torstai 25. lokakuuta 2012

Aurinkoa

Sääkuulumisia: Aurinko on paistatellut lähes joka päivä tällä viikolla ja lämpötilakin on pyörähtänyt jopa parinkympin tienoilla. Huomisesta alkaen sää tosin kuulemma talvistuu, ja nollaa lähestytään viimeistään sunnuntaina. Hrr...

Siinäpä päivän aasinsilta. Nyt asiaan:

Pinon päällimmäinen Sannabanana lähetti nimittäin aurinkoisia terveisiä Australiasta:


Tunnustukseen liittyy muutama kysymys, joihin vastaan tässä:

Lempinumero: Tähän kuuluisi vastata tietysti 75, eli Pariisin postikoodi, tai edes 01 eli Pariisin suuntanumero. Enpä silti vastaa, vaan sanon 8. Se on mukavan pyöreä ja silmukkainen numero.
Alkoholiton suosikkijuoma: Aamu ei lähde käyntiin ilman kahvia ja tuoremehua, mutta muina vuorokaudenaikoina ehdottomasti Orangina.
Lempieläin: Tämän olen ennenkin kertonut, mutta olin pienestä pitäen vannoutunut koiraihminen, kunnes parisen vuotta sitten talouteeni muutti kaksi kissaeläintä. En tiedä onko ns. crazy cat lady -syndroomani oirehtimassa, mutta toinen kissoista sanoi minulle eilen ihan selvästi "mamma!". Ihan oikeasti! Mieskin kuuli sen! Ihan puhtaasta rakkaudesta kissa tosin ei minulle jutellut, vaan se kerjäsi tonnikalaa. Ensi kerralla tonnikalaa tippuu vasta, kun kissa ääntää ilman aksenttia "äiti". 
...Niin se vastaus... Kissakoira? Koirakissa? 
Facebook vai Twitter: Twitter-tiliä ei ole, sieltä seuraan lähinnä johonkin ajankohtaiseen aiheeseen liittyvää twiittailua. Facebook on helppo tapa pitää kaukana asuvia ihmisiä lähellä. Vähän olen senkin suhteen silti laiskistunut viime aikoina.
Intohimoni: Nutella! :D Kaikenlainen uuden oppiminen, liittyipä se historiaan, yhteiskuntaan tai vaikka biologiaan. Kielet, ykkösenä äidinkieleni.
Suosikkiviikonpäiväni: Perjantai on toivoa täynnä. Vai mitenkä se meni?
Suosikkikukka: Jos viherkasvit tekisivät kauhuelokuvia, minä olisin taatusti yhtenä roolihahmona. Olen suuri viherkasvien vihollinen, joka tappaa kotona ja puutarhassa. Mutta sanotaan nyt joku Suomen alkukesän kasvi, kuten syreeni tai juhannusruusu.

Nämä aurinkoterveiset lähtevät edelleen seuraaville valoa arkeen tuoville blogeille ja bloggaajille:

- Heli ja Norjalainen päiväkirja
- Sissi ja uutukainen So I married a Dutch guy -blogi
- Veera ja Stockholm by me


Toivottavasti ette ole vielä samanlaista saaneet. Jos olette, niin saatte uudestaan, ei kai sitä aurinkoa koskaan ole liikaa. Paitsi joo, Saharassa esimerkiksi on.


Lopuksi pieni ennakkopläjäys seuraavasta postauksesta:

Arvaako/tietääkö joku, mistä on kyse?


11 kommenttia:

  1. Olipas mukava lukea näitä, ja kiitos 'osallistumisesta'. Intohimosi ovat varsin kunnioitettavia (ehkä Nutellaa lukuunottamatta)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä, mitäs epäkunnioitettavaa on Nutellassa? ;) Tuo tiedonjano saattaa kuulostaa vähän tärkeilevältä, mutta niin se vaan on: todella monet asiat kiinnostavat, mutta toisaalta mulla ei ole mitään yhtä suurta intohimoa (paitsi se Nutella... ;)), josta haluaisin tietää KAIKEN. Siis pikemminkin toimittaja kuin tutkija. ;)

      Poista
  2. Nutella on kyllä paha juttu silloin jos on kova nälkä eikä jaksa tehdä mitään kunnollista. Joskus paahdan pari leipää ja pistän nutellat sinne väliin;)

    Kiitos tunnustuksesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina aloitan levittämällä sitä leivälle, mutta päädyn aina lopulta lusikoimaan suoraan purkista. Ostan siksi nykyään Nutella-purnukoita kotiin erittäin säännöstellen. Keskikokoinen purnukka menee muuten kepoisesti parissa päivässä. ;P

      Poista
  3. Kiitos tunnustuksesta! Tämä lähtee heti eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jään jännityksellä odottamaan! :)

      Poista
  4. Hauska postaus! Mielenkiintoista kuulla myös elävän elämän todiste siitä, että näköjään aivan täyspäinen koiraihminenkin voi hurahtaa kissoihin ;) Olen aina luullu, ettei se vain ole mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varo vaan! ;) Totta puhuen meidän kissat olivat sellainen koiraihmisten kompromissi: kun ei koiraa haluttu kaupunkiympäristöön hankkia, hankittiin pari koiramaista kissaa. Nämä ovat läheisriippuvaisempia kuin useimmat koirat. Kotona ne kulkevat perässä huoneesta toiseen ja juttelevat samalla päivän tapahtumista. Toisaalta pitkät päivät keskenään eivät haittaa niitä, sillä ne joka tapauksessa nukkuvat sellaiset parikymmentä tuntia vuorokaudessa.

      Itse pidin kissoja ennen vähän tylsinä elukoina ja mies suorastaan vihasi niitä, kissa kun oli eläin, joka tulee syliin silitettäväksi, ja sitten raapii kun sitä silittää. Nyt kun olen elänyt lähietäisyydellä parin kissapersoonan kanssa, minulle on avautunut aivan toinen, kissamaisempi todellisuus. Ei kissa ole tahallaa v-mäinen, sillä on vain toisenlainen selviytymisstrategia kuin koiralla. Ja sitä paitsi, meidän kissat eivät ole vähääkään aggressiivisia, niille ei tulisi mieleenkään raapaista tai purra meitä tahallaan. Takaa-ajoleikkien keskellä voi tietysti kynsi vähän lipsahtaa, jos omaa tyhmyyttämme olemme keskelle heidän juoksurataansa asettuneet (lue: istumme olohuoneen sohvalla). ;)

      Hehe, pääsinpä taas vauhtiin.

      t: Crazy Cat Lady in the making ;)

      Poista
  5. Kiitos tunnustuksesta! Täytyypä laittaa työlistalle piakkoin toteutettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! :) Joko Norjassa on muuten lunta?

      Poista
    2. Täällä etelässä ei ole vielä satanut mitään pikkurakeita talvisempaa, mutta pohjoisessa näyttää olevan jo muutama sentti, jos sikäläisiin blogeihin on uskomista ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.