perjantai 1. kesäkuuta 2012

"Mais c'est maman..."

Istuimme iltaa päivänä muutamana tuttavapariskunnan luona. Jossain jälkiruoan tienoilla puhe kääntyi tulevan äitienpäivän kunniaksi äiteihin ja etenkin anoppeihin. Pariskunnan nainen huokaili vaativaa anoppiaan ja ihmetteli miehelleen, miksei tämä koskaan pidä hänen puoliaan. 

Pariskunnan mies katsoi vaimoaan silmät ymmyrkäisinä: "Mutta kun se on äiti..."

Totuuden nimissä on silti sanottava, etteivät kohtaamani ranskalaismiehet ole italialaisten tai espanjalaistenkaan veroisia mammanpoikia. 

Vahvoja naispersoonia Ranskasta ei kuitenkaan puutu.

Miehen isoisä esimerkiksi oli veitikka, joka vielä yhdeksänkymppisenä metsästysvimmassaan ampui naapurin tarhasta karanneet fasaanit ja ajoi haulikko kourassa oveltaan kiertolaiset, jotka olivat luulleet tulleensa ryöväämään heiveröistä vanhusta. Vapaa-aika kului kylän baarissa muita kylänmiehiä hauskuuttaessa. Vaan kun rouvansa päätti, että kotiintulon hetki oli koittanut, hän nouti miehensä baarista korvasta pitäen. Baarin äijät seurasivat noutopuuhia vain hipihiljaa vierestä, katsekontaktia vältellen.

.
Hiljattaisen tutkimuksen mukaan 54 % ranskalaisäideistä kokee olevansa pikemminkin perheenpäitä kuin kotirouvia: he tekevät taloudessa kaiken ansaitsemisesta kotitöihin. Valtaosa ranskalaisnaisista käy nykyään palkkatöissä siinä kuin miehensä. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole ulottunut kotitöihin: ranskalaisnaiset kuluttavat lasten- ja kodinhoitoon päivittäin keskimäärin huimat neljä tuntia. Ranskalaismiehiltä kului kotitöihin noin puolet tästä ajasta. Lapset näyttäisivät yhä olevan Ranskassa naisten vastuulla; miehet kuluttivat lastenhoitoon päivittäin keskimäärin vajaan vartin.

Ranskassa naisten rooli on murroksessa, mutta sukupuoliroolit ovat yhä vahvempia kuin Suomessa. Monelle ranskalaisnaiselle itsenäinen kodinhoito on yhä kunniakysymys. Kolmekymppinen, kansainvälistä uraa tekevä ranskalaisnainen kertoi vastikään minulle, että hän kokee henkilökohtaisena häpeänä, jos hänen miehensä esiintyy yleisellä paikalla huonosti silitetyssä paidassa. Se on hänelle merkki hänen epäonnistuneisuudestaan naisena.

Tämä ystäväni ei ole yksin: huimat 86 % ranskalaisnaisista kokee jatkuvaa syyllisyyttä, joka juontuu kodinhoidon ja työelämän yhdistämisestä. Aivan sama ilmiö esiintyy toki Suomessakin työelämässä olevien äitien keskuudessa. Ranskassa käsitys kodinhoidosta naisen yksinomaisena tehtävänä on kuitenkin vieläkin syvemälle juurtunut.

Hyvänä esimerkkinä tästä toimikoon miehen yli seitsemänkymppinen äiti, joka piti suoranaisen laiskuuden merkkinä sitä, että istahdin töistä päästyäni sohvalle, enkä rynnännyt ensimmäisenä siivoamaan tai keittiöön valmistamaan ruokaa töistä pari tuntia myöhemmin palaavalle miehelle. Sillä, että olin lähtenyt töihin ennen seitsemää ja palasin kotiin kuuden jälkeen, ei ollut merkitystä. Samoin niinä päivinä kun itse palasin kotiin miehen jälkeen, ei miehellä ollut samanlaista oletusarvoista velvollisuutta valmistaa minulle ruokia etukäteen.


Myönnettävä on, että minun oli yhtä vaikea alkuun ymmärtää työnjakoa miehen vanhempien huushollissa: miesväki istuu sohvalla katsomassa urheilua ja naisväki häärii keittiössä ennen ja jälkeen ruokailun. Jossain vaiheessa miehen isä kommentoi vielä vaimolleen: "Älä nainen kalisuta niitä astioita, en kuule telkkaria!"

Onneksi me kukin saamme itse määritellä oman kotimme ja parisuhteemme pelisäännöt. Ja onneksi tämän myöntävät myös miehen vanhemmat.

Äitienpäivä Ranskassa: toukokuun viimeinen sunnuntai, paitsi jos toukokuun viimeinen sunnuntai on helluntai, jolloin äitienpäivää juhlitaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.

8 kommenttia:

  1. Huh huh. Ja mä kun luulin että vain Pohjoismaissa naiset on niin "kunnianhimoisia" että tekee kaiken (eli hoitaa duunin, lapset, kodin, miehen) kun taas Euroopassa sä joko oot enemmän uranainen tai kotiäiti. Mutta että sielläkin... Täällä Ruotsissa kyllä miehet pitää lapsista paljon huolta (tai sanotaan näin että he osallistuu lastenhoitoon tota puolta tuntia huomattavasti enemmän) mutta kyllä se koti on suurimmaksi osaksi aina naisen harteilla, siinä kokopäiväduunin sivussa.
    Kiinnostavaa kuulla että muuallakin on näin - toisaalta tosi surullista myös...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin täällä olen entistä selvemmin tajunnut sen, että aika pitkälti naiset itse luovat tätä "vankilaansa" ja näitä odotuksia itselleen ja muille naisille. Ymmärrän kyllä harmistuksen ja huonon omantunnon siitä, ettei ehdi olemaan lasten kanssa niin paljon kuin haluaisi. Mutta en sitä, että miten se muka on juuri naisen vika, jos koti (tai mies!!) ei ole aina ihan tiptop.

      Täällä on muuten melkein säännöllisesti lehdissä ja tv:ssä eksotiikkaa tihkuvia reportaaseja ruotsalaisista koti-isistä, joissa (yleensä pellavapäinen) Sven-Åke kertoilee, miten onnellista ja opettavaista on viettää laatuaikaa kotona omien pikkuisten (pellavapäisten) tyttöjen kanssa. :) Koti-isät ovat täällä sen verran marginaalinen ilmiö verrattuna kotiäiteihin.

      Poista
  2. Hyvä aihe! Monessa lapsiperheessä äidit tekevät vain neljän päivän työviikkoa, jotta ehtivät pyörittää arkea kotona. Tosin en ole vielä nähnyt tilastoa siitä, että kuinka monessa ranskalaisperheessä on joko koko- tai puoliaikainen kotiäiti tai -isä. Olisi kiva tietää. Tuossa viikolla juuri puhuttiin uutisissa siitä, että eron tullessa yleensä naisille käy finanssimielessä hölmömmin kuin miehille. Jonkinlainen yhteiskunnallinen herääminen on kyllä meneillään tasa-arvoon liittyvässä keskustelussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo osa-aikaisuus on totta, mutuna sanoisin, että huomattavasti yleisempää kuin Suomessa. Tiettyjen ehtojen täyttyessä työnantaja ei voi lainmukaan ilmeisesti kieltäytyä tuosta osa-aikaisuudesta (oliko se 80 % työajasta, eli yleensä vapaat keskiviikot). Käytännössä se kyllä sitten jarruttaa monesti naisen uran edistymistä. Osa-aika-isiin en ole törmännytkään, kaiketi heitäkin silti on?

      Tosin ei se täysaikainen työssäkäyntikään aina riitä. Kuulin joskus sivukorvalla erään täkäläisen insinöörifirman pomon pohdintoja siitä, miten tietty duuni ei sopinut naisille, joilla oli alaikäisiä lapsia, "koska se vaatii paljon matkustamista". Duuni päätyi siksi sitten miehelle - jolla oli alaikäisiä lapsia.

      Poista
  3. Mun "anoppilassa" toimii ihan samoin... Rouva lopettaa työt aiemmin (heillä on siis yhteinen yritys, joka toimii samassa rakennuksessa) ehtiäkseen valmistella illallisen ja illallisen jälkeen hän tiskaa ja siivoaa keittiössä sekä valmistelee seuraavan päivän lounaan sillä välin kun herra istuu olkkarissa nojatuolissa. Oon toitottanut omalle ranskikselleni, että meillä Suomessa tuollainen peli ei vetele, ja aika kiltisti se osallistuukin erityisesti ruoanlaittoon, mutta siivous on vähän niin ja näin (tämä tosin saattaa johtua ihan meidän erilaisesta siisteyskäsityksestä). Omasta mielestäni nuoremmalla sukupolvella onkin jo vähän tasa-arvoisemmat asenteet, mutta lastenhoito on silti melkeinpä täysin naisten hommaa... Taidanpa harrastaa vielä jonkun tovin asennekasvatusta ennen kuin edes harkitsen lastentekoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna: juu on parasta neuvotella etukäteen itse kunkin rooli perheessä selville jo ennen ensimmäisen lapsen ilmaantumista. Monesti käy niin, että äidin jäätyä vauvalomalle kaikki kotityöt kaatuvat hänen harteilleen, ja töiden taas alettua ne samat kotityöt tuppaavat jäämään äidin hoidettavaksi. Siinä vaiheessa on parasta olla tarkkana. Ja tämä taitaa päteä ihan kaikissa maailmankolkissa. Ja jos katsoo millaisissa olosuhteissa sulho on kasvatettu, voi vain arvailla miten hän ehkä tulee myöhemmin asiat omalla kohdallaan tulkitsemaan. Mutta onneksi nuorilla pareilla menee roolit ja muut perhepelitykset jonkin verran tasa-arvoisemmin kuin joskus 50- ja 60-luvuilla. Ja onhan niitä naisiakin, jotka eivät millään haluaisi mitään tehdä. Kuten tänään äitienpäivänä ;) juuri lopettelin 8 hengen lounaspalvelun, phuuh.

      Poista
    2. Juu, varmasti! Ja jos nyt kävisi niin, että jäisin jossain vaiheessa lapsosta kotiin hoitamaan, aika varmasti asiasta keskusteltaisiin etukäteen. Nyt jo tahtoo välillä tulla herralta argumenttina "mutta kun sä oot koko ajan kotona". Niin - töissä! Mutta luotan siihen, että päästään sopuun :)

      Poista
    3. Joo, kyllä mäkin uskon, että nuoremmat sukupolvet suhtautuvat näihin tasa-arvoasioihin vähän avoimemmin. Mulle oli itse asiassa pieni järkytys aikoinaan tajuta, että joku länsimainen NAINEN voi oikeasti ajatella asioista, kuten anoppini, siis että naisen tehtävä on hoitaa (työssäkäynnin ohella!) koti ja mies. Muu on sitten silkkaa laiskuutta.

      Onneksi omenansa putosi tässä suhteessa aika kauas puusta. Ja ko. omena on joutunut ennen meidän yhteen muuttoa hoitamaan omaa talouttaan vuosia itsenäisesti, joten osaa kyllä kaikki hommat. Paitsi pyykin levittämisen. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.