Ratatouille pyörii meillä kotiteatterissa säännöllisesti <3
Hihi, meillä tuntuu usein olevan samat leffasuosikit. Tosin meillä ei ole edes niitä minimittaisia, jotka selittäisivät lastenleffojen suosiota meidän taloudessa... ;)
PoistaEsitän nöyrän toiveen että esittelisit mahdollisimman usein näitä kuvia ja kertomuksia ja ehkä historiaakin näistä erilaisista kakkusista ja kaikenlaisista leivonnaisista joita siellä on tapana syödä. Hykerryttävää luettavaa.
VastaaPoistaOi, kun noin kauniisti pyydät, niin ehkä voinen uhrautua! :D Ei vaan, lupaan ja vannon, että kaikenlaisia koemaistiaisia on luvassa jatkossakin. Toivottavasti ei tule yliannostusta. ;)
PoistaNäyttää kovin makealle. Joku voisi kehittää tähän nettiin sellaisen tuoksu ja makutoiminnon...
VastaaPoistaItse asiassa pulla ei ollut sentään niin äitelä kuin miltä ehkä näyttää - vaikka kyllä tosin suomalaista peruspullaa makeampi tapaus. ;)
PoistaHihii, toivottavasti sitä yllätystä ei kuitenkaan ilmesty sinne pönttöön. ;-D Minä söin pienenä kolikoita, ja potastahan ne sitten löytyivät. :-) t. nimim. Täysin asiaan kuulumaton kommentti.
VastaaPoistaHahahaha! Mä jo mietin, että pitäisikö niitä omia ajatuksia vähän sentään sensuroida - kuka haluaa vessanpönttömielikuvia herkkupullan valokuvan viereen? Mutta näköjään ainakin joku ymmärsi yskän. :D
Poistap.s. Yllätystä ei ole vielä tullut vastaan... ;D
No toivottavasti ei tosiaankaan tullut ekstra yllätyksiä tuosta pallukasta.Kuuntelin vidoeon,mun ranskani on niin ruostunutta mutta jotain sentään ymmärsin vaikka tuo aksentti,,
VastaaPoistaKiva että sait jotain irti! :) Tuo Cyril vaikuttaa symppikseltä, vaikka vähän kyynisesti kyllä suhtauduin siihen, miten hän haastiksen lopulla kehuu lasten hymyn olevan hänelle tärkeämpää kuin maine maineen vuoksi...
PoistaMekin syötiin vähän aikaa sitten sitä marseillelaisten juttua - tosin tässä versiossa oli väliin pursutettu myös kermavaahtoa, kuin laskiaispullissa ikään! Oli kyllä hyvää. Pullataikinaan oli lisäksi leivottu hillottuja hedelmiä, joita oli isompana myös gâteaun päällä. Ja minä sain sen fêven, kauniin arlesittaren :)
VastaaPoistaOi ja nam! Ehkä tuollakin isommissa gâteauissa olisi ollut ylläri mukana?
PoistaJa nyt alkoi sitten tehdä mieli laskiaispullaa... :P
Ooh, löysin juuri blogisi Pihin naisen kautta, ja sait lukijan! Olen itsekin viettänyt Pariisissa vaihtelevia aikoja vuosien varrella, ja Pâtisserioiden kaipuu on kova. Kirjoitin itsekin Pariisi-aiheesta tässä juuri:
VastaaPoistahttp://mondeeni.blogspot.fi/2013/01/aikakapseleita-pariisissa-ja-lontoossa.html
No hei M ja tervetuloa! :) Ja vau, olitpa löytänyt kiehtovan tapauksen! Jäi oikein pohdituttamaan...
PoistaValitettavasti en osaa ranskaa, mutta ton Raids Pâtisseries blogin kuvat sai kyllä vedet kielelle! Olipa taas ihana lukea sun tekstejä näin useamman päivän katkon jälkeen, tykkään niin tosta sun kirjoitustyylistä!
VastaaPoistaOi kiitos hiirunen kauniista kommentista! :) Olisi ehkä pitänyt varoittaa, ettei kyseistä blogia kannata silmäillä nälkäisenä! :D
Poista