perjantai 14. joulukuuta 2012

Friday night fever. Ja sushia.

Täällä on kuuma.

Ihmiset ympärillä ovat viimeisen parin viikon aikana yksi toisensa jälkeen joutuneet enemmän tai vähemmän vuoteen omiksi flunssataudin uhreina. Itse kuvittelin tietysti olevani sisukas suomalainen ja selviäväni voittajana tästä aallosta. Vielä tänä aamuna optimistina oletin, että kurkun karheus johtui vaan viileästä makuuhuoneesta. Sitten iski kuume ja vapina.

Kun käsien tärinä ja pään juilina kävivät ylivoimaisiksi, peruin lopulta kaikki menot ja vetäydyin sohvan pohjalle täkkien alle. Täältä käsin seuraan kauhulla miekkosen oirehtimista, sillä hän on paria päivää edellä sairastelussaan. Hän on tosin käynyt töissä (levittämässä tautia) kuumeesta huolimatta. Ei kuulemma ehdi sairastaa. Yhtä sairas kollegansa oli kuulemma käynyt lounastauolla lenkillä, koska isä oli kertonut, että se auttaisi kuumeeseen. Ei auttanut. 

Eikö kukaan Ranskassa ole kuullut sydänlihastulehduksesta flunssan jälkitautina?

Onneksi täällä kotona on kaksi tyytyväistäkin eläjää: Kissat nauttivat, kun talouden ihmishahmot hohkaavat mukavan kuumina.

Kukaan ei ollut käynyt kaupassa, joten tilasimme sushia. Myös puhelimen toisesta päästä kuului raivokasta yskintää. Puhelun jälkeen varoitin miekkosta, että kaikki vihertävä susheissa ei välttämättä olisi wasabia. 

"Ihan sama", kuului vällyjen välistä. "Mehän ollaan jo kipeinä."

Kantasushimme ei ole erityisen hyvä sushipaikka. Esimerkiksi Tukholmasta voisin helposti luetella varmaan kymmenen parempaa. Tai ehkä viisi. Ei tämä nyt aivan surkeakaan ole, emme ainakaan ole koskaan saaneet ruokamyrkytystä. Ennen kaikkea se on hyvin lähellä. 

Alkuun kävimme aina paikan päällä, mutta sitten laiskistuimme, ja siirryimme kotiintilaukseen. Ensimmäisellä tilauskerralla nolostutti. Eikö se ole laiskuuden huippu, ettei kykene laskeutumaan (hissillä!) katutason kerroksessa sijaitsevaan ravintolaan? Säästäväinen ääni takaraivossani lohdutti, että kotiintilauksella säästää joka kerta 10 % tilauksen hinnasta.

Tilatessa saamme sitä paitsi aina yhden juoman kaupan päälle. Tällä kertaa se oli colaa, yleensä se on kiinalaista olutta. Kuvittelen aina, miten joku alkoholisti päättää juhlia päihteetöntä puolivuotistaan tilaamalla kotiinsa sushia, ja saakin kaupan päälle pullon olutta. Ihan pyytämättä. Tai joskus hän yrittää repsahtaa tilaamalla sushia, jotta saisi kiinalaista olutta kotiin kuljetettuna. Ja tuleekin colaa. 

Voi alkoholistiparkaa.

sushi

14 kommenttia:

  1. Nam, kyllästynköhän sushiin koskaan?

    Ihan järkisyistähän teidän kannattaa tilata sushi yläkertaan ;-) Tuo alkoholistipohdinta nauratti, tuli kaikenlaisia butterfly effect -mahdollisuuksia mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvään sushiin ei kyllä kyllästy! :)

      Mun mielestä on yhä jotenkin eksoottista, että alkoholia tarjotaan kylkiäisenä noin kysymättä. Suomessa se varmaan olisi laitontakin?

      Poista
    2. Voisin kuvitella, että Suomessa myös sushin kotiinkuljetus voi olla laitonta :-D

      Kylkiäisalkoholi on kyllä takuulla kulttuurijuttu. Minkähänlaiset alkoholismitilastot ovat Japanissa tai Kiinassa?

      Poista
    3. Niin, ja paranemisia sinne, sekä mukavaa matkaa ensi viikolla!

      Poista
    4. Kiitos paranemisterveisistä! Täällä näkyy selvästi jo valoa tunnelin päässä, kuume tuntuu laskeneen. :)

      Koen tuon kylkiäisalkoholin jotenkin ranskalaiseksi ilmiöksi, näin aasialaisia kulttuureja kummemmin tuntematta. Eikös osa aasialaisista kestä alkoholia fyysisestikin tosi huonosti, siis geneettisistä syistä?

      Poista
  2. Pikaista paranemista!

    Voi kun meilläkin olisi tollanen sushi-kuljetus! Kätevämpäähän se on kotosalla odotella annosta kuin jossain ei ehkä niin viihtyisässä sushipaikassa ja kun siinä vielä säästääkin, niin ei mitään hätää! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Viime yön näin erittäin outoja houreunia, joten napsaisin kuumetta alentavia lääkkeitä. Nyt on petollisen terve olo... ;)

      Poista
  3. No ni tuossa on yksi hyvä syy asua kaupungissa. Alakerran sushibaari (eikä mikään lettubaari) voi yksinkertaisesti pelastaa henkiä. Liian kade tämä maatiainen, täällä kun ei ole sitä luksusta että kumpikin saisi sairastua samalla kertaa.

    Parantukaa pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä palvelujen läheisyys helpottaa monesti elämää. Harmi, että palvelut tuovat mukanaan ihmismassat.

      Poista
  4. No voi itku. Toivottavasti paranette pian, kun etkös sinä ollut menossa Suomeenkin pian?

    Mun mielestä tuo kuulostaa ihan järkevältä logiikalta, että mitä lähempänä ravintola on, sitä suuremmalla syyllä sieltä kannattaa tilata ruokaa kotiin. Jos olisi lämpimästä ruoasta kyse (eikös sushi syödä kylmänä, hih - itse en pidä sushista, joten en sitä syö), kauempana olevaan ravintolaan kannattaisi itse lähteä paikan päälle, ettei ruoka kerkeäisi kuljetuksessa jäähtymään. Kun ruoka tulee läheltä, se on myös suuremmalla todennäköisyydellä kuumaa, kun se saapuu perille. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut koskaan ajatellut tuosta näkökulmasta, mutta noinhan se on! :D Mitä lähempänä ravintola, sen enemmän kotiinkuljetus kannattaa.

      Juu, keskiviikkona olis määrä matkata Suomeen. Toivon mukaan olo tästä tasoittuu ennen sitä.

      Poista
  5. Joo, ei Cola käynyt juomana ihan nappiin. Tuohon hätään tarvittaisiin mustia viinimarjoja (mehuna, mutta anopin Bon Maman marmeladikin kelpaa hätätilassa) + inkiväärinjuuria (teenä, mutta sokeroidutkin/kandiert pussista kelpaaavat) + Boswellia sacra/ Olibaani-suitsuketta. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä resepti, kiitos, pitää laittaa testaukseen! :)

      Poista
  6. Kotiin kuljetus on ihan parasta! Sitä tulen Turkista kaipaamaan, kuten edullisia ravintoloita. Sushit jäisi kyllä tilaamatta. En tykkää...

    Paranemisia!!! Onneksi sairastit nyt, etkä sitten Suomessa..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.