lauantai 19. toukokuuta 2012

Leipääntymistä

Ranskalaisen kulinarismin peruskiviä viinin ohella on tietysti leipä. Mikäpä olisi ranskalaisempaa kuin noutaa lähi-boulangeriesta tuore patonki ja käyskennellä sitten patonki tai pari kainalossa kotia kohti?

Leipä on sikäli ajankohtainen, että juuri nyt juhlitaan leipää leipureiden suojeluspyhimyksen, Pyhän Honoratuksen, kunniaksi. 




Vuoden 600 tienoilla kuolleen Pyhän Honoratuksen (ranskalaisittain Saint Honoré) legendasta löytyy lukuisia versioita. Erään mukaan nuori ja hieman impulsiivinen Honoratus kertoi eräänä päivänä imettäjälleen ryhtyvänsä papiksi. Juuri leivänpaistopuuhissa ollut imettäjä puuskahti: "Sinä päivänä kun minun leipälapioni kukkii, sinusta tulee piispa!". Ja kuinkas ollakaan, leipälapio alkoi yksin tein puskea lehteä ja kukkaa, imettäjän suureksi hämmästykseksi.




Meillä on nopeasti laskettuna viitisen lähileipomoa. Hyvään tottuu nopeasti, siksi luin hämmentyneenä otsikoita viime kesänä Tampereella järjestetystä ranskalaisesta ruokatorista, jolla parhaimmillaan jonoteltiin tunnin verran yhtä patonkia. Parhaimmillaan - tai pahimmillaan - tamperelaisasiakkaat äityivät jonotuksen tiimellyksessä niinkin ranskalaishenkisiksi, että solvasivat ja jopa löivät myyjiä.




Itse olen niin laiska patongin tai croissantin puputtaja, etten ole valinnut varsinaista kantaleipomoa. Joka leipomolla näyttää kuitenkin olevan oma, varsin kiinteä asiakaskuntansa. Kanta-asiakkuus ei ole aina pelkästään positiivista: Reilu vuosi sitten muuan nainen murhattiin eräässä lähistön leipomossa. Paikka valikoitui siksi, että murhaaja - naisen oma poika! - tiesi uhrin käyvän kyseisessä leipomossa päivittäin samaan kellonaikaan. Itse en ole kyseisessä leipomossa käynyt, mutta kanta-asiakkaat eivät näy paikkaa hylänneen, sillä leipomo on yhä pystyssä.




Hieman huvittavampi esimerkki kanta-asiakkuudesta ovat kaksi lähileipomoa, jotka sijaitsevat saman kadun vastakkaisilla puolilla. Vähän väliä leipomoista vilkuillaan kadun toiselle puolelle, vertaillaan jonojen pituutta ja pyöritellään silmiä. Auta armias, jos kanta-asiakkaan nähdään vilahtavan sisään väärästä ovesta. Siinä jäisi tamperelaisen ruokatorin tunnelma toiseksi.

10 kommenttia:

  1. Tamperelaiset ovat yllättävän tempperamenttisia ostoksilla. Muutama vuosi sitten he taistelivat Ikeassa tarjouksessa olleista lampaantaljoista http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010120412810021_uu.shtml.

    Hyvä leipä on tärkeä asia siitä olen aivan samaa mieltä ranskalaisten kanssa. Minun ja lempileipäni välimatka on 32 km, paikalliseen kauppaan sitä ei tunnu millään saavan. Eri leipäfirmoilla tuntuu olevan tietyt myyntialueet tai paikallinen kauppias ei vain jaksa järjestää asiaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olikin mennyt tuo Ikea-tapaus vallan ohi korvien. :D Tuo Youtube-videon otsikko oli kyllä osuva: "Ikean ihmispiraijat"... :D Tamperelaisilla on näköjään pimeä puolensa. ;)

      Poista
  2. Tuo Ikea-juttu oli ihan älytön, muistan kyllä kun ihmettelin miten aikuiset viitsii... Aika moni talja päätyi yllättäen Huuto.netiin myyntiin, joten siinä yksi selitys. ;) Mutta halvan perässä usein lähtee suomalaisella mopo käsistä, kaupoissa esimerkiksi kahvitarjoukset aiheuttavat aikamoista hulinaa.

    Mutta, Suomessakin saisi olla joku leivänarvostuspäivä. Ja nimen omaan aidoista aineksista tehdyille leiville, olivatpa sitten tummaa tai vaaleaa. Täällä vaaleassa leivässä vaan ei ole samalla tavalla makua kuin esimerkiksi ranskalaisessa leivässä. Mikään ei vaan tunnu vetävän vertoja ranskalaisille patongeille ja croissanteille, maku on jotenkin ihan tyystin erilainen kuin missään mitä olen Suomesta löytänyt. Liekö syy jauhoissa, resepteissä vai missä. Niin sanottu ranskalainen Framboiskin on ollut lähinnä iso pettymys, nyyh. :(

    Toisaalta ehkä parempi näin, aitoranskalaisilla croissanteilla söisin itseni varmaan hengiltä jos niitä olisi aina saatavilla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tamperelaisilla pisnesvainu pelaa... ;)

      Olen samaa mieltä, että Suomeenkin olisi hyvä saada jotain leipäkampanjaa. Yksi ero suomalaiseen leipään on ainakin se, että täällä syödään paljon pienleipomoiden leipiä, Suomessa leivät tuotetaan tehdasmaisesti ja keskitetysti. Uskon sen vaikuttavan makuun.

      Kummasti noihin ranskalaisiin leivonnaisiinkin turtuu, ei niitä hetken päästä jaksa enää päivittäin pupeltaa. :) t: nimim. vakavasta pain au chocolat -riippuvuudesta joskus kärsinyt... ;)

      Poista
  3. Karppaus ei taida siellä päin maailmaa koskaan saavuttaa jalansijaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vaikea kuvitella semmoista tilannetta. :D Parisen vuotta sitten tuli karppauksesta puhe muutaman silloisen ranskistyökaverin kanssa, jotka halusivat päästä eroon raskauskiloista. Yksi neljästä oli ylipäänsä kuullut karppauksesta - Suomessahan se on ollut pinnalla jo vuosia.

      Poista
  4. Haluaisin puolustaa tamperelaisia sen verran, että kyllä me keskimäärin ollaan aika leppoisaa porukkaa! :) Toivottavasti patonki oli edes tarpeeksi hyvää, kun noin kauan joutui jonottamaan!

    Mä en niin hirveästi välitä patongista - paitsi joidenkin tiettyjen leipomoiden (onko sisältäni kuoriutumassa ranskalainen, iik?). Tykkään sellaisesta vähän tiiviimmästä ja happamasta vaaleasta leivästä, jota saakin onneksi melkein joka leipomosta! Ja ne suklaakierteet... Omsnoms.

    Karppaus ei tosiaan ole täällä muodissa samalla lailla kuin Suomessa, mikä on mun mielestä pelkästään helpottavaa. En jaksa jatkuvasti kuunnella, mitä kukakin voi milloinkin syödä ja miksi. Suomalaisille syöminen tuntuu välillä olevan niiiin hirveän vaikea ja ahdistava toimitus, kun taas ranskalaiset osaa nauttia ;) Jos vyötärönauhaa ahdistaa, niin syödään vähän vähemmän, mutta täällä ihan varmasti vähähiilihydraattinen leipä naurettaisiin pihalle. Toivon ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, totta kai tamperelaiset ovat leppoisaa väkeä, siksipä nuo ranskalaisen torin ja Ikean ylilyönnit kuulostavatkin niin oudoilta. Paitsi että olivatkohan ne törkeilijät edes tamperelaisia...saattoivat hyvin olla vaikka Lempäälästä! Tai....Turusta! :D

      Poista
  5. Tuollainen ruokatorihan on taas pystyssä Hämeenpuistossa Tampereella, tällä kertaa manner-Euroopan lisäksi ovat edustettuina myös paikalliset ravintolat. Ei ole sen luokan häppeninki, että Ranskasta saakka kannattaisi lähteä, mutta vinkkinä lähempänä asuville, joilta on mahdollisesti mennyt tämä tieto ohi ;)

    Patonkijonoon oli minunkin asetuttava itse käydessäni, ja olihan se hyvää:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.