Suoraan sanottuna ei olisi kannattanut. Esillä oli alle 10 työtä ja taiteilijasta kertova lyhyt Still Life -dokumentti (josta pätkä on katsottavissa myös Youtubessa). Aika hento anti, kun lippu maksoi kuitenkin lähes 10 euroa.
Päälle päätteeksi näyttelyssä ei saanut edes kuvata, joten piti poimia kuvitukseksi pari julkaisuluvallista kuvaa esillä olleista töistä.
 |
| Mask II, 2002. Kuva: Lance Degilbo |
Ron Mueck on Australiassa syntynyt, nykyisin Lontoossa asuva taiteilija, jonka tyylisuuntana on hyperrealismi. Teokset ovat yleensä ihmishahmoja, joiden koko vaihtelee alle metrin korkuisesta jättiläismäiseen. Ennen taiteilijauraa nukkeja elokuviin rakentanut Mueck käyttää materiaaleina mm. lasikuitua ja silikonia.
 |
| Youth, 2009. Kuva: Emmett Anderson |
 |
| Man in a Boat, 2002. Kuva: Emmett Anderson |
 |
| Olin nuori kapinallinen ja otin näyttelystä kuvan ulkoa käsin. |
 |
| Näyttelyjonoa Fondation Cartier'n puolivillin puutarhan läpi nähtynä. |
 |
| Fondation Cartier'n jännän, puutarhan joukkoon katoavan rakennuksen on muuten suunnitellut samainen Jean Nouvel, jonka käsialaa on myös blogissa taannoin vilahtanut Arabimaailman instituutti, |
Ron Mueck -näyttely Fondation Cartier'ssa 16.4. - 29.9.2013
261, boulevard Raspail
Metro: Raspail/Denfert Rochereau
outoa...
VastaaPoistaLuulin puutarhaa ns. Herran haltuun ja hoitoon jätetyksi, taitaa ollakin taiten luotu?
Joo, se näyttää ensivilkaisulta lähes joutomaalta, mutta siellä taitaa olla joka korsi tarkkaan harkitussa paikassa. Sen on suunnitellut saksalaistaiteilija Lothar Baumgarten. http://en.wikipedia.org/wiki/Lothar_Baumgarten
PoistaItse asiassa tykkäsin kovasti puutarhasta. Se luo hauskan kontrastin Fondation Cartier'n moderniin lasilaatikkotaloon.
Tuntuu, että joka kerran, kun olet käynyt jossain näyttelyssä, olet joutunut jonottamaan sinne tunnin tai tunteja. Käsittämätöntä, minähän en ole ikinä jonottanut mihinkään taidepläjäykseen viittä minuuttia pidempään, kun en siinä ainoassa jonoja keränneessä Picasso-näyttelyssä Ateneumissakaan pistäytynyt. Onko Pariisissa jotenkin alitarjontaa näyttelyistä kun kaikki tunkevat samoihin?
VastaaPoistaHaha, siis kylddyyrielämä on Pariisissa varsinaista extreme-urheilua. Melkein kitisin aiheesta tässäkin postauksessa, mutta ajattelin että lukijoita jo alkaa kyllästyttää. :D Mehän käytiin tuon kyseisen näyttelyn jono katsastamassa jo kertaalleen, mutta silloin se oli lähes tuplat pidempi. Nyt äitienpäivä taisi vähentää jonottajien määrää.
PoistaJuu, käsittämätöntä, mistä niitä jonoja riittää kaikkialle. Ehkä pitäisi käydä vähemmän trendikkäissä näyttelyissä... :P
Mulle tuli tästä mieleen Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa. Ja jotenkin samanlainen karmiva olo tuli tästäkin. Minä olen niin huono taiteentuntija, että en osaa pitää tällaista taiteena, edes modernina sellaisena. Sen sijaan rupean aina miettimään tällaisia nähdessäni, että olisi kiva tuntea taiteilija teostensa takana; millainen ihminen hän mahtaa olla. :-)
VastaaPoistaHah, kävin katsomassa patsaspuiston kuvia, ja vähän samanlainen tunnelmahan siellä tulee, vaikka Rönkkösen patsaat ovat naivistisempia. Ihmishahmoissa on jotain karmivaa, usein vaatekaupoissakin hätkähtelen niistä mallinukeista, kun ne silmäkulmaan vilahtavat.
PoistaOnhan Mueck tietty aivan uskomattoman taitava käsityöläinen. Mutta mietin myös, että mikä näistä tekee taidetta, muttei esimerkiksi jostain elokuvarekvisiitaksi valmistetuista nukeista? Kai näistä taidetta tekee se, että ne herättävät ajatuksia. Jos herättävät?
Kotiini en kyllä mitään noista huolisi (siinä teoreettisessa tilanteessa, että rahaa olisi ;)), mieluummin jotain hieman "esteettisesti helpompaa". ;)
Meidän oli kanssa pakko käydä tässä näyttelyssä ja onneksemme emme joutuneet kuin reilun puoli tuntia jonottamaan. Vaikka teoksia olikin vähän, meistä kuitenkin näkemisen arvoinen, niin erikoisen toden tuntuisia ne teokset kyllä olivat. Olisi kyllä todellakin tehnyt mieli koskettaa niitä ja koko ajan oli sellainen olo, että nyt jokin ruumiinosa kyllä lähtee liikkumaan. Olin kuvitellut kaikkien teosten olevan jättikokoisia ja se tulikin yllätyksenä, että osa niistä oli aivan pikkuisia.
VastaaPoistaNe Pariisin museoitten ja näyttelyiden sekä metroasemien lipunmyyntijonot kyllä on ihan uskomattomat. Ja joissakin paikoissa on eri jono lipunmyyntiä varten ja sitten vielä uusi jonotus sisäänpääsyä varten! Turistille suosittelisin Pariisin museokorttia (joka ei kylläkään Fondation Cartier'ssa ole voimassa), sillä pääsee kyllä kätevästi molempien jonojen ohitse. Jonot näyttivät olevan pisimmillään kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, jolloin Pariisin museot ovat ilmaisia.
Heh, mulla taisi kaiken rummutuksen ja jonotuksen jälkeen olla odotukset tämän näyttelyn suhteen hieman turhan korkealla. :D Mutta siitä kyllä olen samaa mieltä, että yksittäiset teokset olivat upeita, todella kiehtovia.
PoistaMietimme tuolla jonossa, että Pariisissa asuville saisi olla omat jonot noihin kaikenlaisiin museoihin ja muihin tilaisuuksiin. Että olisi jotain iloa Pariisissa asumisessakin. ;D