- "Järkyttävä bordelli kylppärissä, kissat ovat avanneet kaapit ja nuohonneet niiden sisustat pitkin lattioita ja kissanvessaa."
- "Työelämä Pariisissa on joskus kyllä yhtä kaleeria."
- "Nuo tramit voisivat kyllä olla käteviä, jos niitä muistaisi joskus käyttää."
- "Kotona haisee maali, kun rappukäytävässä ovat travoot olleet käynnissä jo hyvän aikaa. Saas nähdä, koska valmistuu?"
- "Joo, oli kivat pippalot eilen. Siellä oli koko maailma paikalla."
- "Se on ihana leipomo! Maista ihmeessä niitten päänoshokolaatia!"
- "Ai vitsi, unohdin pädsin byroolle. Odota, kun sen käyn hakemassa, niin voin pointata/pädsätä itseni."
- "Voi ei, muistinkohan mä jättää sen asiakkaan dossierin mun binomille?"
- "Nämä nettijunaliput ovat kyllä siitä käteviä, ettei niitä tarvitse muistaa kompostoida asemalla ennen lähtöä."
Myös tuo Lauran mainitsema "normaalisti"-sanan liikakäyttö kuulostaa tutulta. Siis jopa niin, että saatan laiskana hetkenä sanoa: "Normaalisti Reiska tulee viideltä", vaikka tarkoitus on sanoa: "Reiskan pitäisi tulla viideltä".
 |
| Jottei tämä vallan löpinäksi menisi, loppuun vielä muutama toukokuinen kuvituskuva puistohetkistä Notre Damella ja Luxembourgin puistossa. |
Kuulostaako tutulta?
Kuulostaa! Oon asunut nyt niin pitkään Suomessa, ettei näitä taida enää mun suusta kuulua lainkaan, mutta varsinkin ekan Ranskassa asumisen näitä tuli muutama. "Pahin" tilanne oli kuitenkin kun asuin 7,5 kk Englannissa, jossa ainoa kontaktini Suomeen ja suomeen oli viikottaiset puhelinsoitot vanhempieni kanssa. Kun palasin takaisin kotiin niin mulle muistuteltiin jatkuvasti, ettei täällä oteta busseja tai junia vaan niillä mennään. Kuulemma myöskään suihkuja ei oteta. :D
VastaaPoistaVarsinainen sekamelska oli myös Disneyllä työskentely, kun siellä oli ranskalaisten työtermien lisäksi myös englanninkielisiä. Melkein vois sanoa, että Disney-jargoni on ihan oma kielensä.
Joo, mullekin pahin oli vaihtoaika, kun ranska oli kovasti läsnä ja suomalaiskaverit samassa tilanteessa. Nyt netin avulla suomi on enemmän läsnä päivittäin, vaikkei ehkä päivittäistä suomenkielistä juttuseuraa olekaan. Ja teen enemmän effortia puhdaskielisyyden eteen. ;D
PoistaMutta voin kyllä kuvitella, että monikielisessä työpaikassa tuo jargon on ihan omissa sfääreissään!
Niin kovin tutulta kuulostaa :) Iltaisin kotioloissa en aina edes jaksa tsempata, koska mieskin ymmärtää riittävästi ranskaa, että saa sekamokelluksestani selvää. Varsinkin kuukaudet, päivämäärät ja numerot tuntuu välillä mahdottomalta kääntää.
VastaaPoistaYksittäisiä sanoja pahemmalta mokalta tuntuu, kun lauserakenteet menevät sekaisin. Olen kerran jos toisenkin tuupannut adjektiivin substantiivin perään! (Noloa...) "Normaalisti":n kanssa olen sekavaiheessa: välillä käytän sitä väärin ranskaksi, välillä suomeksi.
Juu, väsyneenä tuo on tosiaan usein pahimmillaan. Ja nuo rakententeet ovat kyllä hankalia, kun joskus alkaa epäillä, onko sanontatapa nyt oikeasti sujuvaa suomea vai ei. Esimerkiksi saatan usein sanoa "Se olen minä, joka..." tai "se on hän, joka". Voihan noin kai suomeksikin sanoa, mutta se tuntuu tulevan "C'est lui qui.." tai "C'est moi qui" -rakenteista.
PoistaLauserakenteista onkin hankalin "kuulla", menikö oikein vai väärin, koska useinhan suomeakin voi periaatteessa puhua ranskalaisilla rakenteilla, mutta se ei vain ole kauhean huoliteltua kieltä. Yksittäisiä sanoja käyttäessä sentään tietää, ettei se ole oikein, mutta käyttää silti.
PoistaVarsinkin virallisiin suomenkielisiin meilihini putkahtelee ranskankielisten rakenteiden vastineita, ja tuntuu kauhean tylyltä esimerkiksi lopettaa viesti ilman loppukohteliaisuuksia. Pelkkä "ystävällisin terveisin" tuntuu puutteelliselta, mutta ei myöskään oikein voi rustata "etukäteen avustanne kiitollisena pyydän teitä hyväksymään parhaimmat tervehdykseni" ;)
Totta, spostien loput tuntuvat tylyiltä! :D Mulla jää myös teitittely helposti päälle, ranskassa se on jotenkin loogista ja selkeää: ellet ole varma, teitittele. Suomessa moni pahastuu teitittelystä, joten pitää vähän lukea ajatuksia... :P
PoistaMyös Miss J:n esimerkit kuulostavat tutuilta. Otinpa tällä viikolla päätöksen, tein ystäviä ja mitä lie muuta kummallista :)
VastaaPoistaTuo "ottaa päätös" on jo aika paha. ;)
PoistaIhania :D
VastaaPoistaMäkin joskus sanon kun joku on pieni, että se on petite tai kun joku on puoliks valmis, niin se on demi valmis ;)
Mutta lähinnä vaan kotona näitä käyttelen. :)
Hih, terassilla käyn vallan "demillä", ellen juo roseeta. ;) Mutta Suomessahan ei edes tarjoilla niin pieniä kaljoja. :)
PoistaPahinta on se kun ei enää osaa kommunikoida "oikein" millään kielellä. Sanatasolla menee hommat sekaisin, lauseissa ei päätä eikä häntää ja kohteliaisuudet joko puutteellisia tai sitten ei missään mittakaavassa. Hassuja anekdootteja tulee koko ajan / kummallisia tapahtuu usein ;))))
VastaaPoistaJoo, kyllä tää monikielisyys käy työstä. Mulla joskus tulee turhautuneena hetkenä tuollainen olo aksenttien suhteen. Varsinkin sen jälkeen, kun olen saanut palautetta, että mun suomessanikin on "jännä vivahde". :P
Poistahauskoja! itellekin tarttui jotain amkin vaihtovuoden aikana, vaikkei mulla varsinaisesti ranskalaisia kavereita ollukaan. trami on sanoista se mitä eniten tulee käytettyä. myös käytän jotain rakenteita, kuten ottaa aikaa tai ottaa trami/bussi/juna. ja englantia puhuessani käytin taas centre-villeä, kun downtown kuulosti jotenkin niin väärältä : D ja sekin on jäänyt et kirjoitan monesti kellonajat 15h30 enkä 15.30 : D
VastaaPoistaviime syksynä aloitin lukemaan ranskaa yliopistolla, niin opiskelukavereiden kanssa puhutaan myös sujuvasti journaleista ja crediteistä eikä oppimispäiväkirjoista ja opintopisteistä : D
Trami vaan on niin kätevän lyhyt ja naseva sana! :D Ja englannin perusteella aika moni sen myös ymmärtää. Mullakin on tuo h muuten joskus lipsahtanut melkein huomaamatta suomenkielisen tekstin joukkoon. :D
PoistaOlipa hyvä, että laitoit linkit - selityksiä tarvittiin. :-D Pääshokolaati oli paras. ;-)
VastaaPoistaHeh, joo nää taitaa monet olla vähän vaikeasti tulkittavissa, ellei ranskaa osaa. Tuo binomin selitys taisi olla vain ranskaksi. Suomeksi se olisi ihan vain työpari.
PoistaEi kuulostanut tutulta nuo sanat, mutta samaa tapahtuu täällä. Puheessa vilahtelee turkkilaiset sanat ja joskus niiden suomalaituneet väännökset. Minusta se on vain mukavaa..
VastaaPoistaJoo, vähän vitsillä tätä sotkua itsekin puhun. Jos seurassa on ummikkosuomalainen, niin keskityn sanojenmuodostukseen huomattavasti tarkemmin. Yleensä. ;)
PoistaToinen puheissaan lipsahteleva kielipoliisi ilmottautuu :) Armahtaisin sun kohdalla pain au chocolat'n, koska olen nähnyt sen muissakin maissa tuolla nimellä.
VastaaPoistaAloin miettiä spanglismeja (espaja-englanti?) omalla kohdalla, mutta se on yllättävän hankalaa. Virheitä ei itse huomaa, koska puheessa ne vilahtavat ohi nopeasti ja kuuntelijakin on usein samanlainen sekoittelija. Ruoan kanssa kompastelen eniten, ei epäilystäkään.
Oh, kiitos armahduksesta. :) Mä en oikein edes tiedä päänoshokolaatille sujuvaa suomenkielistä käännöstä. :P Ylipäänsä ruokasanasto on munkin päässä aika erikseen suomeksi ja ranskaksi. Erityisesti kalasanasto, yleensä mulla ei ole hajuakaan minkänimistä kalaa suomeksi syön (ellei se ole esim. lohta), vaikka tilatessa ranskaksi tiedän suunnilleen, millaista kalanlihaa lautaselle tulee päätymään.
PoistaHeh,samaa tapahtuu täällä...englanninkielisiä sanoja pukkaa tulemaan väliin kun ei löydä sitä oikeaa sanaa...Muutenkin olen aina ollut kielipuoli,koska olen kasvanut kaksikielisenä eli sellainen tunne ettei yhtäkään kieltä osaa 100 prosenttisesti.
VastaaPoistaHui, ahdistava ajatus, ettei yksikään kieli tunnu täysin "omalta". Mun kielipoliisin luonnolle on ahdistavaa jo se, etten hallitse ranskan pilkunviilauksen kaikkia aspekteja, vaan virallisluontoinen teksti pitää varmuudeksi vielä tarkistuttaa natiivilla. Miekkosella esimerkiksi en mielelläni tarkistuta, sillä hän ei ole opiskellut mitään kieliin/ranskaan liittyvää. Hän ei sitä ymmärrä, kun kyse on kuitenkin hänen äidinkielestään. Mä taas tiedän, ettei edes se äidinkielisyys aina riitä. ;)
PoistaJuu kylla kuulosti tutulta, kaytan mielestani sopivia turkkilaisia sanoja puhuessani suomea ja joskus myös toisinpain, tuo normaalisti kuulosti myös tutulta, olen aikamoinen sekamelska kielessani nykyaan.
VastaaPoistaMulla pahimmin alkuun menivät sekaisin ranska ja englanti, kun paikkasin puutteellista sanastoa soveltamalla englannin sanoja ranskalaisittain äännettynä. Sittemmin on joskus käynyt toisinkin päin, siis että paikkaan englantia ymppäämällä siihen ranskankielisiä sanoja, muka englantilaisittain äännettynä. Noissa kielissä lainaillaan aika ahkerasti sanoja molempiin suuntiin, että joskus se menee ihan oikeinkin, mutta joskus sitten taas ihan metsään. :P http://french.about.com/od/vocabulary/a/fauxamis-a.htm
PoistaTuota englannin paikkaamista ranskalla harrastaa muuten moni mun ranskalainen työkaveri, ja siinä sitten yritän kokouspöytäkirjaa kirjoittaessa ymmärtää, että mitä he milloinkin yrittävät sanoa...
PoistaHah, olen myös ollut kv projektissa mukana, jossa työkielenä oli englanti, ja usein joutui ranskalaiskollegojen kanssa miettimään, miten paljon ranskaa ymmärtämättömät ymmärtävät heidän ilmauksiaan. :D
PoistaEi paha, mä sotken suomeeni englantia, ruotsia, ranskaa, arabiaa, venäjää ja saksaa - vaikken kahta viimeistä edes oikeasti osaakaan. Mun mielestä on ihan luontevaa, jos omassa ympäristössä kuulee useita kieliä ja on itse käyttänyt monia kieliä, että niitä kieliä käyttää osana arkipuhetta. Pysyypähän mielessä!
VastaaPoistaHaha, tuo kuulostaa jo aika hurjalta. :D Mutta mikä jottei, kunhan ympäristö pysyy edes vähän kärryillä. ;)
PoistaSyyllistyn, vaikka en tietenkään ranskaksi, vaan juntisti englanniksi ;-) Joskus jostain aivojen sopukoista nousee vielä ruotsia ja norjaakin, mutta onneksi saan pidettyä vain päänsisäisinä 'keksintöinä'. On aina sanoja ja sanontoja, jotka ilmaistaan 'parhaiten' jonkun tietyn kielen kautta, ajattelen mä!
VastaaPoistaAloin tässä nyt sitten miettiä, että tarttuiko mulle ollenkaan ruotsi puheeseen Ruotsissa. Kai se tarttui, mutten oikein enää muista käytännön esimerkkejä. Ai niin, helg oli kyllä ehdottomasti yksi! Se on niin lyhyt, soma ja kätevä sana: "Mitäs teet ens helinä?" :D
PoistaMä kysyn nykyään aina "mikä päivä me ollaan?", mikä on toki ymmärrettävä mutta ihan pöhkön kuuloinen... Ja sanon myös joskus, että kello on "kuus ja puoli", kun tarkoitan puoli seitsemää, mutta mun mielestä toi on jotenkin helpompi hahmottaa näin digiaikana :D
VastaaPoistaJa vaihtoaikana Grenoblessa mekin aina kompostoitiin meidän ratikkaliput suomalaisen kaverin kanssa. Kylään tulleet kaverit katsoi aina vähän kummissaan, kun kysyttiin niiltä ratikassa että onhan liput varmasti kompostoitu!
Voin kuvitella, että nuo kellonajat saattavat aiheuttaa välillä erikoisia tilanteita... ;) Mutta siis lippujen kompostointi on niin näppärä ilmaisu, kuulostaa kyllä varmaan ranskaa puhumattoman korvaan hieman oudolta. :)
PoistaHauskoja. Ei kai päänsokolaatia voi muuten sanoa, paitsi tietysti hienommin/oikeemmin/ranskalaisemmin. Tulee paljon sekakieltä vähän sen mukaan missä maassa on, Ranskassa ostetaan börriä, Saksassa butteria ja Suomessa voita. Trami tuntuu ihan suomelta.
VastaaPoistaterv. sateisesta Lyonista paskeriville
Aina kun sotken ranskaa suomeen, äännän se ranskankin suomalaisittain. Minusta ranska ei sellaisenaan oikein sovi suomen kielen rytmiin. :D Esim. ravintolatähdistä ja renkaista tunnettu Michelin on reilusti miseliini, jne. ;)
Poista