tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kuin kukat (avo)kämmenellä

Hesarissa uutisoitiin amerikkalaiskirjailija Pamela Druckermanin bestselleristä, jossa tämä kehuu kauniisti käyttäytyviä lapsia tuottavia ranskalaisia kasvatusmetodeja.

Hesari kirjoittaa asiasta seuraavasti:
"Druckerman ihailee kasvatusta, joka vähentää lapsista aiheutuvaa riesaa – ja luo lisää tilaa aikuisuuden ja vanhemmuuden iloille"
ja
"Vasta omien lasten syntymä sai hänet huomaamaan, miten paljon paremmin ranskalaislapset käyttäytyivät kuin hänen tietämänsä amerikkalaiset pikkulapset."



Toden totta ranskalaislapset käyttäytyvät kauniisti, tämän voi jokainen vierailija havaita. Muistan ikuisesti kuinka ensimmäisellä Ranskan-visiitilläni Bordeaux'sta Pariisiin kulkevassa junassa hieman vaahtosammutinta suurempi kikkarapäinen tenava juoksi leikeissään minua päin. Samanikäinen, hädintuskin puhumaan oppinut suomalaistenava olisi luultavimmin jatkanut matkaansa, mutta tämä kyseinen ranskalaispiltti pysähtyi, katsoi minua suoraan silmiin ja pyysi kauniisti anteeksi, madame.

Naapurimme alakouluikäinen muistaa aina tervehtiä aamuisin yhtäaikaa ulko-ovelle osuessamme: "Bonjour, madame!". Naapurin teini-ikäinen tervehtii hänkin, ja varmistaa (joka kerta) hississä "Quel étage, madame ?", jotta voi painaa minulle oikean kerroksen, vaikka olemus uhkuu teini-ikäisille universaalia angstia ja vaivautuneisuutta.

Millä sitten näitä herranenkeleitä tuotetaan? Minulla on siitäkin esimerkki.

Päivänä muutamana astuin ajatuksissani metrosta jossain läntisessä Pariisissa. Mietiskelytuokioni katkesi jokseenkin brutaalisti, kun tunsin ilmassa viuhuvasta avokämmenestä lähtevän ilmavirran pyyhkäisevän kasvojani, kunnes kämmen läiskähti väkijoukossa vieressäni seisoneen, noin 10-vuotiaan tytön poskelle. Kiljahdin säikähdyksestä, mutta kukaan muu - tyttö mukaan lukien - ei edes reagoinut, kun avokämmenellä kasvattava äiti raahasi tyttöään halki tungoksen.



Yllä oleva video oli osa lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaista kampanjaa, joka pyöri ranskalaisissa tiedotusvälineissä viime keväänä. Lapsiin kohdistuva väkivalta eli kaunistellusti muotoiltuna "fyysinen kuritus" ei nimittäin ole Ranskassa vieläkään kiellettyä.

Olen käynyt aiheesta lukemattomia keskusteluja paikallisten nuorten perheenäitien kanssa. Lähes poikkeuksetta he tuomitsevat väkivallan, mutta "läpsiminen" ja luunapit ovat heille täysin normaalia kasvattamista. Eräs ihan humaanina tyyppinä pitämäni nuori insinöörinainen kertoi jakelevansa parivuotiaalle pojalleen luunappeja tuon tuosta: "Eihän se muuten kuuntele!".

Ranskalaisen fyysisen kurituksen klassikko on fessée:

"Isä, mikä on ihmisoikeuksien synnyinmaa?" © Emmanuel Chaunu
Fesséen voisi kääntää piiskaamiseksi, mutta se kuulostaa huomattavasti vähemmän väkivaltaiselta. Mitä nyt läiskitään vähän pakaroille (les fesses) kasvatuksellisista syistä. Tämä fyysisen kurituksen muoto ei ole katoamassa: vuonna 2007 tehdyn kyselyn mukaan 84 % isovanhemmista ja 87 % vanhemmista oli kurittanut lapsia jo tällä metodilla.

Tiukan asenteeni vuoksi olen saanut jonkinlaisen pohjoismaisen vapaan kasvatuksen hihhulin maineen tuttavapiirissä. Ainoana vaihtoehtona fyysiselle kurille näyttää monille täkäläisille nimittäin olevan täysi kurittomuus.

Vaan eipä se ranskalainen kasvatuskaan näytä aina tuottavan suoranaisia herranenkeleitäkään parhaimmissakaan piireissä. Pari päivää sitten Ranskassa uutisoitiin, miten Louis Sarkozy, presidentti Sarkozyn 15-vuotias (!!) poika, huvitteli kavereineen heittelemällä Elysée-palatsilla vartiossa seisoskellutta naispoliisia tomaateilla ja muilla esineillä.

Tarina ei kerro, seurasiko rangaistuksena pieni presidentillinen fessée-tuokio.

"Tiedätkös Loulou, Vladi-sedän mielestä sinun olisi pitänyt tähdätä opposition toimittajaan."  ©http://sarkozix.canalblog.com/


17 kommenttia:

  1. Tunnustan. Kyllä meidänkin teinien asialliselle käytökselle on syy. Tiukassa paikassa "läppäisen" korville vetäisemällä kovaa ja korkealta Policen Roxannen. Usein jo alkutahdit riittävät... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo taitaa kyllä olla jo Guantanamon tasoista fyysistä kidutusta. :D

      Poista
  2. Heh, tuosta presidentinpojan tempauksesta uutisoitiin ihan täälläkin asti. Voi poika parka... Muuten täytyy myöntää että olen 4 lapsen äitinä joskus lähettänyt lämpimiä ajatuksia ransulaisvanhempien suuntaan, kun olen pohjoismaisen keskustelevaan tyyliin koittanut (verbaalisti) takoa järkeä jälkikasvuuni - huonohkolla menestyksellä. Ruotsissa tätä verbaalitakomistakin kummoksuttiin - Suomessa sitä sentään saa vielä harrastaa sen kummemmitta tuijotuksitta :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ruotsalaiset ovat tässä kyllä se toinen ääripää. Jos ranskalaisen koululaitoksen tehtävä on kertoa lapselle, ettei hänestä ole mihinkään, niin ruotsalaisessa taputellaan päähän eikä edes anneta arvosanoja, ettei tule paha mieli. :)

      Poista
  3. Todella kohteliaita ja huomaavaisia ovat lapset. Läpsimistäkin näkee ja se tuntuu suomalaiskatsojasta pahalta. Toisaalta, lapsia kyllä suukotellaan ja halataan paljon, myös niitä teini-ikäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, enkä ollut kirjoituksessani/kärjistyksessäni sikäli ihan reilu, että ei se ranskalaislasten hyvä käytös ihan pelkästä väkivallasta johdu. Toinen syy on se, että lapset osallistuvat elämään, kuten monen tunnin illallisille jne. pienestä pitäen. Missäpä ne lapset oppisivat käyttäytymään kauniisti vaikkapa ravintolassa, jos eivät koskaan sinne pääse?

      Poista
  4. Olen huomannut, etta suomalaislapset ja varsinkaan teinit eivat pahemmin hallitse kaytostapoja. Eivatka edes pienta keskustelua - vastaukset ovat aina joo, ei, ihan sama.
    Olen aivan samaa mielta askeisen kommenttisi kanssa - missa ne lapset oppisivat kayttaytymaan jos heita ei oteta mukaan illallisiin eika olla kiinnostuneita heidan mielipiteistaan ja kuunnella heita omina itsenaan. Monissa maissa lapset kulkevat mukana eivatka ole este.

    Mielenkiintoista!
    Tibs
    shoptravelfood.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tibs kommentista, blogisi vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, nimeä myöten! :)

      Poista
  5. Olen noin 15 vuoden aikana tutustunut moneen ranskalaislapseen ja ranskalaiseen opettajaan, samalla myös (suht pintapuolisesti) ranskalaisvanhempaan. Meillä kotonakin näitä lapsukaisia on asunut useampaan otteeseen aina 1-2 vkoa kerrallaan.

    Oma kokemukseni on, että ranskalaislapset ovat todella lellittyjä ja passattuja kotona. Tällä "kotona" tarkoitan sitä, ettei kotona tarvitse pistää tikkua ristiin, ei pedata sänkyä, ei viedä roskia, ei laittaa astioitaan tiskikoneeseen tai ottaa itse välipalaa kaapista - toki tietyt asiat ovat ikäsidonnaisia juttuja. Kouluasiat hoituvat kyllä.

    Ranskalaislapset ovat kohteliaita, mutta tietyllä tapaa mielestäni lähinnä vieraskoreita, eli kohteliaita vieraammille ihmisille ja auktoriteeteille (=opettajille)tai vaikkapa selvästi vanhemmille ihmisille.
    Ja kyllä, osaavat small talkin vieraiden kanssa paremmin kuin suomalaislapset. Paremmista pöytätavoista en nyt aina ole ihan varma, mutta kurin myötä osaavat istua hiljaa aikuisten seurassa - siitä taas en ole ihan varma onko se aina positiivista, ainakin se on kovin vanha näkemys, että lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat/seurustelevat.
    Ja ranskalaislapsia kyllä kasvatetaan, lellimisestä huolimatta, kovalla kurilla, fyysiselläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Gloria ja kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Olen osittain samaa mieltä tuosta passaamisesta. Ranskalaisäidit tuntuvat tekevän edelleen kotonaan käytännössä kaiken, ainakin näin pohjoismaisesta näkökulmasta. Monet valittavat, mutta eivät itse suostu delegoimaan hommia miehelle tai lapsille...

      Suomalaislapset ovat itsenäisempiä, täällä ei esim. lapsien anneta liikkua yksin ennen teini-ikää - toisaalta Pariisin kokoisessa kaupungissa se ei olisi turvallistakaan. Maalla lapset liikkuvat ulkosalla vapaammin, keskikokoisista kaupungeista minulla ei ole kokemusta.

      Tuosta ranskalaisten kohteliaisuuskäsityksestä voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen, ja ehkä joskus sen teenkin. :D

      Tuo vieraisiin aikuisiin ja auktoriteetteihin kohdistuva kohteliaisuus liittyy varmaan koko ranskalaisen yhteiskunnan hierarkisuuteen (erityisesti työelämässä, mutta myös esim. teitittely); mikä pienenä päähän taotaan, sen vanhana taitaa. ;)

      Tuo "lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat" on samalta vuosikymmeneltä, kuin "ken vitsaa säästää se lastaan vihaa". Ranskalaiset ovat pohjimmiltaan konservatiiveja ja vihaavat muutosta.

      Tuolla ravintolakäyttäytymisellä tarkoitin pikemminkin sitä, että lapset käyvät vanhempien kanssa ravintoloissa, eikä heitä varten tarvitse järjestää nauravia nakkeja ja pallomeriä. Joskus näkee, että lapsi kyhjöttää hiljaa katse kaukaisuudessa, toisinaan taas lapset selvästi ovat täysipainoisesti mukana keskustelussa.

      Poista
    2. Ravintoloissa olen muuten huomannut, että lapset kyllä toivotetaan tervetulleeksi, mutta ehtona on selkeästi se, että lapsen on oltava lähes näkymätön ja hiljainen. Meitä on kerran pyydetty poistumaan ravintolasta kun puolitoistavuotiaamme ei jaksanut istua hiljaa pöydässä. Ymmärsin sen tietysti, mutta pointtini onkin, että lapset ravintoloissa ovat ok, mutta vain tietyillä ehdoilla.

      Kuulisin mielelläni lisää kokemksistasi ranskalaisen työelämän hierarkisuuden suhteen. Se mahtaa olla pohjoismaalaiselle vaikea pala kestää. :)
      M&M

      Poista
    3. Totta on, että ihan joka ravintolaan lapset eivät varmasti ole yhtä tervetulleita. Mitä fiinimpi paikka, sen vähemmän desibelejä siedetään. Sitten on taas sellaisia, kuten meidän vakipaikka, tunisialaisperheen pitämä kortteliravintola, jossa ruoka ei ole poikkeuksellista, mutta tunnelma on aivan huippu. Tervetulleita ovat kaikki pikkulapsista lemmikeihin. Tupa on lähes aina täynnä, eikä siinä vilinässä ja vilskeessä pari lisädesibeliä erotu. :)

      Poista
    4. Niin ja pistän tuon aihevinkkisi korvan taakse, kiitos siitä!

      Poista
  6. Heippa!

    Eksyin blogiisi jonkun toisen blogin kautta, ja jäin lukemaan mielenkiintoisia juttujasi :) Olen itsekin Ranskassa, juurikin tällaisessa "keskikokoisessa kaupungissa" (täällä saa alakouluikäisetkin kulkea aika vapaasti ratikalla kouluun ja harrastuksiin), joten on hauska seurata havaintojasi Ranskasta ja ranskalaisuudesta.

    Mä olen kans aina ihastellut miten kauniisti täkäläiset lapset käyttäytyy, ja on se sitten konservatiivista tai ei niin tykkään kyllä kunnon käytöstavoista. Vedän partiokokouksia täkäläisessä lippukunnassa, ja vaikka muuten meno voi olla melkoista ja desibelit heilua jossain rokkifestareiden tasolla, välipalalle istutaan aina kauniisti rinkiin, kaksi tai kolme lapsista tarjoilee muille ja syömisen aikana keskustellaan yhdessä.

    En ole koskaan nähnyt kenenkään lyövän lastaan täällä (voihan se olla että sitä tehdään kotona?), luunappeja ja tiukkasävyisiä puhutteluja saa kyllä seurata sivusta päivittäin.

    Tykkään siitä, miten täällä lapset on niin itsestäänselvä osa arkea, eikä ole sellaista kuin Suomessa että sitten kun saa lapsia ei voi enää käydä muualla kuin niissä lapsiperhepaikoissa ja ravintolassa tilataan lastenlistalta ranskalaisia ja nakkeja. Täällä lapsiin suhtaudutaan myös julkisilla paikoilla ihan eri tavalla, esim. junassa muut matkustajat ei heti pyörittele silmiään, kun vaunuun nousee äiti pienen lapsen kanssa. Ehkä sitten siksi, ettei ne lapset ihan yhtä usein kilju ja juokse pitkin käytäviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna, tervetuloa blogiini ja kiitos kommentista! Kiva, jos olet viihtynyt! Mielenkiintoista kuulla kokemuksia keskikokoisesta kaupungista. ;) Hienoa, ettet ole nähnyt lyömistä, eihän tuo onneksi ihan päivittäinen näky olekaan.

      Poista
  7. Ranskalaisen mieheni kanssa tästä asiasta tosiaan on käyty monet keskustelut silloin kun lapset tulivat ajankohtaiseksi. Vaikka häntä itseään ei ole fyysisesti kuritettu, hänellä oli alunperin varsin avomielinen suhtautuminen fyysiseen kuritukseen. Hänen läheinen ystävänsä oli saanut lapsuudessaan maistaa läpsyjä ja luunappeja ja aikoi tiukasti kasvattaa lapsensa samalla tavalla (lapsi oli silloin vielä äitinsä vatsassa). Eräs ranskalainen nuori pariskunta, jonka kanssa kävimme puistossa piknikillä, sai mut voimaan suorastaan pahoin aivan jatkuvalla parivuotiaan poikansa läpsimisellä ja tuuppimisella. Vaikka poika oli mun mielestä aivan mahdottoman hyvinkäyttäytyvä, lyönti (se oli kunnon lyönti siis) pepulle saattoi seurata, jos hän vaikka horjahti ja pieni jalka osui vahingossa piknik -viltille. Sanoin miehelle jälkeen päin, että oli viimeinen kerta. En vaan kestä katsoa tuota koko ajan.

    Eli mun kokemukset kyllä puhuu sen puolesta, että uskon todellakin tällaisen fyysisen kurituksen sallivan asenteen olevan hyvinkin yleinen. Onneksi mieheni on lapsemme syntymän jälkeen todennut, ettei hänestä koskaan olisi tytärtämme kurittamaan. Saattaisi nimittäin olla avioero edessä, jos hän yrittäisi tuohon malliin lastamme kasvattaa. :) Olkoon ranskalaislapset vaikka kuinka hyvinkäyttäytyviä; jos sen aikaansaamiseksi tarvitaan fyysistä kuritusta, niin mulle riittää suomalaistyylinen tuppisuulapsi, joka kiljuu supermarketin käytävällä. :D
    M&M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M&M kommentista! Olen ihan samaa mieltä, että mieluummin sellainen suomalainen tuppisuu, jos hyvän käytöksen edellytyksenä on lapsen pieksäminen. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.