Viisi säästövinkkiä ravintolaruokailuun

Ulkona syöminen on hauska harrastus, johon kuitenkin saa helposti uppoamaan paljon rahaa. Yahoo.fr-sivustolla oli listattu erilaisia keinoja säästää rahaa ravintolassa, seuraavassa niistä katselmus:

 1. Kanta-asiakkuus

St. Michelin ravintolakorttelin sisäänheittäjä vaanimassa ohikulkevia turisteja. Kuten sisäänheittäjistä voi päätellä, asiakaskunta muodostuu kyseisessä korttelissa pikemminkin paikalle osuneista turisteista kuin kanta-asiakkaista.

Pariisissa ravintolavalikoimaa riittää joka makuun ja joka kukkarolle, mutta yleensä mekin vierailemme niissä samoissa tutuissa paikoissa. Tutussa paikassa tutun henkilökunnan vastaanotto on aina sydämellisempi ja henkilökohtaisempi. Minulle tunnelma on suuri osa ravintolaelämystä, eikä herkullinenkaan ruoka paljoa lohduta, jos vastaanotto on kovin ynseä. Hintoihin tuttuus ei kylläkään yleensä vaikuta, lukuunottamatta satunnaisia kaupanpäälle tarjottuja ylimääräisiä lasillisia.

Turistin onneksi jonkinlaiseksi kanta-asiakkaaksi on helpohkoa päästä: monessa paikassa henkilökunta muistaa ja tunnistaa jo toisella tai viimeistään kolmannella vierailulla.

2. Valitse päivän annos (le plat du jour) 

Päivän annos on yleensä edullisempi kuin listalta valittu annos. Tämä säästökikka toimii varsinkin, jos ruokailija on kaikkiruokainen. Allekirjoittaneen kohdalla ongelmia tuottavat esimerkiksi seuraavat vaihtoehdot päivän annoksina:

3. Ruokajuomiin uppoaa huomaamatta huomattavasti

Kaikkein hinnakkain vaihtoehto lienee cola, jostaa saa pulittaa Pariisissa 4-5 euroa 0,33 litran lasillista kohti. Vesi kuulostaa turvalliselta vaihtoehdolta, mutta kaikenlaiset brändivedet ja kuplajuomat saattavat maksaa yllättäviä summia. Siksi kannattaa aina pyytää vettä karahvissa (une carafe d'eau). Pariisin hanavesi on turvallista, eikä makukaan yleensä kalpene suomalaisen keskivertohanaveden rinnalla. 

Säästeliään mutta alkoholia ruokajuomaksi kaipaavan kannattaa juoda oluen sijaan viiniä. Iso puolen litran tuoppi olutta saattaa hyvinkin maksaa lähemmäs 9 euroa. Demi:n eli 0,25 litran oluen litrahinta on yleensä vielä korkeampi. Viinimaassa kun ollaan, kohtuullinen viini on suhteessa edullisempaa kuin Pohjoismaissa. Edullisin vaihtoehto on yleensä viineissäkin karahvi eli pichet. Joissain paikoissa pichet-viinin laatu on valikoitavissa, toisissa on tarjolla vain esimerkiksi yhtä punaviiniä, yhtä valkoviiniä ja yhtä roseviiniä pichet'ssä.


Yahoo.fr:n jutussa vinkataan pitämään myös silmällä happy hour -tarjouksia. Tämä on pätevä vinkki erityisesti matkailijoille, koska a) happy hour on myös ranskaksi happy hour ja b) happy hour on yleensä sellaiseen kellonaikaan, etteivät paikalliset ole vielä yleensä ennättäneet työsorvin ääreltä aperitiivikapakkaan.

Viinivinkki makeiden valkkareiden ystäville. Itse en heihin lukeudu, mutta pidin tästä elsassilaisviinistä silti. Nam!

4. Vie tähteet mennessäsi

Tämä oiva säästövinkki on tullut harvemmin mieleenikään. Doggy bagejä en ole juuri käytännössä nähnyt, mutta Yahoo.fr:n mukaan valtaosa ravintoloista on tähän nykyään Ranskassakin varautunut, joten jos tuntuu siltä, että nälkä voisi myöhemmin vielä yllättää, kannattaa ehdottomasti puhua asiasta tarjoilijalle.

5. Tippaus (pourboire)

Tämä ei ole varsinainen säästövinkki, mutta liittyy kuitenkin aiheeseen. Toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, Ranskassa palvelut sisältyvät laskun hintaan, eivätkä muodosta tarjoilijan palkkaa. Tippiä ei siksi ole mikään pakko antaa, ellei erityisesti halua. Osa ranskalaisista antaa, osa ei. Itse tippaan satunnaisesti. Esimerkiksi vakiopaikoissamme en yleensä jätä tippiä, mutta sen sijaan olen maksanut joskus työvuoronsa lopussa olleelle vakipaikkamme tarjoilijalle lasillisen.

Vaihtoaikanani köyhänä opiskelijana tyhjensin säännöllisesti kukkaron kolikkopuolta painaneet yhden ja kahden sentin kolikot tipiksi, mutta tämä oli kuulemma huono idea. Pariisin 5. kaupunginosassa kreppiravintolan tarjoilijana työskennellyt tuttuni nimittäin kertoi aina senttikeon pöydältä löydettyään seuranneensa asiakkaita kadulle ja heittäneensä sentit heidän peräänsä. Ellei syystä tai toisesta voi tai halua tipata euroa tai paria, parempi kuulemma olla tippaamatta ollenkaan. Muu voidaan kokea kuittailuna.