Minä tietysti innostuin: olen kynsilakkafriikki, joka vaihtaa väriä lähes päivittäin, mutta possunpinkkiä ei juuri nyt valikoimastani satu löytymään. Toisekseen, onhan tämä astetta konkreettisempi tapa osallistua kuin ne Facebookin iänikuiset "Kirjoita jotain tosi salamyhkäistä omalle/jonkun muun seinälle. Älä kerro kellekään - tai ainakaan miehille - mistä on kyse. Miehiähän rintasyöpä ei kosketa siis niin millään tavalla. Tämä päivitys sitten parantaa kaikkien rintasyöpätietoisuutta!"
Kampanja on ollut selvästi tuottoisa ainakin sekä Monoprix'lle että Essielle. Rintasyöpätietoisuuden ohella molempien nimiä on rummutettu läpi blogimaailman. Ihan kaikki Monop':it eivät kuitenkaan tunnu olevan ajantasalla, esimerkiksi oma, kohtuullisen suuri lähimarkettini myi minulle "y'enapas":ta. Löysin lakan viimein Beauty Monop -liikkeestä, joka sijaitsee rue Oberkampfilla 11. kaupunginosassa (metro Parmentier).
 |
| Ihan näin äitelän pinkkiä sävyä en ehkä muuten olisi tullut ostaneeksi, ainakaan näin syksyksi. Vaikka miksei, piristäähän tämä kevyesti hileinen Barbie-sävy lokakuun harmauden keskellä. Jossain blogissa vinkattiin, että sävy näyttää mukavalta varpaankynsissä. Varsinkin nyt syksyllä, kun sukat ovat jalassa. |
 |
| Liekö lakkaajantaidoissani vika, mutta kahden kerroksen jälkeen lopputulos näyttää edelleen hieman epätasaiselta. |
Tämän Essie-kampanjan tuotto menee Rose magazine -naistenlehdelle, joka on tarkoitettu syöpää sairastaville naisille. Lehden konsepti vaikuttaa ainakin näin syövättömän ihmisen silmissä mainiolta: se käsittelee monipuolisesti erilaisia syöpään ja syövän kanssa elämiseen liittyviä ilmiöitä vaikuttamatta miltään potilaslehdeltä. Viestinä on, ettei elämä pääty syöpädiagnoosiin.
Lahjoituksia voi tietysti antaa myös suoraan syöpätutkimukselle. Ranskassa lahjoituksia ottaa vastaan esimerkiksi Institut Curie. Suomessa lahjoituksia voi antaa Syöpäsäätiön kautta haluamaansa tarkoitukseen (potilastyöhön tai tutkimukseen) tai tämän Essie-kampanjan tavoin rintasyövän vastaiseen työhön suuntautuvaan Roosanauha-kampanjaan.
Ennen kaikkea: puristelkaa rintojanne! Ja ellei itsellä sellaisia ole, niin sitten lähimmän naisen rintoja. Tosin lupa kannattaa pyytää ensin.
Jos voin ehdottaa juttuideaa niin kosmetiikasta tuli mieleen; Millaiset ovat ranskalaiset naisten (ja miksei miesten) kauneusihanteet? Suositaanko pakkelia, luonnollisuutta, miten itseään huolletaan? :) Ollessani kerran ranskassa jäin ihmettelemään miten harva oli värjännyt hiuksensa, ja se jostain syystä jäi mieleen.
VastaaPoistaOtan erittäin mielelläni vastaan juttuideoita, ja tuo ehdotuksesi on loistava. Olen itsekin vuosien saatossa kiinnittänyt samaan huomiota. Eli laitan listalle! :)
PoistaErinomainen kampanja. Minua suorastaan järkyttää se, että nykyisin nuoretkin naiset sairastuvat rintasyöpään. TV-tohtori valisti, että miehetkin saattavat sairastua rintasyöpään, koska heilläkin on rintarauhaset. Lisäisin tuohon kehotukseen: naiset puristelkaa miesten rintoja.:)
VastaaPoistaIhan totta Anna! Myös miesten rintoja pitää puristella! Siis jos lupa heltiää! ;)
PoistaHahaa - rakastan loppukaneettiasi!
VastaaPoistaToinen kynsilakkaintolija ilmoittautuu. En käytä juurikaan meikkiä tai edes koruja, mutta kynsilakan värillä kikkailen kyllä.
Hieno idea tuo Essie-kampanja.
Anonyymille: ranskalaisten kauneusihanteista en tiedä, mutta on sanottava, että minusta suomalaisten suosimaa jatkuvaa (ja usein epäluonnollisen näköistä) hiustenvärjäilyä en ole tavannut missään muualla.
Minäkään en käytä koruja käytännössä lainkaan. Ei ole mitään niitä vastaan, mutta ne tuntuvat jotenkin häiritseviltä. Joskus aamulla saatan laittaa jonkun käsi- tai kaulakorun, jonka sitten riisun jossain vaiheessa. :P
PoistaPakkelia sen sijaan kuluu minulta epäranskalaisia määriä. ;)
Sannan kanssa samaa mieltä siinä, että ikinä en ole tainnut missään nähdä sellaista intoa värjätä hiuksia punaisiksi kuin Suomessa (ja ilmeisesti itse, vähemmän onnistuneesti ja miettimättä, sopiiko punainen omaan ihonväriin). Mutta toisaalta esimerkiksi arabinaisten tai eteläamerikkalaisten rakkaus rajuihin blondauksiinkin on ihan oma lukunsa...
VastaaPoistaHah, ihan totta tuo punavärjäys. Itsekin lukioiässä heitin iloisen hennan hiuksiin. Onneksi kuvallista todistusaineistoa ei juuri ole jäljellä, hrr... ;) Ja kyllä tosiaan täälläkin toisinaan näkee noita hurjia blondauksia maghrebtaustaisilla. Vetysuperoksidi mustilla kulmakarvoilla on aika hurja näky sekin. :)
PoistaMusta ei ole ihme, ettei keskemmällä ja etelämmässä Eurooppaa paljon hiuksia värjäillä, kun sikäläinen hiuslaatu on niin erilainen (parempi) kuin suomalainen. Samoin ihonväri ja muut piirteet...
VastaaPoistaItselläni on kalmanvalkea (välillä punertava) iho, vellimäiset kasvonpiirteet ja maantienharmaa tukka. Olis aika mahtavaa, jos väritys ois oliivia ja suklaata, tukkaa vaikka muille jakaa ja kasvot niinku antiikin patsaalla. Mutta kun ei ole, niin oonpa itsekin sortunut värittämään itseäni överivaalennuksella sekä liian tummalla ruskealla ja meikkiä ladon naamaan isot määrät joka päivä. Punaisia hiuksia ei sentään ole ollut, ja nytkin kasvatan kohti omaa väriä.
Tähän liittyy musta myös suomalaisten kaikenikäisten naisten tapa värjätä ja leikata hiuksiaan jotenkin rockhenkisesti. Rikottuja lyhyitä leikkauksia ja ihme töyhtöjä ja parhaassa tapauksessa samassa päässä mustaa, punaista ja vielä vaalea haisunäätäraita. Tuskin ois tarvetta tällaiselle, jos hiuslaatu olis sellainen ihanan vahva, manner-Euroopassahan on ihan tavallista, että vanhallakin naisella on pitkät (ja paksut) hiukset.
Hui kamala, kun itse luin ton tekstini! :D Kuinka negatiivisesti sitä tulikaan kirjoitettua. Mutta jos tota sävyä koittaa lieventää vaikka puoleen tosta, niin viesti menee perille oikein. :)
Haha, ehkä vähän kärkevästi joo, mutta tottahan tuo on! Tai ainakin minä tunnistin tuosta hyvinkin itseni. Tottahan sitä kaipaa vähän väriä kaiken harmauden keskelle. :D Aina välillä ne lopputulokset sitten menevät vähän metsään, mutta rapatessa roiskuu. :D
Poista