keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hautoja ja macaroneja

Tässä blogissa ollaan pyöritty Père Lachaisella useinkin (täällä, täällä ja täällä), mutta varsinaista postausta en olekaan tästä hautausmaasta ennen tehnyt. Tehdäänpä nyt sitten.


Père Lachaise on saanut nimensä samoilla kulmilla aikoinaan asustaneelta François de la Chaiselta, joka oli jesuiittapappi ja Aurinkokuninkaan rippi-isä. Hautausmaa paikalle pykättiin 1800-luvun alussa. Pariisin hautausmaat olivat tuolloin täyttyneet, vaikka vanhempia luita dumpattiin katakombeihin, ja lisää kalmistoja piti siksi perustaa. Alkuvuosinaan tuolloin köyhässä korttelissa sijainnut Père Lachaise oli melko epäsuosittu. Kansansuosiota yritettiin kohottaa siirtämällä entisistä haudoistaan paikalle edesmenneitä julkkiksia, kuten Molière ja La Fontaine. Kasvojenkohotuskampanja onnistui, sillä 13 vuotta myöhemmin hautausmaalla oli jo 33 000 hautaa.

lachaise01
Viimeksi kun Morrisonin Jimpan hautaa etsin, koko kivi oli raijattu muualle putsattavaksi. Nyt hauta oli ympäröity rauta-aidalla. Intomielisiä faneja se ei toki estänyt peittämästä hautaa kukilla ja muilla lahjuksilla.
lachaise02
Valopäisimmät fanit olivat sotkeneet myös naapurihautaa...
lachaise03
...ja läheisiä puita...
Père Lachaiselle turisteja houkuttelevat tietysti julkkisten viimeiset leposijat. Mutta ei kannata kertoa ranskalaisille tulleensa hautausmaalle vain Jim Morrisonin vuoksi. Tänne on nimittäin haudattu ranskalaisen ja vähän muunkin kulttuurihistorian kermaa, siksi yksinomaan Jimpan haudalle vellovat kovaääniset jenkkituristimassat kismittävät paikallisia. Tarkempaa listaa hautausmaan asukeista voi kurkistaa aakkosjärjestyksessä täältä ja maantieteellisesti jaoteltuna täältä. Virtuaalikierrokselle hautasmaalle pääsee puolestaan täällä.

lachaise04
Tässä lepäilee erityisesti Meduusan lautta -maalauksesta tuttu Théodore Géricault. Hautapaaden kylkeenkin hahmoteltua Meduusan lauttaa puolestaan pääsee hämmästelemään Louvressa.
Julkkishautabongailua helpottavat kartat. Ellei onnistu saamaan sellaista hautausmaan vartijalta, voi ottaa vaikka kuva hautausmaan eri puolilla olevista isoista kartoista. Ilman karttaa kädessä suurella ja sokkeloisella hautausmaalla on nimittäin vaikeaa suunnistaa, tienviitoista ja kadunnimistä huolimatta.

lachaise05
Mäkipaikalla sijaitsevalta hautausmaalta näkyy myös pari Pariisin maamerkkiä.
Hautausmaalla kävely voi kuulostaa makaaberilta puuhalta, mutta itse asiassa paikka on varsinkin kesäisin ihanan rauhallinen ja kauniskin, puineen ja laulavine lintuineen. Hautausmaalla voi myös bongata valtavankokoisen mustan kissanvonkaleen, jota en lukuisista kohtaamisista huolimatta ole onnistunut kunnolla vangitsemaan filmille. Tai siis muistikortille. 

lachaise06
Osa haudoista on kiehtovia jo sinälläänkin, vaikkei niihin haudattua henkilöä tietäisikään. Erästä hautaa vartioi esimerkiksi tämä terhakka valkoinen länsiylämaanterrieri.
Père Lachaisella pyöritään tutunoloisesti myös tässä Wes Cravenin Paris je t'aime -elokuvaa varten ohjaamassa lyhytelokuvassa. Oscar Wilden hauta on tosin sittemmin puhdistettu ja peitetty muovisuojilla. Viime viikonloppuna hautaa ympäröi vieläpä metalliaita. Eli paaden pussailu ei enää onnistu.



Jos hautabongauskierroksella yllättää nälkä, kannattaa pujahtaa ulos krematorion lähellä sijaitsevasta portista ja kävellä muutama metri Gambetta-aukiolle. Sen ympärillä on useita ruokapaikkoja McDonaldsista (hieman ylihintaisiin ja laadultaan keskinkertaisiin) brasserieihin. Suosikkini näistä Gambetta-aukion paikoista on Indiana Café, jossa on tarjolla raikkaita salaatteja ja hyviä hampurilaisia. 

lachaise07
Oli nälkä, joten raikkaat salaatit ja hampurilaiset jäivät kuvaamatta. Tältä näytti sen sijaan kahvi.
lachaise08
Indiana Cafén terassi on talvikaudella katettu ja lämmitetty. Suojasta on mukava pällistellä aukion ohikulkijoita.
Lounaalle kannattaa tulla ennen yhtä, sillä parhaat ikkuna- eli ihmistentuijottelupöydät ja terassipaikat viedään ensimmäisinä. Keittiö on kuitenkin avoinna koko päivän, joten paikka sopii myös matkailijalle, joka syö ranskalaisittain nähtynä "väärään aikaan". 

lachaise09
Juu-u, eihän tämä mikään ykkösvaihtoehto romanttiselle illalliselle ole, kun seinällä taulutelevisio tuuppaa ilmoille Music Tv:tä. Mutta hinta-laatusuhteeltaan kiinnostava lounasvaihto kuitenkin. 
lachaise11
Laskun kanssa Indiana-karkkia!
Indiana Café on ketjuravintola, mutta tämä yksilö on siisti (vessoja myöten) ja asiakaspalvelijatkin ovat mukavia. Ja huom., tämä suositus koskee vain tätä yhtä ja ainoaa Indiana Caféta. Esimerkiksi Bastillella sijaitsevaa en suosittelisi ja Républiquella sijaitsevaa kehottaisin jopa välttelemään. 

lachaise10


Eikä siinäkään sitten ihan vielä kaikki. Kuten viime vuonna samaan aikaan, tänään vietetään vuotuista kansainvälistä macaron-päivää! Jei! Päivään osallistuvat sokerileipurit tarjoavat asiakkaalle macaronin maksutta, asiakas puolestaan lahjoittaa macaronia vastaan hyväntekeväisyyteen, nimittäin kystisen fibroosin vastaiseen työhön. Kampanjapäivään osallistuvat sokerileipurit on listattu täällä. Mukana on näköjään osanottajia paitsi ympäri Ranskaa, myös Saksassa, Isossa-Britanniassa, Belgiassa, Yhdysvalloissa, Luxemburgissa ja Japanissa.







Nonni, nyt taisi tulla kaikki tälle päivälle...

---

Père Lachaisen hautausmaa
Metro: Père Lachaise/Gambetta

Indiana Café 
Place de Gambetta
Metro: Gambetta

29 kommenttia:

  1. Olispa Barcelonassakin ilmasia macaroneja.. mutta eipä löytynyt listasta :) Pere Lachaisella on tullut vierailtua monta vuotta sitten, silloin sai Wilden hautaakin pussailla vapaasti, mitä en kyllä tehnyt, vaikka oli synkkä ja myrskyinen elokuun päivä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo muovipleksi ei kyllä ole ollut vielä hirveän pitkään, parisen vuotta ehkä? Tai kolme? Tai sen suuntaista? :D Mutta en mäkään ole hautakiveä pussaillut, yökkis. ;)

      Poista
    2. Ja jos olisin, eihän siitä olis jäänyt jälkeä, kun en mä käytä koskaan huulipunaakaan. ;)

      Poista
  2. Tuolla hautausmaalla en olekaan käynyt. En edes Jimpan takia :) Oletko muuten tehnyt vielä postausta eri macaronseista? Ja jos olet, niin ainahan voi miettiä, jos tekisi toisen vertailevan tutkimuksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh no, Jimpan hauta näkemättä?! Sun pitää kyllä korjata tuo ensi reissullasi! ;)

      Aivan loistava idea tuo macaron-vertailupostaus! Ehdottomasti pistän toteutettavien listalle! Kiitos. :)

      Poista
  3. Moni hautasumaa on tosi hieno paikka, tykkään käydä niillä. Enkä edes hae niistä inspiraatiota kirjoittamiseen :D

    Mahtava tempaus tuo macaron-päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tosiaan, sullahan se hautausmailla vaeltelu sopisi melkein työnkuvaan! :D

      Munkin mielestä mahtava kampanja. Tuon tyyppisiä hyväntekeväisyystempauksia näkisin mielelläni muuallakin.

      Poista
  4. Macaron- maistuis varmaan mullekin. Kun täällä ei jaeta ilmaisia, piti ostaa matkaherkuksi:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. Macaron on kevyt kenttäeväs, joka sopii moneen menoon. (Ehkä hakeudun jonkun macaron-leipurin markkinointiin, mulla selvästi olisi kykyjä...;D).

      Poista
  5. Ensimmäinen vierailu Père Lachaisella kymmenisen vuotta sitten oli aika vaikuttava kokemus, onhan se, khöm, hieman erilainen kuin kotimaiset hautausmaat.
    Macarons, mmmm.... ihan pakko suunnata Pierre Hermélle kun sinne patonkimaahan kohta pääsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko tai älä, munkin ensimmäinen vierailu Père Lachaisella oli kymmenisen vuotta sitten. Oli synkkä talvi-ilta ja hautausmaa oli menossa kiinni, ja minä matkaseurana olleen siskon kanssa vähän eksyimme ja paniikissa etsimme ulospääsyä. Kauhukuvana oli, että joutuisimme sinne lukituiksi. ;)

      Pierre Hermé on minunkin macaron-suosikkini. Tosin pitää tehdä joskus tarkempi ja laajempi vertailu, kuten Nonna yllä ehdotti. ;)

      Poista
  6. Kuulostaa aika erikoiselta, että hautausmaalle siirretään kuuluisuuksia, jotta ihmiset alkavat käyttää sitä. Luulisi, että suosion kasvuu riittää se, että muualla on ahdasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä! :D Ehkä pariisilaiset olivat silloin(kin) niin snobeja, että kieltäytyivät tulla haudatuiksi, ellei ympärillä ollut julkimoita? Paitsi että pakkohan ne vainajat johonkin on haudata, siis sellaiseen paikkaan, mihin mahtuu...?

      Poista
  7. Hautausmailla on kiva kuljeskella ja minua yllätti tuossa hautausmaassa se että vaikka se on täynnä julkkiksia, sai siellä kuljeskella ihanan rauhassa ja tosiaan fiilistellä tunnelmaa ja kuunnella linnunlaulua. Ainoat "ruuhkapaikat" olivat tosiaan Morrisonin hauta,mutta myös Chopinilla oli tungosta. Minulle oli tärkeintä päästä näkemään Amadeo Modiglianin ja Jeanne Hebuternen hautakivi. Ja voitko kuvitella! Meidän kanssa samaa hautakiveä etsi toinen suomalainen naisparivaljakko! :D Yhdessä haravoitiin hautakivien välissä kunnes löydettiin oikea kivi. Vaatimaton,mutta sitäkin tunnelmallisempi kokemus :)

    Ja tosiaan,ilman karttaa ei selviä! Onneksi minulla oli mukana taidekirja jossa oli viitteellinen kartta ja sekin auttoi paljon. Tuolla olisi voinut kierrellä päiväkausia. Ihana rauha Pariisin vilinän keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Modiglianin ja Hébuternen haudat minullakin onkin vielä näkemättä. Traaginen tarina heillä, itse asiassa traagisuudessaan lähes raivostuttava. Mutta hauska sattuma, että suomalaisia osui matkalle. Mä olen törmännyt Père Lachaisella suomalaisiin vain Edith Piafin haudalla. Sattui olemaan Irina Björklund, jota en edes heti tunnistanut, mietinpä vain että onpa tutun näköinen nykerönenä. ;)

      Sinulla oli muuten kiva ja monipuolinen Père Lachaise -postaus, kaivoin linkin tähän, jos vaikka jotakuta kiinnostaisi lukaista: http://hurmioitunut.blogspot.fr/2012/06/cimetiere-du-pere-lachaise.html

      Poista
  8. Ihana, macaron-päivä :D Olen käynyt tuolla hautausmaalla ja se oli hieno. Minäkin tykkään lompsia hautausmailla. Niissä on kaunista hiljaisuutta, ja etenkin katolisten tai ortodoksisten maiden hautausmaat ovat oikeita taideteoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, etten ole ihan outo hautausmaaviehtämyksineni. ;) Hautausmaat ovat tosiaan usein tosi rauhoittavia ja rauhallisia paikkoja. Père Lachaisella ahdistavat oikeastaan ainoastaan ne keskitysleirien muistomerkit ja kommunardien muuri, jota vasten aikoinaan telotettiin reilut 140 viimeistä Pariisin kommuunin jäsentä. :(

      Poista
  9. Minäkin olen jopa käynyt tuolla Jimpan haudalla, mutta en kuollaksenikaan (hah,hah) muista, miksi sinne halusin mennä, koska en ole mikään kova fani. Itse asiassa muistan monia muita kauniita hautoja sieltä, ja tuo Jimin hauta oli ihan tylsä ja punasilmäisten, surevien, traagisten jenkkien piirittämä. Muistan myös, että minun ja ystäväni piti matkata hautausmaalle pummilla, sillä koska emme osanneet ranskaa, emme voineet ostaa metrolippua automaatista. Sitten juoksimme tarkastajia karkuun hypättyämme aidan yli päämäärässä. Ah, villi nuooruus ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne Jimpan haudalle tulee kai mentyä, koska se jotenkin "kuuluu asiaan". Sinne mäkin ensimmäisellä vierailullani suuntasin.

      Oletpas ollut kovis. :D Mä muistan, että luimme silloin opaskirjasta, että hautausmaata ympäröivä kortteli on vähän epämääräistä ja vilkuilimme sitten huolestuneina jatkuvasti olkamme yli ja puristimme rystyset valkoisina kasseja. Tai ainakin minä tein niin. Tuntuu nyt hassulta, koska ainakaan enää alue ei ole mitenkään vaarallista. Vaikka totta on, että seutu on kuulemma muuttunut vuosikymmenessä kovasti.

      Poista
  10. Hautausmailla kuljeskelu ei ole yhtään makaaberia puuhaa! Minua hautausmaat viehättävät suuresti, vaikka en oikein tiedä itsekään, miksi. Taannoin kävin tutustumassa yhteen hinduhautausmaahan, ja voi että se oli värikäs paikka! Kunkin maan kulttuurin ominaispiirteitä voi minusta nähdä jollakin tavalla hautausmaillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kiitos synninpäästöstä. :D Hinduhautausmaa kuulostaa tosi kiehtovalta. Tuo Père Lachaise ei kai lopulta ole suoranaisesti minkään uskontokunnan hautausmaa, kun joukossa on mm. juutalaisia ja aasialaisia hautoja. Vaikka toisaalta nimessä on jo jesuiittapappi. Eli voi olla, että puhun läpiä päähäni.

      Poista
  11. En ole ennen kuullutkaan macaron-päivästä. Täytyypä pitää päivämäärä mielessä ja tulla Pariisin tähän aikaan, sen verran macaron-fani olen.
    Viime keväänä oli mieleenpainuva kokemus Pere Lachaisella, kun kaksi ranskalaista herrasmiestä esittivät Edith Piafin haudalla yhden Piafin kappaleen, kun eräs kävijä ääneen puheli ettei tiedä yhtään Piaffin kappaletta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Macaron-päivähän on tärkeä vuotuinen merkkipäivä, syytä siis pitää mielessä! ;D Kävin kurkistamassa blogissasi, ja vau mitä macaroneja olitkaan leiponut! Kunnioitettavaa. :)

      Kuulostaa tunnelmalliselta tuo spontaani Piaf-kuoro. Jos siis olivat yhtään laulutaitoisia herrasmiehiä. :)

      Poista
  12. Mahtavaa lukea näitä sun postauksia, kun oppii Pariisista niin paljon uutta. Varsinkin tällaiset "informaatio"postaukset on tosi mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, olipa tosi kiva kuulla! Joskus mietin, että ovatko nämä "tietopläjäykset" vähän pitkäpiimäisiä. Minusta niitä on kuitenkin kiva laatia, ja jos kerran ainakin joku (sinä!) niistä tykkää, jatkanen samaan malliin. ;)

      Poista
  13. Sinä se jaksat ilahduttaa ja antaa Pariisi tietoa! Merci! Ja tuo video minulle romantiikan nälkäiselle oli just sopiva tänään. Ai Macaron-päivä...no sitten taidan suunnata ZRH'n Flughafen'ille ja ostan sieltä niitä melkein parhaita Sprünglin Macarons'eja. On ne Pariisissakin hyviä mutta osaa ne meillä Sveitsissäkin.-Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ollutkin mukavan romantillinen video. ;) Minusta tuo koko elokuva on mainio, kannattaa katsoa jos ei vielä ole tuttu: http://www.imdb.com/title/tt0401711/

      Hmmm, sveitsiläiset macaronit kuulostavat kiehtovilta. Mitenköhän saisin ne lisättyä tulevaan Suureen Macaron-vertailuuni? ;)

      Poista
  14. Ääh! Pirun työt haittaavat nykyään blogien lukemista ja meni tuo macaronpäivä ohi, kun kerrankin olisin ollut oikeassa kaupungissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan vitsi, olisi pitänyt käydä huikkaamassa sulle erikseen. ;) Ensi vuonna muistat sitten! ;)

      Toivottavasti olet sentään viihtynyt duunissa, vaikka se varastaakin ikävästi Blogistaniaan käytettävissä olevaa aikaa? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.