torstai 24. tammikuuta 2013

Mennyt Pariisi

Maailma on tietysti Pariisi-kuvia täynnä, mutta tänään törmäsin blogiin, jonka kuvat veivät todella mennessään.

Kyseinen blogi on http://www.paris1914.com, johon on kerätty valokuvia Pariisista 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Erityisen pysäyttäviä kuvista tekee se, että ne ovat värikuvia. Tekniikkana on käytetty Lumièren veljesten kehittämää Autochrome-menetelmää.

Osa kuvien paikoista on helposti tunnistettavissa, toiset vaikeampia. Erityisen kiehtovaa oli yrittää paikantaa tietystä kuvasta löytyvää paikkaa Googlen Streetview-kuvista. Esimerkiksi alla oleva kuva on otettu 5. kaupunginosassa, rue du Pot de Fer -kadun kulmassa. (Ottoajankohtaa ei ollut merkitty kuvaan, ehkä kadunlaidan autosta (?) voi päätellä jonkinlaista aikahaarukkaa.)


Ja tässä sama kulmaus Streetview'n silmin:



Näytä suurempi kartta

Toinen esimerkki: Passage du Cairen suuaukko 2. kaupunginosassa:



Ja sama paikka lähes vuosisataa myöhemmin:


Näytä suurempi kartta


Eikö nyky-Pariisi näytäkin yhtäkkiä kovin mustavalkoiselta?



Näyttely Grand Palais'ssa vuonna 1909. Kuva: Leon Gimpel


22 kommenttia:

  1. Oi mitä kuvia! Tietokoneessani on vähän häikkää joten se ei jaksanut avata tuota sivustoa mutta käyn siellä sitten myöhemmin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa poiketa! Paitsi jos on jotain tärkeää juuri tehtävänä, siellä huomaamattaan viettää tovin jos toisenkin. :)

      Poista
  2. Miksi ihmeessä tuota väri-iloittelua ei ole säästetty. Ihania kuvia! Ihana vanha Pariisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Noista kuvista välittyy jotenkin se "oikea" Pariisi, mitä monet matkailijat täältä yhä hakevat ja sitten pettyvät, eivät aina löydä.

      Poista
  3. Mahtavia kuvia ja vàrejà, ja nuo ylpeàt kauppiaat ja heidàn perheensà ovella poseeraamassa ovat vielà upeampia.
    Kiva myòs, ettà laitoit googlen kuvat mukaan!
    Sannamaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole! Noissa värikuvissa oli pidempi valotusaika kuin normaaleissa mustavalkokuvissa tuolloin, siksi kaduilla saattaa olla kuhina vaikka ketään ei näy. Olivat kai pariisilaiset jo tuolloin vikkeliä kintuistaan. ;)

      Poista
  4. Wau mitä värejä! En ole koskaan aiemmin tajunnut, että niissä mustavalkoisissa vanhoissa valokuvissa voisi oikeasti olla noin hienot värit - miksiköhän maailma on mustavalkoistunut?

    Itse olen huomannut, että värikuvat myös tuovat historiaa jotenkin "lähemmäksi" ja konkreettisemmaksi. Toinen esimerkki tästä oli, kun Hesari pari vuotta sitten julkaisi ruotsalaisten vapaaehtoisten Talvisodasta ottamia värikuvia. Jotenkin sota vaikutti yhtäkkiä paljon karmivammalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Värit tekevät kuvista jotenkin todellisempia. Ja tuokin, että oli oikeasti värikästä. Jotenkin sen menneen maailman kuvittelee sellaiseksi haljuväriseksi (ellei sitten jopa vähän mustavalkoiseksi ;D), mutta todellisuus onkin päinvastoin.

      Poista
  5. Upeita kuvia! Niin kauniit 'fontit' noissa entisajan 'signeisssa'. Suomi hukassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi... Kylteissä? :) Mutta kauniita ovat! Olisipa mahtavaa päästä tuonne kiertelemää. Ihan vaikka hetkeksi.

      Poista
  6. Hei, tuli mieleen, että kiinnostaisiko sinua joskus suositella ranskalaisia nykykirjailijoita, esim. dekkareita? Ei tarvitsisi olla sellaisia, joita on suomennettu... Minua kiinnostaisi kovasti päästä lukemaan ranskalaista kirjallisuutta vähän laajemmin, se kun on jäänyt klassikoihin ja satunnaisesti sieltä täältä noukittuihin vihjeisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Olipas mielenkiintoinen pyyntö. :) En nimittäin itse ole mikään ekspertti, viime vuosina lukemiseni ovat jääneet aika pitkälle ruotsalaisiin dekkareihin. :D Kirjallisesti suuntautuneempia ranskansuomalaisia bloggareita ovat esim Mary Normandiasta http://normandiani.blogspot.fr/ ja Calendula http://stazzy.net/index.php/calendula/

      Sait kyllä pienen innostuksen itämään. Kaveripiirissä on erittäinkin innostuneita kirjallisuusharrastajia. Saatanpa kysellä vinkkiä ja palata asiaan. :) Mutta en kyllä heti huomenna. ;) Kiitos kuitenkin ideasta!

      Poista
    2. Jos sivusta saa huudella (ja täältähän lupaa odottamatta huudellaan;), niin itse olen tykännyt Philippe Claudelista, Anna Gavaldasta (niin kuin kaikki muutkin), Claudie Gallaysta, Marc Levysta ja Guillaume Mussosta. Ainakin kahdella viimeisellä on myös dekkarityyppistä tuotantoa, suht nopea- ja helppolukuista ei-natiivillekin.

      Upeita kuvia ja upea blogibongaus, Riina! Ihmettelin värien häviämisen lisäksi sitä, minne Vin & liqueurs -kaupat ovat hävinneet.

      Poista
    3. Kiva kun huutelet! :D Enpä tullut edes ajatelleeksi, että siellä itänaapurissakin luetaan ranskalaista kirjallisuutta. ;D

      Tunnen nyt ihan sivistymättömäksi. Pitänee tehdä asialle jotain. ;)

      Poista
    4. Tokihan ennemmin ranskalaista kuin saksankielistä sveitsiläistä ;) Ranskankielisiä sveitsiläisiä taas on niin vähän, että siinä loppuisi lukeminen aika äkkiä, ainakin jos on genre- tai laatuvaatimuksia.

      Poista
    5. Ja mähän olin tyypillisen ranskalaisen egosentrinen. "Siis mitä? Luetaanko ranskalaista kirjallisuutta siis muuallakin? Siis osataanko muuallakin lukea?"

      Nolottaa. :D

      Poista
  7. Kyllä,nyky-Pariisi näyttää paljon mustavalkoisemmalta. Mennyt Pariisi miellyttää juuri noiden väri-ilottelujensa ansiosta enemmän. Henri de Toulouse-Lautrecin töissä on sitä väriä mitä Pariisissa rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, kyllähän niitä värejä siellä taiteen Pariisi-kuvauksissa riittää. Jotenkin en osannut kuvitella, etteivät ne värit juontuneet pelkästään taiteilijan mielikuvituksesta. :D

      Poista
  8. Toistan sen, minkä kaikki muutkin ovat huomanneet: nyky-Pariisi on väritön. Olisi mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa kaikki nuo ihanat värit ovat kadonneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Valtaosa ihmisistä kuitenkin viihtyy paremmin värikkäässä kuin harmaassa ympäristössä. Pidetäänkö harmaata jotenkin vakavastiotettavampana? Vai eivätkö ihmiset jaksa pitää huolta värikkäistä maalipinnoista? Harmaanruskeassa ei tietysti lika näy niin helposti. :P

      Poista
  9. Kiitos Leidi vinkeistä - Gavalda ja Claudel ovatkin jo tuttuja, mutta täytyypä etsiä käsiin noita muita! Ranskalainen kirjallisuus tuntuu täällä Suomessa olevan kovin vähän esillä. Työmatkalukeminen on itsellänikin valahtanut kovasti dekkarien puolelle, erityisesti ruotsalaisten, joten olen viime aikoina ottanut käsittelyyn tanskalaisia dekkareita tanskaksi ihan vain kielen petraamisen takia. Hulluja on monenlaisia :-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanskalaisia?! Siis tanskaksi? :D No miksipä ei... :D

      Jotenkin en ehdi keskittyä kirjoihin kuin lomilla tai metrossa. Ja metrossa taas ei kykene lukemaan mitään dekkaria syvällisempää. Ja ruotsiksi luen kielitaidon ylläpitämiseksi. Onneksi Ruotsissa hyvä ja monipuolinen dekkarikenttä. ;D

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.