torstai 23. toukokuuta 2013

Totuus piilee naistenlehdissä

Ihan liian vähän ehtii tai kykenee lukemaan naistenlehtiä. Matkoille niitä tuleekin sitten yleensä ostettua saman tien muutama. Mukavaa kyllä, naistenlehdet ovat Ranskassa Suomeen verrattuna suhteellisen edullista lystiä. Jos Suomessa naistenlehdet kustantavat helposti viitisen euroa kappaleelta, täällä sain kaikki kuvan kolme lehteä 4 eurolla ja 80 sentillä.


Ranskan naistenlehdistä ehdoton suosikkini on Marie Claire, muut kaksi lehteä tuli valittua vähän summassa. 

Mitä siis opimme naistenlehdistä tällä kertaa?

Glamour kesäkuu 2013:

Ensin on kerrottava, että miekkonen päätyi menneenä arkipyhänä hiuspaniikissa korttelin ainoaan avoinna olleeseen parturi-kampaamoon hiustenleikkuuseen. Leikkuri oli viisikymppinen täti, jolta mies pyysi, ettei hiuksia leikattaisi kovasti päältä.

Leikkuri: "Joo ei kannata. Teillä on selvästi ohentuvat hiukset täällä päällä..."

Miekkonen (jäätävästi): "Outoa, minulta ei kyllä putoa hiuksia..."

Leikkuri: "Eeeiii, luulenkin, että hiuslaadussanne on joku geneettinen vika, joka aiheuttaa päältä ohuita hiuksia..."

Onneksi miekkosen ei tarvitse murehtia parturin diagnosoimaa geenivikaansa enää. Glamour nimittäin kertoi meille, että kaljut ja kaljuuntuvat ovat trendikkäitä: 

(Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin eivät ne miekkosen hiukset harvene. Harmaantuvat kylläkin. Mutta sehän on vain charmikasta.)
Glamourissa hämmästeltiin myös "uutta ilmiötä": äijämäisiä naisia. Tiesitkö, että tytötkin voivat seurata jalkapalloa, juoda kaljaa ja näyttää keskisormea!? Siis aika hurjaa hei!


Glamourissa herättiin värikkäät lenkkari kaupunkikävelykenkinä -trendiin.
Entä tiesitkö, että rinnat säilyvät terhakkaampina, jos elää ilman liivejä? Minä en. Vaikka onhan se loogista, että lihakset kuihtuvat, ellei niitä käytä. Glamourin toimittaja päätti jatkaa elämäänsä liiveittä, koska olo on niin vapaampi ja rinnatkin hänestä kauniimmat. Ystävien, kylänmiesten ja vastaavien huomauttelut eivät kuulemma siinä vaakakupissa paljoa paina. Jutussa kyseltiin myös katugallupin omaisesti neljältä (kuvista päätelle alle kolmekymppiseltä!) ranskattarelta, voisivatko he luopua liiveistään. Kaksi vastaa kieltävästi, sillä he "rakastavat liikaa kauniita alusvaatteita". Yksi sanoo haluavansa, mutta kuppikoko on siihen liian suuri. Neljäs kertoo jo liiveistä luopuneensa - ja saaneensa siitä liikanimen Boobs. 


Marie Claire kesäkuu 2013

Kuten yllä paljastin, Marie Claire on vanha suosikkini, jota luin säännöllisesti jo Suomessa asuessani ja tilasin Ruotsiin. Marie Clairessa kiehtoo monipuolisuus. Samassa lehdessä on yleensä fiksuja reportaaseja eri puolilta maailmaa, julkkishaastatteluja, muotia, kauneutta ja reseptejä. Ja yksi suosikeistani, Moi, lectrice -palsta, jossa lukijat kertovat omia tarinoitaan. Näiden tarinoiden perusteella olen päätellyt, että lähes kaikki muut Marie Clairen lukijat ovat epävakaita persoonia. Tai itse asiassa luultavasti kaikki ranskalaiset naiset.



Tämänkertaiseen Marie Claireen oli kuitenkin livahtanut aivan poikkeuksellisen huono juttu. Sen oli ilmeisesti tarkoitus olla jonkinlainen henkilökuva-haastattelu Leonardo di Capriosta, mutta todellisuudessa toimittaja jaaritteli puolet jutusta itsestään ja Leo-fanituksestaan. Miksi minua pitäisi kiinnostaa, että joku satunnainen toimittaja fanitti Leonardo DiCapriota 10-vuotiaana? Ja eikö toimittaja todellakaan keksinyt DiCapriolta mitään muuta kysyttävää kuin hänen eläinsuojelutyönsä? No eipä tietenkään, toimittajahan toi lukijalle moneen otteeseen tiedoksi, että hän fanina tiesi jo kaiken Leonardo DiCapriosta.



Jos Glamourissa hehkutettiin liivittömyyttä, Marie Clairen mukaan trendityypit kulkevat tämän kevään ja kesän pelkissä liiveissä. Ainakin, jos ovat pitkiä ja hoikkia.


Lisäksi Marie Clairessa hämmästeltiin Ranskan politiikasta tuttuja pariskuntia, joissa se menestyvä osapuoli onkin se nainen. Huimaa!


Be kesäkuu 2013

Be-lehteä en muista juuri aikaisemmin selailleeni. Lehti onkin lanseerattu näköjään vasta 2010, ja se on alkanut ilmestyä kuukausittain viime syksystä. 

Pidän lehden visuaalisesta ilmeestä, mutta sisältö on vähän mitäänsanomatonta.

Jotain sentään opin. Olin nimittäin luullut, että laukunkantotapa riippuu laukusta. Vaan eipä riipukaan, vaan riippuu kantajan persoonasta:


Myös Be oli havahtunut värikkäisiin lenkkareihin kaupunkikävelykenkinä. Oikeasti? En todellakaan ole mikään trendipeikko, mutta jopa minäkin olen nähnyt näitä Pariisissa jo viime talvesta. Missä (ranskan)perunakuopassa ranskalaiset muotitoimittajat ovat koko kevään piileskelleet?

Lenkkareista viis, tiedättekö mistä tunnistaa Todellisen Pariisilaisen? No tietenkin Paris Saint Germain -potkupallojoukkueen tarrasta Hermès-laukun kyljessä!


Onneksi en ole Todellinen Pariisilainen. En nimittäin laittaisi PSG:n tarraa yhtään mihinkään. PSG:n fanit tuppaavat olemaan aivottomia huligaaneja. Pariisilaiset yrittivät hiljattain juhlia PSG:n Ranskan-mestaruutta, ja tappeluksihan se meni ja juhlat piti peruuttaa. Katso vaikka täältä.

(Okei, tiedän että kyseessä on pieni rähinäryhmä, joka pilaa ilon isolta kannattajajoukolta. Mutta silti.)




Koska Ranskan tiedotusvälineissä ei muusta puhutakaan kuin talouskriisistä, niin pitäähän sitä Be-lehdenkin käsitellä. Yllä lukija kysyy, menettääkö hän ystävänsä kun on liian köyhä käymään ulkona. "Työtön boheemiporvari-bloggaaja" titteliä käyttävä Nathanaël kehottaa maksattamaan juomansa miespuolisilla ystävillä, kunnes näiltäkin loppuu rahat.

Alla puolestaan etsitään ratkaisua talousongelmiin jakamalla muiden ihmisten kanssa erilaisia hyödykkeitä. Kuten esimerkiksi Louboutinin kenkiä.


Sokerina pohjalla: Törmäsin eilen ensimmäistä kertaa hattaranmakuiseen Carambariin! Kyseinen yksilö tuli vastaan ravintolassa, jossa annetaan Carambar laskun yhteydessä. Tarjoilijatar huomasi minun yrittävän epätoivoisesti ottaa epätärähtänyttä kuvaa hämärässä salissa, ja toi minulle toisen kaupan päälle. Ah mitä asiakaspalvelua.

Omistan tämän entisen  hattara-Carambarin Ma Petite Vie -blogin Miss J:lle ja hänen suloiselle Barbapapa-tarinalleen. ;)

16 kommenttia:

  1. Pitäähän PSG:tä fanittaa ihan täältä Suomestakin käsin. Ei muuten mut se Zlatan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustaudut siis huligaaniksi? ;) Ei vaan, eiväthän ne kaikki PSG-fanit tosiaan huligaaneja ole. Yksi rauhanomainen fani jopa asuu kodissani.

      Mutta ei siinä joukkueessa tunnu oikein muita pelaajia olevankaan kuin se Zlatan. Ja Beckham, joka pyörähti mainosnaamana. :P

      Poista
  2. Eikä, apua! Nyt mä haluan maistaa noita hattaracarambareja! :D (Joo, se oli näköjään ainut mitä tästä jäi "käteen". :D)

    Lehdet siellä on kyllä mielettömän edullisia, kerran jo omassa blogissani pohdiskelin mistä tuo mahtaa johtua.. Tälläinen lehtikatsaushan voisi olla ihan hauska idea jatkossakin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä muistelin, että jossain blogissa oli ollut puhetta vastikään lehtien hinnoista, mutta sun blogissahan se oli! Linkkaanpa sen tähän, jos joku innostuu käymään kurkkaamassa: http://mapetitevieblog.blogspot.fr/2013/04/mika-maksaa.html

      Mielelläni teen näitä katsauksia toistekin, kun lehtiä tulen ostaneeksi. Ranskalaisia naistenlehtiä lukiessa tulee kyllä mulle aina säännöllisesti yhä WTF-hetkiä. :D

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen postaus kerta kaikkiaan.

    Minä olen muuten samaa mieltä siitä, että laukunkantotapa riippuu kantajan persoonasta (kuten myös sen, millaisen laukun ylipäänsä ostaa). Minulla on tavallisesti sellainen käsilaukku, jonka saa heitettyä puolihuolimattomasti olkapäälle, mutta kun laukku oli jo niin vanha ja kulunut, otin käyttöön ystävältäni lahjaksi saamani käsilaukun, jossa on niin lyhyet kahvat (mitä ne kassin kantohihnat ovat nimeltään?), että laukkua pitää kantaa kädessä. Tunnen itseni ihan pöljäksi joka kerta kun olen laukun kanssa liikenteessä, kun sellainen naisellinen kantotapa ei sovi persoonaani mitenkään. :-)

    Ja BTW, minä olen suurimman osan päivästä ilman liivejä, ja nämä puikulat eivät ole terhakkuutta nähneetkään. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä kädessä kannettava laukku on kamalan hankala. Clutch-mallinen laukku on suoraan saatanasta. ;) Eli hartioilla kannan, joko ristiin rinnan yli (näyttää kuulemma rumalta, mutta helpoin kävellä kaupungilla, jos kassi painaa) tai kainalon alla (ettei taskuvaras tule ja vie). Olen sitten kantoanalyysin mukaan taiteellinen, mutta epävarma itsestäni. :P

      Ahaha, vitsi että repesin tuolle puikulalle! :D Mä en oikein osaa hillua liiveittä edes kotosalla, kai se on tottumuskysymys? Voin kuvitella, että siellä kuumassa ne voivat kyllä hiostaakin.

      Poista
  4. Naistenlehdethän maksavat suomessa usein 7-8euroa kipaleelta, joka on kyllä mielestäni kamala hinta kun ottaa huomioon lehtien sisällön ja sen, kuinka nopeasti lehdet lukee läpi (tai siis selaa, kuvia paljon ja sisältö aikamoista puutaheinää usein ). Suomessa myös englanninkieliset (tai ranskan, ruotsin...) naistenlehdet saattavat maksaa vielä enemmän, jopa 8-10 euroa!
    -Ninni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, mä sitten muistelin suomalaishintoja jopa alakanttiin! Ehkä isolla levikillä saa lehtien hintoja pidettyä matalina. Luulen, että netti ja blogitkin ovat syöneet naistenlehtien katteita jonkun verran. Menetyksiä sitten yritetään paikkailla nostamalla hintoja, mikä edelleen karkottaa irtonumeroiden ostajia. :P Ja sitten ilmoittajista tulee lehdille korvaamattoman tärkeitä, ja heitä pyritään pitämään kaikin tavoin mahdollisimman tyytyväisinä. Kuten tässä Annasta potkitun toimittajan tapauksessa: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2013/07/artikkelit/hapeatahra/

      Blogeja kovasti aina syyllistetään piilomainonnasta, mutta minusta on melkein huolestuttavampaa, kun ammattilaisetkin sitä harjoittavat.

      Poista
  5. Hauska juttu, piristi mieltä jäätävän kylmää raesadetta kuunnellessa.
    Lopetin kotona (vähäisenkin) akkainlehtien lukemisen samaan aikaan kuin hiusten värjäämisen, ennen luin niitä siis kampaajalla.
    Samanlainen hintaero on ruokalehdissä. Tilasimme suosikkilehtemme Cuisine&Vins de Francen kotiin, hinta on postimaksujenkin jälkeen halvempi - kielikurssi ja reseptit kotiin kannettuna, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että piristi! :)

      Ulkomaiset lehdet ovat kyllä mainiota kieli- ja kulttuurikurssia. :) Joskus teininä tilasin ja luin Seventeeniä, josta siirryin vähitellen ranskankieliseen Marie Claireen. Se kyllä Suomessa on hyvä, että erikielisten lehtien irtonumeroita on aika hyvin saatavilla vähän kaikkialla. Ranskassa jopa Pariisissa tilanne on hankalampi.

      Poista
  6. Ihastuttava juttu! Me tosiaan halutaan lisää näitä WTF-hetkiä :)) Suomessa on kyllä törkykalliit lehdet. Mutta "pakko" on joskus investoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lehdet ovat ehdottomasti tärkeitä arjen ylellisyyksiä. Ja mielelläni tuen suomalaista journalismia. Jos sellaista lehdestä vaan löytyy. ;)

      Poista
  7. Ulkomaalaisia naistenlehtiä on kyllä hauska selailla aina vähän väliä, sillä välillä ne paljastavat yllättävänkin paljon omasta yhteiskunnastaan. Viime viikonlopuna vietimme kaverin kanssa junamatkan naistenlehtiä selaillen. Minä naureskelin Brittien Glamourin "hei nyt me repäistään"-jutuille, jotka taisivat olla repäiseviä vain brittikonservatiivien mielestä. Kaveri taas totesi, että portugalilaisessa naistenlehdessä uima-asujutun mallit sopisivat paremmin Playboyn kuin naistenlehden sivuille vihjailevine poseerauksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, naistenlehtien kautta pääsee tosiaan jotenkin ihan toisella tavalla sisään kulttuuri ajatusmaailmaan ja asenteisiin. Ja miten musta tuntuu, että täälläkin juuri Glamourista paistaa jotenkin tosi konservatiivinen ajatusmaailma takaa, vaikka pintapuolisesti yritetään olla tosi revitteleväisiä. Niin kuin esim. tuo yllä oleva "Ooh, tytötkin voivat juoda kaljaa??!!"....

      Poista
    2. Tuossa brittiglamourissa revittelevää oli, että ooh, nyt harrastetaan seksiä tosi pervoissa paikoissa! ...ja eräskin haastateltu oli harrastanut seksiä peräti olohuoneen pöydällä, siis kuinka revittelevää.

      Olisi toisaalta mielenkiintoista päästä kärpäseksi kattoon, kun ulkomaalaiset lukisivat suomalaisia naistenlehtiä. Millainenkohan maailma sieltä heidän silmiinsä näkyisi. :)

      Poista
    3. No hui miten roisia! :D Tuohan on kuin jostain 15 vuoden takaisesta Cosmopolitanista. Paitsi etten tiedä, onko Cosmo sittemmin edes jotenkin muuttunut sisällöltään.

      Joo, olis tosiaan kiinnostavaa kuulla, ovatko suomalaiset naistenlehdet yhtä järkyttäviä ulkomaisten silmissä. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.