sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Pariisin bretagnelaiskortteli

Montparnasse on se alue, jonka Pariisissa poikkeava tunnistaa korkeasta, mustasta tornista, joka törröttää kuin tulehtunut finni keskellä kaupungin hienostunutta poskea.

Mutta on Montparnasse muutakin kuin toimistotorni ja rautatieasema. Kun paikalle noin 150 vuotta sitten rakennettiin rautatieasema, sinne ilmaantuivat myös ensimmäiset bretagnelaiset, nuo junantuomat. 


Mustavalkoinen Gwenn ha Du eli Bretagnen lippu on kehitetty 1920-luvulla Kreikan ja Yhdysvaltojen lippujen pohjalta.
Miksi ihmeessä bretagnelaiset sitten jumittivat rautatieaseman ympärille? Bretagnelaistaustainen ystäväni tarjosi kolmea selitystä: 1. Heitä ei kiinnostanut lähteä tutustumaan pidemmälle pääkaupunkiin. 2. Aseman läheltä pääsi halutessaan nopeasti takaisin Bretagneen. 3. Bretagnelaiset eivät tunnetusti kuppiin sylje, joten ehkä he eivät jaksaneet hoiperrella enää asemaseutua pidemmälle.

Nykyisin korttelin bretagnelaistausta näkyy lähinnä kreppipaikkojen määrässä. Erityisesti rue du Montparnassella crêperieitä riittää melkein silmänkantamattomiin.

Gouel Breizhia eli vuotuisia Bretagne-festivaaleja juhlittiin ympäri Ranskaa tällä viikolla. 19. toukokuuta juhlitaan Bretagnen suojelupyhimystä.
Mistä lie johtuu, mutta bretagnelaiset ovat korsikalaisten ohella ehkä Ranskan kotiseuturakkainta väkeä. Bretagnelaiset ovat tuulenpieksemästä kotiseudustaan ylpeitä, ja esimerkiksi kiinnittävät usein mielellään Bretagnen lippuja autoonsa tai polkupyöräänsä.

Jos poikkeat Pariisissa eikä aikasi riitä lähteä Bretagneen asti, poikkea ihmeessä krepillä ja siiderillä rue du Montparnassella.
Todella hyviä ja autenttisia kreppejä ja galetteja saa Pariisista muualtakin, mutta täällä kreppipaikan valikoiminen on tarjonnan runsauden vuoksi helppoa ilman etukäteissuunnitteluja. Kokemukseni mukaan paikat ovat hinta-laatutasoltaan keskenään melko samanlaisia. Esimerkiksi kuvan La Crêperie de Josselin on ok, samoin La Crêperie Bretonne, jossa tänään poikkesimme syömässä.


Taustalla häämöttä klassikko la crêpe complète, jonka täytteisiin kuuluu puoliraakaa kananmunaa, kinkkua ja juustoa.

Itse valitsin mozzarellalla, tuoreilla tomaateilla ja basilikalla täytetyn lettusen. Ohessa lisäksi salaattia. Basilika olisi saanut maistua enemmän.

6 kommenttia:

  1. Kun olin vaihdossa, meillä oli vaihtariporukassa viisi ranskalaista, joita kolme Bretagnesta. Kun vaihtareiden piti tehdä esityksiä omasta maastaan, ranskalaiset tekivät jaon: bretagnelaiset kertovat Bretagnesta ("me lakkoillaan jatkuvasti! hyvä lakot") ja muut muusta Ranskasta ("me taas pelataan jalkapalloa jatkuvasti..."). Nämä bretagnelaiset tosin taisivat olla vielä tavallista kansallismielisempiä ja kannattivat kovasti Bretagnen itsenäisyyttä.

    Ääh, rupesi tekemään hirveästi mieli suolaisia kreppejä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, vaihtokaverisi kuulostavat minun korviini perusbretoneilta. ;) Muilta usein pitää erikseen kysyä, mistä päin Ranskaa he ovat kotoisin, mutta bretonit (ja korsikalaiset) muistavat yleensä sitä mainostaa ihan kysymättäkin. :) Mutta ei siinä mitään, minusta vahvoissa paikallisidentiteeteissä on jotain hellyyttävää. Selittelenhän mäkin usein tekemisiäni suomalaisuudella. Ja Suomessa jopa satakuntalaisuudella/tamperelaisuudella - riippuen siitä mikä henkinen koti tilanteeseen sattuu sopimaan. :D

      Poista
  2. Heh, olen itse ollut Bretagnessa vaihdossa ja tuo kotiseuturakkaus tarttui minuunkin. Quimper on kuin suoraan sadusta, niin sievä kaupunki. Sitten se meri! Nyt Pariisissa oleskellessani ilahduin aina Bretagnen lipun ym. näkemisestä. Tosin en silloin, kun näin sen tuolla manif pour tous -mielenosoituksessa :(
    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan Quimperissä käynyt, joten googlasin heti innolla kuvia. Sievä on! :) Pelkkien kuvien perusteella olisin melkein sijoittanut sen jonnekin Elsassiin.

      Poista
  3. Olipa hauska postaus bretagnelaisista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Bretonit ovat yleensä hauskaa väkeä, joten heistä on helppoa tehdä hauskoja postauksia. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.