Voi huokaus: Bistro des Soupirs

Kun sää on synkeän sateinen, sitä kaipaa pientä hemmottelua. Päätimme siis juhlistaa arkisen harmaata keskiviikkoiltaa illallisella meille uudessa ravintolassa.

Ravintolaksi valikoitui Bistro des Soupirs, joka sijaitsee hiljaisella paikalla 20. kaupunginosassa, rue de la Chinen ja passage des Soupirsin kulmauksessa.

Passage des Soupirs eli huokausten kuja henki iltahämyssä nimensä veroista runollista mystisyyttä.

Bistro des Soupirs valikoitui paikaksi, koska usea ruoastaan tarkka tuttava oli sitä kehunut, kuten vaikkapa Camille blogissaan. Netin eri arvostelusivustoilla arviot pyörivät neljän tähden tienoilla. Joukosta löytyi tietysti soraääniä, jotka varoittivat omistajanvaihdoksen laskeneen paikan tasoa, mutta kaikkiahan ei voi koskaan miellyttää...?

Bistro des Soupirsin korttelibistromainen julkisivu rue de la Chinellä.

Kello kahdeksan aikaan paikka oli tyhjä. Ainoastaan kokki istui salin puolella nauttimassa illallistaan. Pirtsakka tarjoilijatar ohjasi meidät puupaneloituun pikkusaliin, jonka sisustuksessa tavoiteltiin ilmeisesti jonkinlaista mökkitunnelmaa.

Hieman kulahtaneet puupinnat olivat melkein kodikkaita. Kasarihenkistä Suomi-tunnelmaa! 

Sen sijaan en pitänyt tupakanhajusta, jonka salissa selvästi aistin. Ruokaseuralaiseni ei kuulemma huomannut mitään, joten en tiedä oliko haju tosiaan korvieni välissä, vai kulkeutuiko tiloihin jostain tupakansavua.

Seuraavaksi ryin sitten ruokalistalle: 33 euroa naudan välikyljyksestä on aika roisi hinta 20. kaupunginosassa, jossa ei voida repiä asiakkailta edes mitään turistikohdelisää. Luonnollisesti korkea hinta korotti myös odotuksia tulevaa ateriaa kohtaan.

Tilauksen tehtyämme eteemme tuotiin munakupin kokoiset muhennosannokset. 

"Se on keittoa", tarjoilijatar tarkensi. En tullut kysyneeksi, mitä vihanneksia muhennokseen oli sekoitettu. Ihan hauska ele, mutta muhennos oli huippusuolaista. Ehkä tarkoituksella, toimihan se pikku suolapalana ennen ateriaa?

Ruokaseuralaisellani on tapana testata uusia paikkoja maistamalla välikyljystä ja fondant au chocolat -suklaakakkua. Välikyljyksen liha oli kuulemma laadultaa erinomaista, suorastaan poikkeuksellista. Mausteet ja lisukkeet sen sijaan olivat kuulemma tylsähköjä.

Itse valikoin listalta puolikypsää tonnikalaa. Samoin kuin välikyljys, myös tonnikala oli laadultaan erinomaista. Mausteet sen sijaan olivat liian voimattomia. En kaipaa ruokaani sen kummempaa tulisuutta, mutta tällä kertaa piti lisätä pippuria. Tonnikalan lisäksi myös lisukkeet olivat puolikypsiä. Porkkanat söinkin mielelläni hieman narskuvina, mutta puoliraakaa perunaa en saanut syödyksi.

Jälkiruokalistalta löytyivät taikasanat "Nutella" ja "Cheese cake". Ja vieläpä samasta annoksesta. Se siis oli valittava. Seuralaiseni valitsi perinteisen testikappaleensa, fondant au chocolat -suklaakakun.

Suklaakakun tuomioksi tuli "ihan kiva". Ei siis intohimoja herättävä, vaikkei surkeakaan.

Ja tadaa, tässä juustokakku-nutellaa. Keksipohjan päällä oli juustokakunmakuinen vaahto.

Vaahdon sisältä paljastui kovaksi kylmettynyt Nutella-sydän. Ei pahaa, mutta pienehkö pettymys kuitenkin. Ja on aika harvinaista, että minä liitän sanan pettymys samaan lauseeseen Nutellan kanssa.

Laskun (lähes 100 euroa viineineen!) ohessa tarjoiltu, marjaisan makuinen digestiiviryyppy tuntui tässä vaiheessa lähinnä anteeksipyynnöltä, ei mukavan vieraanvaraiselta eleeltä.

Lopputuomio: Tulipa kokeiltua, mutta toiste tuskin tulee poikettua. Bistro des Soupirs ei sijaitse millään erityisellä ravintola-alueella, mutta jopa tämän bistron ympäristössä on lukuisia ruokapaikkoja, joissa on parempi hinta-laatusuhde.


Bistro des Soupirs
49, rue de la Chine
Metro: Gambetta/Pelleport