sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Rekasta pudonneita

Viimeksi anoppilassa poiketessamme hämmästyin, kun huomasin keittiön hyllyllä toistakymmentä purkkia Bonne Maman -mustaherukkahilloa. Anopin kellarin hyllyt nimittäin notkuvat itse tehdyistä hedelmähilloista. Hämmästykseni syveni entisestään, kun kuulin hillojen alkuperäksi "tombés du camion" eli rekasta pudonneita. Mihin hillodiilausliigaan anoppi oli oikein mennyt sekaantumaan?! Ranskassahan kaikenlaista alkuperältään epämääräistä kauppatavaraa nimitetään "rekasta pudonneeksi".

"Eieieie...", anoppi nauroi nähdessään ilmeeni. Kylän läheisyydessä oli kuulemma oikeasti mennyt rekka nurin, eikä kyydistä vierineitä purkkeja voinut enää pistää myyntiin. Seuraavaksi anoppi sitten nauroi ilmettäni kuvitellessani nuukia paikallisia kaatuneen rekan kimpussa, noukkimassa kyytiinsä kymmeniä hillopurkkeja kukin. Kun kerran ilmaiseksi saadaan!

panorama31

Tombées du camion on myös pienien mutta taianomaisten pariisilaisputiikkien ketju. Yksi niistä sijaitsee 2. kaupunginosassa rue St. Marcia ja boulevard Montmartrea yhdistävällä Passage des Panoramas'lla.

Asusteita, koruja, erilaisia nuken ruumiinosia, sisustusesineitä; myynnissä oleva tavara on lievästi sanottuna sekalaista, mutta kaikki myyntiartikkelit on järjestetty moitteettomasti omiin pikku rasioihinsa. Nämäkään tuotteet eivät ole oikeasti rekasta pudonneita, saati varastettuja, vaan esimerkiksi hylättyjen tehtaiden varastoista. Pieni esine, joka tavallisen kaupan räikeässä halogeenivalossa näyttää arvottomalta, nousee Tombées du camionin salaperäisessä tunnelmassa pieneksi aarteeksi.

panorama32

panorama33

panorama35

panorama34

Kiehtova on myös Tombées du Camionin putiikkia 2. kaupunginosassa ympäröivä pieni ostosalue. Pariisin entisen pörssin ja Opéran alueen välillä sijaitseva Passage des Panoramas oli Pariisin ensimmäinen katettu ostoskäytävä. Vuonna 1799 yleisölle avatun Passage des Panoramas'n esikuvana olivat itämaiset basaarit. Tavoitteena oli, että pariisilaiset voisivat näyttäytyä ja käydä ostoksilla suojassa huonolta säältä ja erityisesti kaduilla tulvivalta lialta, jalkakäytäviä tai kattavaa viemäriverkostoa ei tuolloin vielä ollut.

Nykyisin Passage des Panoramas on erityisesti postimerkkeilijöiden taivas, mutta kaupan on myös muuta keräiltävää kolikoista pullonkorkkeihin.

panorama17

panorama01

panorama02

panorama04

panorama05

panorama07

panorama08

panorama19

panr09

panr08

panr07

panr06

panr05

panr04

panr03

panr02

panr01

panorama30

Passage des Panoramas
Sisäänkäynnit: 11, boulevard Montmartre; 158, rue Montmartre; 10, rue St. Marc; 38, rue Vivienne.
Metro: Grands Boulevards/Bourse

Tombées du camion
Boutique Panoramas: 44, Passage des Panoramas
Boutique Montmartre: 17, rue Joseph de Maistre (metro: Abbesses)
Boutique Puces: Marchée Vernaison, allée 5, stand 92 (metro: Porte de Clignancourt)
Boutique Lampes: Marchée Vernaison, allée 3, stand 107 (metro: Porte de Clignancourt)

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Tuolla olisi voinut tehdä vaikka mitä "löytöjä", mutta tällä kertaa jätin penkomisen sikseen ja tyydyin kuvaamaan. :)

      Poista
  2. Haha, olisin voinut kuvitella oman anoppini keräämään rekasta pudonneita tavaroita (ihan kirjaimellisesti siis). Taannoin, kun näimme yhden rekan, joka oli ajanut vuoristossa ulos tieltä ja alas rotkoon, ja tomaatit olivat levinneet tien viereen, anoppi jopa ehdotti, että eikö käytäisi keräämässä ilmaisia tomaatteja. :-D

    Hassu yhteensattuma muuten: ostin (lue: raaskin ostaa) eilen ensimmäisen kerran Bonnen Maman hillopurkin, makuna vadelma. :-)

    Nuo kaikki karttajutut ovat kyllä ihania! En tiedä, miksi olen niin viehättynyt kartoista. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tomaattien kerääminen olisi jo aika paha, kun ne ovat siellä vielä niin edullisiakin. :D

      Ai, Bonne Maman -hilloja kaupataan sielläkin? Niillä on tehdas (ja pääkonttori) melko lähellä miekkosen vanhempien asuinseutuja, joten tunnen useammankin tyypin, joka on Bonne Maman -hilloja ollut valmistamassa. Ei hätää, eivät ole sellaisia tyyppejä, että ajatus heistä mukana valmistusprosessissa estäisi minua syömästä hilloja. ;D

      Poista
  3. Iiiiks, mikä putiikki! Tuonne olisin hyllyjen väliin voinut uppoutua aarteita ihastelemaan. Ainakin metrokartta-pullonavaaja oli ihan käytännöllinenkin tarvekalu. Mittanauhakin oli saanut muuta käyttöä kuin kutimen senttien näyttöä =)
    Nämä ilmeet kyllä saatoin elävästi kuvitella sekä Sinulle että anopille tuon "rekasta pudonneiden" hillopurkkien osalta.
    Nautin jälleen tarinatuokiosta suunnattomasti - lämmin kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun viihdyit! :) Tykkään kanssa noista esineistä, joissa vanhasta ja arkisesta on muokattu jotain aivan muuta. Jos olisi askartelijaluonne, niin sitä voisi valmistaa vaikka mitä kivaa vastaavanlaista syysiltojen puhdetöinä. Mutta kun ei ole. ;)

      Poista
  4. Hei, meilläkin on Bonne Mamania kaupan hyllyllä. Minä ostan mustikkahilloa.

    Upea tuo pikkukauppa aarteineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bonne Maman on siis kansainvälinen ilmiö. :) Yritin oikein googlailla, että onko heillä hillotehtaita muualla kuin tuolla miekkosen vanhempien lähistöllä. En löytänyt yksiselitteistä listaa, mutta löysin sen sijaan kyselyn: "Voiko Bonne Maman -hilloja valmistavaan tehtaaseen palkata eettisestä näkökulmasta katsottuna muita kuin isoäitejä?". Tulee vähän mieleen äitien tekemää ruokaa mainostava Saarioinen, jossa olin joskus parikymppisenä ei-äitinä kesätöissäkin. ;)

      Poista
    2. Wikitin ja löysin tämmöistä:http://fr.wikipedia.org/wiki/Andros_%28entreprise%29#Bonne_Maman. Tavaraa menee ympäriämpäri, jopa Ameriikkaan. Siwassa en muista nähneeni; no en ole Siwassa käynytkään.

      Poista
    3. Kiitos linkkivinkistä. Tosiaan näköjään 30 % hillosta menee vientiin. Aika hyvin ovat markkinoineet hillon. :) Muistelen kanssa ainakin Stockalla tuota Suomessa nähneeni, Siwasta en minäkään mene vannomaan. :)

      Poista
  5. Ihanat nuo puuvärikorvikset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! :) Ja kätevästi on kynä aina reissussa mukana. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin yllättää tarve kirjoittaa jotain ylös.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.