Tivolitunnelmaa

Voiko kuvitella mitään taianomaisempaa kuin 1800-luvun lopun tivoli?

Olin jo jonkin aikaa haaveillut vierailusta Musée des arts forainsissa eli Pariisin tivolimuseossa. Kun sitten kuulin, että museo olisi 26.12. - 6.1. avoinna poikkeuksellisesti ilman etukäteisvarausta, minua ei pidätellyt enää mikään. Tivolimuseo ei varsinaisesti ollut miekkosen toivekohteiden joukossa, mutta sainpa sitten hänetkin mukaani. Magiaa oli siis ilmassa.



Meillä oli netistä etukäteen ostetut liput, sillä minulle oli kerrottu, että liputtomien jono oli venähtänyt alkuviikolla jopa tunnin mittaiseksi. Tänään liputtomien jono tuntui vetävän yhtä vauhdikkaasti kuin etukäteislipullisten jono. Pelkäsin myös ruuhkia, mutta itse asiassa ainakin aamupäivällä väkeä oli ihan sopivasti.



Tivolimuseo sijaitsee Bercy Villagen tuntumassa. Alueelle tyypillisesti myös tämä museon rakennukset ovat entisiä viinivarastoja.

Minusta paikka oli upea ja tunnelmallinen, mutta miekkonen ei ollut ihan yhtä tyytyväinen reissuun. Hän olisi kuulemma kaivannut enemmän museo-osuutta ja vähemmän tivolia. Nyt tosiaan minkäänlaisia selityksiä oli olemattoman vähän. Tuntui pikemminkin, että olisimme olleet entisajan tivolissa kuin varsinaisessa museossa. 

Tavallisesti Musée des arts forainsiin pääsee ainoastaan ryhmittäin ja etukäteisvarauksesta. Nämä etukäteisvaratut kierrokset ovat opastettuja. Ehkä siis tavallisesti tarjolla on nimenomaan enemmän museota kuin tivolia?

Oli miten oli, minä nautin tästä tivolitunnelmasta täysin siemauksin - mikä näkyi myös kuvien määrässä. Tarkoitus oli karsia kuvamassaa rankemmalla kädellä, mutta toisaalta, ken ei jaksa tätä tivolikuvasulkeista, surffatkoon eteenpäin. (Ja tähän sellainen silmääiskevä hymiö.) 

Jos joku nyt kuitenkin jää selailemaan kuvia edelleen, kehotan laittamaan taustalle jotain tivolimaista tai muuten tainomaista musiikkia (esim. tämän, tämän, tämän tai vaikkapa tämän).

Kukas se siellä?

Kimallusta ja parrasvaloja.

Yleisölle oli tarjolla erilaisia pieniä pelejä. 

Tässä pyöritettiin "yksisarvispyörää", joka taisi olla jotain sukua onnenpyörälle.

Maalareita ja varieteetä.

Entisajan karusellia pyörittivät kyyditettävät itse, polkemalla.

Sisäänpääsylipun hinnalla (12 euroa yli 12-vuotiailta, 5 euroa 2 - 11-vuotiailta) sai yhden lipun laitteeseen. Itse jätimme karusellit tällä kertaa väliin (niisk), koska oli kuulemma jalompaa antaa laitelippu eteenpäin jollekin lapselle. Olihan se kieltämättä kiva nähdä lasten ilo, mutta luulen, että miekkosta kirvoitti jalouteen lähinnä se, että häntä nolotti liikaa ajatus karusellistä.

Lehmät eivät lennä, tietenkään. Possut sen sijaan saattavat hyvinkin lehahtaa lentoon.

Viuh! Muutama kyytiläinen näytti innostuvan pohjattomasti itsepoljettavasta karusellistä. Vauhti oli aika hurja.

Tämä tivolityöntekijä näytti jotenkin runollisen angstiselta.

Tarjolla oli myös perinteisempää karusellitunnelmaa.

Hirn!

Karusellihepo jos toinenkin.

Tässä yleisö pääsee kisaamaan juoksuttamalla tarjoilijoita.

Voittaja oli muuten se ainoa kisaan osallistunut aikuinen... ("Muahhahha, kääpiöt! Repikää tästä!")

Kun karuselliheposet jo kyllästyttävät, voi aina vaihtaa karusellimansikkiin.

Hevonpylly.

Rouva juo hehkuviiniä.

Taikajuomapata?

Minä ja karkuun kiiruhtava miekkonen.

Venetsialaistunnelmaa. Museon saleja voi vuokrata myös mm. cocktail- ja yritystilaisuuksiin.

Musée des arts forains
53, avenue des Terroirs de France
Metro: Cour Saint Émilion
Avoinna yleensä etukäteisvarauksesta. Ilman etukäteisvarausta yleensä vuosittain joulun tienoilla sekä syksyllä eurooppalaisen kulttuuriperinnön päivänä (Journée européenne du patrimoine).