Kyseinen blogi on http://www.paris1914.com, johon on kerätty valokuvia Pariisista 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Erityisen pysäyttäviä kuvista tekee se, että ne ovat värikuvia. Tekniikkana on käytetty Lumièren veljesten kehittämää Autochrome-menetelmää.
Osa kuvien paikoista on helposti tunnistettavissa, toiset vaikeampia. Erityisen kiehtovaa oli yrittää paikantaa tietystä kuvasta löytyvää paikkaa Googlen Streetview-kuvista. Esimerkiksi alla oleva kuva on otettu 5. kaupunginosassa, rue du Pot de Fer -kadun kulmassa. (Ottoajankohtaa ei ollut merkitty kuvaan, ehkä kadunlaidan autosta (?) voi päätellä jonkinlaista aikahaarukkaa.)
Ja tässä sama kulmaus Streetview'n silmin:
Näytä suurempi kartta
Toinen esimerkki: Passage du Cairen suuaukko 2. kaupunginosassa:
Ja sama paikka lähes vuosisataa myöhemmin:
Näytä suurempi kartta
Eikö nyky-Pariisi näytäkin yhtäkkiä kovin mustavalkoiselta?
 |
| Näyttely Grand Palais'ssa vuonna 1909. Kuva: Leon Gimpel |
Oi mitä kuvia! Tietokoneessani on vähän häikkää joten se ei jaksanut avata tuota sivustoa mutta käyn siellä sitten myöhemmin..
VastaaPoistaKannattaa poiketa! Paitsi jos on jotain tärkeää juuri tehtävänä, siellä huomaamattaan viettää tovin jos toisenkin. :)
PoistaMiksi ihmeessä tuota väri-iloittelua ei ole säästetty. Ihania kuvia! Ihana vanha Pariisi.
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Noista kuvista välittyy jotenkin se "oikea" Pariisi, mitä monet matkailijat täältä yhä hakevat ja sitten pettyvät, eivät aina löydä.
PoistaMahtavia kuvia ja vàrejà, ja nuo ylpeàt kauppiaat ja heidàn perheensà ovella poseeraamassa ovat vielà upeampia.
VastaaPoistaKiva myòs, ettà laitoit googlen kuvat mukaan!
Sannamaija
Eikö ole! Noissa värikuvissa oli pidempi valotusaika kuin normaaleissa mustavalkokuvissa tuolloin, siksi kaduilla saattaa olla kuhina vaikka ketään ei näy. Olivat kai pariisilaiset jo tuolloin vikkeliä kintuistaan. ;)
PoistaWau mitä värejä! En ole koskaan aiemmin tajunnut, että niissä mustavalkoisissa vanhoissa valokuvissa voisi oikeasti olla noin hienot värit - miksiköhän maailma on mustavalkoistunut?
VastaaPoistaItse olen huomannut, että värikuvat myös tuovat historiaa jotenkin "lähemmäksi" ja konkreettisemmaksi. Toinen esimerkki tästä oli, kun Hesari pari vuotta sitten julkaisi ruotsalaisten vapaaehtoisten Talvisodasta ottamia värikuvia. Jotenkin sota vaikutti yhtäkkiä paljon karmivammalta...
Ihan totta! Värit tekevät kuvista jotenkin todellisempia. Ja tuokin, että oli oikeasti värikästä. Jotenkin sen menneen maailman kuvittelee sellaiseksi haljuväriseksi (ellei sitten jopa vähän mustavalkoiseksi ;D), mutta todellisuus onkin päinvastoin.
PoistaUpeita kuvia! Niin kauniit 'fontit' noissa entisajan 'signeisssa'. Suomi hukassa...
VastaaPoistaHihi... Kylteissä? :) Mutta kauniita ovat! Olisipa mahtavaa päästä tuonne kiertelemää. Ihan vaikka hetkeksi.
PoistaHei, tuli mieleen, että kiinnostaisiko sinua joskus suositella ranskalaisia nykykirjailijoita, esim. dekkareita? Ei tarvitsisi olla sellaisia, joita on suomennettu... Minua kiinnostaisi kovasti päästä lukemaan ranskalaista kirjallisuutta vähän laajemmin, se kun on jäänyt klassikoihin ja satunnaisesti sieltä täältä noukittuihin vihjeisiin!
VastaaPoistaHeippa! Olipas mielenkiintoinen pyyntö. :) En nimittäin itse ole mikään ekspertti, viime vuosina lukemiseni ovat jääneet aika pitkälle ruotsalaisiin dekkareihin. :D Kirjallisesti suuntautuneempia ranskansuomalaisia bloggareita ovat esim Mary Normandiasta http://normandiani.blogspot.fr/ ja Calendula http://stazzy.net/index.php/calendula/
PoistaSait kyllä pienen innostuksen itämään. Kaveripiirissä on erittäinkin innostuneita kirjallisuusharrastajia. Saatanpa kysellä vinkkiä ja palata asiaan. :) Mutta en kyllä heti huomenna. ;) Kiitos kuitenkin ideasta!
Jos sivusta saa huudella (ja täältähän lupaa odottamatta huudellaan;), niin itse olen tykännyt Philippe Claudelista, Anna Gavaldasta (niin kuin kaikki muutkin), Claudie Gallaysta, Marc Levysta ja Guillaume Mussosta. Ainakin kahdella viimeisellä on myös dekkarityyppistä tuotantoa, suht nopea- ja helppolukuista ei-natiivillekin.
PoistaUpeita kuvia ja upea blogibongaus, Riina! Ihmettelin värien häviämisen lisäksi sitä, minne Vin & liqueurs -kaupat ovat hävinneet.
Kiva kun huutelet! :D Enpä tullut edes ajatelleeksi, että siellä itänaapurissakin luetaan ranskalaista kirjallisuutta. ;D
PoistaTunnen nyt ihan sivistymättömäksi. Pitänee tehdä asialle jotain. ;)
Tokihan ennemmin ranskalaista kuin saksankielistä sveitsiläistä ;) Ranskankielisiä sveitsiläisiä taas on niin vähän, että siinä loppuisi lukeminen aika äkkiä, ainakin jos on genre- tai laatuvaatimuksia.
PoistaJa mähän olin tyypillisen ranskalaisen egosentrinen. "Siis mitä? Luetaanko ranskalaista kirjallisuutta siis muuallakin? Siis osataanko muuallakin lukea?"
PoistaNolottaa. :D
Kyllä,nyky-Pariisi näyttää paljon mustavalkoisemmalta. Mennyt Pariisi miellyttää juuri noiden väri-ilottelujensa ansiosta enemmän. Henri de Toulouse-Lautrecin töissä on sitä väriä mitä Pariisissa rakastan.
VastaaPoistaIhan totta, kyllähän niitä värejä siellä taiteen Pariisi-kuvauksissa riittää. Jotenkin en osannut kuvitella, etteivät ne värit juontuneet pelkästään taiteilijan mielikuvituksesta. :D
PoistaToistan sen, minkä kaikki muutkin ovat huomanneet: nyky-Pariisi on väritön. Olisi mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa kaikki nuo ihanat värit ovat kadonneet.
VastaaPoistaNiinpä! Valtaosa ihmisistä kuitenkin viihtyy paremmin värikkäässä kuin harmaassa ympäristössä. Pidetäänkö harmaata jotenkin vakavastiotettavampana? Vai eivätkö ihmiset jaksa pitää huolta värikkäistä maalipinnoista? Harmaanruskeassa ei tietysti lika näy niin helposti. :P
PoistaKiitos Leidi vinkeistä - Gavalda ja Claudel ovatkin jo tuttuja, mutta täytyypä etsiä käsiin noita muita! Ranskalainen kirjallisuus tuntuu täällä Suomessa olevan kovin vähän esillä. Työmatkalukeminen on itsellänikin valahtanut kovasti dekkarien puolelle, erityisesti ruotsalaisten, joten olen viime aikoina ottanut käsittelyyn tanskalaisia dekkareita tanskaksi ihan vain kielen petraamisen takia. Hulluja on monenlaisia :-D.
VastaaPoistaTanskalaisia?! Siis tanskaksi? :D No miksipä ei... :D
PoistaJotenkin en ehdi keskittyä kirjoihin kuin lomilla tai metrossa. Ja metrossa taas ei kykene lukemaan mitään dekkaria syvällisempää. Ja ruotsiksi luen kielitaidon ylläpitämiseksi. Onneksi Ruotsissa hyvä ja monipuolinen dekkarikenttä. ;D