tiistai 7. toukokuuta 2013

Suuri macaron-testi

Yleisön pyynnöstä Olipa kerran Pariisi ja City Mami esittävät:

macaron01

Se taisi olla Nonna, joka jokin aika sitten ehdotti kommenteissa Suurta Macaron-testiä. Ja mitenpä ei bloggaaja uhrautuisi lukijoidensa puolesta. Ohessa omat arvioni, City Mamin kokemukset löytyvät hänen blogistaan.

Testattavaksi valikoitui itsestäänselvästi ensinnäkin ne kaksi suurinta ja kauneinta: Ladurée ja Pierre Hermé. Loput kaksi valikoituivat lopulta vähän sen mukaan, minkä kohdalle osuimme. Olin kaavaillut testiin esimerkiksi Jean-Paul Heviniä ja Fauchonia, mutta kumpikaan ei sattunut olemaan avoinna kun ohi kuljimme.

---

1. Pierre Hermé 

Luovien makuyhdistelmiensä ansiosta macaron-maailman Picassoksi nimetty Pierre Hermé hankki oppinsa työskentelemällä 14-vuotiaasta useilla maineikkailla sokerileipureilla, kuten Lenôtrella, Fauchonilla ja Laduréella. Ensimmäisen oman sokerileipomonsa Hermé avasi vuonna 2001. Loppu on historiaa.

macaron09

Kaikkien aikojen macaron-suosikkini ovat tulleet Pierre Herméltä, joten odotukseni olivat tässäkin testissä korkealla. Heti alkuun oli kuitenkin pakko antaa pitkä miinus Hermélle pakkausmateriaaleista. Tähän asti olin ostanut Hermén macaroneja aina rasiallisen, jolloin kuori säilyy rapeana. Yksittäiset macaronit Hermé pakkaa kuitenkin muovipussiin. Tämän seurauksena macaronit ensinnäkin ruttaantuivat metromatkalla. Macaronit olisi pitänyt lisäksi siirtää toiseen säilytyspaikkaan, sillä niiden rakenne pehmeni selvästi säilytyksessä. Tätä ei tapahtunut muille macaroneille.

Osta siis kerralla koko rasia, tai syö Pierre Hermén macaronisi heti!

macaron08
Ylimmäinen ruusu, keskimmäinen vanilja ja alimmainen Jardin Japonais.
Ruusu: Ruusun tunnisti mausta, mutta jälkimaku oli melkein härskin rasvainen. Eihän macaronin pitäisi härskiintyä huoneenlämmössä yhdessä yössä?

Vanilja: Ei taivaallinen eikä huono. Rapeuden puuttuminen tuntui latteuttavan makua.

Jardin Japonais: Esitteessä tämän huhtikuun erikoismaun kerrotaan sisältävän kirsikankukkaa, sitruunaa ja tonkapapua. Lopputulos maistui hämäävästi marja- tai omenapiirakalta...

---

2.  Maison Richart

Saint Germain des Prés'llä myymäläänsä pitävä Richart oli minulle uusi tuttavuus. Yrityksen nettisivujen mukaan Maison Richart on aloittanut macaronien ja suklaaherkkujen kauppaamisen 1920-luvulla Lyonissa. Nettisivuilta käy myös ilmi, että yritys kauppaa herkkujaan nykyisin myös mm. Yhdysvalloissa.

macaron07

Richartilla emme joutuneet jonottamaan, toisin kuin Laduréellä ja varsinkin Pierre Herméllä, jossa jono ulottui kadulle asti. Asiakaspalvelu oli asiallista, ehkä hivenen sydämellisempää kuin suurilla nimillä. Sen sijaan alkuillasta melko suuri osa mauista oli jo loppuunmyytyjä, joten meidän oli tyytyminen siihen, mitä jäljellä oli. Macaronit pakattiin muovipusseihin, kuten Herméllä, mutta täällä kukin macaron omaan pussiinsa. Luonto ei kiitä, mutta toisaalta macaronit säilyvät näin siistempinä.

macaron06
Vaaleanruskea: karamelliä suolavoilla; tummanruskea: tummaa suklaata; valkoinen: vanilja
Tumma suklaa: Kuori oli liian kova. Tietty rapeus on hyvästä, mutta näissä kuori oli yksinkertaisesti liian kova. Suklaan maku oli kohtuullisen voimakas.

Karamelliä suolavoilla: Maku oli sitä mitä nimi lupasi, mutta tässäkin kuori oli omaan makuuni liian kova.

Vanilja: Sama kuin edellä. Maku oli tunnistettava ja hyvä- joskaan ei sykähdyttävä - mutta kuori liian rapsakka.

---

3. Maison Georges Larnicol

Myös Larnicol oli minulle tuntematon suuruus. Tämä Bretagnesta kotoisin oleva sokerileipurin poika halusi nuorena arkkitehdiksi. Elämä päätti toisin, ja Georges Larnicolista tuli lopulta isänsä tavoin sokerileipuri. 1990-luvun alussa Meilleur Ouvrier de France -tittelillä palkitun Larnicolin liikkeiden määrä on kasvanut vähitellen yli pariinkymmeneen.

macaron04

Larnicolin macaronit olivat testin edullisimpia. Kun muiden macaronien hinta pyöri 1,5 euron tuntumassa kappaleelta, näitä myytiin painon mukaan. Hinta oli viitisen euroa 100 grammalta. Ulkonäöltään macaronit olivat muita testattuja pienempiä ja pallomaisempia. Epätasaisen pinnan vuoksi Larnicolin leivonnaiset näyttivät suuriin nimiin verrattuna jopa hieman maatiaisilta ja kotikutoisilta.

macaron05
Ylhäältä vasemmalta oikealle: lakritsa, pistaasi, mustikka, ruusu, karamelli suolavoilla, kahvi.
Pistaasi: Pistaasin maun tunnistaa helposti. Maku on vähemmän makea kuin muilla kilpailijoilla.
Ruusu: Erittäin ruusuinen. Vähemmän äitelä kuin muut testatut ruusut. Itse asiassa makeutta voisi olla enemmänkin.
Mustikka: Larnicolin macaroneissa on liikaa täytettä ja liian vähän kuorta. Tämä korostui erityisesti mustikassa, joka maistui lähinnä marmeladilta.
Karamelli suolavoilla: Vähän mauton, ei riittävän makea.
Kahvi: Tämä ei ollut pehmeää maitokahvia aurinkoisessa katukahvilassa, vaan kitkerää sumppia, joka on lojunut ja parkkiintunut pannussa huoltiksen lämpölevyllä koko päivän.

----

4. Ladurée

Ladurée ei kai juuri esittelyjä kaipaa. Ensimmäisen Ladurée-leipomon perusti vuonna 1862 Pariisiin Lounais-Ranskasta saapunut Louis Ernest Ladurée. Varsinkin viime vuosien macaron-villityksen myötä Laduréesta on pullistunut varsinainen instituutio, jonka jonoissa tungeksivat aasialaisturistimassat. Laduréen sivuilla esitetään, että nykyisenmallisen macaronin olisi luonut Laduréen pikkuserkku, Pierre Desfontaines, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Toisten lähteiden mukaan nyky-macaronit olisi keksinyt sokerileipuri Claude Gerbert jo 1800-luvulla. Joka tapauksessa näiden leivonnaisten esi-isät saapuivat Ranskaan alun perin jo 1500-luvulla Katariina de' Medicin mukana Italiasta.

macaron03

En koskaan ole täysin ymmärtänyt, miksi juuri Laduréen brändi on noussut kansainväliseksi ilmiöksi. Ranskassa ja Pariisissa riittää pilvin pimein samantasoisia herkkutaloja, kuten 1600-luvulla perustettu Dalloyau, 1800-luvulla perustettu Fauchon tai vaikkapa Lenôtre

Tässä testissä Laduréen macaronit olivat kuitenkin parhaita, niin rakenteeltaan kuin maultaan. Myös pakkausmateriaalit olivat yksittäisinä ostetuille macaroneille parhaita. Macaronit asetettiin paperipussiin, jonka lisäksi saimme pyynnöstä vielä toisen, ryhdikkäämmän paperipussin. Kun esimerkiksi Herméllä tunnelma oli jopa hieman steriili, Laduréella on panostettu ylellisromanttiseen sisustukseen ja hämärään tunnelmavalaistukseen.

macaron02
Vas.ylhäältä kielo, lakritsa, kultasuklaa, ruusu.
Kulta: Pakkohan harakkojen oli kultainen macaron mukaansa napata. Tämä lähes 4 euroa maksanut macaron oli testin hinnakkain. Maku oli voimakasta tummaa suklaata. Kulta ei maistunut millekään, mutta tuntui suussa metkalta syödessä. Toivottavasti se oli syötäväksi tarkoitettu. Älkää kertoko, jos ei ollutkaan.
Kielo: Ranskalaiseen vapputeemaan sopineen kielon tunnisti kyllä macaronin tuoksusta, mutta maussa maistui lähinnä vanilja. Rakenne oli hyvä.
Lakritsa: Lakritsan maku oli hennompi ja makeampi kuin Larnicolin versiossa. Rakenne oli onnistunut.
Ruusu: Onnistunut ruusu. Vähemmän äitelä kuin Pierre Herméllä, mutta makeampi kuin Larnicolilla.

Macaronien esi-isät Italiasta Ranskaan tuonut Katariina de' Medici vähän päälle kolmekymppisenä. Lähde.

Tässä minun loppuarvioni:
1. Ladurée
2. Pierre Hermé
3. Maison Richart
4. Larnicol

Jos Pariisiin tulette ja macaroneja haluatte maistaa, älkää pihtailko hinnassa. Toisaalta maistakaa mielellään itse useampien valmistajien useampia makuja, Laduréetä ja Hermétä nyt ainakin.

---

Muutama varoituksen sana!
Tämä kaikki saattaa näyttää helpolta ja hauskalta ja houkuttelevalta, mutta ei se kuulkaa niin helppoa ollutkaan. Söin yllä kuvatusta macaron-massasta vain puolet, mutta ähky ja yökötys oli käsinkosketeltavaa. Jos haluat järjestää samantapaisen testimaistelusession, kannattanee olla vähemmän spontaani kuin me ja ostaa mieluummin yksi macaron kultakin valmistajalta. Ruokajuomaksi kannattaa valita samppanjaa tai vihreää teetä. Tai vaikka vettä, kuten Pierre Hermé suosittelee. Makean mättöä helpottamaan kannattaa harkita myös suolaista pikkupurtavaa. Meidänkin oli pakko tasoittaa ällömakeutta välillä suolaisilla juustoilla.

Kuva viime syksyn suklaamessuilta.


33 kommenttia:

  1. OOh mikä testi! Pidän macaronseista,silloin kun ne ovat tuoreita ja hyviä.Täällä oli ihana Mazzarine-kahvila,jonka omistaja oli ollut muistaakseni Hermen opissa ja macaronsit olivat taivaallisen hyviä.Ikäväkseni se suljettiin viime vuonna:(
    Syksyllä kävin petit fours-kurssilla ja teimme myös macaaronseja(ruokablogissani) ja olen kyllä suunnitellut tehdä ihan kotonakin niitä,mutta vielä en ole saanut sellaista aikaiseksi...Voin kuvitella että oli vähän ähky olo noitten jälkeen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, pitääkin kaivella nuo macaronit ruokablogistasi! :) Tuskin tulen silti macaroneja leiponeeksi ainakaan niin kauan, kun laatumacaroneja saa samasta kaupungista.

      Taas silmät ja sielu olisivat kiskoneet enemmän macaroneja kuin mihin maha todellisuudessa kykeni. ;D Nää olis pitänyt tilata tai pyytää jotakuta muuta hakemaan, meillä karkas mopo vähän kaupoissa lapasesta... ;D

      Poista
    2. Täällä

      http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2012/10/marmeladin-pate-de-fruit-ja-muidenkin.html

      Poista
    3. Ooo, upeita macaroneja olette onnistuneet loihtimaan! Eivät kalpene yhtään nimekkäiden macaronien rinnalla! Kiitos linkistä! :)

      Poista
  2. Mahdottoman hauska vertailu ja oikein mielenkiintoinen. Pariisi on taas matkakohteena syksyllä joten pidän tämän mielessä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos oli hyötyä, ettemme turhaan uhrautuneet! ;D Suosittelen tosiaan maistelemaan näitä suurimpia merkkejä. Itseltäni ovat vielä maistelematta mm. Dalloyaun ja Maison du Chocolat'n macaronit, niitäkin on moni kehunut. Mutta Ladurée ja Hermé ovat niitä suurista suurimpia nimiä, joita ainakin kannattaa kokeilla. :)

      Poista
  3. Loistavaa! Nyt me tiedämme, mutta arvelin kyllä tuon Laduréen voittavan. Kiitos teille, ei ihan mitään halpaa hommaa noiden nappien testailu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista aasialaisturisteista huolimatta heidän macaroninsa kyllä ovat huippulaatuisia ja ennen kaikkea tasalaatuisia, vaikka eivät teekään yhtä persoonallisia makukokeiluja kuin Pierre Hermé. :)

      Joo, nuo laatumacaronit ovat kyllä hieman hinnakkaita! :)

      Poista
  4. Ooh! Lähikahvilassamme on tuoreita macaroneja (hassu taivutus, kun tulee makaroni mueleen) ja ne ovat ihanan suussasulavia, mutta rapeakuorisia, voin vain kuvitella, miltä aidot pariisilaiset maistuvat. Vai ovatko nämä italialaiset sittenkin niitä aidoimpia ;) (Kaiken takana ovat aina italianot :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, herkkujen juuret ovat Italiassa, ranskalaiset sitten vain lisäävät niihin vähän piiperrystä ja tekevät niistä ilmiön. ;) Olisi mielenkiintoista nähdä macaronien kehitys kuvina. Aina välillä markkinoilla tai vastaavissa näkee noita viimeisen kuvan "vanhanajan macaroneja", jotka ovat hieman nykymacaroneja röpelöisempiä. Mutta miltä mahtoivat ne Italiasta saapuneet esi-isät näyttää...?

      Poista
  5. Lurps, mikä testi. Ja osuva ajoitus jutulle -söimme näet äsken jälkkäriksi neljän pienehkön macaronin setin lähileipomosta. Ei lainkaan hassumpia, vaikka eivät olleetkaan niin "eksoottisia" kun Hermén versiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kyllä onnistuu löytämään mahtavia "nimettömiä" macaroneja. Yksi parhaista, jonka olen syönyt, oli bretagnelaisen kreppipaikan nutella-macaron. :D Mutta toisaalta, Nutellan kanssa ei voi mennä vikaan. ;D

      Poista
  6. Ah, miten mahtava testi, jonka ehdottomasti haluan itsekin suorittaa! Kiitos myös jo näin etukäteen noista varoituksen sanoista, jotka toivottavasti palaavat mieleen kun joskus pääsen noita ihanuuksia rohmuamaan.

    VastaaPoista
  7. Tama postaus oli harmaan aamuni piristys, kiitos tasta :)

    Nyt ei ole epailystakaan mita haen tanaan lounaan jalkiruoaksi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Ei siis, että aamu oli harmaa, vaan se, että se vähän piristyi. Ja bon appetit lounaalle! ;)

      Poista
  8. Mietinkin lukiessani, että aikamoisia sokerihiiriä, kun pystyvät tuollaisen määrän Macaroneja maistelemaan:). Loppukaneetti saikin sitten hymyn huulille. Olen siis itse täydellisessä sokerilakossa, mutta sorruin miehen Suomesta palatessa irtokarkkeihin. Huh, mikä sokerihumala siitäkin jo tuli. Macaroneihin olen myös kallellani. Täällä niitä myydään kuuden kappaleen paketeissa ja se katoaa turhan helposti päivän myötä. Ei siis kannata ostaa, kun erityistilanteissa. Mutta jos josku palaan Pariisiin, niin sitten pistän elämän risaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Macaronit ovat muka niin kevyitäkin, että eihän yhden tai muutaman syömisen pitäisi tuntua missään! :D No mutta, kyllähän sitä joskus pitää revitellä, kunhan se ei ole ihan päivittäistä puuhaa. ;)

      Poista
  9. Mahtava postaus ja idea, tällaisen testin voisin itsekin suorittaa! :) Helsingissä macarontarjonta on vaan vähän ankeampi kuin Pariisissa (ihanko tosi?), mutta pieniä suklaaputiikkeja näyttäisi löytyvän yhä enemmän eli pitäisikö soveltaa vähän. :)

    Hävettää myöntää, mutta mulle ei olisi edes tullut paha olo tuosta sokerimäärästä - pitäisi varmaan huolestua. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sovella ihmeessä! Esim. siihen suklaaseen. :)

      Olet kyllä aika sissi, jos nuo pystyt pistelemään ilman ällötystä! :D Mulla olis taas silmät vetäneet enemmän kuin napa. :)

      Poista
  10. Loistava testi, vaikka mun on kyllä nolosti pakko myöntää, etten ole IKINÄ elämässäni edes maistanut macaroneja! :D En tiedä, miten on edes mahdollista, mutta ei ole vain tullut tilaisuutta vastaan, enkä esim. täällä Portugalissa ole edes huomannut niitä missään. Tai sitten en vain osaa kiinnittää niihin huomiota. Joo, oon vähän nolo nyt! :> Mutta hieno uhrautuminen teiltä maistella noin monta sokerileivonnaista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuule heti googlasin, että mistä Lissabonista löytää macaroneja :D : http://www.foodspotting.com/find/best/Macarons/in/2715-311-Lisbon-Portugal
      Noista ehkä Eric Kayser (jonka macaroneja en tosin ole koskaan kokeillut) ja J'adore macarons voisivat olla kiinnostavia. ;)

      Mutta se on kyllä jotenkin jännää, miten ja miksi juuri macaronista on tullut tällainen ilmiö. Joskus muutama vuosi (tai esim. 7-8 vuotta sitten) se oli vain leivonnainen muiden joukossa. Luulenpa, että Pierre Hermé on osaltaan luonut tätä ilmiötä, hänhän avasi putiikkinsa kymmenisen vuotta sitten. Siis hyviähän ne ovat, mutta niin on moni muukin leivonnainen, esim. éclair.

      Poista
    2. Mahtavaa! Kiitos! Nyt mulla ei ainakaan ole mitään tekosyytä olla maistamatta niitä täälläkin! ;) Tuo J'adore macarons on ehkä itselleni helpoimmassa paikassa löytää. Tai siis noilla muilla alueilla ei tule niin paljon huvikseen pyörittyä. :) Onhan macaroneista tullut vähän hassu ilmiö, mutta itse vain olen hämilläni vierestä seurannut, kun en edes tiedä, miltä nuo maistuu! hahhah, pitää korjata tilanne heti tai sitten hyödynnän tätä tulevaisuudessa en ole koskaan -pelissä! :D

      Poista
    3. Hah, totta tuo pelinäkökulmakin! :D

      Mutta jos nyt kuitenkin uhraudut ja maistat macaroneja, niin muista raportoida asiasta blogissasi. ;) Tai hei, sähän voisit saman tien testata useampia Lissabonista saatavilla olevia macaroneja. ;)

      Poista
  11. WAU! Nonna kiittää ja kumartaa (kunhan on ensin toennut macarons pläjäyksestä!). Olen ihan sanaton. Vau. Lähtee etsimään macaronseja ja kuplivaa juomaa... Ihana testi! Kiitos että uhrauduit puolestamme!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no mutta kiitos loistavasta ideasta! ;) Mietin tässä, että testi pitää ehkä joskus uusiakin, vähän eri osallistujilla. Kunhan saan jonkun testailemaan mukana, näitä on tylsä yksin mättää. ;)

      Poista
    2. Siis ei eri "osallistujilla", vaan lähinnä eri testikappaleilla. :D Mitä mun suomen kielelleni on tapahtumassa...?

      Poista
  12. Ihana testi! Tiedän jo mitä ainon kokeilla ensin: Ladurée lakritsaa :-)
    Täkäläisistä valikoimista kun toi maku puuttuu täysin. Syödäänkö Ranskassa muuten lakritsaa? Montaa en minäkään aio syödä, sillä mulle tulee jo parista ihan ähky olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kannattaa kokeilla, jos lakusta tykkäät! :) Ranskassa ei juuri syödä lakua, tuotan usein Pandaa Suomesta tulevilla vierailla. Lähinnä tarjolla on jotain tosi muovisen makuisia Haribon "lakuja". :P

      Poista
  13. Oiih, kullalla silattuja macaroneja! En tiedä, oletko tähän törmännyt, mutta ainakin Pakistanissa ja käsittääkseni joissakin muissakin Aasian maissa tarjotaan ohuella kulta- tai hopealevyllä päällystettyjä kakkuja esim. häissä tai lapsen syntyessä. Olisikohan tämä macaron-idea saanut alkunsa tuosta perinteestä? Joka tapauksessa tuota pitää maistaa, kun suuntaan Pariisiin juhlistamaan pyöreitä vuosiani. Kultainen macaron ja samppanja hakkaavat haaleat mokkasumpit ja kermakakut mennen tullen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt tuosta aasialaisesta tavasta, mutta voisin kyllä soveltaa sitä itsekin. Voi hyvin olla, että Laduréen tuotekehittely on napannut ideansa siltä suunnalta. Tuo Laduréen kultamacaron oli tosi voimakasta (mutta silti mukavan makeaa) suklaata, joten siitä saisi yksittäisenäkin aika mukavan ja näyttävänkin jälkiruoan aterialle. :)

      Ja samppanja ja macaronit kuulostavat loistavalta tavalta juhlistaa pyöreitä! :) Tosiaan vähän vaihtelua kahviin ja kermakakkuun! ;)

      Poista
  14. Oooh, namnamnam - kiitos uhrautuvuudestasi! Jos tulossa on uusi maistelutesti otan mielelläni osaa tuohon ähkyilyyn ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, oli kyllä yllättävän rankkaa! ;D Ja mikä jottei mukaan raatiin, kunhan logistiikka saataisiin kuntoon. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.