tiistai 27. maaliskuuta 2012

Poskisuudelmia - des bises

Pohjoismaiseen kanssakäymiseen tottuneelle eräs ranskalaisen kulttuurin ahdistavimmista piirteistä oli ensialkuun tietysti poskisuudelma. Suukotella nyt ventovieraita! Keskellä päivää! Selvin päin!



Pääsin tutustumaan toden teolla tähän tapaan kymmenisen vuotta sitten (herrajumalakunaikamenee), nuorena ja terhakkaana Erasmus-opiskelijana Bordeaux'ssa. Vähiin päin kaikki tuntuivat moiskivan toisiaan opiskelupiireissä. Joidenkin kohdalla tapa tuntui alkukankeuden jälkeen hauskalta; Johnny Deppin näköisten poikien poskia on ihan kiva sipaista omalla poskella, siis ihan vaan tervehtimismielessä tietenkin. Toisten kanssa oli vähän tukalampaa. Luulen, että se aina vuohenjuustolta löyhkännyt nuorimies arvasi viimeistään muutaman kuukauden jälkeen, etten oikeasti sairastanut tarttuvaa tautia. En vain saanut keksittyä muutakaan tekosyytä poskisuudelmien välttämiseksi.

Sittemmin poskisuuteloista on tullut minulle, sosiaalisesti kankealle suomalaiselle, ihan luonteva osa sosiaalista kanssakäymistä. Poskisuutelen paikallisia kavereita ja heidän kavereitaan, kun heidät minulle esitellään, yleensä myös miehen sukulaisia. Työpaikoilla ei kokemukseni mukaan yleensä poskisuudella, vaan pikemminkin kätellään. Tämä on toki paikkakohtaista, mutta en suosittele kenellekään ranskalaisen pomon tervehtimistä huulet pitkällä ensimmäisenä työpäivänä.



Kuinka tämä suutelointi sitten käytännössä tapahtuu? Linkin takana odottavalla videolla kaikenlaisten tapakysymysten taituri Kaarina Suonperä tietää myös oikeaoppisen poskisuudelman salat. Suonperän neuvot näyttävät mukavan yksinkertaisilta ja loogisilta. Jossain päin maailmaa ne varmasti toimivatkin, mutta Ranskassa ei mikään ole näin yksinkertaista, saati sitten loogista:

1. "Aloite naisella"
Periaatteessa asia on toki näin, mutta tietyissä tilanteissa sosiaaliset suhteet ja poliittinen korrektius vaativat poskisuutelemaan, vaikkei juuri sillä hetkellä tai juuri sitä henkilöä niin haluaisikaan.

Vinkki: Aina toimiva keino välttää epätoivottu poskisuutelu on huudahtaa poskeasi lähestyvän huuliparin omistajalle "Je suis malade !". Huomaa, että tätä käyttäessäsi sinun tulee välttää poskisuutelua myös muiden saman seurueen jäsenten kanssa.

2. "Noudata ortodoksista tapaa: 3 suudelmaa, järjestyksessä oikea, vasen, oikea."
Tämä kultainen sääntö kuulostaa ihanalta, mutta ei päde Ranskassa. Sekuläärit katolilaiset eivät ortodoksien tavoista ole kuulleetkaan. Suudelmien määrä Ranskassa riippuu osittain alueesta. Itse olen tähän asti kuvitellut, että etelämpänä suudellaan useampia kertoja ja kiireiset pariisilaiset saattavat tyytyä jopa yhteen.

Näköjään olin väärässä. Combien de bises -sivustolle on nimittäin kerätty kävijöiden ilmoitusten perusteella tilastotietoa poskisuudelmien lukumäärästä ja aloittavasta poskesta alueittain. Kummastakaan ei näytä olevan selvää konsensusta missään. Siksi turvallisinta on tyytyä kahteen suudelmaan.

Aloittavan posken suhteen on syytä seurata rauhallisesti vastapuolen liikkeitä ja tarjota sitä poskea, jota kohti hänen huulensa tuntuvat pyrkivän. Mikään ei nimittäin ole tukalampaa, kuin tähdätä vastapuolen kanssa vastakkaiseen poskeen, ja sitten viime hetkellä yrittää välttää huulet vasten huulia -kosketus.
Poskisuudelmien määrä alueittain Combien de bises -sivuston mukaan


3. "Älä päästä ilmoille kuuluvaa smack-äännähdystä"
Suonperä pitää muiskausääntä rahvaanomaisena, mutta kokemukseni mukaan yli 90 % moiskuttelijoista moiskuttaa ääneen. Itse moiskin yleensä ääneen, äänettömät poskisuutelijat vaikuttavat minusta hieman teennäisiltä.

4. "Suudelmassa vain posket koskettavat kevyesti, suudeltavan poskea ei missään tapauksessa kosketa huulilla."
Normaalielämässä asia on toki näin. Toivoisin, että tämä tieto olisi saavuttanut myös ne kaikki maalaispapat, jotka vuosien saatossa poskiani ovat sylki roiskuen moiskineet.

Tämä ei ole oikeaoppinen poskisuudelma.


5. "Poskisuudelma ei ole seksuaalinen teko, vaan tervehtimistä."
Tätä ranskalaisetkin mielellään toistelevat. Tottumattomasta poskisuudelma tuntuu ehkä turhan intiimiltä, mutta moni ranskalainen on minulle sanonut, että heistä pohjoismainen halailukulttuuri tuntuu oudolta, siinähän vartalo koskettaa vastapuolta huomattavasti enemmän.

Vaikka poskisuuteleminen ei ehkä ole seksuaalista, se ei kuitenkaan ole sukupuolineutraalia. Naiset poskisuutelevat toisiaan ja naiset poskisuutelevat miehiä. Miehet eivät kuitenkaan yleensä poskisuutele toisiaan, poikkeuksena erityistilanteet, saman perheen jäsenet ja Ranskan tietyt alueet. 

Lopuksi pieni video ranskalaisista poskisuudelmista. Tunnistan itseni erityisesti kohdasta 1:30.







14 kommenttia:

  1. Täällä Hollannissa suositaan myös poskisuudelmia joka tapahtuu kertaa kolme:) En koskaan tee itse aloitetta vaan odotan toisen osapuolen reaktiota ensin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, parasta yleensä seurata tilannetta ja käyttäytyä sen mukaan. :) Joskus vieraammassa porukassa minulta kysytään, onko maassani tapana poskisuudella, ja kun vastaan kieltävästi, minut jätetään "rauhaan" ja ihan vaan kätellään. ;)

      Poista
  2. Taidan olla piiloranskis, koska suutelisin mieluusti tuttujani :-). Harmi kyllä en ole onnistunut tavan levittämisessä (hmm, tai sitten olen juuri se vuohenjuustolta löyhkäävä jota kaikki välttelevät - apua...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, no tuskinpa sentään! :D Trendisetterin osa on vaan vähän vaikea. ;)

      Poista
  3. Täällä etelässä tuntuu kuin kaikki suutelisivat kaikkia, naiset naisia ja naiset miehiä ja jalkapallokentän laidallakin sunnuntaisin jopa miehet miehiä. Kunnon moiskaisu kaksi kertaa on ainakin Aixissa tapana. Minusta on mukavaa kun poikani pelikaverit tulevat tervehtimään ja suutelevat jopa minuakin, ulkomaalaista joka ei puhu edes ranskaa (kunnolla). Mutta joo, ekat kuukaudet meni kyllä totutellessa ja mieheni ei ole kovin innokas miesten pussaaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo on muuten totta, että etelässä miehetkin pussailevat. :) Meillä on tuttavapiirissä Pariisissa asuvia korsikalaisia ja marseillelaisia "äijiä" ja heillä on tapana poskisuudella miespuolisia ystäviään. Mutta noin yleensä sitä kyllä näkyy vähemmän näillä leveysasteilla.

      Poista
  4. Muistan kyllä miten alussa olin aina paniikissa että apua, kummalta puolelta aloitetaankaan...Nykyään lykkään itse aina vasempaa poskea ensin ja joka paikassa olen suudellut kaksi kertaa paitsi Provencessa ja Montpellierissa kolme kertaa kuten kartalta kävi ilmi. Useat tuntemani miehet suukottelevat myös toisiaan joskin nuorilla on jotain yo man-tyylisiä käsiliikkeitä. Nykyään parhaimpin ystävien ja läheisten työkavereiden kanssa suukottelen oikein huulikontaktilla poskelle. Ja ehdottomasti pitää pitää ääntä tai muuten kuulostaa tosi kummalta!

    Eräässä entisessä työpaikassa suukottelin joka päivä töihin saapuessa yli 10 henkisen työporukan, siinä meni hetki, mutta jos jonkun unohti niin heti tuli huutia ja sai olla puolustelemassa että sori luulin että näin sut jo äsken :) Olen myös joskus kuullut että mieluummin kannattaa suukotella kuin ei joten nykyään olen ihan suuteluvalmiudessa myös niiden kaikkien puolituttujen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onneksi en ole ollut tuollaisessa pussailutyöpaikassa.. :D Yksi hankala oli toimisto, jossa avokonttorissa oli viitisenkymmentä keski-ikäistä miestä. Heidän kanssaan ei tarvinnut onneksi poskisuudella, mutta sen sijaan piti muistaa kätellä joka jumalan aamu. Taktiikkani oli se, että tulin aamulla ensimmäisten joukossa, niin minun ei tarvinnut kiertää kättelemässä ketään, vaan muut kiersivät minun pöytäni kautta. ;) Ja samoin siellä tuli huutia, jos yritti kuitata aamurutiinin pelkällä tervehdyksellä, siis ilman kädenpuristeluja. :)

      Poista
  5. Poskisuudelmalla myös osoitetaan kuka kuuluu kenenkin sisäpiiriin, ketä vain ei suukotella, se pitää ansaita tarpeeksi pitkällä tuttavuudella tai muulla tavoin. Tai näin ainakin Normandiassa. Pusujen määrä riippuu alkuperästä, ei siitä missä asuu vaan siitä mistä tulee. Samassa seurueessa voi olla usealla eri määrällä pussailevia, yritä niistä sitten pitää lukua. Pahinta on perhejuhlista poistuminen, pelkkiin pussailuihin menee tunti. Moni ranskalainen onneksi tänä päivänä ymmärtää, että kaikkialla maailmassa ei poskisuudella vaan puristaa kättäsi hymyillen jos sitä tarjoat poskesi sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nuorempana ja opiskelupiireissä suukoteltiin vähän kaikkia tuttavuuksia, mutta näin "vanhemmiten" tuo suukoteltavien piiri pienenee. Ja nuo perhejuhlat ovat kammotuksia. Samoin uudenvuodenaaton valvojaiset saattavat olla, itse viimeksi illastin muutaman kymmenen henkilön kanssa, siinä meni vuoden vaihtumisen jälkeen lähemmäs puolisen tuntia niiden suukottelujen kanssa. :* Ja tarkkana piti olla, ettei joku jää välistä.

      Poista
  6. Haha, hyva postaus! Englannissakin kylla nykyaan pussaillaan... Yleensa kaksi kertaa. Ma odotan aina sen toisen reaktiota, ennen kun itse kumarrun heita kohden. Joskus, jos on johonkin menossa kaymaan ihan hetkeksi ja pitaa pussailla jokainen henkilo lapi seka tervehtiessa etta sanoessa bye tuntuu silta, etta siihen tuhrautuu ihan tarpeettoman paljon aikaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, "eurooppalaiset" tavat ovat rantautuneet sinnekin? Olen ollut ymmärtävinäni, etteivät britit ole perinteisiä poskisuutelijoita?

      Poista
  7. Hauska aihe :) Ja niin paljon hankalia hetkiä arjessa tuottava... Asun Grenoblessa, eli vaarallisen lähellä tuota kahden ja kolmen suukon rajaa, ja kaikki Valencea etelämmästä tulevat kaverit huomaavat jäävänsä poski ojossa odottamaan kolmatta suukkoa kun meikä on jo matkalla muualle. Onneks niitä yleensä lähinnä naurattaa. Belgialainen työkaveri sitten suukottaa vain kerran (siinä jo menee pasmat ihan sekaisin) ja vieläpä väärälle puolen, joten ollaan aina nenät vastakkain.

    Joillain alueilla muuten suukotellaan juuri noin, että ensin toinen ihan kunnolla huulilla moiskauttaa toisen poskelle ja sitten vaihdetaan osia. Mä en vaan pysty. Hämmennän siis niitäkin ihmisiä.

    Ja vaikka jo pitkälti toista vuotta asun tässä maassa, mulle ei ole kehittynyt pusurefleksiä. Eli ilmeisesti aina välillä (poikaystävän moitteiden mukaan) loukkaan ihmisiä seisomalla hoo-moilasena esittelyhetkellä (tervehtien siis suomalaiseen tapaan ihan sanallisesti). Mut kun ei se toinenkaan tehnyt aloitetta! Kavereita sentään huomaan jo suukottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo ei oo helppoa! Eikä tästä voisi antaa jotain yleispätevää ohjesääntöä? Tosin jos joku sääntö olisi olemassa, niin ranskalaisten olisi ihan pakko päästä sitä kiertämään. :D Onneksi ulkomaalaisten tohelointi annetaan yleensä anteeksi, eihän me vaan voidan ymmärtää kaikkia hienouksia. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.