Sain kivan tunnustuksen Australian kirjapinojen takaa. Kiitos Sanna! :)
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Ne satunnaiset asiat ovat:
- Olen alle 160 cm pitkä/lyhyt ja olen pituuteeni oikein tyytyväinen. Suomessa ja varsinkin Ruotsissa olin aina selvästi lyhyimmästä päästä, mutta Ranskassa olen lähes keskipituinen (Wikipedian mukaan Suomessa naisten keskipituus on 165 cm, Ranskassa 161,8 cm).
- Teini-ikäiseksi asti vihasin sieniä, sillä sienissä oli jotain hämärää. Nehän eivät ole kasveja eivätkä eläimiä. Herkkusienet pizzan päällä aiheuttivat oksetusreaktion. Sittemmin olen oppinut syömään kaikenlaisia sieniä ja homejuustojakin.
- Tapasin miekkosen södermalmilaisbaarissa nimeltään Snaps.
- Sain feministisen herätyksen lukiessani alakouluikäisenä kirjahyllystä löytämääni Eevan tyttäriä. Myöhemmin lukiossa ja yliopistolla hieman huvittuneena (kuin oikea hipsteri ikään) seurasin muiden vastaavia heräämisiä: "Siis nytkö sä tämän vasta käsität...?".
- Vieraista kulttuureista innostuin samoin alakouluikäisenä Marianne Greendwoodin Miksi puuma itkee? -kirjan kautta. Taisin tosiaan olla hieman pikkuvanha.
- Olen introvertti. Se ei tarkoita, että olisin ujo, sillä en pelkää ihmisiä tai ihmisten kanssa kommunikointia. Tarvitsen vain yksinäisyyttä enemmän kuin ekstrovertit. Introverttiys on temperamentti, jollaisen olen saanut syntyessäni. Siksi sitä ei voi muuttaa, eikä tarvitsekaan. Ekstroverttiydessä ei ole mitään hienompaa, parempaa tai oikeampaa kuin introverttiydessä. Tämän oivaltaminen aikanaan oli vapauttavaa.
- Inhoan fanaatikkoja ja yhden asian ihmisiä, olipa se aate kohkaamisen takana mikä hyvänsä.
- Teitittelemme toisiamme miehen vanhempien kanssa, mutta hänen vanhempiensa sisaruksien kanssa sinuttelemme. Joskus se tuntuu hullulta, kun meillä on muuten ihan suhteellisen lämpimät välit, mitä nyt anoppi möläytyksineen joskus vetää pinnaa hieman kireälle. Mutta niinhän sen anoppien kanssa kai kuuluu mennäkin?
 |
| Anopeissa on puolensa. Heiltä voi saada esimerkiksi lahjaksi rasiallisen belgialaista suklaata, ihan yllättäen ja pyytämättä. |
Laitan tunnustuksen tällä kertaa kiertoon seuraaville huippukiehtoville blogeille: Kukkapilli, Elämää Vihreällä Saarella, Tuhat ja yksi tarinaa, Annika home & away, From Georgia with love ja My secret shore. Kiitos teille kaikille, huikeaa päästä maailmanympärimatkalle kotisohvalla löhöten. Toivottavasti ette ole tätä vielä saaneet, mutta jos olette, niin pääsinpä kuitenkin linkittämään.
Kiitos sinulle ihana pariisitar! Minä olen sitten sinua kaksi senttiä pidempi ja varmaan painavampikin. Päätellen siitä, että ilotset Belgialaisista suklaista. Niitä ei pidä tuoda lähellekään minua nyt....
VastaaPoistaMutta ei, en kysynyt, että paljonko sinä painat:D.
No hyvä ettet kysynyt! ;) Sanotaanko, että pituuteen nähden ihan sopivasti. Olin kyllä suunnitellut suklaatonta ja viinitöntä kuukautta ennen joulua, mutta suklaan osalta se ainakin karahti karille tässä. Anopin vika! ;)
PoistaHeippa Riina! Blogissani olisi sinulle tunnustus ;)
VastaaPoistaOi kiitos Anna! :)
PoistaKiitos tunnustuksesta! Pitää pistää omia random-faktoja kehiin. Tuosta introverttiydestä tuli mieleen tämä video: http://www.youtube.com/watch?v=c0KYU2j0TM4 jonka ehkä olet nähnytkin. Tuossa videossa on vain hauskasti kiteytetty se, ettei tässä ekstroverttejä ihannoivassa maailmassa pitäisi introverteilläkään olla mitään hävettävää. :) Itsekin olen siis luonteeltani vahvasti introvertti!
VastaaPoistaAivan huippu video, kiitos Riia! En ollut tuota ennen nähnyt, mutta todella hyvin siinä todetaan, ettei introvertti ole mikään reppana tai outo, vaan heillä on omat vahvuutensa.
PoistaKiitos paljon! Ei ole tällaista tullut ennen vastaan, joten otan mielelläni vastaan!
VastaaPoistaJa minäkin identifioiduin jo joskus hyvin aikaisessa vaiheessa feminismiksi, kiitos feministiäitini. Jossain vaiheessa rupesin karttamaan sanaa, koska vaikka olen enemmän sen feminismin määritelmän puolella, jossa ajetaan tasa-arvoa eikä pelkästään naisten aseman parantamista, minua silti häiritsee sanan naisiin liittyvä kanta sekä suomennos "naisasialiike". Kun ei esim vanhempainvapaiden tai palkkatasa-arvon pitäisi olla NAISTEN asioita, vaan myös miesten! Nykyään puhun mieluummin suoraan tasa-arvosta, jotta kukaan mies ei erehtyisi, ettei asia koske myös häntä.
Kyllä mä sanon edelleen olevani feministi, vaikka sitten ihan vaan provosoidakseni. :) En tietenkään allekirjoita kaikkea, mitä kuka tahansa feministiksi itseään nimittävä on sattunut suustaan päästämään. Minulle feminismi merkitsee tasa-arvoa sukupuolesta ja erityisesti sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Minusta on esimerkiksi väärin sanoa, että miehet ovat tällaisia ja naiset tuollaisia. Monet naiset ovat tietynlaisia, mutta on monia naisia jotka ovat sitten taas toisenlaisia, enemmän kuin monet miehet, ja päin vastoin. Erityisesti Ranskassa (Suomeen ja erityisesti Ruotsiin verrattuna) vaan rakastetaan näitä vahvoja perinteisiä sukupuoliroolimalleja, ja niistä poikkeavia ei oikein ymmärretä. Esimerkiksi en pidä ranskalaisia naisia alistettuina, mutta mielestäni ranskalaiset naiset ovat vahvasti itselleen omaksumiensa roolimallien karsinoimia. Täällä miehet eivät alista naisia, vaan naiset itse luovat rajoitteita itselleen. Ja tällä en halua sanoa, etteikö nainen saisi halutessaan olla ns. perinaisellinen ja hoitaa koko kodin yksin työpäivän päätteeksi. Saa. Mutta valinnanvapaus pitäisi olla.
PoistaOlipas mukava lukea näitä. Alakoulun lukuarsenaalisi on ollut varsin kunnioitettava!
VastaaPoistaNuo suklaat...mikä unelmien täyttymys!
Haha, luinpa myös peruskoulussa (en muista millä luokalla) joskus Mein Kampfiakin, kun sen satuin paikallisesta kirjastosta löytämään. En tosin päässyt koskaan muutamaa sivua pidemmälle, kun Hitlerin omahyväisyys alkoi ärsyttää. Valitettavasti en ole peruskoulun (ja lukion) jälkeen juuri tenttikirjojen lisäksi muuta sivistävää kirjallisuutta kummemmin lukenut. Tai ainakin hyvin vähän tuolloisiin lukumääriin nähden.
PoistaVoi kiitos. <3
VastaaPoistaTäällä on toinen introvertti, vaikka meni tosi kauan aikaa, ennen kuin kehtasin edes sanoa tuota ääneen, kun nykypäivänä introverttiys on jotenkin noloa. Pitäisi olla suuna ja päänä joka paikassa. Minä tykkään tarkkailla, ajatella ja olla välillä yksinkin, eikä se todellakaan tarkoita sitä, että olisin ujo tai että en pitäisi ihmisistä. Kaipaan vaan omaa tilaa ja rauhaa välillä. Minä en ole tainnut vielä ihan sisäistää, että introvertti on ihan yhtä hyvä kuin ekstroverttikin, mutta siihen vaikuttaa varmasti tämä nykyinen elinympäristöni, jossa yksinoloa ei oikein ymmärretä. :-)
Minäkin teitittelen anoppiani, vaikka hän kyllä sinuttelee minua. Möläyttelevät anopit taitavat olla yleismaailmallinen ilmiö. :-D
Juuri näin! Ympäröivä yhteiskunta on uskotellut meille, että introverttimäisessä temperamentissa on jotain nolosteltavaa, siksi sitä voi olla jopa vaikea tunnistaa itsessään. Tunnen tyyppejä, jotka väittävät olevansa huippusosiaalisia ja ekstroverttejä, mutta selvästi ahdistuvat, jos joutuvat viettämään paljon aikaa ihmisten kanssa. Minusta vieläpä tuntuu, että nämä ahdistuneet ja itseään häpeävät introvertit ovat joskus niitä pahimpia introverttien syyllistäjiä. Esimerkiksi Ranskassa ei introverttiys ole koskaan aiheuttanut minulle ongelmia, vaikka ranskalaiset ovat kansakuntana ehkä ekstrovertimpiä kuin suomalaiset. Ehkä minun yksinviihtyvyyteni sitten ymmärretään joksikin suomalaisuuteen liittyväksi kummallisuudeksi, ja hyväksytään sellaisena. ;) Suomessa paljon enemmän tunsin painetta esittää ekstroverttiä. Tosin tämä saattaa liittyä erilaisiin ikävaiheisiinkin.
PoistaHei, kiitos itsellesi oikein paljon tunnustuksesta ja tästä ihanasta Pariisi-blogista! :) Enpäs ollut tullut aiemmin ajatelleeksi tätä intro-/ekstrovertti -aihetta, mutta tunnistin itseni näistä kommenteista ja tuosta Riian linkittämästä huippuvideosta!
VastaaPoistaJuu, tuo video oli aivan huippu. Introverttiys tuntuu olevan edelleen heikosti tunnettua. Se, että viihdyn yksin ja tarvitsen yksinäisyyttä, ei tarkoita sitä, että olisin ujo tai saatika kärsisin sosiaalisista fobioista. En ole edes erityisen hiljainen, paitsi jos porukassa on paljon kovaäänisiä mölisijöitä. Silloin saatan puolivahingossa humpsahtaa ajattelemaan omia asioitani, enkä enää kuulekaan mitä ympärillä tapahtuu... ;D Surullisempaa tietysti on, jos joku on temperamentiltaan ekstrovertti, mutta kärsii ujoudesta.
Poista