Syksyllä kun säät kylmenevät, alan aina haikailla intialaista ruokaa. Pariisissa lemppari-intialainen on vielä hakusessa, joten surffailin lauantaina sunnuntailounasta varten monituisilla arvostelusivustoilla netin syövereissä. Löytyi 9. kaupunginosassa, kivenheiton päässä Sacré Coeuriltä sijaitseva Palais du Grand Moghol, joka oli haalinut neljästä viiteen tähteä sivustolla kuin sivustolla.
Sinne siis.
Tavallisesti soitamme mahdolliset varaukset, mutta nyt tein ensimmäistä kertaa varauksen netin kautta. Sivustona oli lafourchette.com, joka tarjosi sivuston kautta varanneille 40 %:n alennuksen lounaasta, joka sisältää alku- ja pääruoan tai pääruoan ja jälkiruoan. Varauksen tehtyäni sain vahvistuksen sekä sähköpostitse että tekstiviestinä.
Kun saavuimme paikalle, salin pöydät tuntuivat olevan täynnä. Meille löytyi kuitenkin varattu pöytä - joka tosin oli luultavasti ravintolan ikävimmällä paikalla. Selkäni takaa ahtautui jatkuva ihmisvirta, joko asiakkaita matkalla takanani sijainneeseen vessaan (joka ei onneksi sentään aiheuttanut hajuhaittoja) tai viereisiin pöytiin kulkevia tarjoilijoita.
 |
| Aterian hintaan sisältynyt alkupala. Suokaa anteeksi asiantuntemattomuuteni intialaisen keittiön suhteen, mutta minulla ei ole hajuakaan kastikkeiden mahdollisista nimistä. Kauimmainen oli jotain vihertävää jogurttikastiketta, keskimmäinen makeahkoa mangojuttua ja lähimmäinen tulista kasvissörsseliä. |
Sisustus on ravintolan nettisivujen mukaan "suoraan Intiasta". Itse en ole koskaan Intiassa käynyt, joten minun on vain luotettava ravintolan sanaan. Itse pidin sisustusta viihtyisänä ja mukavan eksoottisena. Valitettavasti ravintola oli täynnä, enkä pitänyt soveliaana valokuvata syöviä ihmisiä, joten kuvituksena kuvia ravintolan katosta. Tarkemman kuvan sisustuksesta saa kurkistamalla tänne. Taustalla soi melko vaimeasti samantyyppinen intialainen musiikki kuin ravintolan internetsivustolla.
Ympäröivissä pöydissä ihmiset istuivat aterioita tai tilauksen ottajaa odottaen, joten päätimme tilata aperitiivit. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä odotusaika venyi melko pitkäksi. Ravintolassa oli korkeintaan viitisenkymmentä asiakasta, joita hyöri palvelemassa viisi tarjoilijaa, joten suhdeluvun olisi pitänyt olla enemmän kuin kohdallaan. Tarjoilijat olivat todella kilttejä ja kohteliaita, mutta kaikki tapahtui touhukkuudesta huolimatta tuskallisen hitaasti ja tehottomasti, esimerkiksi ruokajuomia piti kysyä kolmeen otteeseen. Sunnuntailounas saattaa olla ravintolan kiireisin hetki, joten voi olla, että muulloin asiakaspalvelukin on tehokkaampaa.
Seuralaiseni valitsi tikka masala -kanaa. Tarjoilijan kysyessä kuinka tulista hän tikka masalastaan haluaa, seuralaiseni toivoi erittäin tulista. Pöytään toimitettu tikka masala oli todella herkullista, mutta tulisuutta siinä ei kyllä ollut hitustakaan.
Itse tilasin kana-pähkinä-kormaa, joka oli mukavan pehmeää ja herkullista.
Plussaa tarjoilijoille annan ehdottomasti hyvästä englannin kielen taidosta. Kuulimme, että ainakin pari tarjoilijaa puhui brittiaksentilla lähipöydän amerikkalaisseurueen kanssa. Hieman ärsyttäväksi koin sen sijaan sen, että eräs heistä toisti kaiken ranskaksi sanomansa minulle heti perään englanniksi. Hyvä on, ehkä minulla oli ranskanintialaisen korvaan vieras korostus ranskassani, mutta en itse missään vaiheessa puhunut hemmolle englantia.
Ymmärrän kyllä, että tarkoitus on näillä väkisin englanniksi vänkkääjillä varmasti hyvä, mutta tuntuuhan se jotenkin turhauttavalta, kun kotikieli on jo viimeiset viisi vuotta ollut ranska (ja sitä ennenkin seurustelin ranskaksi useita vuosia), eikä se englannin puhuminen kommunikointia yleensä edes mitenkään helpota (varsinkaan perusranskalaisen kanssa), itse asiassa ranskan puhuminen on minulle tällä hetkellä englantia vaivattomampaa. Tätä väkisin englannin tankkaamista kyllä tapahtuu yhä harvemmin ja harvemmin, mutta varsinkin turistipaikoissa tähän törmää yhä aina silloin tällöin.
 |
| Lisukkeena riisiä... |
 |
| Ja aivan mahtavaa juusto-naan-leipää, joka tosin oli aika tarpeetonta, kun ruoka ei ollut lainkaan tulista. |
 |
| Seuralaiseni jälkiruoka oli jonkinlainen kookospaistos (jälleen anteeksipyyntö, jos nyt en tunnista jotain intialaista klassikkojälkiruokaa). |
 |
| Itse herkuttelin ruusunterälehti- ja vaniljajäätelöllä. En ollut ennen ruusujäätelöä maistanutkaan. Mielenkiintoinen maku, sopi mainiosti intialaisen ruoan päälle. |
Pienistä puutteista huolimatta laskun hetkellä kokemus kääntyi positiivisen puolelle. Koko ateria aperitiiveineen, pääruokineen, jälkiruokineen, ruokajuomineen (pieni karahvi viiniä ja vettä) ja kahveineen maksoi 33 euroa. Hintaa laski 40 %:n Lafourchette.com-alennuksen lisäksi se, että meille tarjottiin hitaan palvelun vuoksi kahvit kaupan päälle - vaikka emme olleet asiasta edes kommentoineet.
Tähän saattoi osaltaan vaikuttaa kaksi seikkaa: olimme varanneet Lafourchette.comin kautta, mikä tarkoitti sitä, että ruoka-arviomme päätyisi nettiin. Kyseinen sivusto nimittäin pyytää kauttaan varanneita arvioimaan kokemuksensa sivustolle ruokailun jälkeen. Toisekseen tarjoilijat huomasivat, että kuvasimme annoksia, mikä sekin saattoi vihjata henkilökunnalle, että kokemuksemme päätyisivät julkiseen levitykseen.
Lafourchette.com oli ainakin tämän yhden kokemuksen perusteella positiivinen löytö, jota tulemme luultavasti kokeilemaan toistekin, ainakin, jos löydämme yhtä hyviä tarjouksia. Sivuston kautta voi varata pöytiä Pariisin lisäksi muistakin suurista kaupungeista. Ravintolavalikoima on ainakin Pariisissa monipuolinen, vaikka ihan kaikki ravintolat eivät tietenkään palvelusta löydy. Sivuston palvelut ovat tarjolla sitä paitsi myös englanniksi TheFork-sivustolla. Asiakasarvioidensa ansiosta sivusto on mielenkiintoinen vaihtoehto kielitaidottomalle, joka etsii hyvää ravintolavaihtoehtoa - varaaminenkin on ehkä helpompaa ranskantaidottomalle netitse kuin soittaen.
Grand Palais du Moghol
9, rue Gérando
Metro: Anvers
Loistavaa, kiitos vinkistä, tätä pitää kokeilla! Varaammekin seuraavan kerran pöydän tätä kautta kun kerran Aix en Provence on listalla mukana. Olen asunut Intiassa ja kyllähän tuo sisustus intialaiselta näyttää. Sen sijaan ihmettelen, että tulisuus ruoasta puuttui, koska itse en normaalisti uskaltaisi edes tilata todella tulista ruokaa intialaisessa ravintolassa. Intialainen ruoka on kyllä yksi suosikeistani ja ne kasvisversiot varsinkin. Minä taas toivoisin, että minulle englantia vängättäisi, Aixissa siihen ei törmää koskaan. Tosin parempi niin, jos vaikka joku päivä pärjäisin vielä ranskallakin :)
VastaaPoistaEn muista, että minullekaan olisi pakolla väännetty englantia Pariisin ulkopuolella. Surkeinta se on silloin, kun se puhujan englanti on todella huonoa tai aksentti muuten vaan tositosi vahva. Muistan joskus takavuosina erään asiakaspalvelijan, joka vastasi ranskankieliseen kysymykseeni tosi pitkällä molotuksella. Katselin suu auki ja mietin mielessäni, että "Herrajumala, onko tää jotain ranskan erikoismurretta kun en tunnista yhtään sanaa!". Mukana ollut sisko näki mun ilmeen ja kuiskasi korvaan "Hei, se taitaa puhua englantia...". :D
PoistaAaaahh, kuinka herkullisen kuuloista. Tulisuudesta olen samaa mieltä Madame Kissankulman kanssa, outoa, jos sitä ei pyytämälläkään saanut. Tulikohan väärinkäsitys? Vajaan vuoden Intiassa asuneena hyväksyn myös sisutuksen.
VastaaPoistaNuo kastikkeet ovat erilaisia chutneyja, en tiedä mikä on suomennos. Vihreä on selvästi minttu-jogurtti chutney, nam. Ja jälkkäri saattaisi olla kookos-Burfi. Vaikea sanoa maistamatta ;-)
Minäkin löysin taivaallisen intialaisen ravintolan pari viikkoa sitten. Ruoka oli niin ihanaa ja sitä oli niin paljon, että otin left-overit mukaan ja lensin niiden kanssa kotiin seuraavana aamuna. Söin loput lounaaksi ja oli yhtä hyvää kuin illallakin!
Mä luulen, että tulisuuden kanssa tuli joko väärinkäsitys tai unohdus. Hassuahan se oli, että tulisuudesta kysytään vielä erikseen, eikä silti sitä saa. Mä en polttavasta ruoasta erityisesti välitä (kevyen tulisesta vain), mutta mies sitä aina pyytää, eikä useinkaan Ranskassa onnistu saamaan. Tukholmassa se ei ollut koskaan ongelma, hassua kyllä.
PoistaRanskassa on kyllä tapana käyttää sanaa "épicé", jota käytetään sekä maustetusta että tulisesta ruoasta. Siksi kannattaa tarkentaa vaikkapa "piquant", ettei tule tulkintaongelmia (mausteinen ruokahan ei välttämättä ole tulista). Mies on epäillyt, että Pariisissa ravintolat välttävät tulisen ruoan tarjoamista siksi, että tulista syötyään ruokailijat ovat syyttäneet ravintolaa ruokamyrkytyksestä. ;D Tiedä sitten, onko hänellä vain huono tuuri. :)
Niin ja joo, nyt kun sanot niin chutneyahan tuo on, jopa minun olisi pitänyt tietää tuo. :D Tuo kookosburfikin näyttää tutulta, luin nimittäin nimen ruokalistalta, mutten muista enää...
La Fourchette on hyvä! Sitä on tullut käytettyä Ranskassa reissatessa. Ainoa miinus on minusta se, että pöydän pystyy varaamaan vain palvelun kautta, eikä siellä ole puhelinnumeroita - jos haluaa pöydän samalle illalle, en ole uskaltanut luottaa nettipalvelun nopeuteen.
VastaaPoistaMillä perusteella muuten valitset Pariisissa ravintoloita, kun tarjonta on niin valtavaa? Olen tuskaillut monesti Sveitsin pikkukaupunkien pikkuruista ravintolatarjontaa, mutta helpottaahan se toisaalta elämää ;)
La Fourchette varmaan haluaa varmistaa, että asiakkaat varaavat pöytänsä heidän kauttaan, eivätkä suoraan, ettei heiltä mene provikat sivu suun. :) Olen aikaisemmin käyttänyt sivustoa vain asiakasarvioiden tarkastamiseen, mutta ainakin tämän kokemuksen perusteella tulen käyttämään toistekin.
PoistaAika paljon jumitamme samoissa paikoissa, ikävä kyllä! ;) Itse asiassa aika moni pariisilainen tuntuu usein jumittavan tietyissä kortteleissa ja ravintoloissa. Ja jotenkin vielä niin, että mitä pitempään kaupungissa on viettänyt, sen jumiutuneempi omiin uriinsa ja ennakkoluuloihinsa moni tuntuu olevan. Näin kärjistettynä.
Kun etsin jotain uutta paikkaa, kyselen yleensä tutuilta tai sitten surffaan ihan vaan netissä etsimässä vinkkejä ja kommentteja. Mutta aika poikkeuksellista on, että kauhean hankalan matkan päähän lähdemme illastamaan. Yleensä paikaksi valikoituu joku vähintään "matkan varrella" tai omalla metrolinjalla oleva paikka. :)
Kiitos tuosta La Fourchette -vinkistä, oli jotenkin mennyt ohi koko sivusto vaikka nettisuosituksia Pariisin ravintoloista on tullut luettua kuola poskella :) Täytyy testata seuraavalla Pariisin visiitillä.
VastaaPoistaHyvä jos oli hyötyä! Tuo on kyllä näppärä sivusto, kannattaa kokeilla. :)
PoistaMinäkin kiitän tuollaisista nettipalveluvinkeistä, niitä on hyvä tietää siltä varalta että joskus matkustaa sinne päin. Itse varaan aina mieluiten netistä, jotta päivämäärät ja kellonajat menevät oikein, ja toisaalta myös koska netistä näkee suoraan, milloin on vapaata, ilman että täytyy soitella tiedustellakseen ja sitten neuvotella uudestaan seurueen kesken.
VastaaPoistaMulle ei itse asiassa ollut tullut edes mieleen, että pöytiäkin voi varata netissä, vaikka esim. hotellit olen vuosia varannut lähinnä hotellivaraussivustojen kautta. Hyviä pointteja listasit. Itse suhtauduin vähän epäilevästi siihen, että tieto oikeasti kulkisi ravintolaan asti, mutta näytti se kulkeneen. Ja saihan tuolta sivustolta vahvistuksen tekstiviestinäkin, sitä kai voisi sitten esitellä ravintolassa, jos siellä väitettäisiin, ettei varausta ole saatu.
PoistaOlipa kiva kun kävit vierailulla, niin minäkin löysin tänne. Tosi mukavia juttuja sinulla. Pitää lisätä suosikkeihin. :-)
VastaaPoistaNäyttää kyllä tosi kivalta tuo ravintola. Mekin tulimme juuri sunnuntailounaalta ravintolasta (intialaisesta tietenkin, hih), ja on kyllä käsittämätöntä, miten halpaa ruoka täällä on. Söimme kaksi kasvi-thalia, jotka ovat sellaisia ruokakokonaisuuksia, joihin kuuluu noin 10 eri ruokaa, alkukeitto, leivät, riisit, jälkkäri, chutheyt jne. - ja santsata saa! Vesipullon kera nuo kaikki maksoivat 400 rupiaa eli vajaat 6 euroa! Ruoka oli kyllä - pyytämättäkin - niin tulista, että piti aina välillä niistää nenää, vaikka muuten tulisesta tykkäänkin. :-)
Juu, no ihan noin edullisesti ei ehkä Pariisista kyllä intialaista (tai muutakaan) löydä, vaikka tätä tämän postauksen intialaista edullisempia varmasti löytyy. :)
PoistaSyödäänkö siellä muuten ylipäänsä usein mitään muuta kuin intialaista? Siis tajuan kyllä, että Intiassa varmaan on esim. ranskalaisia ravintoloita, mutta syövätkö ihmiset kotonaan koskaan "vieraita" ruokia? Olen ollut ymmärtävinäni, että Intiassa on keskiluokka kasvamassa, keskiluokkaistuminenhan tuo usein mukanaan tämmöisiä(kin) hömpötyksiä. ;)
Intialaiset ovat kyllä yksi maailman nirsoimmasta kansasta mitä ruokaan tulee. Eli mieluusti syödään vain intialaista, niin kotona kuin ravintoloissakin. Ulkomaiset ravintolat ovat täällä (Hyderabadissa ainakin) monesti niin kehnoja, että ei niissä tee juuri mieli käydäkään. Länsimaisia ruoka-aineitakin on aika heikosti saatavilla, ja jos niitä saa, ne ovat hirveän kalliita intialaisiin verrattuna. Mutta kyllä täältäkin löytyy muiden maiden ruoista kiinnostuneita ihmisiä, jotka kokeilevat kotonaan muiden maiden ruokia, ostavat kansainvälisiä ruokalehtiä jne. Juuri toissapäivänä tirkistelin yhden nuoren naisen ostoskärriin, kun hän latasi sinne soijakastikkeita, thai-currytahnoja jne. :-) Kiinalainen keittiö taitaa olla täällä kaikkein suosituin vierasmaalainen keittiö, mutta eurooppalaista ruokaa syödään kyllä hyvin vähän, koska se on intialaisten mielestä niin mautonta. Täytyykin lisätä tämä sinne liian kauan Intiassa -listaan. ;-)
PoistaMulla on jotenkin sellainen mielikuva, että usein sellaisissa maissa, joissa on oma, vahva ruokakulttuuri (tai suorastaan ruokaidentiteetti), ollaan selvästi nirsompia ulkomaisen ruoan suhteen. Ja totta tuokin, että jos on ikänsä makunystyröitään poltellut intialaisella ruoalla, ei siinä enää mikään ranskalainen ratatouille maistu juuri miltään. :D
Poista