Kysymyksiä ja kissankarvoja

Eilen illalla sataa läpsytteli Pariisissakin lunta. Se riemu tosin suli samoin tein pois, vain joillain satunnaisilla katoilla näkyy enää pari valkoista muistoläiskää.

Aamu oli silti kylmä. Ellei sitä huomannut omissa luissaan, sen huomasi kissoista, jotka jatkuvan huudon ja mäikkeen sijaan istuivat ymmyrkäsilmäisinä karvapalloina kantokopassa. 

Kantokopassa? Niin, poikkesimme aamurokottamassa kissoja eläinlääkärillä. Koska kissoja on kaksi, meitäkin näköjään tarvitaan reissuun kaksi. Miekkonen kantaa tempuroivia itämaiskissoja sisältävän kopallisen, minä keskityn raivaamaan tietä ja vastaamaan ällistelijöiden kysymyksiin. Ihme kyllä emme ole koskaan vielä törmänneet kissanvihaajiin. Ja outoa kyllä, aina kun ulko-ovesta ulos astumme, kohdalle osuu joku mummeli, jolla on aikaa, halua ja uskallusta pysähtyä lepertelemään karjuville ja kopan rei'istä kaikilla tassuilla ilmaa haroville kissoillemme. Itse en pysähtyisi, pudistelisin vain kauhistuneena päätääni: "Kaikkeen ne ihmiset hurahtavatkin, onpa rumia otuksia. Muttaherrajumalasentään, lähteepä niistä paha ääni...".

Eläinlääkäri tosiaan jo muistaa meidät ja etenkin kissat. Plussaa kissamme saavat kuulemma siitä, etteivät ne ole aggressiivisia. Miinuslistaa eläinlääkäri ei ole ääneen luetellut, mutta kai sellainenkin on, kun plussiakin kerran jaellaan? Jos sellainen on, veikkailisin, että sillä on jotain tekemistä kissojemme "aktiivisuuden" ja "kommunikatiivisuuden" kanssa.

Toimenpidehuoneessa oli tällä kertaa lääkärin lisäksi nuori tyttö, stagiaire kaiketi. Hän katseli silmät suurina, kuinka lääkäri ja miekkonen yrittivät tuikata piikkiä mekastavaan ja teutaroivaan Dorikseen. Minä en voinut auttaa, minun piti pidellä toista kissaa, jotta se ei olisi huudollaan häirinnyt rokotushetkeä. 

Neula upposi tanistuksen tuoksinassa lopulta miekkosen käteen. "En tyhjentänyt rokotetta käteenne!", eläinlääkäri lohdutti. 

Ja kaiken yllä leijaili hento valkoinen karvapilvi.

Aiheeseen liittymätön musiikillinen välipala:

Asiasta hieman toiseen, sain Mineltä Turkista mielenkiintoisen kysymyshaasteen. Tässä vastauksia:

1. Jos sinun olisi mahdollista yhdistää asuinmaasi ja Suomen parhaat puolet, mihin ne liittyisivät (vuodenaikoihin, ruokaan, asumiseen, kulttuuriin, ihmiisin tms.)?

Asumiseen, kulttuuriin ja ihmisiin. Yhdistäisin ranskalaisten konservatiivisuuden ja muutosvastarinnan hyvät puolet suomalaisten kaikesta uudesta ja modernista innostumisen hyviin puoliin. Näin asuisin kaikenlaisia perinteitä ja vanhaa arkkitehtuuria vaalivassa maassa, jossa osataan hyödyntää tehokkaasti moderneja innovaatioita. 

2. Jos pystyisit ratkaisemaan yhden asuinmaasi ongelmakohdan, minkä valitsisit ja miksi?

Poistaisin työttömyyden, joka tuo muassaan koko joukon muita ongelmia yhteiskunnallisia ongelmia. Työllisyystilanne on täällä heikompi kuin Suomessa tai Ruotsissa, vaikka ihan Espanjan saati Kreikan kurjuudessa ei kärvistelläkään. 

3. Teitkö lupauksia vuodelle 2013?

Enpä oikeastaan. Lupasin itselleni jo ennen lomaa liikkua kuutena päivänä viikossa vähintään 45 minuuttia. Lupaus on pitänyt vaihtelevalla menestyksellä.

Tässä miekkosen bravuuri keittiössä: suklaakakku.

4. Mikä on bravuurisi keittiössä?

Tunnen syvää inhoa ruoanlaittoa kohtaan. Itse asiassa rakastan ruokaa niin paljon, etten halua häiritä sen valmistumista. Bravuurini lienevät erilaiset salaatit, joita ei tarvitse kypsentää, ainoastaan maustaa. Muutamat ihmiset, kuten esimerkiksi anoppini, ovat tulkinneet ruoanlaittoinhoni ruoanlaittokyvyttömyydeksi. Itse asiassa siitähän tässä ei ole kyse, kuka tahansa toope osaa lukea perusreseptejä ja opetella lisää, jos intoa riittä. Minulla ei riitä. Sitä paitsi, muinaisten eineskeittäjäkesätyöpestieni vuoksi tuhannet elleivät kymmenet tuhannet suomalaiset ovat syöneet keitoksiani. Muahhahhahahaaa... Okei, myönnän kyllä, ettei tehdasmainen keittäminen ehkä varsinaisesti vastaa gastronomista puuhastelua normaalin kotihellan äärellä.

5. Miten rentoudut?

Liikkumalla. Jos luontoa on ulottuvilla edes pienen puskan verran, se rauhoittaa mieltä jo kummasti. Entisen työpaikkani läheisyydessä oli pienenpieni puisto, jonne istahdin joskus lounasaikaan. Jo muutama minuutti lehtien havinaa avasi mielestä muutaman solmun tai suoranaisen takkupallon. Siellä tajusin poikkeuksellisen konkreettisesti, miten riippuvainen ihminen on muusta luonnosta.

6. Mikä on sinusta mukavin asu?

Sään- ja tilanteenmukainen. Kotioloissa äärimmäistä mukavuutta edustavat villasukat. Niitä käytän kesät-talvet.

7.Mikä kirja jäi mieleesi viime vuodelta?

Hmm. Dekkareita luin vinon pinon metrolukemistona. Sanon kaksi, joululahjaksi saamani Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Oi kyllä, olin tähän asti säästynyt Sofi Oksasen lukemiselta. Toisena La Castiglione, samannimisen kurtisaanin elämäkerta. Taidanpa kirjoittaa hänestä joskus blogiin pari sanaa, olihan hän eräs aikansa tärkeimmistä pariisittarista. Kiehtova persoona, joka eli kiehtovan elämän.

Mums!

8. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia ensi kesälle? Jos on, minne aiot matkustaa?

Ei. Ahdistava ajatus, että nyt jo pitäisi suunnitella ensi kesää! Suomen yötöntä yötä olisi ehkä mukava päästä hämmästelemään pitkästä aikaa.

9. Mikä on ollut elämäsi suurin saavutus?
Olen päättänyt olla suorittamatta elämää ja elää sitä sen sijaan. Tällä hetkellä kirjoitan tätä postausta ranskalaisella näppäimistöllä, jossa on päällä suomalaiset asetukset. Sormet näköjään hallitsevat aika hyvin kymmensormijärjestelmän, kun kirjoittaminen sujuu, vaikka näppäimistöstä tulee ulos ihan eri kirjaimia kuin mitä näppäimistön päällä lukee. Eikös tämäkin ole aika huikea saavutus?

10. Entä pettymys?
Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Parempi katua tehtyjä asioita kuin tekemättä jääneitä. Ja muita kliseisiä mutta salaviisaita sananlaskuja.

11. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?
Arkinen. Tykkään herätä ajoissa; ellei ole kiire, syön kunnon aamiaisen. Rakastan aamiaisia. Arkeni sisältää onneksi nykyään vähemmän metromatkailua kuin ennen. Joskus se sisältää liikaa töitä, joskus jopa liian vähän. Hyvinä päivinä sopivasti.

Yhtä en vain tajua: miksi turhaan muokata suklaata muuhun olomuotoon? Suklaahan on tnnetusti täydellistä jo sinällään.

Valitettavasti en kykene juuri nyt keksimään lisää kysymyksiä enkä siten haastakaan ketään. Halukkaat voivat toki vaikka poimia Minen kysymykset tästä ja vastata niihin tahollaan.