Tällä ravitsemustieteellisesti yllättävällä faktalla minua ojensi muuan kollega, kun en saanut veristä liha-annostani kokonaan syötyä firman joululounaalla.
Kollegani ei ole Ranskassa käsityksineen yksin. Miekkosen nounoun eli hoitotädin käsitys monipuolisesta ruokavaliosta oli aikoinaan se, että viikon jokaisena päivänä syötiin ruhosta eri osia. Tiistai esimerkiksi oli maksapäivä, torstai puolestaan aivopäivä.
 |
| Kuvitus on keskiylänköläisestä kylästä, jonne on rakennettu lapsille tarkoitettu retkipolku, jonka teemana on porsas. Erityisesti ruokana. |
Liha ymmärretään terveelisen ruokavalion kulmakiveksi myös virallis-Ranskassa. Viime vuonna annettiin ranskalaiskoulujen kanttiinien aterioita säätelevä asetus, jonka mukaan jokaisen aterian pitää sisältää proteiinin lähde, lisuke (kuten riisiä tai kasviksia), maitotuote (kuten juustoa tai jogurttia) sekä joko alkuruoka tai jälkiruoka.
Kasvissyöjäjärjestöt kuten L214 katsovat, että säädöksellä käytännössä kielletään kasvisruokailu kouluissa. "Säädöksellä koululaisten proteiininlähteeksi määrätään eläintuotteet ja kasviperäiset proteiininlähteet unohdetaan. Näin 6 miljoonaa koululaista pakotetaan syömään lihaa", jyrähti L214-järjestöä edustava Brigitte Gothière Le Parisienille.
Kanadalaislähtöinen Rosa Jackson kirjoitti puolestaan blogissaan poikansa ryhtyneen kasvissyöjäksi. Koulun edustaja kertoi Jacksonille, ettei kasvissyöntiä tunnusteta erityisruokavalioksi Ranskassa: "Meidän täytyy laittaa kaikkea hänen lautaselleen, vaikkei hän kaikkea söisikään."
 |
| Tarina kertoo, että tapa suolata kinkku olisi saanut alkunsa sattumasta. Pyreneillä porsas putosi puroon, jossa virtasi suolaista vettä. Paimenet onkivat ruhon aikanaan purosta ja söivät sen nälkäänsä. Suolan säilömä liha maistui heistä herkulliselta, ja siitä sai alkunsa tapa suolata kinkkua. |
Ranskalainen tykkää lihasta, mutta ei syö lihaa poikkeuksellisia määriä. Perus-Pierre ja -Pierrette syövät keskimäärin 88 kg lihaa vuodessa. Maailman mittakaavassa se ei ole ennätystasoa; Luxemburgissa syödään yli 136 kg asukasta kohti ja Yhdysvalloissakin yli 125 kg. Ranskan on vuotuista lihansyöntiä asukasta kohti mittaavassa kansainvälisessä tilastossa vasta sijalla 19. Suomeen verrattuna se sen sijaan on toki melko paljon; suomalaiset syövät keskimäärin 72,4 kg lihaa vuodessa.
Tunnen lukemattomia pohjoismaisia kasvissyöjiä ja vegaaneja, mutta ranskalaisia tunnen vain kaksi, joista toinen Réunionilta lähtöisin oleva hindu. Mielenkiinnosta kaivelin tilastotietoja kasvissyöjien osuudesta sekä Suomen että Ranskan muonavahvuudessa. Yllätyksekseni heitä on tilastollisesti molemmissa maissa suunnilleen yhtä paljon, parisen prosenttia.
 |
| Ranskalaisten erikoista huumorintajua heijastaa tämä teuraspenkkiä esittelevä taulu. Sika sidottiin selälleen penkkiin, jotta siitä voitiin valuttaa verta verimakkaroita varten. |
Suomalaisten ja ranskalaisten erona on ehkä perusranskalaisten asenne lihaan. Lihansyönti yhdistetään Ranskassa elämästä nauttimiseen. Kasvissyöjiä pidetään takakireinä nipoina tai hihhuleina, jotka eivät ymmärrä hyvän ruoan päälle. Ja ilman lihaahan ateria ei voi olla oikeasti hyvä. Mieluimmin lihan pitäisi olla punaista, mutta kala-ateriakin menettelee paremman puutteessa. Tällaista asennetta esiintyy tietysti Suomessakin, mutta minun kokemusteni mukaan vähemmän.
Mistä tämä sitten johtuu? Tässä pari ihkaomaa, valistumatonta arviotani.
Ensinnäkin ranskalaiset ovat konservatiivisia ja liha ja muut eläinperäiset tuotteet ovat "aina" olleet ranskalaisen keittiön kulmakiviä. Turha siksi kaikenmaailman hihhuleiden tulla huutelemaan mitään veristä pihviä tai hanhenmaksaa vastaan. Sen sijaan kasvissyöjiä pitää huitaista pihvillä, kuten 125 000 tykkäystä keränneen Facebookin "huumori"ryhmän nimi kertoo.
Toisekseen uskon, että lihantuottajien lobbaus on tuottanut hedelmää. Vuonna 2010 silloinen maatalousministeri Bruno Le Maire kertoi kansallisesta ravitsemusohjelmasta, jonka keskeisenä tarkoituksena oli puolustaa ranskalaista maataloutta - ja erityisesti lihantuottajia.
 |
| "Kännissä kuin sika!" |
Tämä kaikki on matkailijan kannalta kiinnostavaa lähinnä silloin, kun kasvisruokailija yrittää etsiä ruokapaikkaa. Pariisissa tilanne on toki maakuntia parempi, miljoonakaupungissa on valikoimaa joka makuun. Perinteisessä ranskalaistyylisessä peruskorttelibistrossa saatetaan tosin yhä tarjota kanaa kasvissyöjälle sopivaksi vaihtoehdoksi. Sen sijaan kannattaa kokeilla onneaan erilaisissa etnisissä ravintoloissa, kuten intialaisissa.
Itse syön ulkona yleensä miehekkeeni kanssa, joka kieltäytyy kategorisesti astumasta jalallaan kasvisruokaravintolaan. Siksi minulla ei valitettavasti juuri ole omakohtaisia neuvoja antaa tässä suhteessa. Kuulopuheet ovat kertoneet Rosa Jacksoninkin yllä mainitussa blogipostauksessaan kehuman kiinalaisravintola Tien Hiangin loistavaksi vaihtoehdoksi.
Muita pariisilaisia kasvisravintoloita voi selailla vaikkapa seuraavista lähteistä:
Ranskankielisiä sivustoja, mukana asiakasarvioita:
Yelp
Sortir au resto
Qype
Muita:
Happy Cow (englanninkielinen, asiakasarvioita)
L'Express-lehden esittely 10 pariislaisesta kasvisravintolasta
Restovege
The Passport blogin kasviravintolalistaus englanniksi
Lonely Planetin kasvisravintolalistaus
Englanninkielinen Vegan Paris -blogi
Tämän postauksen kirjoittaja on sekasyöjä, joka yrittää pyrkiä myös ruokavalinnoillaan eettisyyteen, mutta syö lihaa harvoin lähinnä siksi, että lihasta tulee liian raskas olo.
Kun asuimme Jamaikalla minulla oli ranskalainen tuttu jolla oli pieni poikalapsi. Ranskalainen tuttuni syötti pojalleen joka aterialla (siis ehkäpä viitisen kertaa päivässä) lihaa, juustoa, jotain lisuketta ja jälkiruokaa. Koomista oli se, että koska lapsi oli vasta ehkä vuoden vanha, suurin osa näistä ruuista tuli vauvanruokapurkista. Kaikki ryhmät olivat kuitenkin edustettuina. Ulkopuolelta katsoen vaikutti siltä, että lapsi söi liikaa, ja siltä vaikutti myös lapsen lastenlääkäristä - tuttavani kertoi tuohtuneena, että lääkäri oli kehottanut tarkistamaan lapsen ruokavalion uudestaan koska poika lihoi ja lihoi. Nuori äiti ei jotenkin osannut kai kuvitella mitään muuta dieettiä lapselleen kuin tuon Ranskan vakion!
VastaaPoistaTuo kuulostaa kyllä jotenkin hellyttävästikin tosi ranskalaiselta. :D En tiedäkään, millaisia suosituksia täällä on pikkulasten/vauvojen ruokailulle, ja miten ne mahdollisesti eroavat esim. suomalaisista suosituksista.
PoistaMielenkiintoista luettavaa. Minulle voisi tulla ongelmia Ranskassa ruuan kanssa (olen vege). Olen käynyt siellä kerran, mutta aika pikaisesti ohiajomatkalla.
VastaaPoistaYmpäröivä valtakulttuuri vaikuttaa suuresti ihmisten suhtautumiseen eri asioissa niin kuin tästäkin voi huomata.
Noita tilastoja kaivellessa huomasin, että Isossa-Britanniassa kasvissyöjien osuus oli vielä suurempi kuin Pohjoismaissa. Eli siellä ilmapiiri (ja varmasti myös kasvisvaihtoehtojen tarjonta) ovat ihan eri mallilla kuin täällä Kanaalin eteläpuolella.
PoistaJuu, täällä ei ole mitään ongelmia saada kasvisapuskaa. Siis ihan "sekaruokapaikoistakin". Lähes joka pubissa ja ravintolassa on ainakin muutama vegevaihtoehto taisitten voi koota itselleen side-listalta oman kasvismätön ;)
PoistaHuomasin kyllä tämän, kun olin poikaystävän kanssa Pariisissa ja Marseillessa elokuussa. En syö punaista lihaa enkä siipikarjaa, mikä tarkoitti sitä, että ravintolassa minun oli aina pakko tilata kalaa. Mitään kunnon kasvispääruokaa en tainnut huomata kertaakaan ruokalistalla. Tai sitten en vaan ymmärtänyt lukioranskallani, mitä listalla luki. :D Suomessa kun olen tottunut siihen, että joka ravintolassa huomioidaan kasvissyöjät ja usein jopa vegaanit.
VastaaPoistaPariisista puhuttaessa moni sanoo, että Pariisissa joka kadun kulmassa on joku hyvä bistro tms ja hyvää ruokaa on helppo löytää, mutta meillä oli todellisia hankaluuksia löytää hyviä, kohtuuhintaisia ja minulle kelpaavia ravintoloita (tosin meidän hotellin lähellä moni ravintola oli kiinni, ku pitäjät olivat lomalla). Söin viikon aikana Pariisissa ehkä yhden suht hyvän aterian.. :) Mutta oli Pariisi siltä oikein ihastuttava kaupunki, lämpöaallostakin huolimatta.
Joo, jos kasvissyöjä haluaa syödä Pariisissa hyvin, niin kyllä se vähän etukäteissuunnittelua yleensä vaatii. Tai sitten erittäin hyvää tuuria. ;)
PoistaKiva että viihdyit silti Pariisissa, helteistä ja ruoasta huolimatta. :)
Jepjep. Ymmärrän tuon monipuolisen ruokavalion mahdollisuudet. Muistan itsekin nauttineeni kerallanne normandialaisessa boucheriessa sellaistakin sikaperäistä käärylettä, jossa ei tainnut olla lihaa ensinkään. Eikä maksaa, eikä munuaista, eikä aivoja, vaan jotain ihan muuta... ;)
VastaaPoistaMysteerisikaa. :) Nuuka ranskalainen syö eläimen kokonaan, ja kutsuu sitä vielä gourmet-ateriaksi.
PoistaMinusta ranskalaisilla on terveempi suhtautuminen ruokaan. Suomessa ruoasta on tullut ihmeellinen itsensä ilmaisemisen muoto, oli se sitten kasvisruokailua, vegaaniutta (ah...), terveysintoilua, ekologis-eettisyyttä tai kasviksiin/en enää muista mihin (= karppaus) koskemattomuutta. En tiedä, jaksaisinko itsekään kaikkea tuota enää.
VastaaPoistaOlen siinä samaa mieltä, että Suomessa kyllä mennään ruokavaliokikkailuissa joskus vähän ääripäästä toiseen. Se sen sijaan ärsyttää täällä Ranskassa, miten monet pitävät kasvisruokaa kakkosluokan vaihtoehtona, että se on automaattisesti pahaa, eikä sillä ainakaan ihminen voi selvitä hengissä.
PoistaSe on pakko todeta fiksuksi, että syödään kaik osat, jos ollaan syödäkseen. Silti on pakko kommentoida tuohon Pinealle, ettei suhde ruokaan ole kovin terve, jos syöty ruoka paitsi vahingoittaa omaa terveyttä että ympäristön hyvinvointia - näin ainakin pidemmällä aikavälillä. On olemassa paljon ruokahifistelyä, siitä olen samaa mieltä. On kuitenkin rajua puusilmäisyyttä ja vastuun välttelyä, jos ei vaivaudu miettimään omia valintojaan tässäkin asiassa niin kauan kuin valintoja on mahdollista tehdä.
VastaaPoistaMä olen tässä asiassa sitä mieltä, että kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia, siis että kaikkien (aikuisten) pitäisi saada syödä niin kuin parhaaksi kokevat (syömishäiriöt ovat sitten tietysti eri juttu). Sen sijaan ärsyttäväksi koen sellaiset ruokajulistajat, joille oma ruokavalio on uskonto, ja jotka yrittävät käännyttää muita tähän uskoonsa. Itse asiassa en tunne tällaisia kasvissyöjiä tai vegaaneja ollenkaan, mutta esim. jotkut karppaajat tuntuvat vähän turhan innostuneilta ruokavaliostaan. ;)
PoistaItsekin olen sekasyöjä, tosin punaista lihaa syön todella harvoin ja vain yleensä silloin jos joku muu on valmistanut esimerkiksi illallisen. Täällä Portugalissa syödään tosi paljon keittoja, joten monista ravintoloista löytää yleensä hyvän valikoiman erilaisia kasviskeittoja ja ne ovat oikeasti hyviäkin. Muuten tämäkin maa on varsinainen lihansyöjämaa ja kasvissyöjiä saatetaan katsoa vähän kieroon. Itse pyrin valmistamaan etenkin arkiruoat ilman lihaa ja poikaystäväni eväslounasta on moneen kertaan ihmetelty töissä. :D Onneksi poikaystäväni ei asiasta ole oikein mitään mieltä. Olen jostain joskus lukenut, ettei ihmiselle ole edes terveellistä syödä joka päivä lihaa, vaan suositellaan, että lihaa tulisi syödä maksimissaan kerran viikossa, mahdollisesti jopa harvemmin. Tosi mielenkiintoinen teksti!! :)
VastaaPoistaItse asiassa tunnen portugalilaista keittiötä luvattoman huonosti, mutta eikös sekin ole perusteiltaan välimerellistä ruokaa, ja välimerelliseenn keittiöönhän yleensä liittyy mitä herkullisempia kasvisruokia. :)
PoistaMulla on ruokailussa aika samat perusteet kuin sulla, siis syön hyvin vähän punaista lihaa, ja sekin vähä on yleensä muiden valmistamaa. En pyri tällä laihduttamaan tai muuta vastaavaa, olen vain todennut, ettei se oikein sovi ruoansulatukselleni. Meillä miekkosen taas on pakko saada päivittäin lihaa, muuten on kuulemma "heikko olo". Niin on ihmiset erilaisia. :)
Tässäkin suhteessa Pariisi on muuttunut julmetusti. 90-luvun alussa tuli vieraaksi pari vaimon hard-core-kasvissyöjäfrendiä. Ja voi luoja sitä tuskaa löytää mitään syötävää heille! Ja siinä vaiheessa ravintoloiden asenne oli tasoa: "No jättäkää ne lihat sitten lautasen reunalle." Nykyään löytyy useampi houkuttelevan näköinen vegepaikka ihan kävelymatkan päästä. Niillä näyttäisi menevän tosi hyvin, joka ilta täynnä. Itse olen siansorkka-vasikanpää-andouillette-luuydinjoukkuetta, joten testannut heitä en ole…
VastaaPoistaKun mainitsit tuon kouluruokailun, niin minua huvitti mahdottomasti kun Suomessa taannoin elämöitiin mahdottomasti siitä Vihreiden ajatuksesta yhdestä lihattomasta päivästä viikossa kouluissa. Minun lapseni pariisilaisessa koulussa oli silloin ja on yhä viikossa aina yksi kasvis- ja yksi kalapäivä, monesti vielä kolmaskin lihaton. Eikä mitään kalabaliikkia ole aiheesta kuulunut. Mutta ei menu vaikuta masentavalta, ei todellakaan, kuukauden ruokalistaa katselee aina vesi kielellä suoranaisen kateuden vallassa.
Esim. eilisen menu: kermainen purjokeitto, vasikkaa Marengon tapaan, lisukkeena mustajuuria (!) ja porkkanoita, juustona Brie de Melun ja jälkkärinä Barre breton vaniljakastikkeen kera. (Viiniä eivät kerro.) Perjantaina näkyy olevan kalmaria.
Minua kiinnostaa valtavasti "sukunimesi", Topi! En malta olla kysymättä mistä se tulee?
PoistaSanna: Luulen, että kyseessä on sanaleikki, topinambour tarkoittaa nimittäin maa-artisokkaa. Mutta Topi varmaan voi valaista asiaa myös. :)
PoistaTopi: Juu, uskon kyllä että Pariisi on parissakymmenessä vuodessa muuttunut huimasti, tässäkin suhteessa. Mulla ei ole omakohtaista kokemusta kouluruokailusta Ranskassa (ei ruokailijana eikä vanhempana), mutta luin tuosta postaukseenkin linkitetystä Le Parisienin jutusta, että esim. 2. kaupunginosan (vihreä!) maire on ainakin järjestänyt alueen kouluihin kasvisruokailun kerran viikossa. Ilman sen kummempia kohinoita. :) Eli ilmeisesti kasvisruokailu on tuosta säädöksestä huolimatta periaatteessa ihan mahdollista kouluissa. Se on sitten eri asia, onko sen järjestämiseen haluja.
Hauskaa, kiinnostukseni heräsi, sillä lapseni on syntynyt pikkukaupungissa nimeltä Nambour!
PoistaHah, hauska yhteensattuma! :D
PoistaMinä olen aina ihmetellyt niitä intohimoja, joita lihansyöjillä/kasvissyöjillä omaa ruokavaliotaan kohtaan on, tyyliin lihansyöjä ei voi edes mennä kasvisravintolaan, ja kasvissyöjä pyörittelee silmiään, kun näkee toisen lautasella pihvin. Olen ihmetellyt sitä, mistä niin vahvat asenteet oikein kumpuavat. Onko se jokin "olet sitä mitä syöt" -juttu vai mikä.
VastaaPoistaSuomalainen ruokavalio on minusta ylipäänsäkin sellainen, että se ei suosi kasvissyöntiä. Jos laittaa esim. intialaista kasvisruokaa, ruoanlaittomahdollisuudet ovat loputtomat, mutta jos pitää laittaa suomalaista (tai ylipäänsä länsimaista) kasvisruokaa, niin raja tulee aika äkkiä - ainakin minulla - vastaan. Kasvikset tuntuvat olevan aina enemmän tai vähemmän lisuke.
En mäkään ymmärrä niitä intohimoja, mutta ylipäänsä kaikenlainen ääriajattelu onkin mulle aika vierasta. Tässä asiassa ehkä silti ymmärrän jotenkin paremmin kasvissyöjän mielenliikkeitä, jos sen pihvin oikeasti kokee kuolleena eläimenä.
PoistaTuo intialaisen kasvisruoan monipuolisuus on totta, kasvissyöjätutut ovat kertoneet, että intialainen ravintola on reissuissakin siksi yleensä helppo valinta. Noita tilastoja kaivellessa huomasin, että Intiassa on eniten kasvissyöjiä ja syödään vähiten lihaa henkeä kohti, vain kolmisen kiloa vuodessa! Luojan lykky tälle planeetalle, että väestömäärältään niin suuri maa on innostunut kasvissyönnistä...
Loistava postaus,kiitos. Mielenkiintoinen katsaus ranskalaiseen lihansyöntiin,josta löytyi hyvin myös suomalaisia ajatuksia. On se vaan jotenkin edelleen hankalaa käsittää joidenkin nihkeää suhtautumista kasvissyöntiin. Kuten sanoit, lihasta tulee raskas olo. Itse olen myös sekasyömäri,ja kasvisruoka voi olla yhtä hyvää kuin liharuokakin. Kaikki on valmistuksesta kiinni.
VastaaPoistaMä en vaan voi käsittää ihmisiä, joiden mielestä kasvisruoka on "pahaa". Minusta kasvikset ovat sinällään jo maukkaita ja niissä on paljon enemmän makujen kirjoa kuin lihassa.
PoistaNoh, makuasioita. :)
Mielenkiintoinen postaus. Minä olen kyllä lihansyöjä, mutta en väitä, että se olisi välttämätöntä, ennemminkin vain hyvää. En voisi olla pelkkä kasvissyöjä, siinä jäisi niin monta hyvää makua välistä. Mutta, makuasioistahan ei kannattanut kiistellä.
VastaaPoistaTerveiset täältä Talven ihmemaasta. Nyt kutsuu aamupuuro ja pikkuväki pitäisi saada ulos nyt eikä kohta.
Aivan, makuasioita! :) Mä olen sekasyöjä lähinnä käytännön syistä, mutta todella harvoin ostan lihaa kotiin, kalaa kylläkin.
PoistaOi, te pääsitte perille! Suomen hanget ja kinokset odottavat mua jo tasan viikon päästä, jee!
Lueskelin näitä kommentteja enemmänkin ja oli jälleen ikävä huomata, että pienen ruokahifistelyvähemmistön takia saa helposti itsekin maineen jonain äärivegeilijänä.
VastaaPoistaOlen ollut vege lähes 15 vuotta. Siis jo silloin, kun se ei ollut edes "muodissa". Minulle sopii kasvisruokavalio enkä kaipaa lihaa, mieheni sen sijaan syö kaikkea.
Yleisesti ottaen en mainitse omasta vegeydestäni (ellei ole pakko esim. tilaisuus, jossa kutsutuille tilataan ateriat etukäteen), koska en jaksa vastata siihen liittyviin kummasteluihin ja toisaalta ei ole kiva tulla leimatuksi "hihhuliksi".
Minulla samat ajatukset, paitsi etten ole 'oikea' kasvissyöjä, vaan syön kyllä kalaa ja mereneläviä. Olin myös suomalaisessa koulussa silloin, kun kasvissyönti oli kuin sairaus :-)
PoistaMinua myös kyllästyttää syömisten selittely ja ruokailen mahdollisimman pienellä 'haloolla' aina kun voin. Yleensä onneksi löytyy ravintoloista fish tai sea food vaihtoehto. Arjessa ei tuo 'erikoisruokavalioni' yleensä haittaa tai herätä sen kummempaa kiinnostusta, mutta kerronpa missä aina ahdistuu: lentokoneessa! Varsinkin, jos ateriatilaus ei ole välittynyt koneen henkilökunnalle (= nälkäisenä saa reissata) tai kun ne erikoisateriat tuodaan aina etukäteen ja oikein tiedotetaan vieressäistujille "Special meal!", että joku outo tapaus täällä matkustaa keskuudessamme.
Kuten postauksessa kirjoitin, tunnen lukemattomia kasvissyöjiä ja myös vegaaneja, eikä mulle ole koskaan tullut tunnetta, että he (tai te...;)) meuhakisitte asiasta. Lähinnä sen mölyn nostaa väki ympärillä. Tosin Suomessa tai Ruotsissa kasvissyönti ei taida enää olla edes sen kummempi juttu, konservatiivi-Ranska on siinäkin jotenkin jälkijunassa.
PoistaOlen hiukan yllättynyt ranskalaisten ylenmääräisestä lihansyönnistä.
VastaaPoistaJos joka ihminen tarvitsee punaista lihaa elääkseen, niin minä olen sitten jo varmaan vuosikymmenet sitten kuollut, mutta en ole sitä itse huomannut. Verenpainemittari, vaaka ja laboratorion verikokeitten tulokset kylläkin kertovat minun olevan elossa ja ok. Kiusallanikin aion elää hyvin pitkään eläkekassan rasituksena!Kummallista, että aina näköjään joillakin on tarvetta olla paremminitetäjä syömisissä.
Älä muuta sano! Tuo kollegan heitto oli niin absurdi, että mua vaan nauratti. Päätin sivuuttaa olankohautuksella, mutta teki kyllä vähän mieli kysyä, että miten esim. Intiassa ollaankaan selvitty tähän asti. ;)
PoistaRanskalaisten ja norjalaisten ruokavaliossa näyttää olevan jotain yhteistä: liha. Tosin näppituntumalla sanoisin, että täällä iso osa lihasta syödään makkaran muodossa ;) Norjassa lihansyönti on kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta arvelisin sen liittyvän suhteellisen äskettäiseen elintason nousuun. Niin pitkälle kehitys ei vielä ole mennyt, että kasvissyönti olisi trendikästä - karppaaminen (eli lihansyönti) sen sijaan on. Enkä ole tavannut yhtään norjalaista kasvissyöjää.
VastaaPoistaJoskus parisenkymmentä vuotta sitten istuin eräänä sunnuntai-iltapäivänä ranskalaisperheen ruokapöydässä. Aterioiminen tapahtui varsin rauhalliseen tahtiin, ruokalaji seurasi toistaan, keskustelu pyörteili (siihen aikaan ymmärsin hiukan ranskaa, mutten pystynyt sanomaan itse juuri mitään) ja aikaa kului muutama tunti. Mielenkiintoinen kokemus sekin ;)
Mielenkiintoista kuulla, ettei kasvissyönti tosiaan ole suosittua Norjassa. Mä taas menin yleistämään kokemukseni Suomesta ja Ruotsista (ja muutamasta lopuista Pohjoismaista tulevasta tuttavasta) koskemaan kaikkia Pohjoismaita. Lupaan olla tarkempi ensi kerralla!
PoistaNuo pitkät aterioinnit ovat Ranskassa erittäin tärkeä osa kulttuuria. Parhaimmillaan ne ovat aivan mahtavia tilaisuuksia, mutta esim. joululomat saattavat olla lopulta varsinaista painajaista, kun pitkät ateriat (lounaat ja illalliset!) seuraavat päivästä toiseen toinen toistaan, kun vieraillaan tuttavilla ja sukulaisilla esim. miekkosen vanhempien luona. Onneksi tänä vuonna pääsin pakenemaan niitä suomalaisten joulupöytien ääreen! :D
Ma sitten taas syon lihoista vain punaisia lihoja, nautaa ja lohta, joskus harvoin kanaa ja valkoista kalaa mutten possua. Punaista lihaa voi syoda hieman raakanakin tulematta sairaaksi joten se on mita luultavimmin kuulunut iihmisen ruokavalioon aikaa ennen kirjoitustaitoakin. Valkoista lihaa sen sijaan ei voi syoda yhtaan raakana. Perunakin on itseasiassa myrkkya ihmisen elimistolle, myrkkya johon totutamme lapset jo soseiden muodossa. Tai siis mina en tarjonnut lapsille perunaa soseenakaan silla mun aidinaiti sanoi etta siita johtuu yleensa vauveleiden mahavaivat...mutta siis nykyaan mun lapset syovat hyvin vahan perunaa...ranskisten muodossa herkkuna:)
VastaaPoistaNaudanlihan itsessaan ei pitaisi aiheuttaa raskasta oloa jos sita syo sen alle 120g kerta-annoksena, pienemmalle henkilolle riittaa 90g. Lihan kanssa syon vaan kasviksia, papuja tms. mutta en koskaan perunoita, pastaa ja riisia tulee joskus syotya koska lasten takia ruuista pitaa loytya runsaasti hiilihydraattia.
Mun puolesta ihmiset jotka haluavat, saavat olla kasvissyojia.
Mä uskon, että eri ihmisillä on erilaiset elimistöt ja heille sopivat erilaiset ruoka-aineet. Siksi itse kunkin olisi paras kuunnella omaa kehoaan.
PoistaPerunasta en tiedä muuten kuin että mulle se ei oikein sovi, siksi en sitä oikein syökään. Se ei tunnu sulavan kunnolla. Pahin yhdistelmä on juuri liha ja peruna.
On varmasti totta, että punaisesta lihastakaan ei tule ikävää oloa, jos sitä syö riittävän vähän. Sitten vaan pitäisi osata syödä riittävän vähän. ;D Usein esim. ravintoloissa se punainen liha -vaihtoehto on sellainen vähintään 200 g:n pihvi. Ja kun yleensä muutakin on tarjolla, valitsen mieluummin jotain muuta kuin pihvin, josta jaksan närppiä vain osan.
Suomessa ruoka-asioissa tuppaa unohtumaan itse ruuasta ja ruokailutilanteesta nauttiminen, ranskalaiset luullakseni painottavat sitä huomattavasti enemmän.
VastaaPoistaItse olen sekasyöjä, joka painottaa välimerellistä ruokavaliota, vaihtelevalla innokkuudella.
Joo, sellainen mielikuva mullakin on. Suomalaiselle ruoka on polttoainetta, ranskalaiselle nautinto, noin kärjistettynä. Siksi ehkä ranskalainen vähemmän kyselee, onko hänen syömänsä ruoka eettistä tai terveellistä. Vaikka esim. luomutuotteet ovat täälläkin kyllä suosittuja.
PoistaMielenkiintoinen aihe, josta mun on pitänyt monestikin kirjoittaa... Oon nimittäin ollut parisen vuotta kasvissyöjä (kalaa ja mereneläviä syön kylläkin), lähinnä siksi, että tämä jotenkin helpottaa maailmantuskaani ja kun en koskaan ole ollut mikään A-luokan lihansyöjä, ei lihasta luopuminen ole tuntunut kovin vaikealta.
VastaaPoistaMäkään en ole koskaan halunnut kauheasti huudella tästä "vammastani", joten kyläillessä saatan välillä lihaakin syödä kun en halua loukata isäntiä kieltäytymällä ruoasta. Ranskassa en oo koskaan saanut kuulla mitään loukkaavia kommentteja kasvissyöntiin liittyen (toisin kuin Suomessa...), mutta kyllä se jonkin verran herättää sellaisia "mitä sä sit oikein syöt"-kummasteluja. Edelleen tuntuu elävän sellaisia käsityksiä, että kasvisruoka on järjestään pahaa ja mautonta - varmasti, jos syö ranskalaista kasvisruokaa. Yhdessäkin ravintolassa ainoa kasvisannos, jonka kokki oli osannut etukäteispyynnöstä valmistaa, oli riisiä ja höyrytettyjä pakastevihanneksia. Sillähän sitä nälkä lähtee :D
Tykkäänkin vähän salaa syöttää ihmisille kasvisruokaa, joka näyttää periaatteessa ihan "tavalliselta" mutta on tehty ilman lihaa, ja sitten jälkikäteen vasta mainita asiasta. Mun isä ei meinannut millään uskoa syöneensä mustapapupurilaisia - "siis olihan tässä pakko olla edes vähän lihaa!". En halua käännyttää, mutta toivon asenteiden kasvisruokaa kohtaan vähän lievenevän.
Oon sitä mieltä, että ihmiset syö nykyään ihan liian paljon lihaa. Ennen liha oli viikonloppujen herkkua, nykyään sitä syödään joka aterialla. En väitä, että ennen asiat olisi olleet paremmin, mutta kohtuus kaikessa. Ehkä koen jotenkin itse tasapainottavani vaakaa, kun jätän lihan kokonaan pois :)
Kiitos pitkästä kommentista - juuri tässä jonain päivänä mietinkin, että mitä sulle kuuluu, kun et ollut aikoihin päivitellyt tai kommentoinut. :)
PoistaKiva kuulla, ettet ole saanut mitään törkeää kommenttia Ranskassa - ja ikävä kuulla, että olet sellaisia joutunut kuulemaan Suomessa. Suomessa kasvissyönti tuntuu ainakin minun tuttavapiirissäni olevan niin yleistä ja arkista, että tuntuu hassulta, että joku siellä siihen vielä reagoi.
Hauska taktiikka tuo "huijata" ihmisiä syömään kasvisruokaa. :D Mua ärsyttää ihan sama, että sitä oletetaan, ettei "kunnon ruokaa" voi olla ilman lihaa. Ja juuri tuo, ettei ranskalainen kokki keksi, miten valmistaa ateriaa, ellei siihen voi iskeä sitä perinteistä lihakimpaletta. Argh! :P