Toisaalta, kun päivät lyhenevät ja valoisaankin aikaan aurinko ujostelee paksun pilvipeiton takana, sitä kaipaa pientä pakoa Pariisin harmaudesta. Siispä tartuin kuluneella viikolla itseäni niskasta ja katsoin kaksi jo jonkin aikaa listalla ollutta ranskalaista romanttista komediaa.
Arnacoeur / The Heartbreaker
Arnacoeur kertoo nimensä mukaisesti (nimi ääntyy samoin kuin arnaqueur, huijari, mutta tässä mukana on coeur eli sydän) eräänlaisesta huijarista, joka työsarkaan kuuluvat rahan sijaan sydämet. Romain Durisin tulkitsema Alex Lippi hajottaa työkseen epätoivottuja pariskuntia. Duuni sujuu kuin rasvattu, kunnes Julietten (Vanessa Paradis) isä palkkaa Alexin rikkomaan tyttärensä suhteen. Aikaa on 10 päivää ennen tyttären häitä.
Juoni kuulostaa melko tyypilliseltä hollywoodilaiselta romanttiselta komedialta, ja sitähän tämä ranskalaiselokuva pitkälti muistuttaakin. Romain Duris on kaikessa limaisuudessaan eräs suurimmista inhokeistani, mutta tähän rooliin hänen niljakkuutensa istuu oikein mainiosti. Durisin ja Paradis'n välillä on sitä paitsi käsinkosketeltavaa kemiaa, jota on ilo seurata. IMDB:n keskusteluissa kauhistellaan, kuinka "vanha" ja "huonohampainen" Vanessa Paradis on. Paradis'n tyypillisen hillitty ranskalainen tyyli tietysti saattaa näyttää oudolta hammasvalkaistuihin, suihkurusketetuihin, silikonisoituihin ja ripsipidennettyihin Hollywood-tähtösiin tottuneille. Minun silmissäni Paradis hehkui yhtä upeana kuin aina. Sen sijaan Duris olisi voinut ajaa sänkensä ja siistiä pörrökuontaloaan.
Erikoismaininnan ansaitsevat aurinkoiset Ranskan Rivieran maisemat sekä Paradis'n upea garderobi, jossa vilahtaa muiden muassa Chanelia ja erityisesti Lolita Lempickaa.
Riinan tähdet: 6.5/10
p.s. Annalle: kiitos Arnacoeur-vinkistä, jonka annoit taannoin kommenttilootassa. :)
---
The Artist
Luultavasti kaikki muut ovat nähneet The Artist -elokuvan jo aikapäiviä sitten, mutta minua tämä elokuva ei jaksanut motivoida. Kaikki se Oscar-kohkaus aiheutti jonkinlaisen vastareaktion. Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin elokuvan pyörimään silityssession taustalle. Se ei ehkä ollut kaikkein fiksuin veto, kun kyseessä on mykkäelokuva, jossa juonta seuratakseen on katsottava nimeomaan kuvaa. Siksi silitys piti jossain vaiheessa keskeyttää ja keskittyä pelkkään elokuvaan.
Ken ei vielä elokuvaa tunne: Tarinassa Jean Dujardinin esittämä George Valentin on mykkäelokuvan suuri nimi, jonka ura joutuu vaakalaudalle äänielokuvan saapumisen myötä. Dujardin on kuin luotu rooliinsa - vaikkakin alkuun odotin jatkuvasti Alexandra Lamyn pyrähtävän näyttämölle, niin vahvasti olen liittänyt Dujardinin Un gars, une fille -sarjaan. Dujardinin romanttisena vastaparina säihkyy siro Bérénice Bejo. Keventävänä hahmona elokuvassa hyörii terhakka The Dog (jackrusselinterrieri Uggie).
The Artist on eskapistinen aikuisten satu, jossa mustavalkofilmi ja hypnoottinen musiikki kuljettavat toiseen todellisuuteen. 1920-luvun lopun tyyli ja kaunis kuvasto hivelevät silmiä. Elokuvan mykkyys jättää katsojalle enemmän tilaa tulkinnalle: elokuvaa alkaa katsoa kuin runoa ja nähdä kohtauksissa monenlaisia sivumerkityksiä. Ja sitten taas toisaalta elokuva jää jotenkin ontoksi, jotain jää puuttumaan. Kaunis, mutta hieman tyhjänpäiväinen romanttinen komedia, jossa romantiikka ja etenkin komedia jäävät hieman vaisuiksi.
Ehkäpä tämä elokuva vaatii toimiakseen juuri oikean mielentilan - tai vähintään valkokankaan?
Riinan tähdet: 6/10
Hei, blogissani on sinulle aurinkoinen tunnustus!
VastaaPoistaMinäkin olen jopa katsonut tuon Heartbreakerin ja samaa mieltä limanuljaskasta. Paradis on tietenkin ihana itsensä :)
Oi, kiitos auringosta! Liekö tunnustus tuonut vai mikä, mutta tänään sellainen kuikuilee ihan fyysisesti tuolla taivaallakin, ihanata! :)
PoistaMinäkin kavahdan helposti romanttista komediaa, mutta iloisena yllätyksenä pidin "Dépression et des potes" -elokuvaa, joka sai ihan aitoja naurukohtauksia aikaan. Se tapahtuu Pariisissa ja antaa kerrankin kylästä ihan kivan kuvan. Leffan päähenkilöt ovat ihanan karikatyyrimäisen ranskalaisia 30-40 v. kaveruksia. Pitääkin koittaa katsoa tuo Arnacoeur, The Artist on varmasti liian jotain minulle.
VastaaPoistaKiitos leffavinkistä, pitää lisätä listalle! Fred Testot on eräs suosikeistani. Niin on muuten myös Omar Sy, mutta "SAV des émissions", jota Omar ja Fred tekevät yhdessä Canal +:lla, on aivan järkyttävän epähauska. Tai ehkä siinä mennään niin syvällä ranskalaisessa huumorissa, etten vaan voi ymmärtää.
PoistaMinä olen samaa mieltä romanttisista komedioista. Kauhun lisäksi se on ainoa leffagenre, josta en ole kovinkaan innoissani.
VastaaPoistaKatsoin The Artistin viimeksi lentokoneessa, ja ei toiminut niin alkuunkaan mulla. En oikeasti ymmärrä, mistä se Oscar-kohkaus on peräisin. Tyyli on tavallaan ihan hauska ja kiehtova, mutta juoni tuntuu jotenkin ihan mitäänsanomattomalta, täysin nähdyltä.
Mä kyllä tykkään kauhusta, jos se on hyvin tehtyä, ei mitään puuduttavaa verta ja suolenpätkiä -mättöä.
PoistaOlen ihan samaa mieltä The Artistista. Ihan mielenkiintoinen idea, mutta toteutus jäi jotenkin puolitiehen.
Eipä kestä :) Kiva että tykkäsit! Oon aika samaa mieltä The Artistista, mä näin sen jopa elokuvateatterissa ja silti vain odottelin koko ajan, milloin leffa loppuu. Pöh.
VastaaPoistaHauska kuulla, että aika moni on ollut pettynyt The Artistiin, kun kaikkialla yleensä näkee vain ylistyksiä. Mun oli kanssa tosi vaikea keskittyä tähän elokuvaan. Ajattelin tietysti, että vian täytyy olla mussa ja omassa keskittymiskyvyssäni. Toinen vaihtoehto on, että ehkä myös elokuvassa saattoi olla jotain vikaa. ;)
Poista