maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ängh! Igh! Hgnh!



Ruotsissa asuessani hämmästelin tuuriani: Miten olinkin onnistunut löytämään rinnalleni miehen, joka ei juuri urheilusta vauhkonnut. 


Ranskaan muutettua sitten kävi ilmi, että mies on kuin onkin urheiluhullu. Ruotsissa vaan ei juuri näkynyt niitä kiinnostavia otteluita. 


No nyt niitä näkyy. Potkupalloa, rugbyä, käsipalloa ja koripalloa noin niin kuin etunenässä. Potkupalloa ja rugbyä olen opetellut sietämään. Käsipallo ja pyöräily ovat onneksi suhteellisen harvinaista piinaa herkkua. 


Ärsyttävimpiä lajeja ovat kuitenkin ne, joista lähtee jokin toistuva ääni:


1. Potkupallossa kuuluu raivostuttava *pilipimpimpim*-ääni, kun maalitilanne muuttuu toisessa samanaikaisesti käytävässä ottelussa. Onneksi maaleja tehdään siinä lajissa suhtellisen harvoin.


2. Koripallossa pelaajien tossut pitävät päätävihlovaa kitinää. Miksei niitä tossuja voida muuttaa tai sitten pelata niitä otteluita vaikka ulkokentällä? Häh?


3. Formulan ja muun moottoriurheilun pärinä on tietysti tässä ääniongelmassa ihan omaa luokkaansa. Onneksi meillä ei pärinälajeja juuri seurata. Korkeintaan rallia, jotta voidaan kuittailla Suomi - Ranska -pistetilanteesta.


4. Viime päivinä minulle on kehittynyt ihan uusi inhokki. 


Vinkki 1:


"Äangh!" *tap* "Hungh!" *tap* "Ööögh!" *tap*...


Ei, laji ei liity aikuisviihteeseen, vaikka pelkkä ääninäyte ihan oikeasti siihen viittaakin.


Vinkki 2:


Myönnetään, minulla on urheilun kohdalla yleissivistyksellinen vajaus. Trivial Pursuitissakaan en saa "camembertiini" ikinä niitä oransseja viipaleita. Minulla meni nimittäin muutama tovi oivaltaa, mistä on kyse, kun kaikki yhtäkkiä jankkasivat jostain kumman "Lonkeroksista".


No, "Ranskan avoimet" kertoo minullekin jo lajin nimen. Ja Ranskassa puhutaan oikeasti Roland-Garros:ista, ei lonkeroksesta.


Onneksi punakentällä piinallisesti ähkivät naiset ja miehet taas vaimenevat vuodeksi.







Roland Garros sur le parvis de l'hôtel de ville par mairiedeparis




Roland Garrosin kisojen ajaksi Pariisin Hôtel de Villen edustalle pystytettiin suuri näyttö, jolta pariisilaiset pääsivät ilmaiseksi seuraamaan otteluita suorana, ellei oma televisio riittänyt.





Journal du Fan - Roland Garros dans la ville par rolandgarros





12 kommenttia:

  1. Hih, itse en siedä pallon perässä juoksevia pikku-ukkeleita. Tosin kylillä on aina ihanan rauhallista matchin aikana. Sen sijaan Olympialaisia odotan. Telkusta pääsee näkemään harvinaisia lajeja kuten kuviouintia, melontaa ja kouluratsastusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan minultakin lopahti se vähäinen kiinnostus täpläpalloon sen jälkeen kun Gourcuff jäi Ranskan maajoukkueen ulkopuolelle. :( Minäkin tunnen outoa viehätystä olympialaisiin! Outolajeja odotellessa! :D

      Poista
  2. Aamen. Jääkiekot on hädin tuskin loppuneet niin jo alkoivat jalkapalloilut ja uhkailivat urheilun "superkesällä", mm. olympiaadeja pukkaa. Voi pöh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, meikäläisen on turha kuvitella saavani tuosta yhdestä seuraa aurinkoisiin kesäretkiin, superkesää taidetaan viettää tv:n edessä puhisten. Olen muuten harjoitellut jalkapallokatsojan oikeaoppisia äännähdyksiä. Ei ole niin helppoa kuin luulisi. Kentällä ei tapahdu käytännössä mitään, mutta silti pitää osata ajoittaa oikeanlaiset "aaaah", "puufff" ja "oohlalaaa" -äänteet oikein.

      Poista
  3. Minulle tuli yllätyksenä Hollantiin muuton seurauksena että joudun seuraamaan myös tour de francea. Tylsää. Siis pyöräilyä. Kuka sitä jaksaa katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Luisevat, oudosti ruskettuneet miekkoset pyöräilemässä massassa. En tajua. Kivoja maisemia tietysti vilahtaa välillä.

      Poista
  4. Heh, tunnistin heti tenniksen tuosta "ääninäytteestä". Muistan joskus raivostuneeni Wimbledonin loppuottelua seuratessa siihen ähinään, mitä varsinkin naispelaajat harrastavat - ja kuulemma se ähkäisy on aivan turhaa suorituksen kannalta; siinä vain yritetään häiritä vastustajaa tms. Katsojan kannalta pitemmän päälle siis todella rasittavaa kuunneltavaa.

    Harmittelin muuten juuri viikonloppuna, kun täällä ei nykyään näy mitkään lajit ilmaiskanavilta (ja pohdin canal-paketin hankkimista...): olisin mielelläni katsonut Ranskan avoimet ja esimerkiksi timanttiliigan kisat. Muutaman viikon päästä pitäisi palvella mediaa Helsingin EM-kisoissa, eikä mun yleisurheilutietämys ole ikinä ollut näin huonolla tasolla: muistan kyllä noin viiden vuoden takaiset huiput, mutta ei ole hajuakaan, ketkä nykyään ovat kovia. On siellä joku ranskalainen Lemaitre ainakin. :) Pyöräily on kiva laji, mutta jaksan katsoa sitä ainoastaan Eurosportin brittiselostajan selostamana - onkohan tuo enää edes Eurosportilla töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällä olis ähkinää päässyt seuraamaan. :D

      Lemaitren tunnistaisin minäkin ( = "se ainoa valkoihoinen, joka pärjäilee juoksussa"), mutta muuten on kyllä toooosi hiljaista...

      Muuten kuulostaa kiinnostavalta työkeikalta! :)

      Poista
  5. Nauroin ihan ratketakseni tälle! En oikein itsekään innostu näiden urheilulajien katsomisesta, mutta lähipiiriin kuuluu esim koripalloilijoita ja tuo sun kommetti on niiiin totta (vaikka en nyt niille mene kyllä sanomaan...). Ja tennisähkäily samoin! Sain tosi hyvät naurut tästä postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, en siis ole ainoa, jota tuo koriskitinä ärsyttää! :D Ensi kerralla vaan kuulosuojaimet käyttöön. ;)

      Poista
  6. Niin, Ranskasta tulee maailman kaikkien aikojen paras rallikuski, toiseksi paras auto ja ehdottomasti kahden parhaan vävyn ryhmään kuuluva tyyppelö:).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.