perjantai 15. helmikuuta 2013

Le China (ja vähän epäromanttisuutta)

Jotkut pariskunnat osaavat olla romanttisia. Me emme osaa. Ainakaan, jos romanttisuus lasketaan kynttiläillallisista tai vastaavista elkeistä. Vuodesta toiseen ystävänpäivä on siksi aina yhtä rassaava. Söisimme mielellämme ulkona, mutta kun kaikki ravintolat ovat täynnä ällöttäviä romantiikkapareja.

 "Miksi sitten väkisin punkeatte ravintolaan, jos se noin vaikeaa on?", kysynee tässä kohtaa lukija. No kun samalle päivämäärälle osuu eräs vielä ystävänpäivääkin merkittävämpi juhla, nimittäin allekirjoittaneen syntymäpäivä.

Kuten aiemmin mainitsin, päätin tehdä tänä vuonna poikkeuksen ja varata ystävänpäiväillaksi ravintolan. Sellaisen romanttisehkon, vieläpä. Huonostihan siinä taas kävi.


Ravintolaksi valikoitui 1930-luvun Shanghain henkeä heijasteleva Le China, jonka tiloissa toimii myös jazzklubi.
Olin kotosalla pakkeloimassa ja laittautumassa ykkösiin, kun miekkonen palasi töistä. Poski golfpallon kokoiseksi turvonneena. Allerginen reaktio kuulemma. Vastahakoisesti ehdotin, että jäisimme kotiin. Ei, haitta oli kuulemma lähinnä esteettinen.

Lähtö viivästyi (miekkonen väittää, että tämä johtui minusta ja pynttäytymiseni kestosta, mutta en tietenkään ole samaa mieltä) ja kun viimein ehdimme bussipysäkille, bussi viiletti suoraan nenämme edestä ohi (minulla oli korkokengät, eikä tosinainen koskaan juokse korkokengillä! Varsinkaan rahvaanomaisesti bussin perässä!). Seuraava bussi olisi kulkenut vasta vartin kuluttua, joten päädyimme matkaamaan metrolla.


Le Chinan tunnelmavalaistus oli aivan liian hämärä salamattomaan valokuvaamiseen, joten kuvat  ulkokuvaa lukuunottamatta ovat ravintolan omia.
Républiquen metroasemalla linjaa hirveällä kiireellä vaihtaessamme huomasin miekkosen selän kaikkoavan väkijoukossa kohti väärää metrolaituria. Siis linja oli oikea, mutta suunta väärä. Miekkonen ei tietenkään tohkeissaan kuullut huutoani, joten minun piti raivata tieni hänen perässään laiturille asti. Kun sain miekkosen kiinni ja intettyä hänelle, ettei suunta ollut oikea ("Kai mä nyt tiedän oikean metron, mähän kuljen tällä linjalla päivittäin!" "Niin, mutta kuljetko päämääräasemamme ohi?" "Niin joo, en..."), lähdin korkoineni kipittämään kohti sitä oikeaa laituria, vain huomatakseni, ettei miekkonen seurannutkaan. Kun vihdoin löysin miekkosen ja sain hänet mukanani oikealle laiturille asti, metro sujahti nenämme edestä - ja seuraava kulki vasta 8 minuutin päästä. 

Tässä vaiheessa laskeskelin, että olisimme noin vartin varauksesta myöhässä. Purin turhautumistani romanttisesti mököttämällä naama kurtulla ja kädet puuskassa. Kädet olivat puuskassa myös siksi, että halusin piilotella kynsiäni. Olin nimittäin lakannut kynnet ystävänpäivähenkeen tulipunaisella, mutta lisännyt päällyslakan nähtävästi hieman turhan myöhään. Päällyslakka oli ottanut osumaa johonkin, ja kuorinut mennessään myös värilliset lakat. Niisk! Ja miekkonen ei tietenkään ymmärtänyt tilanteen traagisuutta.


Kun vihdoin pääsimme ravintolalle asti, varaustamme ei löytynyt varauslistasta. Merci, La Fourchette! 

Miekkonen lisäsi pökköä pesään pienellä jälkiviisastelulla: "Olisi varmaan kannattanut varmistaa varaus soittamalla ravintolaan. Tuommoisia ne nettivaraussysteemit ovat...". Merci, miekkonen!

Ilmeisesti asiakaspalvelija kuitenkin luotti sanaamme, sillä meidät ohjattiin suoraan pöytään, ohi baaritiskillä odottelevien jonottajien, ennen kuin ehdin edes Fourchetten lähettämää varmistustekstiviestiä vilauttaa.



Tilasimme juhlan kunniaksi aperitiivit - Le China on cocktaileistaan tunnettu. Oma chinatownini oli herkullinen, mutta aperitiivinautinto jäi vähän lyhyeksi, kun annokset saapuivat vain muutamaa minuuttia aperitiivin jälkeen. Aikaa tilauksen teosta oli kulunut korkeintaan vartti. Ruokajuomaksi tilaamaamme viiniä sen sijaan saimme odotella. Jouduimme sitä lopulta pyytämään uudestaan. 


Aasialaisvaikutteinen ruoka oli ihan hyvää, muttei hintansa väärti (114 euroa kahdesta pääruoasta, kahdesta cocktailista, viinistä ja kahdesta jälkiruoasta). En jaksanut tonnikalaani ja wokattuja vihanneksia loppuun asti, mutta miekkosen kampasimpukka-annos muutamalla hassulla nuudelilla oli kyllä suorastaan naurettavan pieni, se olisi ehdottomasti kaivannut alkuruoan rinnalleen. Puoliväkisin syötin miekkoselle sitten tonnikalani ja wokkivihannesteni jämiä, ettei raukka nälkään kuolisi.


Jälkiruoaksi päädyin ottamaan sitruunaista crème brûléetä. Yleensä crème brûlée kuuluu inhokkeihini, mutta makumuistissani oli pari päivää aikasemmin café gourmandin ohessa nauttimani minikokoinen crème brûlée, joka oli ihanan kermainen. Noh, tämä ei ollut, vaan maistui lähinnä munakokkelilta.


Le Chinassa parasta on tunnelma. Tämä mystinen tunnelma luodaan paitsi sisustuksella, myös hämärällä valaistuksella. Hämyisä tunnelmavalaistus sopii hyvin drinksujen nauttimisen taustalle. Ruokaravintolassa sen sijaan koen hieman häiritseväksi, etten oikein näe, mitä lautasellani on. Baaritunnelmaa toi myös musiikki, joka oli minusta hieman liian kovalla ruokaravintolaan.


Le Chinassa kannattaa silti poiketa, mutta ei ruokailemassa, vaan nauttimassa cocktaileista ja ilmaisista jazzkonserteista.

50, rue Charenton
Metro: Ledru-Rollin/Bastille


P.S. Sain ravintolasta romanttisesti valentinuksen kunniaksi suuren, tummanpunaisen ruusun. Epäromanttista miekkosta vähän nolotti, kun kannoin sitä kädessäni. Kaikki ehkä luulivat, että hän oli ollut kliseinen ja antanut ruusun lahjaksi. Onneksi nolotusta ei tarvinnut kestää pitkään, unohdin nimittäin ruusun kotimatkalla bussiin. Huoh.

P.P.S. Toisin kuin postauksesta voisi päätellä, meillä oli oikeasti loppujen lopuksi todella hauska ilta. Samanlainen huumorintaju paikkaa puuttuvaa romanttisuusgeeniä.

27 kommenttia:

  1. Ootteks te me:D Hahaa, Vähän niinkuin me kun yritämme tehdä jotakin mitä parit nyt yleensä ROMANTTISESTI tekee, aina menee pieleen mutta huumorintajulla selviää (niinkuin esim. silloin kun olin viimeisilläni raskaana mies päätti kosia mua Pariisissa ja ennen kosintaa seikkailtiin koko päivä Pariisin metrossa 1 vuotiaan ja rattaiden kanssa (mulla oli tottakai korkkarit jalassa, en tosin tiennyt että mies aikoo kosia:) Rakkaus kestää kaiken!

    Hyvää syntymäpäivää sinulle (hieman jälkikäteen mutta kuitenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, lohduttavaa hauska kuulla ettemme ole ainoita, joilla romanttiset yritelmät epäonnistuvat. ;D

      Kiitos onnitteluista! :)

      Poista
  2. Hei, kuulostaa aivan kuin sama inhosattumusten flow olisi tarttunut sinnekin! Onnea synttareiden johdosta! Tuo ravintola nayttaa tosi tunnelmalliselta juuri drinksuiluun.

    Mina yritin hermostuksissani palauttaa factory settings viruskoneeleni viime yona. Paras aikahan tallaisiin operaatioihin on keskiyo, kun silmat ovat ristissa. Eipa onnistunut ja nyt on kone aivan useless ja kaput. Kannykalla siis naputtelen tata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiii... Sulla on kyllä ollut viime aikoina epäonnea enemmän kuin laki sallii! Toivottavasti löytäisit viimein jonkun ratkaisun tietokonepulmiin. :(

      Poista
  3. Hohoo mikä ilta, nauroin täällä ääneen. :D Samaistun täysin tuohon kynsilakkaepisodiin. Viimeksi kun lakkasin kynnet sopivasti vain pari minuuttia ennen lähtöä, tajusin heti sen jälkeen, että sukkahousut olivat vielä vetämättä jalkaan...

    Myöhäiset synttärionnittelut täältäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa terapeuttista kuulla, että on muitakin, joilla on kynsilakkapulmia! :D Kaikilla muilla (aikuisilla...) on aina niin siistit kynnet. Musta aina tuntuu, että olen se ainoa, jolla on lakat vähän sinne päin. :D Mutta lakkaamista en voi lopettaakaan, tietenkään. ;)

      Poista
  4. Me emme myöskään käy kovin usein romanttisilla illallisilla, mutta hauskoilla sen sijaan aika usein. Tuntuu, että meillä on liikaa sanottavaa toisillemme, että ehtisimme herkistellä ja tuijotella vain toisiamme silmiin :)

    Kuulostaa joka tapaukselta hauskalta illalta ja voin hyvin kuvitella tuon kynsistä johtuneen nolotuksen kuin myös monet muut illan seikkailut.

    Hyvää syntymäpäivää vähän myöhässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin sujuvat meilläkin illallishetket! :) Mä lohduttauduin, ettei kukaan ehkä oikein näe siellä hämärissä mun kynsilakkoja, mutta siinä syödessä silmät osuivat niihin jatkuvasti väistämättä.

      Kiitos onnitteluista! :)

      Poista
  5. Ahhahhaa, tämä oli ihan huippu eikä vähiten siksi, että me ollaan samanlaisia romanttisuusgeenittömiä. Vaikka joskus mä vähän yritän, koska sellaiset romanttiset parit ovat musta kaikessa ällöydessään myös aika söpöjä, mutta sellainen ironinen virehän niihin mun yrityksiin tuppaa tulemaan. Erityisesti mua nauratti myös se kohta, missä asemalla juoksentelitte eri suuntiin, koska meille käy tuota koko ajan. Pitäisi alkaa kävelemään romanttisesti käsi kädessä, ettei aina eksyttäisi toisistamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, siis juuri noin: ällöparit ovat tavallaan söpöjä, mutta käytännössä meidän romantiikkayrityksiin tulee juuri sellainen ironinen vivahdus. :D

      Ja ihan totta, että jos käveltäisiin käsi kädessä, niin ei tulisi ongelmia metroasemallakaan. Nyt kun mietin, niin mehän ollaan melkein kuin miekkosen vanhemmat, joille "kävelyllä yhdessä" tarkoittaa sitä, että toinen harppoo aina viitisen metriä edellä. :D

      Poista
  6. Siis en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa,niin monta ylä- ja alamäkeä tässä koettiin...Itse olisin varmasti ollut totaalisen hermoromahduksen partaalla jo noiden kulkuneuvojen kohdalla,mutta hyvä jos ilta loppujen lopuksi päätyi plussan puolelle.
    Ravintola näyttää todella tunnelmalliselta, mutta hyvä kun valaisit sen hyviä ja huonoja puolia.

    Hyvää syntymäpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mä olin siellä metroasemalla aika raivoissani, mutta tosi kiva ilta meillä oli lopulta. ;)

      Kiitos onnitteluista! :)

      Poista
  7. Oijoijoi, välillä noita sattuu. Ihanaa kuitenkin, että teillä oli kivaa!! Ja onnea syntymäpäivän johdosta! :)
    /Mariia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Mariia! :) Ja kivaa viikonloppua!

      Poista
  8. Se teidän yhteinen huumorintajunne välittyy hurmaavalla tavalla näistä teksteistäsi <3 Hyvää syntymäpäivää näin jälkikäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, hauska kuulla. :) Eräs tuttu sanoi joskus, että meidän keskustelut kuulostavat ihan tennismatsilta, mitä lie tarkoitti. :D

      Kiitos onnitteluista Pinea! ♥

      Poista
  9. Ihanaa, että on muitakin epäromantikkoja! :-D Joskus olen väkisin yrittämällä yrittänyt jotain kynttiläillallisia ja vastaavia, mutta niistä tuli jotenkin huvittunnut ja teennäinen olo. On tässä se hyvä puoli, että onneksi ollaan ukon kanssa molemmat samanlaisia; olisi kauheaa, jos toinen olisi sellainen siirappi valuu -tyyppi ja toinen hirveä epäromantikko!

    Tosi kivan näköinen paikka muuten, viihtyisin tuolla oikein hyvin parilla lasillisella. Ja syntymäpäiväonnittelut näin jälkikäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa! Eihän siitä mitään tulisi, jos toinen olisi tosi siirappiromantikko ja toinen ei. :) Hyvä, että sullakin on käynyt tämän suhteen tuuri ukkelin kanssa (ja tietysti myös hänellä sinun kanssasi...).

      Le Chinassa kannattaa kyllä poiketa lasillisella ja jazzia kuuntelemassa, mutta ruokaravintolaksi valitsisin kyllä jonkun muun paikan. :)

      Poista
  10. Le china näyttää kivan tunnelmalliselta paikalta.
    Romanttisuus on paitsi yliarvostettu, niin myös vaikea laji ;) Suurimman "romanttisen" vaikutuksen mies teki minuun, kun toi kasvimaaltaa sydämen muotoisen herneen, hih ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oj, sydämenmuotoinen herne on kyllä romantiikan huipentuma, mutta söpöllä tavalla! ;) Taisit postata siitä kuvan blogiin, jotenkin muistelisin sellaisen nähneeni! :)

      Poista
  11. Myöhästyneet onnittelut!
    Mainitsin miehelleni, että on "alle hjerters dag", mihin rakas mieheni kiireesti vastasi, että kyllähän minä tiedän, ettei hän vietä sellaista. Joo, tiedän... ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aika iso osa miehistä tuntuu olevan suorastaan allergisia kyseiselle juhlalle! :D

      Kiitos onnitteluista! :)

      Poista
  12. Tiettävästi teidät on bongattu jossakin provinssikaupungissa käsikädessä! S`oli söpövä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hups! :D Luulenpa, että villi luonto pelästytti pariisilaisen, ja hän haki siksi henkistä tukea. ;)

      Poista
  13. Nauratti tämä! Oli niin teidän tyyppinen ilta, ja toi sun kommentti samanlaisesta huumorintajusta oli oikeesti aika ROMANTTINEN :)

    Terkkuja,

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Elsku! Hah, ai oli vai? :D Ehkä me ollaan piiloromantikkoja, jopa itseltämme vähän salaa. ;D

      Terkkuja myös sinne! Olen vähän haikaillut viikonloppulomasta Tukholmassa vähän keväämmällä, mutta saas nyt nähdä... :/

      Poista
  14. Joo, tulkaa tulkaa! Ois kiva nähdä pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.