keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Pariisilaisia stereotyyppejä

Stereotypiat ovat ihania. Ranskalaisilla on tietysti pohjattomasti stereotypioita pariisilaisista, mutta niin on myös pariisilaisilla muista ranskalaisista. Ja tietysti ennen kaikkea muista pariisilaisista.


Netin uumenissa vastaani tuli aikoinaan seuraava varsin kuvaava stereotypiakartta. (Googlettelusta huolimatta en onnistunut alkuperäistä lähdettä löytämään, mutta tässä kuva nyt kuitenkin.)



Käännökset kaupunginosittain:
1. kaupunginosa: Turisteja ja (epäilyttäviä) lähiötyyppejä.
2. kaupunginosa: Vaatteita
3. /11./20. kaupunginosa: Boheemeja porvareita (vähän kuin hipstereitä)
4. kaupunginosa: Homoja
5. kaupunginosa: Turisteja
6. ja 7. kaupunginosa: Rikkaita snobeja
8. kaupunginosa: Turisteja ja ns. (lähiön) roskajoukkoa
9. kaupunginosa: Kukaan ei mene tänne.
10. ja 19. kaupunginosa: Kurkunleikkausaluetta
12. kaupunginosa: Ei mitään
13. kaupunginosa: Kiinalaisia
14. ja 15. kaupunginosa: Asuntoja
16. kaupunginosa: Muodin orjat ja brändihullut
17. kaupunginosa: Vanhukset
18. kaupunginosa: Huorat ja turistit


Lähiöt:
Koillinen: köyhät
Kaakko: heinähatut
Lounas: vanhemmat
Luode: ne muut




Kliseisiähän nämä ovat, mutta täytyy sanoa, että aika samantapaisen kartan olisin piirtänyt, jos stereotypiota olisi pitänyt Pariisin kartalle piirtää. Tietysti mutkia on vedetty aika rankalla kädellä suoriksi; erityisesti ns. "kurkunleikkausalueet" ja "boboalueet" eivät ole ihan noin selvärajaisia. Sen sijaan 16. kaupunginosan kohdalle olisin laittanut "rahaporvarit". Sama pätee Pariisin luoteispuolen esikaupunkialueeseen (erityisesti Neuilly), jossa stereotyyppisesti asuu sikarikkaita mutta takakireitä ihmisiä. Neuilly-stereotypioilla leikkii muiden muassa vuonna 2009 valmistunut (keskinkertainen) komedia "Neuilly sa mère", jossa koillislähiön poika "joutuu" muuttamaan Neuillyyn.







Arkielämässä näihin stereotypioihin ja ennakkoluuloihin törmää aina silloin tällöin. Jaanpa seuraavaksi pari omakohtaista esimerkkiä.


Päivänä muutamana olin pitkästä aikaa montmartrelaisessa baarissa 18. kaupunginosassa juhlimassa kaverin syntymäpäiviä ranskalaisen iskelmän tahtiin. Unisex-vessassa joku puhelias nuorimies jututti vähän kaikkia vessajonoon jumittaneita. Kun edelläni jonottanut italialaistyttönen pääsi pakenemaan vessaan, vastausvuoro siirtyi minulle: "Mistä olet, näytät vähän eksoottiselta?". Koska mieleni ei tehnyt alkaa keskustella sen kummemmin etnisestä taustastani, heitin olevani 20. kaupunginosasta. Nuori mies katsahti minuun pää kallellaan: "Aaah, olet lähtenyt tänne siis lähiöstä asti..."



Amélie-elokuva sijoittuu 18. kaupunginosaan, "huorien ja turistien" alueelle.




Eräänä sunnuntaina pysähdyimme Pariisin itäpuolella sijaitsevan Vincennesin puiston tuntumassa täpötäydelle terassille, jolla kaikki asiakkaat näyttivät juovan Perrier-vettä. Viereisessä pöydässä paikallinen rouva selosti ystävättärilleen: 

"Niin, kyllä tämä Vincennes on ihana asuinpaikka. Pariisi sen sijaan, oh la laaa... Minä en koskaan mene kaksinumeroisiin kaupunginosiin. Liian pelottavaa. Täältä on tietysti aika hankalaa päästä keskustaan muuten kuin niiden kautta. Metroa nyt en ainakaan voi koskaan käyttää..."



Sunnuntaihetkiä Vincennesin puistosta
Sunnuntaihetkiä Vincennesin puistosta.


Mainitut esimerkit ovat hassuudessaan melko viattomia, mutta pahimmillaan eri asuinalueisiin kohdistuvat ennakkoluulot voivat johtaa esimerkiksi siihen, että "vääränlaisessa" osoitteessa asuvan CV karsitaan rekrytointitilanteessa jo heti kättelyssä. Todellisuudessa kaikkialla Pariisissa ja myös lähiöissä asuu paljon ihan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät elää ihan tavallista elämäänsä.



5 kommenttia:

  1. Ihana kartta. Helsingistäkin voisi tehdä samanlaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! :D Helsinkiä tunnen niin huonosti, etten oikein osaisi vastaavaa piirtää, mutta Turusta tai Tampereesta ehkä. ;)

      Poista
  2. Täällä maalla pariisilaisiin suhtaudutaan todella tympeästi, ja vaikkapa auto, jonka kilvet edustavat departementtia 75 saavat todella halveksuvia katseita osakseen... Mun yksi kaveri "maalta" (Grenoblesta) muutti Pariisiin ja koki ensimmäisen parin vuoden ajan saavansa todella vähättelevää kohtelua paikallisilta juurikin sen vuoksi, että oli maalainen. Vaikka eipä kai Pariisissa loppujen lopuksi kovin moni ihan paljasjalkainen asukas ole? Muhun on vähän tarttunut tämä muun Ranskan asenne Pariisia kohtaan, enkä enää sinne haluaisi muuttaa, vaikka vierailuilla onkin ihan kiva käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mulla on kokemusta sekä "maalaiskilvistä" Pariisissa että pariisilaiskilvistä maalla ja täytyy sanoa, että kohtelu on aika kalseaa molemmissa "väärillä" kilvillä. ;)

      Minusta kanssa tuntuu, että ne pahimmat pääkaupunkilaiset ovat yleensä junantuomia, oli sitten kyse Pariisista, Tukholmasta tai Helsingistä. ;) Ja nyt kun mainitsit, niin tunnen oikeasti häviävän vähän ihan paljasjalkaisia pariisilaisia, lähinnä tuon oman miehekkeeni (joka on onneksi vuosia ehtinyt muuallakin asua). Hän taas on hyvin tietoinen siitä, että kaikki vihaavat pariisilaisia, joten on ottanut sen asenteen, että (vähän ironisesti, toivoakseni..;) ) on pohjattoman ylpeä pariisilaisuudestaan; mm. julistaa kaikille, ettei ole ranskalainen, vaan pariisilainen. ;)

      Itse en onneksi ole tuollaista "maalaisten" naljailua kauheasti joutunut todistamaan. Lähinnä sellaista, että naljaillaan vähän kaikille ja joka suuntaan. Ei siis oikeastaan maaseutu vs. kaupunki, vaan pikemminkin bretagnelaiset vs. korsikalaiset vs. elsassilaiset vs. marseillelaiset vs. pariisilaiset vs. suomalaiset jne...

      Tunnistan kyllä tuon pääkaupunkivastaisuuden, en nimittäin itse haluaisi asua Helsingissä. :D

      Poista
    2. Hehe, naurattaa tuo miekkosesi :D Ei sitä kannata tosiaan kaikkea niin vakavasti ottaa!

      Mulla ei sinänsä ole mitään pääkaupunkiutta vastaan, ja Suomessa haluaisin asua nimenomaan Helsingissä. Pariisissa mua ahdistaa (kaikkien näiden ennakkoluulojeni lisäksi... ;)) eniten se jumalaton väenpaljous ja se, miten ihmisistä jatkuvassa tungoksessa tulee jotenkin kylmiä ja kovia. Samaa ongelmaa ei kaiketi pikkuisessa Helsingissä ole, vaikka on nekin välillä vähän turhan olevinaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.