perjantai 11. toukokuuta 2012

Chez le véto

"Epäilen eläinlääkärimme pitävän meitä hieman hurahtaneina...", totesi mies päivänä muutamana. 

"Miksi ihmeessä?", ihmettelin.

"Kuulitko miten hän puhui...?"

Toden totta, eläinlääkärillämme on tapana puhua korostetun hitaasti ja selväsanaisesti, kuin lapselle tai hidastajuiselle aikuiselle. Kuvaavaa on, että olen niin tottunut ranskalaisten puhuvan minulle kuin vähä-älyiselle, kaiketi aksenttini vuoksi, etten kiinnittänyt asiaan kummempaa huomiota.

Toisaalta puhetapaan voi olla myös syynsä. Olemme nimittäin vierailleet vastaanotolla kuluneen vuoden aikana mm. seuraavista syistä: 

1. Minä: "Kissa aivastelee ja vaikuttaa nuhaisen voipuneelta..."
Kissa: Juoksee kahdeksikkoa pitkin vastaanottotilan lattiaa ja kiljuu riemusta.

2. Minä: "Kissa imeskelee hännänpäätään ja vaikuttaa masentuneelta..."

Kissa: Juoksee kahdeksikkoa pitkin vastaanottotilan lattiaa ja kiljuu riemusta.

3. Minä: "Kissa juoksi kesken leikin päin takorautapöytää, vaikutti pöllämystyneeltä ja nenästä tuli pisara verta..."
Kissa: Juoksee kahdeksikkoa pitkin vastaanottotilan lattiaa ja kiljuu riemusta.

4. Minä: "Kissalla on kaulassaan epämääräinen muhkura, siskollaan ei ole samanlaista..."
Kissa: Juoksee kahdeksikkoa pitkin vastaanottotilan lattiaa ja kiljuu riemusta.
Eläinlääkäri (huokaisten): "Sitä kutsutaan mikrosiruksi, madame..."

"Ja noita pillereitähän minä en kurkustani alas pistä!"
Tällä viikolla päädyin sitten taas eläinlääkärin vastaanotolle, tällä kertaa mukanani leikattu uroksemme Nemo:

Minä: "Istuin illalla koneella, ja kissa kävi välillä vieressä naukumassa ja välillä vessassa, aina muutamien minuuttien välein. Sitten se meni vieressä olleeseen avonaiseen kassiin, katsoi minua silmiin, naukaisi ja tiristi sinne pissatipan..."
Kissa: Kehrää kaikuvasti tutkimuspöydällä.
Minä: "Niin kun nämä virtsavaivat ovat todella yleisiä leikatuilla kissoilla, eivätkös nämä ole oireita..."
Eläinlääkäri (kissan vatsaa tunnustellen): "Täällä ei kyllä tunnu mitään. Eihän kissalle ole annettu markettiraksuja? Onko teillä ollut stressiä elämässä?"
Minä (Mielessäni: pitääkö eläinlääkäri minua stressaantuneen näköisenä? Miksi? Ovatko silmänaluseni niin mustat?): "Eeeiii..."
Eläinlääkäri (puhuu korostetun hitaasti artikuloiden): "Kissalla ei siis ole muita oireita kuin kassiinne virtsaaminen? Se ei vaikuta kärsivältä..."
Minä: "Siis se kävi tavallista useammin laatikolla, eikä virtsaa tule kuin tippa kerrallaan. Mutta kyllä se leikkii ja syö ja juo..."
Eläinlääkäri (huokaisten): "Kirjoitan reseptin. Otamme näytteen vasta, ellei tilanne parane viidessä päivässä".


Puhetyylistä huolimatta emme kuitenkaan ole eläinlääkäriä vaihtamassa, sillä olemme heihin päätyneet yrityksen ja erehdyksen kautta. Lemmikit ovat iso bisnes; Ranskassa on lemmikkieläimiä eniten Euroopassa - 61,6 miljoonaa - ja lähes joka kolmannessa ranskalaistaloudessa on ainakin yksi kissa. Kissat ovat erityisen suosittuja kaupunkialueilla, joilla koiranpito on hankalampaa. Isot markkinat houkuttelevat tietysti sitten myös eläinlääkintäalalle kaikenlaista yrittäjää.

Kymmenessä vuodessa ranskalaisten eläinlääkärikulut ovat kohonneet 72 %. Peruskäyntimaksut ovat paikallisen eläinlääkäriliiton mukaan 30-50 euroa. Meidän eläinlääkärimme veloittaa 36 euroa, mikä on Pariisin yleishintatasossa varsin kohtuullista. Vastaanottotilat ovat tasokkaita, kissojamme kohdellaan aina erittäin asiallisesti ja vaivat hoidetaan hyvin.

Ja ennen kaikkea: eläinlääkäri muistaa aina kehaista, kuinka kauniita ja solakoita kissamme ovat. Eläinlääkärimme otannan mukaan 90 % pariisilaiskissoista on nimittäin ainakin jonkin verran ylipainoisia.

Ja me tietysti punastelemme tyytyväisinä. Vaikka eläinlääkäri unohtaakin aina tarkentaa, että maailman kauneimmat kissat...

Mustasukkainen pikkusisko punkesi mäkättäen itsensä kuljetuslaatikkoon heti palattuamme eläinlääkäriltä: "Antaa olla viimeinen kerta kun minut unohdatte reissusta!"


Tilastolähde: Le Figaro

12 kommenttia:

  1. Voihan missut. Ja kaulassa mikrosiru, ihan scifi-katti. Minun Maxoulla on vain punkkeja (ehta maatiainen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, todellakin. Kyllähän mä tiesin, että kasvattaja on nuo siruttanut, mutta kun verrokkikatilla ei ollut samanlaista muhkuraa samassa kohtaa, niin kasvainhan siinä heti ensimmäisenä mieleen tuli. Terkkuja Maxou Maatiaiselle! :3

      Poista
  2. Voi Nemo-parkaa :( Aika erikoista, että näyte otetaan vasta odottelun jälkeen. Meidän Robertilla oli joskus samoja vaivoja (se ei pissannut kassiin vaan sohvalle..) ja eläinlääkäri näytti minullekin mikroskoopilla näkyvät, näytteessä olevat pienet "hiekat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mäkin vähän hämmästyin, olen ymmärtänyt että ainakin Suomessa se otetaan automaattisesti kun on virtsakide-epäily? Mä vähän epäilin, että ell pitää meitä höyrypäinä, jotka rynnivät vastaanotolle heti kun kissalta viiksi katkeaa, ja siksi vähän epäili mun kertomusta, kun kissakin vaikutti hyvinvoivalta. Ja olihan Nemon oireet lopulta aika lieviä...

      Poista
  3. Todella hauska postaus!
    Innostuin lukemaan blogiasi, ja se sai Ranska-kuumeeni vain pahenemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Jo, tosi kiva kun viihdyt! :)

      Poista
  4. Nemolle paljon toipumista, mutta minua kyllä naurattivat kovasti nuo teidän edelliset käynnit :D

    Kiitos muuten haasteesta, otan vastaan kunhan elämä hiukan rauhoittuu ja pääsen keskittymään paremmin blogiin! .)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kieltämättä itseäkin joskus on nolottanut, tuo mikrosirukeikka oli kyllä varsinkin todellinen pohjanoteeraus! :D Mutta parempi tietysti poiketa eläinlääkärillä turhan usein kuin jättää joskus menemättä, kun kissa on oikeasti sairaana.

      Tsemppiä elämän kiireisiin! :)

      Poista
  5. Virtsakivivaivat on meillakin tuttuja. Niiden kanssa meinaa tulla hulluksi, jos on pisaavaivoja joskus ollut. Sebastien on niista aikanaan karsinyt, nyt sitten oli se putoamisjuttu ja siita seurannut munuaisongelma. Vahdin vielakin pissaako se kunnolla. Kaikkea hyvaa teidan kissuleille!
    Kiitos minunkin puolestani tunnustuksesta ja haasteesta seka mukavasta kommentoinnistasi! Panen kylla vahingon kiertamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolleissa tuntuu olevan joku valmistusvirhe, kun noita virtsavaivoja tuntuu olevan valtaosalla kisuleista. Minäkin nyt ryntään heti laatikon viereen kuikuilemaan, kun Nemo sinne pyllistää. Kissa katsoo takaisin vähän kummastuneena: "Voi noita perverssejä ihmisolentoja. Ennen niille riitti pelkästään kakkakikkareiden keräily, mutta nyt ne haluavat näköjään osallistua jo pissatouhuunkin..."

      Poista
  6. Eläinlääkärin kannalta tehän olette aivan ihanneasiakkaita: tuotte rahaa käyntimaksuillanne, eikä tarvi hankalia diagnooseja tehdä tai muutenkaan likaista työtä :)

    Mutta voi Nemoa, toivottavasti oli vain joku ohimenevä juttu! Kai se ravitsemus ja riittävä vedensaanti (mitenköhän kaupungin veden laatu/kalkki/kovuus jne. vaikuttavat?)ovat tärkeimpiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä noissa jutuissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, me ollaan kyllä todellisia ihanneasiakkaita. Kissatkin antavat lääkärin pallotella itseään kynsimättä. Olen kanssa joskus miettinyt tuota vesijuttua: kalkki kertyy hanoihin ja keittimiin, mitenköhän se vaikuttaa meihin eläväisiin? Ollaankohan me ihan kalkkeutuneita?

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.