torstai 30. elokuuta 2012

Kävelyllä Montmartrella

Inhoan Montmartrea. Liikaa turisteja ja turistien huijaamisella itseään elättäviä. Ylipäänsä 18. kaupunginosa ei kuulu suosikkeihini: missä ei vello turistimassa, siellä on yleensä muuten rähjäistä ja surkeaa.

Sitten näin Woody Allenin Midnight in Paris -elokuvan ja yhtäkkiä mieleni paloi haahuilemaan Montmartren kukkulalle, sillä lailla tunnelmallisesti ja romantillis-taiteellisesti.





Tällä taustalla päätin hyödyntää mahdollisuuden kierrellä Montmartrella kerrankin arkipäivänä. Kaiken järjen mukaan ainakin turistimassa olisi pienempi kuin viikonloppuna tai arkipyhinä.

Lähtöpiste: metroasema Blanche (metrolinja 2). Ensimmäinen näkymä metrosta ulos tullessa on legendaarinen Moulin Rouge - jota ovat ikuistaneet lukuisat taiteilijat de Toulouse-Lautrecistä  Picassoon - ja tietysti itseään kabareen edustalla kuvauttavat turistit.


Jatkoin matkaa Moulin Rougen ohi pitkin seksikauppojen reunustamaa boulevard de Clichyä. 



Noin 100 metrin taivalluksen jälkeen käännyn oikealle, avenue Rachelille, jonka päässä häämöttää Montmartren hautausmaa. Tänne on haudattu mm. säveltäjä Berlioz ja taidemaalari Degas.



En kuitenkaan ollut hautausmaatunnelmissa, joten kipusin hautausmaan sisäänkäynnin vasemmalla laidalla olevat portaat ylös ja käännyn oikealle, rue Caulaincourtille. Graffittien peittämän ylikulkusillan säleikköjen lomasta vilahteli Montmartren hautakiviä.


Kävelin sillan päähän ja käännyin ensimmäisestä risteyksestä oikealle, rue Joseph de Maistrelle.


Rue Joseph de Maistrelta käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue Lepicille. Tästä alkaa kiipeily.

Talossa numero 54 asusti aikoinaan taidemaalari Van Gogh.




Vasemmalla puolella, rue Lepicin ja rue Tholozén risteyksessä, kohoaa tuulimylly nimeltään Moulin de la Galette, jossa toimi 1800-luvulla tanssisali. Mylly on lehväisessä paikassa, joten sitä on kadulta vaikea valokuvata, mutta nimekkäistä taiteilijoista sen ovat ikuistaneet mm. Renoir, Van Gogh, de Toulouse-Lautrec ja Picasso.

Rue Lepicin ja rue Girardonin risteyksessä on toinen tuulimylly, 1700-luvulta peräisin oleva Moulin Radet, jonka juurella toimii nykyisin - hieman epäloogisesti - Moulin de la Galette -niminen ravintola.



Tämän myllyn kohdalla käännyin vasemmalle, rue Girardonille.


Jatkoin pitkin rue Girardonia, kunnes saavuin kadun vasemmalla laidalla sijaitsevalle square Suzanne-Buisson -puistikolle. Suzanne Buisson oli toisen maailmansodan aikaisessa vastarintaliikkeessä toiminut juutalaisnainen, joka katosi tuntemattomaksi jääneellä keskitysleirillä.



Puistikkoa koristaa Pariisin suojeluspyhimys Saint Denis eli Pyhä Dionysius. Legendan mukaan tämä 200-luvulla elänyt piispa mestattiin leikkaamalla pääirti. Kunnon pariisilaisena Pyhä Dionysius ei näin vähästä hätkähtänyt, vaan hän poimi tyynesti päänsä maasta, huuhtaisi sen paikalla olleessa lähteessä ja käveli pää kainalossa hautaansa. Siksi tämä pyhimys esitetään taiteessä yleensä pää kainalossa.


Puistikon päässä käännyin oikealle ja laskeuduin portaat alas place Casadesus -aukiolle.


Aukion päässä nousen portaat ylös...




...allée des Brouillardsille. Renoir asui aikoinaan tämän kadun varrella.



Allée de Brouillardsin päässä avautuu place de Dalida, jolta jatkoin matkaani suoraan, pitkin ylös päin kipuavaa rue de l'Abreuvoiria. Kadun varrella on ollut muinoin mm. eläinten juottopaikka (abreuvoir) ja suosittu taiteilijakahvila. Impressionistimaalari Camille Pissarro asui aikoinaan talossa numero 12.




La Maison Rose -kahvila-ravintolan jälkeen käännyin vasemmalle...


...alas rue des Saules -katua.


...rue Saint Vincentin risteykseen asti. Katukyltin vieressä oleva taidepläjäys muistuttaa viiniruukkua.


...ja miksei muistuttaisi, sillä rue des Saulesin ja rue Saint Vincentin kulmauksessa kasvaa Montmartren viinitarha.



Viinitarhasta katsottuna rue Saint Vincentin vastakkaisella puolella elelee kuvan ketterä kani. 


Lapin Agile oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa taiteilijapiirien todellinen in-paikka, jonka kanta-asiakkaisiin lukeutui mm. Picasso. Ensimmäisen maailmansodan myötä paikan suosio vähitellen hiipui, mutta kabaree on yhä avoinna



Jatkoin matkaani pitkin rue Saint Vincentiä ja ohitin rue du Mont Cenis'n, jonka varrella asui aikoinaan säveltäjä Hector Berlioz. Vastaani huristi Montmartren turistijuna. 


Rue Saint Vincentin päässä astuin ylös rue de la Bonnelle, jolta jatkoin edelleen kadun vasemmalla laidalla sijaitsevaan square Marcel-Bleustein-Blanchet -puistoon, joka tunnettiin vuoteen 2004 asti nimellä parc de la Turlure. Puisto on yllättävän rauhallinen ja suojaisa sijaitakseen aivan Sacré-Coeur-kirkon tuntumassa.




Puiston päässä käännyin oikealle rue du Chevalier de la Barrelle ja jatkoin pitkin Sacré-Coeur-kirkon laitaa kirkon julkisivun puolelle.




Kirkon edustalta avautui paljon kuvattu näkymä kohti Pariisin kattoja - ja turistimassoja. Amélie-elokuvan fanit voivat jatkaa tästä matkaa suoraan alas kohti elokuvasta tuttua karusellia. Varokaa kuitenkin portaiden juurella odottavia turistihuijareita, jotka yrittävät sitoa ohikulkijan käteen nauhaa ja pyytää siitä sitten rahaa.


Minä jatkoin matkaani oikealle rue Azaïsille - ja näpsin pakollisen Eiffel-kuvan, kuin kunnon turisti ainakin.


Rue Azaïsin päässä käännyin oikealle, rue St-Eleuthèrelle, jolta käännyin vasemmalle, turisteja vellovalle place du Tertre -aukiolle.





Aukiolta jatkoin rue Norvins'lle. Mitä kauemmas pääsin place du Tertrestä, sen harvemmaksi turistiputiikit kävivät, kunnes loppuivat kokonaan. Innostuin turistikrääsän shoppailun sijaan bongailemaan katutaidetta.




Seinään juuttunut miespatsas perustuu Marcel Aymén tarinaan nelikymppisestä herra Dutilleul'stä, joka päivänä muutamana havaitsee kykenevänsä kävelemään seinien lävitse.


Avenue Junot'n risteyksessä käännyin 180 astetta ympäri ja palasin omia jalanjälkiäni pitkin rue Norvins'iä. Ennen place du Tertre -aukiota käännyin oikealle, rue Poulbot -kadulle. Kävelen kadun päähän, ohi Dali-keskuksen. Kujan päässä laskeuduin portaat alas...



...rue Gabriellelle, jolta käännyin ensimmäisestä risteyksestä oikealle...



...rue Drevet'lle, ja taas alas portaita rue la Vieuvillelle.




Rue la Vieuvilleltä käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue des Martyrsille, jolla vilkaisin muutaman omaperäisen putiikin näyteikkunoita.



Seuraavaksi käännyin toisesta risteyksestä oikealle, rue des Abbessesille, ja edelleen place des Abbesses -aukiolle, jonka laidalla kohoaa punatiilinen Saint Jean de Montmartre -kirkko.



Pujahdin hiljaiseen kirkkoon kauniin kuorolaulun houkuttelemana.



Kirkosta nähden aukion vastakkaisella laidalla sijaitsee pieni puistikko, jossa on erittäin romantillinen nähtävyys: Le mur des je t'aime.


Taiteilijat Frédéric Baron ja Claire Klito ovat kirjoittaneet 40 m² kattavaan kaakeliseinään yli 300 rakkaudentunnustusta 250:llä eri kielellä.



Tässä vaiheessa taiteentäyttämä ja Montmartren portaiden väsyttämä pikku seikkailija voikin hypähtää metron kyytiin samalla aukiolla sijaitsevalla Abbessesin metroasemalla.



18 kommenttia:

  1. Kiitos. Ihan mielettömän mukavaa oli "haahuilla" kanssasi Montmartrella. Kävimme keväällä ystäväni kanssa Pariisissa ja itse pidin Montmartresta turistipaljoudesta huolimatta. Mitä kauemmas Sacre-Coeurista käveli sitä vähemmäksi ihmiset kävivät ja pikkukujilla oli ihan miellyttävää kulkea. Oli hauskaa bongailla tuttuja paikkoja ja katuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun viihdyit haahuilukierroksella. :) On totta että kuvia (tai vaikka leffoja) katsoo ihan eri silmin, kun paikat ovat tuttuja.

      Poista
  2. Montmartre on tosi kumma paikka. Itse kirkossa ei ole mitään nähtävää. Taika onkin kujissa ja yksityis- ja vastakohdissa (myllyjä, viinipelto, taiteilijat, nakunaiset...). Taitaa muuten olla niitä parhaiten säilyneitä kortteleita, joita ei ajettu maantasalle 1800-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kyllä Sacré Coeuristäkin. Se kontrasti sisään hiljaiseen kirkkoon astuessa on hieno, joskus kun turistiruuhka on ulkona oikein paha. Esim. Notre Dame on sinällään hienompi kirkko, onhan se satoja vuosia vanhempikin, mutta sisällä on sellainen markkinameininki, mölinä ja hälinä, jota Sacré-Coeurissä on onnistuttu hillitsemään.

      Mun erityisinhokkini ovat ne portaat Sacré Coeurin edustalla, jossa on aina joku typerä ryhmä lauleskelemassa anglosaksista aikuispoppia, kuten vaikkas U2:n Onea. Ja sitten ympärillä yleisö huojuu tahtiin. Tykkään U2:sta enkä ole harras katolilainen, mutta se touhu on vaan niin pohjattoman mautonta, että ihokarvat nousevat pystyyn. Grrrr.

      Poista
  3. Voi ihana kierros! Mä oon tehnyt ton saman ja päädyin juuri tuolle rakkauden seinälle! :) Mukavan erilaista, vaikkakin turistien valtaamaa. Ikävä Pariisiin vaikka ens viikolla pääsenkin Etelä-Ranskaan. :)
    /L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä kommentoida Woody Allenin leffoja ja Midnight in Paris-leffaa. Ne on vaan niin parhaita!!! Musta tuntuu että näitä leffoja vihataan tai rakastetaan ja mä käännyn ton rakastamisen puolelle. Ihan huippuja!! :D
      /L

      Poista
    2. Kiva kun viihdyit! :) Pakko nyt nolostellen tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen Woody Allenin elokuva jonka näin alusta loppuun. Tykkäsin kovasti elokuvan tunnelmasta ja pienistä oivalluksista. Pitänee laajentaa yleissivistystään ja katsoa muutama muukin Woody Allenin elokuva.

      Etelä-Ranskassa on kyllä ihan oma lumonsa, olen melkein kade! :) Bon voyage !

      Poista
  4. Komia kierros, jotain siitä Montmartren taiasta.
    Minä itse asiassa pidän alueesta, pieninä annoksina. Olutta siellä ei kuitenkaan oteta, sitä varten liikahdetaan kukkulan juurelle 18e:n "huonomman puolen" kapakoihin. Niissä on jotain omalla tavallaan symppistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on hyvä heittäytyä turistiksi jopa asuinkaupungissaan. :)

      Olen muutaman kerran käynyt 18e:n kapakoissa siellä Montmartren itäpuolella, sieltä löytyy tosiaan myös tunnelmallisia paikkoja. Muutama (trendikkäällä media-alalla oleva) kaveri baareilee siellä päin Pariisia aktiivisesti, joten luulen että se(kin) seutu on boboutumassa, aivan kuten 20. kaupunginosakin.

      Ihan summassa ja/tai yksin en sinne silti lähtisi baarikierrosta tekemään, sen verran ennakkoluuloinen olen. ;)

      Poista
  5. Olipa mukava ja nostalgisia muistoja herättävä kierros. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi osallistumisesta! :) Joko pian palaatte Ranskaan?

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Juu, portaat tuntuivat seuraavana päivänä myös kivasti pakaroissa. ;)

      Poista
  7. Mukava kierros, kiitos paljon! Tuttuja paikkoja paljon, itseäni kun tuo Montmartre vetää puoleensa jokaisella Pariisin vierailulla. Itse asiassa vakio hotellini on tuossa lähistöllä. Montmartressa on itselleni siis sitä jotain "aitoa" Pariisia ja joka kerralla löydän sieltä jotain uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitoja Pariiseja on monennäköisiä, Montmartrella on yksi niistä. Juuri tuota taiteilijoiden Pariisia, vanhaa ja uuttakin, on siellä aistittavissa. En siellä asua haluaisi, mutta kävelyllä on kiva käydä. :)

      Poista
  8. Olen lähdössä Pariisiin piakkoin, oli mukavaa katsoa, moitä reittiä sinä kuljit, mitä näit...se kaupunki on niinniin täynnä monenlaista nähtävää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! Täällä tosiaan on suorastaan runsaudenpulaa nähtävästä ja koettavasta. Toivottavasti reissullesi osuu hyvät säät, lämpö on täällä laskenut muutamassa päivässä kymmenisen astetta, mutta esim. tänään on ollut mukavan aurinkoinen syyspäivä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.