sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vanhojapiikoja ja cupcakeja

"Joyeuse Sainte Catherine !

"Hyvää Katariinan päivää!"

Näin hilpeillä sanoilla mies tänä aamuna minut herätti. Olo oli suorastaan idyllinen: ulkona paistoi aurinko, ja mies (joka uskollisesti unohtaa joka vuosi syntymäpäiväni) muisti nimipäiväni!

Ilo oli ennenaikainen. Aurinko toki paistoi koko päivän, mutta ei se miekkonen nimipäivääni sentään muistanut. 

berk01
Poskisuudelmia Berkon "terassilla". 

Pyhää Katariinaa on keskiajalta asti pidetty nuorten naisten suojelupyhimyksenä. Perinteisesti ranskalaiset nuoret naiset valmistivat Pyhän Katariinan patsaalle kauniita päähineitä, joilla patsas lakitettiin Pyhän Katariinan muistopäivänä, 25.11.Mentyään naimisiin nuoret naiset jättivät tradition. Vähitellen Catherinette alkoi merkitä yli 25-vuotiasta naimatonta naista. Tänään siis juhlitaan paitsi Pyhää Katariinaa, myös "catherinetteä", eli yli 25-vuotiaiden vanhojenpiikojen merkkipäivää. Hiphei! Ja koskapa minäkään en naimisissa ole (vaikka lyhyyden vuoksi miestä kutsun mieheksi ja anoppia anopiksi), niin periaatteessa saan juhlia tätäkin merkkipäivää, nimipäivän lisäksi. Hiphei! Ja sitä siis miekkonen ensi töikseen tänä aamuna toivotteli, hyvää vanhojenpiikojen päivää. Hiphiphei!


Ja pitihän sitä merkkipäivää sitten juhlistaa.

Minulla oli jo muutaman päivän ollut kuppikakkuhimo, ja kun kuluneella viikolla juhlittiin kiitospäivääkin, niin nythän oli vallan mainio tilaisuus sitten juhlistaa sekä catherinetteä että kiitospäivää mässäilemällä cupcakeja. Niissähän ikään kuin ruumillistuu amerikkalainen kulttuuri ja tyttömäisyys yhdessä ja samassa paketissa.


berk02


Sää oli tosiaan mukavan aurinkoinen, joten sunnuntaikävelyllekin piti päästä. Marais'lla poikkesimme sitten Berkoon, joka on eräs Pariisin suurimmista amerikkalaistyyppisten kuppikakkujen myyjistä. Marais'n lisäksi heillä on myymälät mm. Montmartrella ja Les 4temps -ostarilla.

Myymälässä oli huikea tungos. Sisällä on pari pöytäpaikkaa ja myymälän edustalla on yhden pöydän terassi, mutta parhaiten kuppikakuista pääsee nauttimaan, jos ne ostaa mukaansa ja syö kotona tai - sään salliessa - jossain sopivassa puistossa.

Kuppikakut näyttivät todella herkullisilta. Valitsin kuuden kakkusen paketin, joka maksoi hieman alle 12 euroa.


berk03

Moni kakku päältä kaunis...

berk04

Nämä kuppikakut ovat todella pieniä, mutta silti jo puolikkaan kakkusen jälkeen pyrki kurkunpäähän ällötys. Voi yök miten äitelää! Sanottakoon nyt, että en itse asiassa yleensäkään pidä hirveästi täytekakusta enkä sitten kuppikakuistakaan. Nyt taas muistin miksi. Jaoimme kakkuset tasapuolisesti puoliksi, mutten siltikään saanut kaikkia puolikkaitani syötyä.

berk09
Edessä caramel beurre salée (karamelli suolavoilla), taustalla nounours à la meringue (suklaavaahtonalle marengilla). 
Näistä kokeilemistani paras oli caramel beurre salée ja mousse de lait et chocolat, joissa oli kohtalaisen maukkaat täytteet. Sen sijaan monien kehumassa oreokeksi-cupcakessa minusta parasta oli se puolikas mini-Oreo kuppikakun päällä.
berkis
Vas. ylh. myötäpäivään: Oreo-keksi, carrotcake (porkkanakakku), mousse de lait et chocolat (maitovaahtoa ja suklaata) ja pistaasi.
Todellinen kuppikakkufani voi näistä innostua, onhan Berkolla laaja ja uskollinen asiakaskunta. Kehotan siis kokeilemaan ihan itse. Minulle tosin tuskin tulee tarveta poiketa täällä toiste...

Berko
23, rue de Rambuteau
Metro: Rambuteau

22 kommenttia:

  1. Onpa näti kuppikakut! Niiden ulkonäkö on ihastuttava (Tel Avivissa on pari niihin erioistunutta leipomoa)mutta en ole niihin muuten mitenkään ihastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Yaelian! Kuppikakut ovat niin petollisen kauniita. Yritän muistaa tämän pettymyksen vastedes... ;)

      Poista
  2. Mukavaa nimipaivaa;) Joo, kuppikakut ovat allomakeita ja minakin nautin enemman niiden tekemisesta kuin syomisesta. Tai siis jonkun superdarksuklaa-cupcakesin voin nauttia, ne kun yleensa sisaltavat tummaa suklaata joka ei ole niin makeaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaat kuppikakut varmaan saa itse tekemällä, kun voi vähän säädellä sitä sokerin määrää. Näin tarkemmin ajatellen olet ehkä oikeassa tuosta tummasuklaacupcakesta. Tuolla olisi ollut sellaistakin tarjolla, mutta ensireaktiona ajattelin, että ehkä se olisi liian äklö. Mutta tosiaan, nyt kun asiaa ajattelen, niin tumma suklaa on juuri vähemmän makeaa kuin vaalea suklaa.

      Poista
  3. En ole ikinä tykännyt cupcakeista enkä kermakakuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en minäkään. :D Mutta aina välillä haksahdan, kun se ulkonäkö on riittävän kaunis ja houkutteleva...

      Poista
  4. Taidan olla omituisuus sillä en ole vielä ehtinyt maistaa tuollaisia kuorrutettuja kuppikakkuja. Tuo cheesecake-teksti olisi puolestaan ajanut minut tuohon paikkaan heti. Heikkouteni... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juustokakku on kyllä hyvää! Ja tuolla Berkossa on kuulemma hyviä bageleitakin (onko niille joku suomenkielinen nimitys?). Eli kyllä sieltä jotain syötävää löytyy, vaikkei kuppikakku enää maistuisikaan.

      Poista
  5. Kaksi asiaa, joiden suhteen olen paitsiossa:
    1. Cupcakeja en jostain syystä ole tainnut syödä kertaakaan.
    2. Nimipäiviä eivät norjalaiset vietä, hyvä kun edes tietävät, mikä sellainen on, joten onnitteluja on ihan turha odottaa täällä.

    Mutta... Hyvää Riinan-päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täälläkään juuri nimipäiviä vietellä, tai ainakin vähemmän kuin Suomessa. Nimipäivät ovat täällä lähinnä katolilaisten pyhimysten merkkipäiviä, ja aika moni korostaa olevansa niin ei-uskovainen, ettei muista kaikenmaailman pyhimyksiä ja heidän päiviään ulkoa.

      Kiitos onnitteluista! :)

      Poista
  6. Hyvää nimipäivää! Kuppikakku-"sixpack" näyttää tosi houkuttelevalta, mutta voin kuvitella kuinka hirmuinen urakka niiden syömisessä on.
    Kuppikakuissa on kaikkea vähän liikaa; kokoa, täytettä, makeutta ja söpöyttä -ainakin minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Oli tosiaan puhdetta kerrakseen, vaikka nämä tosiaan olivat todella pieniä, sillä uskalsinkin noin monta ottaa kerralla. Pjuuks. :D

      Poista
  7. No jopas on imarteleva merkkipäivä siellä... :P Pariisilaiset herkut tuntuivat olevan melko äiteliä ja imeliä. En pitänyt paljon hehkutetuista macaroneistakaan,mutta suklaa oli taivaallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! ;D Toisaalta voihan sen ottaa tavallaan voimaannuttavanakin juhlapäivänä, niin että lähtee kaupungille juhlimaan nimenomaan sinkkuuttaan muiden kaltaistensa kanssa. Paitsi että minä en edes ole aito sinkkukaan. :D

      Mä kyllä tykkään aika monesta täkäläisestä makeasta herkusta, kuten éclairista ja macaroneista. Nämä kuppikakut vaan heittivät yli. Mutta nehän ovatkin amerikkalaista hapatusta. ;D

      Poista
  8. Hyvää nimpparia!

    Tosi herkullisen näköisiä ja kiva makuvalikoima. Luulen, ettei kaltaisellani sokerihiirellä olisi vaikeuksia noista nauttimisessa viimeiseen muruseen saakka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, noin mäkin kuvittelin, mutta ei onnistunut. Samoin miekkoseen uppoaa aika hyvin sokeri, mm. mun ensi vierailulla hän tarjosi sellaista prinsessakakkua (vihreä kuorrutus, marsipaania ja muuta jännää). Minä sievistellen otin siitä kapean siivun. Ja seurasin suu auki vierestä, kun mies söi Obelix-tyyliin loput täytekakusta. :D (Ja hänellä ei tosiaan ole yhtään ylimääräistä painoa, en tajua mihin se katoaa.) ...mutta siis hänkään ei näitä saanut syötyä.

      Mutta kuten sanottua, Berkolla on paljon asiakkaita, joten kyllä niistä selvästi joku tykkää, ehkä siis sinäkin! :)

      Poista
    2. Mielenkiintoista, että ovat siis sen verran tuhtia tavaraa, vaikka niin söpöiltä ja viattomilta herkkupaloilta vaikuttavat. Luulen, että nuo ihanat kuvasi ovat jo tallentuneet alitajuntaani, joka johdattaa minut Berkoon, kun uskaltaudun seuraavan kerran Pariisiin.

      Nauratti kyllä tuo prinsessakakun kohtalo Obelixin käsissä :)

      Poista
    3. Viattomasti vietteleviä, vaan vaarallisia! ;)

      Poista
  9. Hyvää myöhästynyttä nimipäivää - ja sitä toistakin merkkipäivää, hih!

    Minä en pidä mistään, mikä muistuttaa etäisestikään muffinssia, mutta nuo kuorrutukset voisin kyllä syödä. :-) Tein kerran sellaisen kestomuffinssitaikina, joka säilyi 30 päivää jääkaapissa ja josta saattoi aina ottaa taikinaa vaikka vain yhden muffinssin verran ja paistaa sen, ja siitä taikinasta jäi minulle niin kauhea kammo muffinsseja kohtaan, että en varmaan ikinä enää syö niitä tai kuppikakkujakaan (eikös ne ole melkein sama asia?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen käsittänyt niin, että kuppikakkujen ja muffinssien ero on se, että kuppikakuissa on enemmän kuorrutetta ja vähemmän taikinaa. Nämäkin oli koverrettu melko ontoiksi ja täytetty kaikenlaisella kreemillä ja vaahdolla ja kastikkeella. Eli sitä itse kakkutaikinaa oli ehkä lusikallinen tai pari. Että sikäli nämä olisivat ehkä sinulle kelvanneet. ;)

      Poista
    2. Kiitti sivistämisestä, mäkin olen miettinyt silloin tällöin, että mikä se ero on...

      Poista
    3. ;) Lisää sivistystä: Wikipedian kautta löytyi tämmöinen analyysi muffinssin ja kuppikakun eroista: http://superleivos.blogspot.fi/2012/04/muffini-vai-kuppikakku-valii.html

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.