Asumismukavuuksia ja naapuririemua

Pariisin kesä on viime viikkoina hieman ujostellut, mutta tänään päästiin poikkeuksellisesti nauttimaan hautovasta helteestä - joka tosin säätiedotteen mukaan laantuu jo heti huomiseksi.

Helteen ajankohta on sikäli mitä mainioin, että meille on asennettiin viimein eräs tekniikan ihmetuote, jonka hankkimista on suunniteltu jo pitkään, mutta lykätty korkean hinnan vuoksi. Tämä ihmelaite lisää kesäisin kämppämme käytettävissä olevaa neliömäärää lähes kolmellakymmenellä.


Tässä ensimmäinen vinkki:

Ja tässä yllä näkyvän vempaimen käyttöohjeet:

Erityisen mielenkiintoinen on tuo lappusen viimeinen kommentti: "Ne pas appuyer sur le bouton blanc". Miksi ihmeessä laitteessa on koko valkoinen nappula, jos sitä ei saa painaa, häh? Ja mitä tapahtuu, jos sitä kuitenkin painaa? Luultavasti en nuku ensi yönä, kun tämä raastava kysymys pyörii päässä.


Oli miten oli, tässä nyt tämän minimysteerin ratkaisu: meille saatiin ikkunaluukut! Tai siis oikeastaan makuuhuoneissa jo sellaiset ovat läpättäneet alusta asti, mutta nyt koittaa kaivattu pimeys myös olohuoneessa, jonne muutoin paistaa lähes koko päivän aurinko.

Luukut asensi läheinen remonttifirma, joka on meille aiemmin asentanut parketteja ja korjannut jonkun amatöörimäisen tee-se-itse-miehen sähkötöitä. Luukut luvattiin tarjouksessa asentaa päivässä. Anoppi uskoi väitettä ja kutsui itsensä paikan päälle vahtimaan työskentelyä, koska "Eihän niitä sinne päiväksi voi keskenäänkään jättää!". 


Lieneekö korjausmieskööri hermostunut selän takana silmä kovana tarkkailevasta anopista, mutta yksi asennuspäivä venähti lopulta neljäksi.


Ensimmäisen päivän jälkeen kolme luukkua neljästä liikkui, mutta neljäs ei. Toisena päivänä selvisi, että neljäs luukku oli unohdettu yhdistää verkkoon. Ja tätä rataa. Ja anoppi stressasi, miten hän ehtii ajoissa puuhanaiseksi lauantaisiin kyläjuhliin kotona Keskiylängöllä. Kun eivät nämä duunaritkaan osaa asiaansa.  


Kunnes tänään sitten kotiin palatessani minua tervehti mukavan viileä ja (kissoja lukuunottamatta) tyhjä kämppä. Autuutta!

Sarjassamme edestä, takaa, istuu ja makaa: seuraavassa kuvassa ikkunaluukut parvekkeelta käsin. 


Huomaa myös yläkerran naapurin ärsyttävät punaiset kukkapuskat, jotka varisevat parvekkeellemme. Tai itse asiassa kukathan vielä menettelisivät, mutta yläkerran parvekkeelta tipahtelee parvekkeellemme kaikenlaista muutakin sälää, kuten tupakan tumppeja (tai joskus jopa kokonaisia sätkiä), muoviruukkuja, jonkinlaisia metallipidikkeitä ja niin edelleen. Sunnuntaina yläkerrasta (tai taivaasta) parvekkeellemme oli ilmaantunut tomaatti.

Tuo yläkerrasta satava tavara ei toki olisi sinällään mikään elämää suurempi ongelma. Erityisen ärsyttäväksi sen on tehnyt yläkerran rouva itse, joka vasta taloon muutettuaan laittoi hissiin passiivis-aggressiivisen lapun: "Parvekkeella ei pitäisi säilyttää roskia. t: mme xx, 9. kerros". 


Meillä oli kuin olikin ollut tuolloin yhden (1) yön parvekkeella parin litran roskapussukka, johon olin illalla noukkinut kissojen hiekkalaatikosta paakut. Mies väitti, ettei rouva voinut pillastua moisesta. Viestin kohde oli kuulemma luultavammin 6. kerroksen alkoholisoitunut entinen toimittaja, jonka kotona kävi kaupungin väkeä siivoilemassa kerran, pari viikossa, jonkinlaiset maskit kasvoilla.* Väitin vastaan: yläkerran muijalla oli näköyhteys ainoastaan meidän parvekkeellemme.


Talomme kerrostalokyttääjä ja yleispuuhanainen ei hänkään pitänyt passiivis-aggressivisesta hissiviestinnästä, vaan kävi puhuttelemassa rouvan henkilökohtaisesti. Tai itse asiassa puhuttelu tapahtui rappukäytävässä, satuin nimittäin kuuntelemaan rouvien mielipiteenvaihdon ohimennen. Kerrostalokyttääjäksi nimittämäni eläkeläisrouva on toiminut talon mehiläiskuningattarena jo kolmekymmentä vuotta, eikä siedä nenilleen hyppeleviä uusia asukkaita.


"Meidän talossamme asiat sovitaan taloyhtiön kokouksessa, ei hissiviesteillä", tuikea kerrostalokyttääjärouva julisti yläkerran rouvan kuunnellessa huulet kireinä.

Klassisempaa ikkunaluukkumallia naapurustosta.

Puhuttelu kuitenkin tehosi ja passiivis-aggressiiviset hissiviestit loppuivat. Vielä kun pääsisi eroon noista parvekkeelle satelevista passiivis-aggressivisista tomaateista.

*Kunnes kaupungin sosiaalitoimi tai vastaava taho kyllästyi puuhaan, ja kärräsi koko herran hoitoon. Kai. Ainakaan häntä ei ole enää pariin kuukauteen näkynyt. Ja rappukäytäväkään ei enää haise.